Nokian seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hannele Vaittinen, 71, on mukana kirkollisessa päätöksenteossa seitsemättä kauttaan. Puheenjohtajana kausi on ensimmäinen. Kiinnostuksen luottamustoimia kohtaan hän peri jo nuorena tyttönä isältään.
– Isäni oli Lohjan kirkkovaltuuston ensimmäinen maallikkopuheenjohtaja. Hän oli muutoinkin erittäin aktiivinen, sillä hänellä oli parhaimmillaan 44 luottamustointa, Vaittinen kertoo.
Kirkko on oleellinen osa Hannele Vaittisen elämää. Vaittisen tytär on pappi, kuten myös hänen kaksi pikkuserkkuaan. Lisäksi hänen isoisänisänsä oli Nurmon kirkkoherra.
– Voi sanoa, että olen kasvanut kirkon jäsenyyteen. Vaikken ole mikään kovin aktiivinen messussa kävijä, on seurakunta eri toimintoineen minulle erittäin tärkeä.
Rantatontit antavat joustoa talouteen
Vaittinen nostaa kirkkovaltuutetun tärkeimmäksi ominaisuudeksi taidon ymmärtää talousasioita ja tehdä oikeita päätöksiä niihin liittyen.
– Sitä taitoa tarvitaan, sillä raha on seurakunnissa tiukalla. Valtuutetun on kyettävä ymmärtämään riittävän laajasti, mitä ollaan päättämässä. Valtuutettu tarvitsee myös sosiaalisia taitoja sekä kuuntelevat korvat, Vaittinen listaa.
Nokian seurakunnan tilannetta hän pitää varsin hyvänä. Luvut ovat tasapainossa.
– Seurakunnalla on myös paljon tontteja, muun muassa rantamaisemissa. Voimme tarvittaessa muuntaa niitä rahaksi.
Vaittinen ei lämpene seurakuntaliitoksille.
– En innostu ajatuksesta, että meidät liitettäisiin vaikkapa Tampereeseen. Silloin seurakunnan omaisuus siirtyisi pois omasta käytöstä ja meistä tulisi vain ison kokonaisuuden osa.
– En kannata muutoinkaan seurakuntien pakkoliitoksia. Kyseessä täytyy aina olla vapaaehtoinen päätös.
Johtokunnista tukitiimeihin
Vaittinen pitää valtuustouransa parhaimpana päätöksenä siirtymistä johtokunnista tukitiimeihin. Kesäkuussa tehty päätös oli myös seurakunnan työntekijöiden toive.
– Tukitiimit ovat hallinnollisesti huomattavasti kevyempiä, niiden ansiosta jää turha byrokratia pois. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että kokouksista riittää muistioiden pito. Päätöksistä ei voi myöskään valittaa, mikä vähentää byrokratiaa huomattavasti.
Vaikeimmiksi päätöksiksi Vaittinen nostaa henkilöstöasiat.
– Olemme joutuneet muutaman kerran irtisanomaan henkilökuntaa erinäisten syiden vuoksi. Tuollaiset hetket ovat aina kipeitä.
Varamummous kiehtoo
Vaittinen on kiinnostunut varamummoudesta. Hän innostui asiasta oman lapsenlapsensa kautta.
– Lapsenlapseni asuu Helsingissä, eli välimatkaa on paljon. Samalla mielessäni heräsi ajatus ryhtyä varamummoksi. Sellaisen tarvetta on usein varsinkin yksinhuoltajilla. Toivottavasti pääsen käytännön työn pariin pian, Vaittinen hymyilee.
Vaittinen iloitsee muutoinkin eri ikäryhmien parissa puuhaavista vapaaehtoisista. Suurin työ on kuitenkin saada perheen perustaneet aikuiset kiinnostumaan seurakunnan toiminnasta.
– Meillä on paljon nuoria ja varttuneempia aktiiveja. Sen sijaan nuoret aikuiset ovat haaste.
Kuva: Hannele Vaittisen kotialbumi.