Tunnetun hokeman mukaan suomalaisilla on erityinen suhde luontoon ja varsinkin metsiin.

Näin arveli myös professori Eeva-Stiina Tuittila, kun hän muutama vuosi sitten oli aloittamassa yhdessä monitieteisen tutkimusryhmän kanssa hanketta, jossa selvitettiin suomalaisten suhdetta puihin.

– Meillä oli voimakkaasti hypoteesina se, että suomalaisten suhde puihin olisi aivan erityinen, Tuittila kertoo.

Tämän varmistamiseksi tutkimukseen otettiin verrokkiaineisto Hollannista. Siinä missä Suomen pinta-alasta metsää on kolme neljäsosaa, Hollannissa sitä on vain kymmenesosa. Nekin vähät on istutettu melko hiljattain. Vanhat metsät kaadettiin Hollannista lähes tyystin sata vuotta sitten.

Tutkijoiden yllätykseksi suomalaisilla ja hollantilaisilla vaikuttaa tästä huolimatta olevan varsin samankaltainen suhde puihin.

– Molemmissa aineistoissa nousivat samanlaiset puusuhdetyypit, Tuittila toteaa.

Se voisi viitata siihen, ettei suomalaisten kokemus läheisestä luontosuhteesta ole sittenkään uniikki.

Ihmisillä on universaali tarve kokea olevansa osa luontoa ja yhteyttä erilaisiin eliöihin.

– Ihmisillä on universaali tarve kokea olevansa osa luontoa ja yhteyttä erilaisiin eliöihin.

SIPOOSSA ASUVAN Eeva-Stiina Tuittilan oma suhde puihin ja metsään on aina ollut läheinen ja kiinnostunut. Niinpä hänestä tuntui luontevalta lähteä aikanaan opiskelemaan biologiaa.

Nykyään Tuittila työskentelee Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa Suo- ja maaekologian tutkimusryhmän johtajana.

Tuittilan oma pitkäaikainen tutkimuskohde on soiden ilmastovaste. Hän on tutkinut sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa soihin ja miten muuttuneet suot vaikuttavat jälleen ilmastoon. Ilmiötä kutsutaan takaisinkytkennäksi.

Tuittila arvelee, että samankaltainen takaisinkytkennän ilmiö on olemassa myös ihmisten luontosuhteen ja ekosysteemien välillä.

– Jos ihmisellä on voimakas luontosuhde ja metsä tuottaa hänelle onnellisuutta, niin vaikuttaahan se päätöksentekoon ja siihen, miten halukas hän on muuttamaan elintapojaan niin, että ne voisivat tukea monilajista yhteiskuntaa.

– Jos jotain taas ei näe, niin sen helpommin unohtaa. Silloin kestävää elämistä tukevien valintojen tekeminen voi tuntua
abstraktilta ja turhalta.

Lähimetsät eivät siten vaikuta vain ihmisten hyvinvointiin vaan niillä on merkitystä koko ekosysteemin kannalta.

– On tärkeää vaikuttaa siihen, että ihmisillä on mahdollisuus luoda suhde luontoon.

VIIME VUOSINA Tuittila ryhmineen onkin tutkinut paljon ihmisten suhdetta luontoon.

Jo mainitussa Puut lähellämme -hankkeessa selvitettiin kyselyaineiston avulla suomalaisten puusuhteita. Puusuhdetyyppejä löytyi kolme: hoivaava, ihaileva ja nostalginen.

Hoivaavassa puusuhteessa puu tyypillisesti kasvaa omalla pihalla ja suhde siihen on hyvin henkilökohtainen. Vastaaja oli saattanut istuttaa puun itse, tai sen oli istuttanut joku hänen sukulaisensa.

Ihailevan puusuhteen kohde on yleensä yksin kasvava suuri karismaattinen yksilö. Puu herättää kunnioitusta ja siinä saatetaan nähdä henkisesti jotain itseä suurempaa.

– Kumpaankin kahteen edellä kuvattuun puusuhteeseen liittyvät voimakkaasti erilaiset aistit. Miltä puu tuoksuu, miltä haavan lehdet kuulostavat, miltä lapsuuden kiipeilypuun kaarna tuntui varpaissa.

Ei ole sattumanvaraista, kuka kiinnostuu mistäkin puusta.

Nostalgisessa puusuhteessa puu edustaa jotain paikkaa tai muistoa. Puusuhteeseen vaikuttavat paitsi puiden myös ihmisten ominaisuudet.

– Ei ole sattumanvaraista, kuka kiinnostuu mistäkin puusta.

Ainakin asuinpaikalla on merkitystä. Tuittilan mukaan kaupunkilaisten puusuhde oli muita useammin ihaileva. He viehättyvät helpommin isoista ja komeista puista, tyypillisesti havupuista.

Hoivaavaa puusuhdetta oli enemmän maaseudulla asuvilla.

– Tämä liittyy varmasti maanomistukseen. Jos asuu kerrostalossa, niin ei pihassa välttämättä ole sellaista puuta, jonka olisi itse saanut istuttaa.

Nostalgiseen puusuhteeseen liittyi usein etäinen suhde luontoon.

PARHAILLAAN TUITTILA JOHTAA hanketta, joka keskittyy yksittäisten puiden sijaan metsäsuhteisiin ja niiden hyvinvointivaikutuksiin.

Idean tutkimuksesta sai intialainen Syamili Manoj Santhi opiskellessaan Iso-Britanniassa. Santhi oli törmännyt uutisiin suomalaisten onnellisuudesta opittuaan kaupunkimetsien merkityksestä hyvinvoinnille ja alkanut pohtia, voisiko suomalaisten onnellisuudella ja metsillä olla jotain tekemistä toistensa kanssa.

Santhi otti yhteyttä Itä-Suomen yliopistoon ja valmistelee nyt aiheesta väitöskirjaa Joensuussa osana hanketta. Metsien suhdetta onnellisuuteen selvitetään hankkeessa avoimen verkkokyselyn kautta. Kysely toteutettiin viime vuonna, ja parhaillaan tutkijat analysoivat vastauksia.

Alustavasti vastauksista on löytynyt kaksi erilaista metsäonnellisuuden lajia.

Ensimmäinen niistä syntyy tekemisen kautta. Metsässä voidaan käydä esimerkiksi suorittamassa metsänhoitotoimenpiteitä, marjastamassa tai sienessä.

Tuittilan mukaan se muistuttaa hoivaavaa puusuhdetta.

Toinen metsäonnellisuuden laji liittyi metsän kokemiseen eri aistein.

Yhtenä tavoitteena tutkijoilla on luoda metsäonnellisuutta mittaava indeksi.

– Oleminen metsässä lisää onnellisuutta, ilman että siellä varsinaisesti tekisi mitään. Tässä on aika paljon yhtymäkohtia ihailevaan puusuhteeseen.

Yhtenä tavoitteena tutkijoilla on luoda metsäonnellisuutta mittaava indeksi, joka huomioisi niin tekemiseen kuin elämyksellisyyteen perustuvan metsäsuhteen.

Mittarin luomiseen tarvitaan selkeästi mitattavissa olevia suureita. Sellainen on ainakin metsän läheisyys ja sen saavutettavuus
arjessa.

– Monelle metsäsuhde ja sen tuottama onnellisuus ovat arkisia asioita. Jos pitää lähteä kilometrien päähän tai ajaa metsään autolla, niin eihän se ole sama asia.

METSÄKYSELYN VASTAUKSISTA selvisi sekin, että jo ikkunasta näkyvällä maisemalla voi olla iso merkitys. Tämä korostui vanhusten vastauksissa.

– Toivoisin kovasti, että kaavoituksessa huomioitaisiin näitä asioita. Lähimetsät lisäävät arjen onnellisuutta.

Toinen metsäonnellisuusindeksissä mitattava suure liittyy metsän luonnontilaisuuteen.

– Eri-ikäisrakenteisen metsän koetaan antavan enemmän elämyksiä kuin hyvin voimakkaasti käsitellyn, Tuittila kertoo.

– Toisaalta myös metsänhoito, kuten taimikon perkaus, tuottaa monelle onnellisuutta.

Lähimetsät lisäävät arjen onnellisuutta.

Kyselyssä selvitettiin myös metsiin liittyvää onnettomuutta. Voiko metsä joissain tilanteissa tuottaa myös surua? Selvisi että voi – ainakin silloin jos metsä katoaa.

Surua vastaajille olivat tuottaneet avohakkuut tai metsän kaavoittaminen toiseen käyttöön.

– Sipoolaisena tämä resonoi. Jos on metsä, jossa on käynyt retkellä, hiihtämässä tai lenkillä, ja sitä ei enää ole, vaan tilalla onkin taloja, niin kyllähän se tuntuu pahalta.

Varmaa vastausta siihen, minkälainen merkitys metsillä suomalaisten onnellisuudelle on, tuskin saadaan. Tuittila toteaa, ettei sellaista verrokkiaineistoa ole olemassa, joka kertoisi, minkälaisia suomalaiset olisivat ilman metsiä.

Hän kuitenkin uumoilee, että jos vaikkapa Helsingin halkaiseva suuri kaupunkimetsä Keskuspuisto yllättäen kaadettaisiin viimeistä risua myöten, olisi varmaan todennäköistä, että samalla kaupunkilaisten onnellisuus vähenisi.

– Sitä kautta voisi päätellä, että metsien ja onnellisuuden suhde on hyvin vahva.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä