Yksin ei ole hyvä olla

Runopiirimme tämänkertainen aihe on rakkaus. Vaikka meistä piiriläisistä suurin osa on mummoikäisiä, niin rakkausteema kovasti kiinnostaa. Varsinkin juuri nyt ja tässä iässä.

Moni meistä piiriläisistä on saanut kokea pitkän elämänsä aikana useita mielenkiintoisia asioita, mutta tuo rakkaus on jäänytkin elämän melskeissä ihan taka-alalle. Kun sitten eläkepäivät koittavat ja meno ympärillä rauhoittuu, huomaakin olevansa pelottavan yksin.

Kun juuri nyt tarvitsee  kumppania, jonka kanssa keskustella erilaisista asioista. Kun juuri nyt kaipaa hellää kosketusta ja toisen ihmisen tuomaa lämpöä ja turvaa.

Tottakai luimme runopiirissämme myös Tommy Tabermannia, emmehän me mummot erotiikkaa pelkää. Sanojen voima on uskomatonta!

Rakkautta on toki monenlaista. Isänmaan ja luonnon rakkautta, äidin rakkautta, Jumalan rakkaus meitä ihmispoloisia kohtaan.

Mutta ihmisen kaipuu toisen ihmisen luo on pysyväistä. Ikuista ja niin luonnollista. Saadaksemme lämpöä on meidän päästävä rakkaamme iholle asti, kuulla hänen äänensä ja hengityksensä ja tuntea tutun ja turvallisen kädenpuristuksen. Tällöin koemme olevamme elossa ja ehjänä.

Tässä jo varsin kypsässä iässä sitä vasta osaakin riemuita jokaisesta uudesta aamusta jonka saa herätä rakkaansa vieressä.

Hullutellakin ja puhua mukavia ja kertoa ääneen, mitä tämä rakkaani minulle oikein merkitseekään.

Sanojen voima taas : kun toinen sanoo yllättäen rakastavansa minua, niin koko maailma muuttuu paljon paremmaksi ja rakkaus tuohon toiseen senkun lisääntyy.

Miten mukavalta tuntuu kulkea käsi kädessä, emmehän toki muitten katseista piittaa. Aikaa on liian vähän tuhlattavaksi turhiin mietteisiin ja pohdiskeluihin. Miksi ihmiset pihtaavat hellyydenosoituksiaan ja lämpimiä sanojaan?

Kun vanha totuushan on, että mitä enemmän jaat hyvää, niin saat kaksinverroin takaisin.

Olen törmännyt kummalliseen ilmiöön nykypäivinä : toinen osapuoli haluaa elää epätyydyttävässäkin parisuhteessa, kunhan ei vaan tarvitsisi olla yksin. Näissä suhteissa on yleensä alkoholi ollut kaiken kurjuuden ja ongelmien aiheuttaja. Tämä toinen osapuoli sitten kestää lähes mitä vain, kunhan hänellä on edes joku lähellään.

Ei tunnu kyllä hyvältä seurata vierestä tälläistäkään seurustelua, kun  yleensä lopputulos on aina kaikkien kannalta huono. Ellei ongelmien aiheuttajaa saada kuriin.

Taivaan Isältämme on lupa pyytää rakasta itselleen.

Jos etsit vielä sitä oikeaa, toivon sydämestäni, että löydät hänet.

Runopiirissämme luimme myös omia tekstejämme.

Minäkin.

Kuten jo kirjoitinkin, älkää pihdatko näyttää hellyyttänne, aika on niin rajallista.

Käyttäkää joka hetki hyväksenne.

Kuten kerron seuraavassa runossani :

 

hissin oven sulkeuduttua

kaappaat kainaloosi

kaulakuoppaani pääsi painuu

 

minun omani

kuiskaat

 

liian nopeasti pohjakerroksessa

 

1 kommentti

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Marja Vilkama :”Yksin ei ole hyvä olla.”

    Olen samaa mieltä, ja tunnen lukuisia edellisen sukupolven naisia, jotka ovat eläneet jakuvassa katkeruudessa, kun ”se kesä ei koskaan tullut”. Henk.koht. olen sitä mieltä, että on turha odottaa ”sitä kesää” tuijottamalla vastakkaista sukupuolta ”kesän antajaksi”, vaan paremminkin se kesä löytyy (jos on löytyäkseen) kun katsoo peiliin ja ajattelee Eeva Kilven tavoin ”Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. ”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja Vilkama

    MARJAN MATKASSA : Olen lahtelainen isoäiti ja eläkkeellä oleva luokanopettaja. Haluan kirjoituksillani tuoda esiin toisistamme välittämisen tärkeyden. Rakastan uusien ideoiden keksimistä ja varsinkin hyvien ideoiden toteuttamista.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit