Kirkon jäsenmäärä on vakavassa luisussa. Hyvänä vuonna väkeä sulaa vain prosenttiyksikön verran mutta skandaalin sattuessa voi irrota isokin lohkare. Erilaisia laskelmia kirkosta eroamisen vauhdista on tehty mutta ainoa asia josta voimme olla varmoja on, että kirkon jäsenmäärä tulee kutistumaan reilusti, ehkä jonnekin 30-40 % välille. Samalla kirkko tulee menettämään ”virallisen uskonnon” asemansa ja kenties verotusoikeuden. Vastaan pyristeleminen ei kannata, sillä taustalla on valtavia mannerlaattojen liikahduksia, joihin kirkko ei voi omilla toimillaan juuri vaikuttaa. Kannattaa siis alkaa varautua siihen, miltä kirkko näyttää 20 vuoden kuluttua. Lähivuosien ratkaisut vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten elinvoimainen kirkko meillä silloin on.

Jos jatkamme nykyisellä tyylillä, niin kirkko romahtaa viimeistään verotusoikeuden mennessä. Tällä hetkellä kirkon sitoutuneiden jäsenten ryhmä on hyvin pieni, ja ne jotka tulisivat vapaaehtoisesti maksamaan kymmenyksiä kirkolle, lasketaan ehkä tuhansissa. Arvio perustuu kirkon aikuistyön ja messukävijöiden määrään – mittareihin, joilla kirkon kokoa kansanvälisesti arvioidaan. Mutta talouttakin suurempi ongelma on pienenevän kirkon hiipuva vaikuttavuus. Kirkon joutuessa vähentämään työntekijäkuntaansa murto-osaan nykyisestä, ei tilalle ole nykytrendien valossa tulossa juurikaan korvaavaa työvoimaa vapaaehtoisista. Siten kirkon työn vaikuttavuus laskee samassa suhteessa kuin työntekijöiden määrä. Kehityksen suurin häviäjä ei kuitenkaan ole kirkko vaan Suomen kansa. Maassamme ev.lut. kirkolla on edelleen käytännössä uskonnollinen monopoli, sillä kaikkien muiden kirkkojen jäsenmäärä yhteensäkin on vain pari prosenttia koko väestöstä. Jos ja kun ev.lut. kirkko romahtaa, niin kristinusko romahtaa. Evankeliumi vaipuu maassamme vain yhdeksi vähemmistöääneksi vakaumusten sekamelskassa ja yhä harvempi ihminen löytää elävän Jumalan.

Tiedän, että näkymä on monien lukijoiden mielestä epäuskottavan synkkä mutta se perustuu nykyisiin kehitystrendeihin. Näin käy, ellei mikään nykymenossa muutu. Mutta voi toki olla, että tulevaisuudessa tapahtuu jotain yllättävää, joka kääntää trendin, jos ei kasvu-uralle niin ainakin loivemmaksi. Sellainen voisi olla esimerkiksi suuri kansallinen katastrofi, joka laskisi elintasoamme merkittävästi. Tai sodan uhka. Niitä Jumala on ennenkin käyttänyt kansakuntien ohjaamiseksi takaisin luokseen. Mutta on olemassa toinenkin tie, sillä aina ei tarvitse mennä vaikeimman kautta. Se tie on kirkon sisäinen uudistuminen jumalanpalvelusyhteisöjen kautta.

Elävien Jumalanpalvelusyhteisöjen avulla kirkkoon voidaan rakentaa merkittävä sitoutuneiden jäsenten verkosto, joka kääntää kirkon tulevaisuuden valoisaksi. Ei niin, että kirkosta eroaminen ratkaisevasti hidastuisi, eikä niin, että kirkko saisi pidettyä verotusoikeutensa. Niitä kehityskulkuja emme voi pysäyttää. Mutta mikäli tulevina vuosina pystymme rakentamaan kirkon sisälle voimakkaan sitoutuneiden jäsenten verkoston yhteisöjen avulla, niin heidän resurssiensa kautta kirkko voi tulevaisuudessa olla kooltaan pienempi mutta muilla mittareilla jopa nykyistä vahvempi.

Jumalanpalvelusyhteisöjen jäsenistä saamme taloudellisen tukirangan, joka vapaaehtoiskannatuksella maksaa jäljelle jäävien työntekijöiden palkat, (osan) rakennuksien ylläpidon ja toiminnan pyörittämisen – aivan niin kuin kaikkialla muualla maailmassa. He myös tekevät suuren osan kirkon työstä. Ei niin, että he korvaavat nykyisiä työntekijöitä ja pyörittävät samaa vanhaa kuviota vaan niin, että heidän luovuutensa, lahjojensa ja innostuksensa avulla kirkon toiminta terävöityy ja uudistuu. Silloin evankeliumi tulee julistetuksi ja lähimmäisen rakkaus toteutetuksi jopa paremmin kuin nykyisellä työntekijäarmeijalla. Lisäksi sitoutuneiden jäsenten verkosto vaikuttaa yhteiskuntaan merkittävämmin kuin nykyinen passiivinen massa. Heidän kautta kirkko ja kirkon sanoma on vahvasti läsnä työpaikoilla, harrastuspiireissä ja yhteiskunnan eri tasoilla.

Näen siis kirkon tulevaisuuden nykykehityksestä huolimatta valoisana. Itse asiassa nykyinen kriisi voi olla kirkolle lahja, jos vain osaamme kuunnella sen viestiä ja muuttaa toimintatapaamme kaukonäköisesti. Moni kirkon ylätasolla ajattelee, että kirkon pitää vähentää kokoavaa toimintaa ja panostaa enemmän nettiin ja matalan kynnyksen tilaisuuksiin, jotta ihmiset saadaan pysymään veronmaksajina. Ymmärrän idean ja olen osittain samaa mieltä. Mutta toisaalta strategia, joka yrittää roikkua jokaisen kirkosta eroavan lahkeessa aina kadulle asti, on säälittävä. Minusta meidän ei pidä niinkään murehtia niitä, jotka lähtevät vaan panostaa niihin, jotka vielä jäävät, ja haluaisivat tulla rakentamaan kirkkoa yhdessä kanssamme. Enkä nyt puhu mistään umpioituneesta sisäpiiristä, joka kaipaa pappia ja kanttoria joka kissanlistiäisiin vaan niistä tuhansista potentiaalisista ihmisistä, joiden kanssa voisimme rakentaa elävien messuyhteisöjen verkoston maahamme.

Vaikka nykytrendien valossa tulevaisuus näyttää synkältä niin uskon, että Jumalalla on ässä hihassa. Hän haluaa synnyttää kirkkoomme satojen, jopa tuhansien messuyhteisöjen verkoston ja näin luoda kirkollemme vahvan sisäisen tukirangan. Verkosto muodostuu sekä perinteisistä messuista, jotka ovat uudistuneet yhteisöiksi että aivan uusista ja uudenlaisista messuyhteisöistä. Näiden erilaisten yhteisöjen kautta Jumala haluaa täyttää maamme jokaisen seurakunnan keskinäistä rakkautta harjoittavilla kristityillä, jotka eivät elä ainoastaan itseään vaan Jumalan valtakuntaa varten. Se on täysin mahdollista mutta se työ on aloitettava nyt. Jumalanpalvelusyhteisön rakentaminen on hidasta. Se vie minimissäänkin vuosia ja usein yhteisö todella toimii vasta viiden vuoden kehitystyön jälkeen. Mutta jos lähdemme liikkeelle nyt ja määrätietoisesti viemme näkyä eteenpäin, niin kymmenen vuoden kuluttua meillä on jo satoja yhteisöjä, ja siitä seuraavan kymmenen vuoden kuluttua niitä on jo tuhansia. Sen jälkeen kirkko ei ole työntekijävoimin ja verovaroin tekohengitetty laitos vaan maamme suurin vapaaehtoisorganisaatio ja elävien seurakuntayhteisöjen verkosto, jonka vaikutus ulottuu kaikkiin ja kaikkialle. Sellainen on Yhteisöjen kirkko!

(16.12. tälle näylle kerätään kolehti kaikissa Suomen kirkoissa Hengen uudistuksen kautta)