Yhteisvastuullisesti paremman maailman puolesta

Pakolaisleireillä kuulee jatkuvasti tarinoita ihmiskohtaloista, jotka koskettavat rajuudellaan. Erityisesti lasten tarinat ovat todella rankkoja ja shokeeraavia. Nyt kun rajoja suljetaan niin tulee mietittyä, että mihin oikein ihmisyys on hävinnyt maailmassa. Sillä pakolaisista on jonkun pidettävä huolta. Muuten maailmamme romahtaisi eikä siinä auttaisi edes muurin rakentaminen.

Noor  on nuori syyrialaistyttö, joka pakeni sodankauhuja äitinsä ja viiden sisarensa kanssa. Matka kesti 15 päivää vaikka matka ei ollut pitkä kilometreissä. Matka oli täynnä pelkoa ja väkivallan uhkaa. Aivan liian rajuja kokemuksia nuorelle ja niitä ei tee mieli muistella, mutta niistä ei pääse irti.

Jordanian puolella odotti ystävälliset sotilaat, jotka ohjasivat perheen Azraqin pakolaisleirille. Hymyilevät sotilaat oli melkoinen kontrasti mielivaltaisesti toimiville sotilaille kotimaassa.

Nyt perheen elämä on sidottu pakolaisleiriin missä Noor osallistuu Kirkon Ulkomaanavun toimintaan. Se auttaa edes hetkeksi pääsemään eroon sodan muistoista.

Perheen isä on edelleen kadoksissa. Neljä vuotta on vierähtänyt ja ystävät sanovat hänen kuolleen. Äiti ei ole halunnut kertoa sitä vielä lapsilleen.

Sunnuntaina 5.2 alkoi vuoden 2017 Yhteisvastuukeräys. Se on merkittävä juttu täällä Jordaniassa sillä sen tuottoja käytetään Syyrian pakolaishankkeisiin; työhön joka auttaa Nooria ja muita Syyrian lapsia selviytymään sodan kauhuista ja elämään mahdollisimman normaalia elämää - jos elämää pakolaisleirillä ylipäätänsä koskaan on normaalia.

Me Ulkomaanavussa teemme työtä niin pakolaisleireissä kuin isäntäyhteisöissä ja keräysvarat auttavat erityisesti sodasta paenneita nuoria, jotta he pystyisivät rakentamaan kohtuullisen ja ihmisarvoisen elämän pakolaisuudessa.

Amnesty Internationalin arvion mukaan Jordania on ottanut vastaan eniten pakolaisia maailmassa eli 2,7 miljoonaa. Syyrialaisia täällä on 1,4 miljoonaa, joista yli 650 000 ihmistä on YK:n rekisteröimiä pakolaisia. Leireissä asuu vain vähän yli 10% syyrialaisista, loput yrittävät sinnitellä eri keinoin kaupungeissa ja kylissä.

Pakolaistilanne koettelee kovasti luonnonvaroiltaan köyhää Jordaniaa, jossa asukkaita on noin 9,5 miljoonaa. Kouluissa tilat loppuvat kesken, ja pakolaisista yli kolmasosa oli viime vuonna koulutusjärjestelmän ulkopuolella.

Eli Yhteisvastuukeräyksen varat tulevat todella isoon tarpeeseen ja haluamme käyttää ne tehokkaasti ja valvoa, että ne menevät oikeaan kohteeseen.

Syyrian sota on kestänyt jo kohta kuusi vuotta ja monelle nuorelle pakolaiselämä on ollut merkittävä osa heidän elämään. Valitettavasti paluu Syyrian ei ole näköpiirissä vaikka ikävä kotiin on kova.

Haluamme pitää toivoa yllä ja siksi tarjoamme pakolaisille muun muassa englanninopetusta, ammatillista koulutusta sekä psykososiaalista tukea. Meillä pelataan ahkerasti jalkapalloa ja osa nuorista käy sirkuskoulussa. On tärkeää, että nuorilla on mielekästä vapaa-ajan toimintaa puuduttavassa leirielämässä sillä toivoa on pidettävä yllä, sillä ilman sitä tulevaisuus on synkkä.

On siis etuoikeus meille kaikille olla mukana kantamassa yhteistä vastuuta maailman pakolaisista ja samalla Noorista!

11 kommenttia

  • Risto Korhonen sanoo:

    Haluan auttaa.

    Minua on monesti mietityttänyt Yhteisvastuukeräykseen osallistuminen. Kantani on kyllä (ollut) selvä. Kun vielä kuuluin kirkkoon, vähät välitin keräyksistä. Maksoinhan kirkolle todella huomattavan summan veroina, joten sieltä sopi ottaa, kun kerääjänä kerran on KIRKON Ulkomaanapu.

    Erottuani kirkosta sama perustelu toimi ainakin jonkin aikaa. Vaikka veronmaksuikäinen jäsenyyteni jäi pariinkymmeneen vuoteen, kirkko hyötyi minusta valtavasti enemmän kuin sain vastineeksi.

    Historia sikseen. Olisiko minun nyt järkevää lahjoittaa rahaa nimenomaan Yhteisvastuukeräykseen? Toimiiko kirkon avustusorganisaatio tehokkaamin kuin muut Syyrian pakolaisia avustavat avustusjärjestöt? Toimiiko se sitoutumattomasti? Nimestä päätellen Ulkomaanapu on kristillinen toimija, eli se asettaa kristinuskon muiden uskontojen ja katsomusten yläpuolelle.

    En halua tukea mitään uskontoa avustusrahoillani. Mielestäni juuri uskonnot synnyttävät tai ainakin ruokkivat näitä kriisejä, joihin sitten kerätään lisää rahaa. Ajatuksia? Voisinko edellä mainitusta huolimatta hyvällä omallatunnolla tukea Syyrian pakolaisia Yhteisvastuukeräyksen kautta?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Eihän mikään organisaatio toimisi jos kaikki hyötyisivät sen rahoittamisesta. Hassu ajatus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Risto Korhonen :”En halua tukea mitään uskontoa avustusrahoillani.”

      Haluatko tukea lapsia? Jos haluat, niin suosittelen liittymistä esim. Mauritanian lasten kummirinkiin, jonka viimeksi tulleessa kirjeessä kerrotaan, että ”Kristilliset lähetysjärjestöt eivät voi toimia Mauritaniassa, mutta Lähetysseuran yhteistyökumppanina toimii Luterilainen maailmanliitto, jonka toiminta on Mauritanian valtion hyväksymää ja arvostamaa. Kummityön hanke toimii yhteistyössä Mauritanian Luterilaisen maailmanliiton paikallisosaston kanssa Mauritanian pääkaupungissa Nouakchottissa.”

      Ohjelman puitteissa tuetaan kirjeen mukaan 330 lasta ja tuki kattaa lapsen koulunkäyntiin liittyvien kulujen lisäksi terveysvakuutuskortin, jonka avulla lapset pääsevät terveydenhuollon piiriin, sekä tuen koko perheen toimeentulemiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Pitkänen sanoo:

      Kiitos Risto hyvistä kysymyksistä. En voi sanoa, että me Ulkomaanavussa toimisimme jotenkin paremmin kuin muut organisaatiot, mutta kaikki avustustyö tehdään koordinoidusti YK:n ja Jordanian valtion kanssa. Meillä kaikilla on omat toiminta-alueemme, kuten koulutus, jota me Ulkomaanapuna teemme. Pakolaisleireillä eri vastuut jaetaan eri toimijoiden kesken eli eri järjestöjen työ täydentää toinen toistaan. Se on turvallista sillä haasteet on massiiviset kun kyseessä on todella iso joukko pakolaisia.

      Ulkomaanapu toimii humanitaaristen periaatteiden mukaan pakolaistyössä eikä se aseta itseään millään lailla muiden uskontojen yläpuolelle. Jordanian työntekijöistämme suurin osa on muslimeja ja työtämme kunnioitetaan erityisesti sen takia, ettemme tee jakoa hyödynsaajien taustan pohjalta, emme edes kysy sellaista.

      Jordanian valtio antaa kaikki luvat meille toimia tiedostaen ettemme tuo uskontoa esille vaikka nimessämme onkin kirkko. Itseasiassa islamilaisessa kulttuurissa näytetään kunnioittavan kristillistä taustaamme vaikkemme sitä millään lailla korosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Kiitos Tuula ja Olli, on mukava saada asiallisia vastauksia.

    Suomen Lähetysseura tekee avoimesti lähetystyötä, eli sen toimintaa ei mitenkään voi pitää pyyteettömästi auttamisena. Minun maailmankuvaani ja käsitykseeni ihmisarvosta tuollainen toiminta ei kerta kaikkiaan sovi. Lähetystyössä käännytetään kristinuskoon ihmisiä, joilla jo ennestään on aivan yhtä hyviä uskomuksia.

    Toki Kirkon Ulkomaanavullakin on pohjimmiltaan kristillinen agenda. Mutta jos se toimii auttamiskohteissa on Ollin kuvailemalla tavalla, minunkin roponi voi löytää tiensä lippaan pohjalle 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Muistan kun markka-aikana keräsin Yhteisvastuuta ovelta ovelle. Silloinkin oli ihmisiä jotka markka kourassaan kuulustelivat että mihinkähän tämä nyt oikein menee. Heille sanoin aina että ei tähän ole pakko osallistua. Monet heistä sanoivat Risto Korhosen tavoin että eikö tässä ole jo veroja riittävästi kirkolle maksettu. Suurimman numeron omasta osallistumisestaan tekivät ne jotka eivät kuulustelleet mutta antoivat sen markan. Monet antoivat 5-50 markkaa tekemättä siitä numeroa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      En minä ryhtynyt ovelta ovelle -kerääjien kanssa keskustelemaan, vaan käännytin heidät kohteliaasti mutta tiukasti pois. Ymmärrän oikein hyvin julkisilla paikoilla tapahtuvan avustusten keräämisen, siellä kun jokainen voi valita, meneekö kerääjän puheille. Sen sijaan uskonnollisen yhteisön (jolla on vieläpä verotusoikeus) jäsenten kiertäminen ihmisten ovilla on minusta hävytöntä.

      En liene yksin mielipiteineni, sillä muistini mukaan ei kerääjiä ole muutamaan vuoteen ovellani näkynyt. Voihan tietty olla niinkin, että olen merkitty mies;)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Reilu tunti sitten ovellani kävi YV-kerääjä. ?Sama kävi viime vuonnakin ja tunnistimme toisemme Ovella kerääminen on kai vähentynyt n ymmärrä mitä verotusoikeus tähän liittyy.

    Näin voi tosiaan tehdä että lähettää ketään heti pois. Säästyy molempien aika. Kaikki eivät kehtaa ja keksivät jotain hätävalheita. Kerran olin liikkeellä heti kun keräys oli alkanut. Yhdellä ovella sanottiin että hän on jo osallistunut. Hämmennys oli jonkinmoinen kun sanoin ettei se ole mahdollista koska keräys on vasta alkanut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Olli Pitkänen

    Olen maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Etelä- ja Kaakkois-Aasian Aluejohtajana. Kohdemaitani ovat Thaimaa, Myanmar, Kambodza, Laos ja Nepal. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista sitten kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista. Kaikki ajatukseni ovat tiukasti omiani ja omalla vastuullani, eivätkä välttämättä edusta työnantajani käsityksiä.