Voit keksiä elämäsi tarkoituksen ja löytää mielenharmonian oman ajattelusi avulla, ”puhdistavin järkeilyin”, opettivat antiikin stoalaiset. Juhana Torkki esittelee heidän filosofiaansa, joka opettaa kohtaamaan tyynesti kaikki kohtalon eteemme heittämät haasteet.

Stoalaiset asettivat onnellisuudelle kovat kriteerit. Yksi niistä oli häiriintymätön mielenrauha. Et ole saavuttanut kestävää onnea, jos mieltäsi ahdistavat toistuvat huolet ja murheet.

Elämässä, joka on täynnä harminaiheita, voit stoalaisten mukaan päästä häiriöttömään sisäiseen rauhaan oikean tiedon avulla, ja kasvamalla aikuiseksi. Stoalaiset haastavat meitä tyynelle ja järkevälle mielenhallinnan matkalle.

Teologian tohtori, tietokirjailija ja puhetaidon konsultti Juhana Torkki avaa antiikin filosofimestareiden ajattelua kirjassaan Järkevä onni – Stoalainen tie mielenrauhaan (Otava).

Torkki kytkee kahden vuosituhannen takaiset ajatukset näkemyksellisesti nykyhetken elämänkysymyksiin, elämäntapoihin ja elämäntuntoihin.

Päälähteinä ovat filosofit Seneca ja Epiktetos sekä keisari Marcus Aurelius.

– Seneca on maailmankirjallisuuden lahjakkaimpia ja taitavimpia kyniä, joka kirjoitti uskomattoman purevasti ja iskevästi, Torkki ylistää.

Nerokkuudestaan huolimatta Seneca pysyi nöyränä, eikä julistanut päässeensä täydellisyyteen.

– Hän harrasti itsetutkiskelua ja oman sielun rehellistä erittelyä, ja valitteli hidasta edistystään: hän oli yhä kiinni monissa turhissa ajatuksissa.

Hillitse tunteesi

Antiikin filosofien tunnekielteisintä linjaa edustaneet stoalaiset katsoivat tunteiden häiritsevän järjen puhdasta toimintaa.

– Viisaallekin ihmiselle voi tulla tunteita, mutta niiden tulee myös mennä. Kuten pilvi lipuu auringon ohi, tunne voi peittää hetkeksi järjen valon, mutta sen pitäisi poistua, Torkki kuvailee stoalaista ajattelua.

Onko tällainen tunteiden hillintä oikeasti viisautta?

– Stoalaisten mukaan kyllä. Tunteiden ei pidä päästää ohjaamaan ratkaisuja. Tässä he olivat jyrkempiä kuin esimerkiksi Aristoteles, jonka mielestä tunteet ovat iso apu päätöksenteossa.

Eikö tunteiden pitäminen pelkkänä häiriötekijänä ole jo epäinhimillistä?

– Ehkä stoalaiset olivat idealisteja halutessaan saada ihmisyydestä hienoimman esiin. Voi toisaalta kysyä, onko epäinhimillistä, että huippupianisti pyrkii soittamaan pianoa täydellisesti tai että olympiaurheilija harjoittelee täydellistä hyppyä.

Älä someta suutuspäissäsi

Miten stoalaiset mahtaisivat viihtyä ajassamme, jossa tunteet ovat kaiken keskiössä?

– Varmaankin kaikkina aikoina on ollut hyvin tunneherkkiä ihmisiä, ja niin oli antiikissakin, Torkki vastaa.

Stoalaiset käsittelivät kirjoituksissaan paljon epäonnistunutta vihanhallintaa. Vihan yhteydessä tulee parhaiten näkyviin, mitä he tarkoittivat tunteiden hillinnän viisaudella.

– Kimpaantuneet ihmiset tekevät suutuspäissään hätiköityjä ja harkitsemattomia ratkaisuja, hyökkäävät kimppuun ja tappavat.

Nyky-Suomessa stoalaiset saattaisivat suomentajansa mukaan kysyä, onko eduksi, että ihmiset somettavat niin paljon vihan vallassa ja kirjoittelevat suutuspäissään kiukkuisia viestejä.

Vihaan ja väkivaltaan liittyy usein alkoholi, joka sumentaa järjen toiminnan.

– Alkoholi heikentää järjen osuutta päätöksenteossa ja antaa impulsiivisille tunteille vallan. Stoalaista tunteidenhallintaa on valita, haluanko olla humalainen.

Kasva järjen voimalla

Stoalaisten hienoimmat esimerkit ihmisen suuruudesta löytyvät Torkin mukaan käytöksestä, jolla henkilö nousee järjellään tunteen yläpuolelle.

– Tunne sanoo ”kosta!”, mutta järki sanoo, ettei se ehkä olekaan hyvä idea.

Järkevä onni -kirjassa havainnollistetaan häilyvien tunteiden merkitystä päätöksenteossa:

Jos joudut oikeuteen, haluatko tuomarin tekevän ratkaisun järjellään, tutkien tarkoin tosiasioita ja lakia, vai onko parempi, että tunteet alkavat vetää tuomaria toisen osapuolen puolelle?

– Luulen, että useimmat meistä haluaisivat mieluummin tunteilusta pidättäytyvän ja järkiperäisen tuomarin.

Torkki myöntää, että esimerkiksi kuolemaan ja suruun liittyvien tunteiden käsittelyssä stoalaisilla oli ”aika kovakourainen asenne”.

– Piti vain painaa eteenpäin ja päättää panna häiritsevät tunteet sivuun.

Nykyään ymmärretään, että tunteiden tukahduttaminen voi olla haitallista ja vaarallista.

– Sitä stoalaiset eivät tiedostaneet.

Auta hädässä olevaa

Voiko stoalaisten tunteista puhdas järkeily antaa tyydyttäviä vastauksia elämän syvimpiin, eksistentiaalisiin ja katsomuksellisiin kysymyksiin?

Juhana Torkin mukaan antiikin filosofiset koulukunnat tarjosivat kokonaisvaltaisen maailmanselityksen ja etiikan.

– Siinä mielessä ne täyttivät saman paikan kuin uskonnot kertomalla, miten maailmassa pitäisi elää. Myös tuonpuoleisuutta ja jumalia koskeviin kysymyksiin annettiin vastauksia.

Stoalainen ajattelu oli kuitenkin hyvin käytännöllistä ja eettistä, ei mitään viisastelua filosofien kammioissa.

– Seneca sanoi, että filosofian tehtävä on auttaa hädässä olevaa ihmistä ja ottaa ahdistuksen ja pelon silmukka pois kaulalta.

Keskity sielusi tilaan

Stoalainen ajattelu oli monin paikoin melko lähellä kristinuskoa, ja siksi se oli kristityille yksi helpoimmin omaksuttavista filosofioista.

Stoalaisuus opettaa, että ihmisen sisäinen tila on tärkeintä ja ratkaisevinta, eivät ulkoiset asiat, menestys tai miten joku näyttäytyy muiden silmissä.

– Myöskään kristinuskon mukaan Jumala ei katso ihmisen muotoa vaan sielua. Raamatussa kerjäläiset, rammat ja huorat ovat Jeesuksen ystäviä.

Antiikin filosofisista koulukunnista stoalaisille oli helpointa ymmärtää kristinuskon elementtejä.

– Kummatkin nousevat samasta maaperästä. On monesti vaikea sanoa, miten ne ovat vaikuttaneet toisiinsa, ja kumpi on milloinkin lainannut kummalta.

Paavali käytti tätä yhteyttä taidokkaasti hyväkseen puheessaan Ateenan Areiopagilla.

– Hän pyrki esittämään kristinuskon parempana stoalaisuutena, uutena versiona siitä.

Kyseisestä puheesta (Apt. 17) eksegetiikan väitöskirjansa tehneen Torkin mukaan kristillisessä ja stoalaisessa jumalapuheessa oli samantapaisia piirteitä.

Paavali siteerasi stoalaista Aratosta: ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’”

Selkeä teologinen ero oli siinä, että kristityt pitävät Jumalaa persoonallisena. Panteistisille stoalaisille jumala on persoonaton maailmanjärki ja kohtalo.

– Stoalaiset pyrkivät siivoamaan aikansa jumalakuvaston. He hylkäsivät kreikkalaisen jumalagallerian.

Elä toisia varten

Mitkä stoalaisten opit ovat aikaan sidottuja eivätkä toimi enää?

– Minusta tuntuu ennemminkin siltä, että heidän teemansa ovat yhä äärimmäisen relevantteja, Torkki näkee.

Ajatellessaan ekokriisiä häntä hätkähdytti stoalainen ajatus, että maailma on yksi ja kaikkea pitää tarkastella kokonaisuuden kannalta.

”Mehiläinen ei voi olla onnellinen, ellei mehiläispesä ole onnellinen.”

– Seneca sanoi, ettet voi auttaa itseäsi auttamatta ensin muita. Sinun täytyy elää toisia varten.

”Ei ole olemassa yksilön onnea tai epäonnea, sillä elämämme on yhteinen. Ei voi olla onnellinen se, joka ajattelee vain itseään ja kääntää kaiken omaa hyötyään koskevaksi.”

– Länsimainen individualismi, joka korostaa vain yhden ihmisen nautintoa, vie maailman tuhoon. Stoalaisten hedonismin ja materialismin kritiikki on hyvin suora vastalause tähän.

Ihmiskunta on nyt vakavassa paikassa, totuuden hetken edessä.

– Jos me olisimme eläneet 2000 vuotta kuten stoalaiset opettavat, emme olisi tässä ekologisessa kriisissä.

Etsi itse totuutta

Juhana Torkki puhuu stoalaiseen tapaan tyynesti ja syvällisesti, iskeviä sanankäänteitä käyttäen.

Hän ei kuitenkaan halua vastata henkilökohtaisiin kysymyksiin, kuten mitä ajattelee Jumalasta, mistä ammentaa itse mielenrauhaa tai miten arvottaa stoalaisia ajatuksia oman elämänsä kannalta.

Tietokirjailijana hän määrittelee olevansa puhtaasti stoalaisten ajattelun tulkin ja kääntäjän roolissa, jossa tarjoaa mahdollisuuden tutustua kiinnostaviin ajattelijoihin.

– Jokainen lukija muodostakoon itse käsityksensä. Minä esittelen ja pohdin stoalaisuuden eri puolia, mutten ala auktoriteetiksi, joka kertoisi mikä on minusta hyvää ja huonoa.

Torkin mielestä meidän on syytä olla kiitollisia siitä, miten paljon loistavaa ravintoa ajattelun perinteeseemme sisältyy.

Meidän on tärkeää kuunnella myös niitä haastavia ääniä, jotka asettuvat jännitteeseen omien ajatustemme kanssa.

– On älyllistä laiskuutta kaivata vain selkään taputtelua, ja paneutua ajatuksiin, jotka vastaavat jo valmiiksi omaa kantaa. Kannustan tutkimaan stoalaisia avoimin mielien ja innolla sekä antamaan tilaa dialogille ja totuuden etsimiselle.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 7–8/2025

Ilmoita asiavirheestä