Miksihän meillä ei ole ystävän virttä. Onko mielipiteitä. Se voisi olla vaikka ylioppilasaineen aiheena. Kirjoitan parasta aikaa aiheseen liittyvää artikkelia. Haluaisin kuulla näkökantoja puhtaalta pöydältä.
Miksihän meillä ei ole ystävän virttä. Onko mielipiteitä. Se voisi olla vaikka ylioppilasaineen aiheena. Kirjoitan parasta aikaa aiheseen liittyvää artikkelia. Haluaisin kuulla näkökantoja puhtaalta pöydältä.
Kun eduskunnan hyväksymä kirkkolaki yksiselitteisesti määrittelee virkasuhteessa oleville kirkon täysivaltaisen jäsenyyden (konfirmaation) edellytyksenä viran saamiseen, asia on talouspäällikön osalta ratkaistu.
Sen sijaan on aivan sama, minkä uskonnon tai ideologian edusta on harjan, haravan tai kauhan varressa. Pääasia, että hoitaa hommansa hyvin.
Tässä on kommenttini niin Risto Korhoselle (joka on ymmärtänyt muuten luterilaisen kahden regimentin opin oikein) ja Jusu Vihervaaralle, joka tässä keskustelussa tarkoituksellisesti sotkee virka- ja työsuhteiset keskenään.
Jouni, totesin jo aikaisemmin, että virkasuhteen osalta kirkon jäsenyys on viran vaatimuksena poikkeuksetta. En vain tehnyt sitä oletusta, että talouspäällikkö on aina virkasuhteinen.
Talouspäällikön tehtävä ei mielestäni edellytä jäsenyyttä. Kuitenkin jos kyseessä on virkasuhde, jäsenyys vaaditaan aina.
Seurakunnassa talouspäällikkö ei ole pelkkä laskentatoimen henkilö, vaan hän on tasavahva esimies kirkkoherran rinnalla. Talouspäällikkö johtaa kiinteistöpuolen, hallinnon, viraston, talouspuolen ja puutarhapuolen henkilöstöä, eli suomeksi sanottuna suntiot, hautausmaatyöntekijät, emännät, vahtimestarit, siivoojat ja seurakuntasihteerit. Kirkkoherra menee vain kirkkoneuvoston puheenjohtajan roolissa talouspäällikön yläpuolelle ja sillä tavoin on osin hänen ”esimiehensä” (ja talouspäällikkö hengellisen esimiehen alainen vain tämän yhden asian kautta).
Talouspäällikön johtamistoimi on osin hengellisen työn johtaminen, sillä suntiot taatusti ovat hengellisen työn tekijöitä.
Toisaalta on nähtävä seurakunta jumalanpalvelusyhteisönä, jolloin seurakunta työyhteisönä on tätä samaa jp-yhteisöä. On mahdoton kuvitella, että näitä kahta voisi erottaa toisistaan. Ne ovat näkökulmia, joilla hengellistä yhteisöä voi tarkastella. Jp-yhteisön näkökulma voinee kenties myös puoltaa kirkon jäsenyyttä seurakunnan työntekijöiltä. Tulipa tällainenkin näkökulma tuossa matkalla mieleen.
Mielestäni tilanne rinnastuu julkisen sektorin sairaalaan, jossa hallintojohtaja johtaa laskentatointa, sihteeristöä, laitoshuoltajia (siivoojat), kiinteistöhuoltoa sekä keittiötä kuin taas johtava lääkäri johtaa hoitotyötä, johon kuuluu lääkärikunta sekä sairaan hoitajat. Sairaalan hallintojohtajalla tulee olla hallinnon ylempi korkeakoulututkinto (esim hallintotieteen maisteri) kun taas johtavan lääkärin pätevyysvaatimuksena on lääketieteen lisensiaatin tutkinto.
Ville Hassisen kuvaama talousjohtajan tehtäväkenttä ei mielestäni sisällä julistuksellisia tai opetuksellisia vastuita. Mielestäni suntion työtehtävät ovat hieman rajatapaus sille, katsotaanko ne julistukselliseksi tai opetukselliseksi. Maalaisjärjellä ajatellen virsien numerot onnistuu ripustamaan kirkon seinälle riippumatta siitä, onko kirkon jäsen vai ei. Myöskään kirkon ovien avaaminen ja lukitseminen tai kolehdin kerääminen eivät työtehtävinä ole sellaisia, että kirkon jäsenyys olisi oleellista niiden onnistumisen kannalta.
Ihminen on kokonaisuus. Uskovaisena ihminen on sitä niin työssä kuin kotona ja vapaa-aikana. Jos kirkko etsii työntekijää johonkin virkaan, kyllä henkilön tulee sisäistää se kirkon arvomaailma, sillä jokainen kylvämme sisimpämme kylvöä sinne missä, liikumme ja vaikutamme.
Eihän virsitaulun hoitaminen tai ovien lukitseminen vaadikaan onnistuakseen vakaumusta tai jäsenyyttä. Usein suntio on ensimmäinen ihminen, jonka seurakuntaa lähestyvä tapaa joko livenä tai puhelimessa.
Lähimmäisen kohtaamisessa voi olla etua siitä, että sisäinen arvomaailma on saman suuntainen kuin työnantajan arvomaailma. Viraston vahtimestari voi olla vaikka kuinka sydämellinen, ystävällinen ja auttavainen riippumatta siitä, mitä mieltä hän on uskon asioista.
Joissakin siunauskappeleissa ei vahtimestareilta edellytetä kirkon jäsenyyttä. Tämä tuskin vähentää heidän hyvää palveluaan tai empaattisuuttaan.
On mielekkäämpää tehdä suntion työtä, jos kokee, että on pieneltä osalta edistämässä Kristuksen työtä ja lähetyskäskyn toteutumista.
Lyhyeen kysymykseen lyhyt, spontaani vastaus.
1) Ei ole ystävän virttä, mutta on sentään ystävän säkeistö: 543:3. Se on minulle riittänyt.
2) Ei ole ystävän virttä, koska ”ystävä” on sanana liian vahvasti Jeesus-sidonnainen lastenvirsien tähden. 492:1 Ystävä sä lapsien. Ja 493:1 ”Jeesus lasten auttaja…Sinä tunnet elämäni…parhain ystäväni.”
3) Ei ole ystävän virttä, koska sanalla ”ystävä” on käännetty raamatussa myös osin kielteisesti värittynyt kreikan ’hetairos’, joka on muun muassa Jeeuksen puhuttelu kavaltaja Juudakselle Getsemanen yössä (Matt 26:50) sekä viinitarhan omistajan puhuttelu nurjamielisille koko päivän raataneille viinitarhan työntekijöille (Matt 20:13).
Kiitti. Hyviä pointteja-