Uskonpuhdistuksen keskeinen sanoma oli, että meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Uskonpuhdistaja Martti Luther löysi tämän Raamattua tutkimalla.
Kuvassa vasemmalla suomennos Lutherin viimeisestä luentosarjasta, jonka hän piti ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Kuvassa kuusiosaisen teoksen ensimmäinen osa.
Kuvassa oikealla on viimeinen osa saksankielisestä Lutherin tekstien kokoelmasta, jossa on 23 osaa ja 25 nidettä valtavan paksuja opuksia.
Kuvat ovat kotikirjastoni lukemattomista Lutheria ja hänen tuotantoaan monilla kielillä esittelevistä teoksista.
Paavalin tuotanto avasi Lutherin silmät. Paavalin julistus kertoi uskon vanhurskauden selkeästi. Paavali oli sen itse kokenut omassa elämässään. Hän oli hyvin oppinut. Hallitsi sekä kreikkalaisen että juutalaisuuden oppineisuuden. Hän oli myös hyvin innokas omassa vakaumuksessaan. Aikaisemmin Kristuksen seuraajia vastaan ja sitten käännyttyään Kristuksen seuraajana. Filippiläiskirjeessä hän tuo esiin tuntojaan. Kertoo miten elämä Kristuksen seuraajana sujui. Hän toteaa, että tulemme Jumalalle kelvollisiksi eli meidät vanhurskautetaan Kristuksen tähden. Tämä on elämässä tärkeintä. Midät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden
sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen
on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu.
Kristuksen yhteydessä meidän elämämme saa tarkoituksensa. On mielekästä elää, kun tietää mihin joukkoon kuuluu. Kristuksen omana huomaa kuuluvansa Jumalan lasten joukkoon, yhteen, pyhään, yhteiseen ja apostoliseen kirkkoon. Riemu on suuri, kun huomaa tämän, että kaikki on vain Kristuksen tähden. Saamme elää hänelle, koska meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
jotta voittaisin omakseni Kristuksen
ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.
Kristuksen tähden eläessämme olemme Jumalan yhteydessä. Koko maailmankaikkeuden Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjämme yhteydessä. Kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Kaikki on suunnattoman suurta lahjaa, armosta aivan autuas. Tämä vain siksi, että Jumala on rakkaus ja hän armahtaa: Meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden
Näin minulla ei enää ole mitään omaa,
lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta,
vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen
ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.
Tämän näköalan turvissa olemme luottavaisia. Tulevaisuus aukeaa Jumalan huolenpidon varassa. Hänen sylissään istuessaan Jumalan lapsi saa tarkastella maailmamme menoa, tietäen olevansa suuremmassa turvassa, kuin mitä maailma milloinkaan voi antaa.
Vain tämän voin sanoa:
jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin,
ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.
Sunnuntai 1.2.2026›
3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)
Ansaitsematon armo
Toinen lukukappale eli epistola: Fil. 3:7–14
Kirjeestä filippiläisille, luvusta 3
Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa,
olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona,
sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen
on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu.
Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken,
olen heittänyt kaiken roskana pois,
jotta voittaisin omakseni Kristuksen
ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.
Näin minulla ei enää ole mitään omaa,
lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta,
vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen
ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.
Minä tahdon tuntea Kristuksen
ja hänen ylösnousemisensa voiman
ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa.
Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi.
Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen,
kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.
Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti.
Vain tämän voin sanoa:
jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin,
ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.
Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.
Septuagesima sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-1-2-2026/
Filippiläiskirjeen lukua kolme voi lukea esimerkiksi täältä
Suomeksi viisi käännöstä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-1-2-2026/
Tässä käännöksiä ruotsiksi, vienankarjalaksi, venäjäksi, englanniksi ja pohjoissaameksi
https://www.raamattu.fi/raamattu/B2000,KAR11,SYNOD,ENGKJV,Biibbal/PHP.3
Norjan Pipliaseuran sivustolla on
neljä käännöstä bokmåliksi, neljä käännöstä nynorkiksi, pohjoissaameksi ja eteläsaameksi
Panen viitteen bokmåliksi vuoden 2024 käännökseen
https://bibel.no/nettbibelen/les/nb-2024/PHP/PHP.3
Tanskan Pipliaseuran sivustolla on käännöksiä tanskaksi, islanniksi ja fääriksi
tanskaksi vuoden 1992 käännös
https://www.bibelselskabet.dk/brugbibelen/bibelenonline/Fil/3
Uusi käännös 2020 pitää erikseen tilata.
grönlanniksi
https://old.bibelselskabet.dk/grobib/web/bibelen.htm
Färsaarten Pipliaseuran sivustolle viite fäärin kieliseen Nettiraamattuun on tässä
https://biblian.fo/50/3
Kirkolla on tarjolla sama sanoma riippumatta ihmisestä, kansoista ja kulttuureista. Kirkko ei harjoita talouspolitiikkaa eikä tee turvallisuuspoltiikkaa. Kirkko ei ole olemassa myöskään sosiaalipolitiikkaa varten. Nämä aiheet kuuluvat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon eli politiikan puolelle. Kirkko ei ole liikelaitos, ei sosiaalitoimisto eikä puoletoimisto. Kirkko on syntisten ihmisten sairaala. Sen tehtävänä on hoitaa rikkinäisiä, eksyneitä, elämässään pahoille teille joutuneita ja tarkoituksettomuuteen vaipuneita ihmisiä ja johtaa heidät takaisin Jeesuksen ja Jumalan luo. Seurakuntavaaleissa ratkaistiin, miten tätä Jeesus Nasaretilaisen elämäntyötä jatketaan ja julistetaan ja minkälaiseen toimintaan seurakunnat käyttävät kirkollisverorahat.
Pasi
Kiitos tästä kommentistasi
Tuot esille hyvin tärkeän näköalan kirkon tehtävästä toimia sanoessasi: ”Kirkko on syntisten ihmisten sairaala. Sen tehtävänä on hoitaa rikkinäisiä, eksyneitä, elämässään pahoille teille joutuneita ja tarkoituksettomuuteen vaipuneita ihmisiä ja johtaa heidät takaisin Jeesuksen ja Jumalan luo. ”
Reformaatio oli keskiajalla turha ja rikkoi kirkon yhtenäisyyden. Katolinen kirkko on aina opettanut, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta. Protestantit korostivat yksin uskoa, huomaamatta, että hyvät teot kuulvat myös uskoon. Hyvän tekeminen ei ole väärin eikä sirä pidä pelätä. Historiallisen Jeesuksen sanomaan kuului kehotus uskoa yhteen Jumalaan = Isä = Allah ja tehdä hyvää elämässä. Se oli Jumalan yksinkertainen sanoma ja opetus. Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa uskovalle myös ikuisen elämän. Kirkko on monimutkaistanut historialllisen Jeesuksen sanomaa turhan takia. On aika palata kirkon alkuun ja historialliseen Jeesukseen ja jatkaa reformaatio loppuun. Nyt olisi oikean reformaation aika.
On järkyttävää seurata kirkon historiaa ja katsella sivusta turhia uskonsotia. Monet miehet ja naiset ovat kuolleet aivan vääristä syistä kirkossa ja vallanpitäjät ovat käyttäneet kirkkoa ja uskontoa pelinappulana politikassa. Kaikki alkoi Rooman keisarista 300-luvulla. Uskonnonvapauden olisi pitänyt olla itsestäänselvyys alusta asti, mutta myös Suomessa kirkko on harrastanut uskonnollista suvaitsemattomuutta ja vainonnut toisinajattelijoita ja syyttänyt monia harhaoppisiksi. Ajat eivät ole muuttuneet. Tänäänkin kirkko katsoo toisinajattelijoita ylhäältä käsin. Kolminaisuutta ei saa arvostella historiallisin ja teologisin perusteluin. Kirkko vaikeee arvostelusta ja ohjaa uskomaan terveen järjen vastaisia opetuksia. Islamilaiset teologit ovat esittäneet yli vuosituhannen asiallista kritiikkiä ja esittäneet vaihtoehtoja kristilliselle teologialle, mutta silmät ummistetaan täysin kirkossa erilaisilta ongelmilta.
Pasi
Tekstissäsi on sekä hyviä huomioita, että eräitä kohtia, joita on oikaistava oikean historiallisen näkökulman saamiseksi.
1) Puheesi hyvistä teoista
On todellakin aiheellista huomata, että oppi armollisesta Jumalasta kuuluu ikivanhaan kristilliseen perinteeseen. Se ulottuu jopa pidemmälle kuin tavallisesti tulee mieleen. Jumalan armollisuuden julistus on perinne, joka on peräisin jo ajalta ennen Vapahtajamme syntymää. Se kuuluu koko Raamattuun sekä Vanhaan että Uuteen testamenttiin.
Luther löysi tuon opin armosta pelastumisesta sekä terveestä kirkon perinteestä että Roomalaiskirjeen opetusta antaessaan pohtiessaan Room. 1:16-17 sanoja. Näitä ei voi erottaa toisistaan, vaan ne täydentävät toisiaan.
Muuten: Kamerunin luterilaisen kirkon liturgiaan kuuluu tuon Lutherin löytöön johtaneen raamatunkohdan laulaminen joka kerta.
Pasi
2) Mainitset siitä, että myös hyvät teot kuuluvat kristilliseen elämään.
Tämäkin on toiminut kautta koko historian luterilaisessa opetuksessa. Ei ole sattumaa, että Katekismuksen ensimmäinen pääkappale on kymmenen käskyä.
Teologiassa on tapana erottaa lain kolme käyttöä.
Ensimmäinen on lain käyttö yhteiskunnassa. Tällä tarkoitetaan kussakin yhteiskunnassa, jokaisessa valtiossa vallitseva lainsäädäntö, jonka avulla pidetään yllä hyvää järjestystä yhteiskunnan keskellä.
Lain toinen käyttö on se, mihin blogini teksti kuuluu. Lain tehtävänä on osoittaa meidän puutteemme ja vajavaisuutemme. Kun huomaamme että emme pysty toteuttamaan kaikkia hyviä aikeitamme vaan kerta toisensa jälkeen tulee puutteita, rikkeitä, jne., niin silloin Kristuksen armo tulee avuksi. Jeesus on sovintotyöllään sovittanut koko maailman synnin. (Huom. yksikkö!) Tähän kohtaan kuuluu tuo ilmaukseni, jota toistan blogini tekstissä:
”Meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.”
Lain kolmas käyttö on opastaa armosta vanhurskautettua eli siis Jumalalle kelpaavaksi hyväksyttyä ihmistä elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Kun huomaa itse elävänsä yksistään Jumalan hyvyyden tähden, niin silloin voi osoittaa armollisuuttaan myös toisia ihmisiä kohtaan. Kun siis huomaa, että myös noiden toisten kohdalla Jumalan rakkaus on tullut esille siinä, että heidätkin Jumala on luonut ja lunastanut, niin miksi emme mekin sietäisi ja rakastaisi näitä kanssaihmisiämme, jotka meidänkin tavoin ovat Jumalan hyvyydestä osallisia.
Pasi
Jos Herra suo, niin jatkan vastaamista huomenna.
Kuten jo Uudessa testamentissa sekä Paavali että Jaakob ilmaisevat, niin tulevasta ajasta on sanottava: ”Jos Herra suo, niin —”
1.Korinttolaiskirje:
4:19 ”Mutta minä tulen pian teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä —”
Jaakobin kirje 4:15:
”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon”,
Pasi T.,
”Reformaatio oli keskiajalla turha ja rikkoi kirkon yhtenäisyyden. ” on yksinkertaisesti väärä väite. Kirkon yhtenäisyys murtui kun Rooman piispa päätti väärentää uskontunnustuksen. Jatkoa tuli kun hän itsekseen alkoi keksiä uusia dogmeja ja korotti itsensä yksinvaltiaaksi.
Pasi
3) Valitettavasti mielikuvasi reformaatiosta on sekä asiallisesti yksipuolinen että asenteellisesti harhaanjohtava.
Historiassa on kausia, jolloin jokin ilmiö tulee näkyviin, vaikka sen juuret ovat kauempana useamman sadan vuoden takana.
Keskiaikana kirkon työ meni eteenpäin Euroopassa. Aikoinaan Rooman valtakunnan alueelta alkanut toiminta laajeni pohjoista kohti, toisinaan edeten toisinaan pysähdellen.
Tuon historian kuvaukseen tarvittaisiin niin paljon tekstiä, että siitä syntyisi kokonainen laaja kirja.
Reformaatio oli ainoastaan tuon kehityksen yksi vaihe. Siinä näkyi aikaisempien vuosisatojen aikaisten tieteellisten, taiteellisten, opillisten, taloudellisten ja poliittisten tapahtumien jatkumo.
Kun uudet kansat olivat tulleet mukaan kirkon yhteyteen, niin silloin myös näiden uusien kansojen elämänmuoto ja kulttuurinen sekä taloudellinen ja poliittinen alkoi vaikuttaa yhteiskunnan muotoutumiseen uudenlaisten vaikutteiden mukana.
Niinpä myös Saksassa heräsi uudenlainen halu itse vaikuttaa eurooppalaisessa elämässä. Niinpä yhden ihmisen tekemä yliopistollisen väitöslauseiden kokoelma, Lutherin kuuluisat reformatoriset teesit ajan tavan mukaan kirkon ovelle ripustettuina, saivat aikaan sekä poliittisia että taloudellisia seurauksia. Saksalaiset halusivat hoitaa itse omat asiansa antamatta rahojaan ja poliittisia päätöksiään Roomaan italialaisille. Saksalaiset ruhtinaat halusivat itse päättää asioistaan ja käyttää rahojaan omien alueittensa kehittämiseen.
Skandinaviassa puolestaan vähän yli satavuotias Kalmarin unioni hajosi hallitsijan liialliseen väkivaltaisuuteen kyllästyneitten ruotsalaisten noustessa Kustaa Vaasan johdolla tanskalaista ylivaltaa vastaan. Pohjoismaiden yhteishallinnollinen alue hajosi kahtia. Kummassakin maassa hallitsija otti ylimmän vallan kirkon hallinnosta. Enää ei piispojen nimityksiä alistettu Roomasta käsin tehtäviin päätöksiin.
Näin ollen keskiaikana rakennettu eurooppalainen kirkon laajeneminen koko Euroopan alueelle sai uusia poliittisia ulottuvuuksia, jotka tulivat näkyviin erityisesti kirkon elämän uudelleen järjestelyssä.
Pasi
4) Kesken kommenttisi vaihdat puheenaihetta aivan toisenlaiseen kysymyksenasetteluun.
Yhtäältä siirryt reformaation käsittelystä vanhan kirkon aikaiseen keskusteluun opista Pyhään Kolminaisuuteen.
Toisaalta siirryt kysymykseen erityiseen teologiseen näkökulmaan eli siis puheeseen historiallisesta Jeesuksesta, joka syntyi 1800 -luvun aikana ja joka supisti Jeesuksen opetuksen näköalan hyvin kapea-alaiseen tarkastelukulmaan. .
Kolmanneksi ohimennen vihjaat islamin syntyyn arabialaisessa kulttuurissa eli liität 600 -luvun tapahtumiin Arabiassa ja sieltä alkaneeseen liikkeeseen islamiin.
Siitä syntyneet filosofiset ja teologiset keskustelut laajenivat laajemmalle alueella, missä aikaisemmin oli vaikuttanut hellenistinen kulttuuria ja missä kristinusko oli jo tullut kansanuskonnoksi koko aikaisemman Parthian valtakunnan alueella nykyisestä Syyriasta nykyisen Intian rajoille saakka, olivat toisinaan niin syvällisesti filosofisia, että jos ei tiennyt keskustelijan taustaa oliko hän juutalainen, muslimi tai kristitty, niin ei toisinaan ollut mahdollista päätellä keskustelijan näkökulmaa.
En tällä kertaa vastauksena kommenttiisi käsittele näitä erikseen, koska jo yhden näkökulman perusteellisempi käsittely laajentaisi koko keskustelun suhteettomiin mittasuhteisiinsa.
Esimerkiksi islamin ja kristinuskon keskinäisistä suhteista pidin yhden lukuvuoden pituisen luentosarjan, missä pääsin esittelemään kuulijoilleni joitakin perustavia kysymyksenasetteluja.
Jari
Kiitos puheenvuorostasi
Idän ja lännen välinen ero on ollut todella merkittävä historian kuluessa.
Teologisesti filioque -kiista on ollut kiistan keulakuva. Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Lännen kirkossa tehty Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyvät idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikean uskontunnustuksen tekstistä.
Poliittisesti jako idän ja lännen välillä on peräisin jo Rooman keisarikaudelta, kun imperiumi jakaantui Rooman ja Konstantinopolin keisarikuntiin.
Täällä kotomaamme alueella tuosta on myöhemmin seurannut se, että Ruotsin ja Venäjän välinen rajasta tuli myös kirkkojen raja ja valitettavasti Karjala jakaantui kahtia.
Aikaisemmin idästä tulleet kristinuskon ensimmäisinä merkkeinä maassamme ovat jo henkilönimi Lalli, joka on Lasaruksen nimestä kansanomainen muoto, ja Makkolan kylä, mikä on makarios sanasta peräisin oleva,
pappi -sana on kielihistoriallisesti vanhempaa perua kuin pakanallinen poppamies, missä tulee esiin myöhempi venäjän kielen isä -sanan ääntämys, jne. sekä useampi kristilliseen symboliikkaan kuuluva esine ensimmäisen vuosituhannen viimeisiltä vuosisadoilta, selvästi idästä tulleen kristinuskon vaikutuksen merkkeinä.
Kristinusko perustuu nykyään Paavalin seuraamiseen, ei historialliseen Jeesukseen. Paavali kehitti oman teologiansa ja rakensi sen antiikin ihmisuhriajattelulle, sovitukselle ja lunastukselle ja liitti nämä ideat Jeesukseen ja osaksi kristillistä perimätietoa. Näin sai alkunsa kristinusko.
Kävi kuitenkin köpelösti. Paavalin teologia ei perustu historialliseen Jeesukseen eikä oikealla Jeesuksella ollut mitään tekemistä Paavalin teologian kanssa. Kristinuskon sijasta pitäisi puhua Paavalismista tai Paavalin uskonnosta.
Historiallisen Jeesuksen sanoma oli yksinkertainen ja helppo: Usko yhteen Jumalaan ja noudata Taivaallisen Isän opetuksia. Tämä oli Matteuksen vastaus kysymykseen, kuka pääsee Taivasten valtakuntaan. Paavali ei tavannut koskaan Jeesusta eikä elänyt yhtä aikaa Jeesuksen kanssa. Paavali loi oman teologiansa ja kauppasi sen kirkolle ja kirkko osti sen.
Kirkot voivat opettaa mitä haluavat ja tehdä omia teologisia tulkintojaan. Näin ne ovatkin tehneet. Kirkkoja on tuhansia maailmalla. Evankeliumin kauppamiehiä ja uskonnollisia puljuja riittää joka lähtöön. Kaikilla tuntuu olevan oma totuutensa. Tähän on tultu. Tsemppiä kaikille ja uskomisen ihanuutta myös.
Historiallinen totuus on paljon yksinkertaisempi ja uskon asiat ovat paljon yksinkertaisempia todellisuudessa. Kirkko todellakin teki Jeesuksesta Jumalan, vaikka se ei enää suuria kirkkoja kuten katolisia, ortodokseja tai protestantteja kiinnostakaan. Paluu historialliseen Jeesukseen on näille isoille kirkoille mahdotonta, koska nämä joutuisivat myöntämään turmelleensa kristiillisen perimätiedon ja oikean Jeesuksen. Parasta on säilyttää saavutetut edut ja valta-asemat ja unohtaa historiallinen totuus, vaikka kukaan ei sitä pääse karkuun.
Totuus ja Rakkaus voittaa lopulta ja me kohtaamme kaikki sen lopulta kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla: Jumala näyttää, että hän oli Yksi ja hänen suurin käskynsä oli kehotus rakastaa yhtä ainutta oikeaa Jumalaa ja lähimmäistä kuin itseä ja pyrkiä elämässä hyvyyteen Jumalan avulla. Syntien anteeksiantaminen ja ikuinen elämä ja rakkaus olivat tarjolla jokaiselle uskovalle ihmiselle kautta aikojen. Lapsikin ymmärtää tämän kaiken helposti. Jumala on ihmisen puolella ja ihmistä varten. Meidän ei tarvitse tehdä elämässä mitään erikoista, noudattaa vain Jumalan tahtoa ja hänen opetuksiaan.
Tärkeintä ei ole olla oikeassa. vaan elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Jaakobin mukaan ihminen tullaan tuomitsemaan tekojen mukaan. Usko ilman rakkautta on väärin ja puutteellista sekä tyhjää. Usko ja rakkaus, luottamus ja hyvät teot kuuluvat yhteen ja kuuluvat elämään kumpikin. Kaikki on armoa. Kaikki on Jumalan lahjaa uskovalle ihmiselle ja uskova ihminen haluaa aina toimia Jumalan tahdon ja opetusten mukaan. Hyvän tekeminen ei ole syntiä
Pasi
5) Jo edellä mainitsin, että puhe ”historiallisesta Jeesuksesta” syntyi vasta 1800 -luvulla. Vilkkaammaksi se laajeni 1900 -luvun alkupuolella.
Tämä näkökulma lähtee toisaalta historiallis-kriittisen tutkimusotteen syventymisestä,
mutta toisaalta myös hyvin rajoittavan maailmankuvan lukemista käsiteltäviin teksteihin. Valitettavasti tämä jälkimmäinen sai vallan tuon aatesuunnan mielikuvaksi suuren yleisön keskuudessa.
Tuloksena oli että Jeesus käärittiin puhumaan ennen ensimmäistä maailmansotaa vallinneen saksalaisen idealismin maailmankuvan ihanteiden mukaista sanomaa. Syntyi serkusten sota eli ensimmäinen maailmansota.
Pasi
6) Mielikuvasi ”Paavalin uskonnosta” viittaavat 1800-luvn puolivälissä syntyneeseen ajatukseen, että Paavalin ja Jeesuksen opetus olisivat edustaneet kahta keskenään ristiriitaista uskonkäsitystä.
Vaikka kielenkäytössä on selviä eroja niin se ei merkitse eri uskonnon muodostavaa eroa vaan ainoastaan käsiteltävien asioiden ja kysymysten käsittelyn erilaisia esiintymisiä erilaisten olosuhteiden vallitessa.
Tämä teoria ei ota huomioon sitä todellisuutta, että sekä Jeesus Nasaretilainen että Paavali Tarsolainen olivat kasvaneet saman juutalaisen kulttuurin keskuudessa. Juutalaisuudessa oli Jeesuksen aikana noin 15 erilaista puoluetta tai koulukuntaa (”filosofiaa” kuten Josefus sanoi mainitessaan niistä muutaman).
Niin kauan kuin synagogat toimivat paikallisina kokoontumishuoneina ja Jerusalemin temppeli valtakunnan uskonnollisen ja opetuksellisen keskuksena kaikki kuitenkin kokivat kuuluvansa nimenomaan samaan juutalaiseen kansaan. Vasta vuonna 70 jKr. tapahtunut Jerusalemin temppelin hävitys ja sitä seurannut ylipapin kokoavan aseman takia juutalaisuuden eri suunnat joutuivat hajalle. Jamniassa kokoontunut oppineitten ryhmä alkoi koota arameaa puhuvia juutalaisia yhteen. Sen johtaja juutalaisten paavi Hillel I sai hyvinkin laajan vallan heidän keskuudessaan.
Heidän tehtävänään oli monista, yhden erittäin tärkeän mainitakseni: Laatia vuotuinen juhlakalenteri. Vuodeksi kerrallaan.
Toisena esimerkkinä heidän työstään rajaus siitä, mitkä kirjat kuuluvat Pyhään Raamattuun;
Tuolloin noin vuosian 100 – 130 jKr. vahvistettiin, mitä kirjoja kuului Vanhan testamentin kolmanteen osaan eli Ketuvimiin eli Kirjoituksiin. Kreikkalainen käännös Septuaginta oli jo vuosisadan, parin, kolmenkin vuosisadan ajan sisältänyt moniakin teoksia, joita Jamniaan kokoontuneet eivät ottaneet mukaan. Näin syntyi meidän Raamattumme Apokryfien tekstit, joissakin kirkoissa täysipainoisina muiden Vanhan testamentin kassa, joissakin erillisinä Deuterokanisina tai Apokryfiteoksina ja joissakin kirkoissa kokonaan Raamattuun kuulumattomina.
Vasta tuon Jamnian kauden aikana juutalaisuus ja kristinusko ajautuivat kokonaan erilleen.
Kokoavana virkana juutalaisten paavin rinnalle piispojen joukosta nousi sellaisia piispoja jotka pitivät kristikuntaa koossa eri puolilla maailmaa. Vähitellen syntyivät patriarkkojen eli paavien virat,
Islannin Pipliaseuran sivustolla on neljäkin käännöstä
Tässä äänikirjana 2007 käännökseen , Biblía 21. aldar – 2007, viite
https://biblian.is/hljodbok/filippibrefid/
Tässä tekstinä 2007 käännökseen
https://biblian.is/biblian/filippibrefid-3-kafli/
Ruotsin Pipliaseuran sivustolta voi seurata ruotsinnoksia 2000 ja 1917, suomennosta 1992 ja käännöstä pohjoissaameksi 2019:
https://www.bibeln.se/bibel/B2000,B1917,F1992,NS2019/PHP.3
Viron Pipliaseuran, Eesti Piibliselts, sivustolta voi lukea Raamattua viroksi viitenä eri käännöksenä, vertailla voi kahta käännöstä kerrallaan.
https://piibel.net/fl-3.html
Tästä voi sitten mennä eteenpäin haluamaansa kirjaa lukemaan painamalla kirjan nimen kohdalta.
Kun haluaa sekä lukea että kuunnella yhtä aikaa kuiten minä, niin valitsee ensiksi tekstisivuston ja sitten sen jälkeen kuule -tekstiä. Kun ääni on valmis alkamaan niin painaa uudelleen tekstin osoitetta ja niin ääni tulee taustalta ja teksti on silmien edessä.