Jari Jolkkonen kertoi eilen Kotimaa24:ssä vieraantuneensa tilapäisesti opiskeluaikanaan Raamatun lukemisesta opiskellessaan eksegetiikkaa. Eksegetiikan yliopistonlehtori, dosentti Kari Latvus reagoi haastatteluun blogissaan ja katsoo, että Jolkkosen esittämät näkökulmat tölväisevät ”Kuopion eksegeettejä” eli lähinnä nykyistä piispaa Wille Riekkistä ja toista piispakandidaattia Sakari Häkkistä.
Latvuksen mielestä Jolkkonen haastattelu luo ikävää kuvaa piispakandidaatin suhteesta eksegeettiseen tutkimukseen.
”Lähimpiä maalitauluja ovat kuitenkin piispa Wille Riekkinen ja piispakandidaatti Sakari Häkkinen. Siis: Jolkkonen näyttää tietoisesti riveillä ja rivien välissä tölväisevän Kuopion eksegeettejä. Heitto on samankaltainen ilkeämielisyys, kun jos toteaisi, että piispainkokouksessa laaditut jumalanpalvelusohjeet ovat niin puuduttavat, että niissä menee Henki”, Latvus kirjoittaa.
Hän katsoo Jolkkosen antaneen oudon kuvan raamatuntutkimuksesta sen ”yläpuolelle asettumisena” ja ”luonteeltaan naturalistisena metodina”.
”Eksegetiikka ei halua asettua välineenä Raamatun yläpuolelle. Raamatun yläpuolelle voi asettua niin hengellisessä vakaumuksessa kuin aatteen palosta, mutta silloin ei ole kyse tutkimuksen luonteesta. Tutkimus on kriittinen erityisesti meidän raamatuntulkinnallemme ja raamattukäsityksillemme.”
Latvus luonnehtii eksegetiikkaa eli raamatunselitysoppia Raamatun rakastamiseksi ja kritisoi Jolkkosen lausumia epäammatillisiksi. ”Metodin tehtävä on varjella Raamattua meidän tulkinnoiltamme ja antaa tilaa tekstin ajatuksille. Eksegetiikka on syntynyt aikanaan turvaamaan Raamatun moniäänisyyden kuulemista dogmaattista kovakorvaisuutta vastaan; dogmeilla rellestäminen vei aikanaan Raamatun äänestä paljon pois. Eksegetiikka on etsinyt ääniä takaisin. Myös niitä ääniä, joita virtaviivainen dogmatiikka ei ole halunnut kuulla.”