Mar Saban ortodoksiluostari Betlehemissä, erämaassa
Kun piispa Kaarlo Kalliala Turun tuomiokirkossa tuomiosunnuntaina saarnassaan kertoi Armenian arkkipiispan sanoneen : ”Mitä hyötyä on liturgiasta, jos se ei muuta meitä”, löydän EAPPI-työn ytimeen. Liturgia tarkoittaa kreikasta käännettynä ”yhteistä työtä” ja kirkollisissa ympyröissä myös sanoja, joita käytetään Jumalaa palveltaessa jumalanpalveluksessa (tai Jumalan palvellessa meitä myös). Minulle kristillisen uskon syvin olemus ja miksi vaivaudun tunnustautumaan kristityksi on ”yhteinen työ” : sanojen takaa löytyy kaipaus kohti muutosta ja merkityksellistä oikeudenmukaista elämää, sellaista elämää, joka toteutuu ihmisten kesken, tässä maailmassa. Se kurottautuu myös kohti ajatusta siitä, että mielekäs elämä jostain merkillisestä armosta ja salaperäisestä lahjasta voisikin olla ikuista. Liturgia eli yhteinen työ ei nykyisen paavinkaan mielestä ole suumme savikielen sanoihin sidottu. EAPPI-ideologian teologiseen tunnustukseen kuuluu paavin nykylinjausten mukainen ajatus siitä, että jokainen, joka pyrkii auttamaan toisia on polulla Jumalan luo, vaikka ei uskoisikaan Häneen tai uskoisi Häneen eri tavalla kuin kristitty asian ilmaisisi. EAPPI-henkilöinä on toiminut kristittyjen ohella niin ateisteja, juutalaisia kuin muslimeitakin.
EAPPI-työ lähtee palestiinalaiskristittyjen kutsusta ja kristilliseltä arvopohjalta. Se lähtee sellaisesta raamatun tulkinnasta, missä Abrahamille luvattu maa on luvattu Abrahamin jälkeläisille sillä ehdolla, että siellä vallitsee oikeudenmukaisuus ja kunnioitus Jumalan tahtoa kohtaan ja ihmisten välillä. Jos joku uskoo Israelin nykyisen valtion olevan ”luvatun maan” ainoa omistaja, hänen tulee ymmärtää, että omistus velvoittaa noudattamaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden sääntöjä. Pettäminen, valehtelu, byrokraattinen kieroilu, alistaminen, maiden ryöstö ja rikollisten suojelu ei kuulu ”luvatun maan” omistajan oikeuksiin. ”Luvattu maa” on monien Abrahamin perillisten yhteinen projekti. Muurien rakentaminen tai tosiasioiden kieltäminen Israelin valtion olemassaolon kiistämisen muodossa ei kuulu tähän yhteiseen projektiin.
Luvatun maan konflikti voidaan nähdä maallisena taisteluna maasta, resursseista ja vallasta käyttää niitä. Palestiinassa 30 vuotta asunut ja Jerusalemissa työskentelevä Mikko Louhivuori on korostanut, että pohjimmiltaan kyse on uskonnollisesta konfliktista. Tämä on varmasti totta ainakin siinä mielessä, että ilman tietoa pinnan alla vellovista uskonnollisista tunteista tilannetta seuraava jää täydellisesti pimeään ymmärtämättä näkemäänsä. Kristittyjen tulkinta jättää usein ymmärryksen ohueksi, koska juutalainen ajattelu on joutunut vuosituhansia tekemään tiliä ”mustan” Jumalan kanssa: sen Jumalan, joka vanhan testamentin mukaan määräsi kokonaisia kansoja tuhottavaksi, joka salli Israelin menettää useampaan kertaan menettää valtiollisen identiteettinsä ja joka lopulta salli viimeisen kauhistuttavan joukkotuhon kohtaavan omaa omaisuuskansaansa. Kristityt näkevät tilanteen uuden testamentin valossa ja ”uuden liiton” kautta mutta kristityt Pyhällä maalla ovat pieni vähemmistö. Lisäksi israelilaisen Michal Levinin kanssa keskustellessani pintaan nousi myös kristittyjen usein kaihtama fakta: juutalaisuus ja islam ovat uskontoina hyvin lähellä toisiaan ja yksi asia yhdistää teologisesti näitä kahta uskontoa: ristillä riippuva Jumala on molemmille uskonnoille kammotus ja loukkaus heidän jumalansa kuvaa kohtaan. Molempia uskontoja yhdistää siis vastenmielisyys kristinuskoa kohtaan, kuten juutalais-islamilaista keskusteluprojektia vetävä Levin totesi.
Oli miten oli, EAPPI-tarkkailijana toimiminen oli minulle henkilökohtainen mahdollisuus vielä varttuneella iällä kristittynä valita konkreettisesti puoleni. Oli valtava ilo saada seistä puolustamassa toisenlaista Israelia niiden israelilaisten joukossa, jotka eivät ole nielleet valhetta palestiinalaisten tuomasta uhasta ja sotilasmiehityksen oikeutuksesta. Nämä ihmiset jotka kuuluvat sellaisiin israelilaisiin järjestöihin kuin Tay’yush, Machom Watch, Betshelem, Yesh Din, Breaking the Silence ja Rabbis for Human Rights muutamia mainitakseni. Nämä ihmiset ovat armeijansa käyneet, monet osallistuneet jopa Israelin käymiin sotiin, joten syytökset ulkopuolisuudesta ovat perusteettomia. He todella tietävät, mistä puhuvat ja minkä puolesta taistelevat.
Näiden ihmisten viesti on se, minkä esimerkiksi Johnny Cash laulaa vanhan amerikkalaisen kansanlaulun sanoin aitona kristillisenä tuomiosunnuntain viestinä : ”Kerro sille pitkäkieliselle valehtelijalle, tuolle pimeydessä työtään tekevälle: ennemmin tai myöhemmin Jumala nitistää sinut” Ja sen viestin eteenpäin viemisessä liitymme liturgiaan eli yhteiseen työhön.
http://www.youtube.com/watch?v=eJlN9jdQFSc Johnny Cash: ”God’s Gonna Cut You Down”
On etuoikeus saada liittyä EAPPI-sisarten ja veljien kanssa siihen miljoonien ihmisten joukkoon, jotka näkevät muurien yli ja ohi tulevaisuuteen, jota hallitsee ilo ja yhteenkuuluvuus pelon, eristäytymisen ja väkivaltaan uskomisen sijaan. Tämä on kristinuskon perimmäinen viesti ja sen kantamiseen voi osallistua vaikka uskontojen raskas historia olisi sammuttanut uskon tämän viestin jumalalliseen alkuperään.
EAPPI-tarkkailijat Jerusalemin Pyhän Lunastajan kirkossa marraskuussa 2013
Tähän töksähti:
”Se lähtee sellaisesta raamatun tulkinnasta, missä Abrahamille luvattu maa on luvattu Abrahamin jälkeläisille sillä ehdolla, että siellä vallitsee oikeudenmukaisuus ja kunnioitus Jumalan tahtoa kohtaan ja ihmisten välillä. ”
Raamattu toistaa toistamisesta päästyään, että Herra toteuttaa Sanansa ja lupauksensa ITSENSÄ tähden. Siinä on ihmisen vikellys mitättömän pientä. Varsinkin tuomitsemisessa ja arvostelussa… Tämäntapaisia tekstejä on Raamattu tulvillaan:
”Sillä minä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.”
”Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista”
”Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen, ylistykseni tähden minä hillitsen vihani, etten sinua tuhoaisi. Katso, minä olen sinua sulattanut, hopeata saamatta, minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä. Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna. Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.”
”Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkoittanut, sanoo Herra, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois”
Mikä Armo! Itse ARMOLLINEN on puhutellut suoraan Moosesta ja hänen kauttaan Israelin kansaa, kuten myöhemmin muidenkin profeettojen kautta
Herra vastasi Moosekselle: ”Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi”.
Silloin hän sanoi: ”Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi”.
Hän vastasi: ”Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen ’Herra’ sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan”.
Ja hän sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon”.
Sitten Herra sanoi: ”Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa.”
Michal Leviniä en tunne, mutta olen kuullut aivan toisenlaista puhetta. Juutalaisissa rabbeissa on paljon todellisia kristittyjen ystäviä. Rovasti Risto Santala on kertonut tapauksista, kun juutalaiset rabbit ovat löytäneet Kirjoituksista Messiaan Yeshuan. Kun ajattelee ihan itse, voi nähdä kristityissä ja juutalaisissa paljon enemmän yhteistä kuin kummassakaan islamin kanssa. Onhan meillä yhteiset Kirjoitukset, suurin osa raamatusta yhteistä!
Kristittyjä ja juutalaisia yhdistää Armollinen Jumala.
Islamin jumalakäsitys taitaa olla toisenlainen
”Islam ei tunne pelastajaa. Muhammedia kutsutaan harvoin pelastajaksi. Hänen sanotaan tuoneen ihmisille Jumalan lait, joita noudattamalla ihminen täyttää Jumalan asettamat vaatimukset ja voittaa Hänen suosionsa.”
”Islamissa ihminen ei voi koskaan olla täysin varma lopullisesta pelastuksestaan. Hän voi vain toivoa, että Jumalan armo kohdistuu häneen.”
http://www.answering-islam.org/suomi/html/eroja.html
On ilo lukea Eappi-sedän hengellistä tilitystä, joka kertoo elämäntyöksi kasvaneesta uskosta, jota mielestäni nykymaailmassa voi hyvin verrata ”sinapinsiemeneen, jonka taimi on joskus noussut maasta ja on nyt kasvamassa puutarhan kasveista suurimmaksi.” Jos kirkosta ei löytyisi tämänkaltaista uskoa, en haluaisi kuulua kirkkoon.
Kiitokset Eappi-sedälle aamun avauksesta. Lauri Viidan Alfhild-runoa mukaillen: ”Eappi-sedät, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät, heille on annettu voima ja valta, kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.”
“Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista” Tämän rinnalla Raamatussa on myös toisenlaisia Jumalan sanoja kansalleen: ”Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra, sinä käänsit minulle selkäsi. Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaan ja hävitän sinut, en enää voi armahtaa! Minä ajan asukkaat maan kaupungeista, heitän heidät niiden porteista, niin kuin viskaimella heitetään viljaa tuuleen. Minä surmaan lapset, hävitän kansani, koska se ei kääntynyt pois pahoilta teiltään.” Israelin Jumala on paitsi armollinen myös kiivas.
Tähän blogiin en osaa kommentoida muuta kuin mainitsemalla Marcus Mosiah Garvey Jr:n, syntyi 1887, perusti 1910-luvulla Universal Negro Improvement Association and African Communities Leaguen (UNIA-ACL), jonka motto oli ”One God, One Aim, One Destiny”. Garvey ajatteli, että jos valkoinen sortaja on saanut kuvitella jeesuksensa valkoiseksi, mustalla on oikeus kuvitella Jumala mustaksi. Nyt kun sitten katsotaan tätä aitoa kristillistä uskoa ja aitoja tuomiosunnuntain tuomioita, niin mikään muu sivilisaatio kuin Jeesuksen nimessä esiintyvä länsimainen kristillinen kulttuuri ei ole saanut ihmiskunnan historiassa aikaiseksi yhtä paljon ruumiita. Jumalaa ei kannata viedä käräjille holokaustista, sillä sen saivat aikaan ihmiset, ja näiden ihmisten mielissä vaikutti kristillinen eetos, kristillinen teologia, jonka piirissä ihailtiin sellaista kuin Georg Wilhelm Friedrich Hegel, jonka dialektisessa logiikassa, sen käytännöllisessä tulkinnassa, juutalainen edusti kaikkein vähiten ihmisyyttä, dialektisessa vastakohtien jännitteessä nimenomaan juutalaisuus edusti kaikkein lopullisinta vieraantumisen muotoa, jossa juutalainen oli kyvytön lähimmäisen rakkauteen.
Martti Pentti: ”Israelin Jumala on paitsi armollinen myös kiivas”
Totta! Hän on myös meidän Jumalamme.
Jumala ei tarvitse apuamme lupaustensa, armonsa tai tuomioittensa täyttämiseen, sensijaan palveleminen ja vihollistenkin rakastaminen ovat Jeesuksen antamia tehtäviä meille
Juhani Huttunen tuo ihan hyvin esiin kristinuskon harhapolkuja, vaikka korostaakin turhaan sen vaikutuksen alla olleiden hirmutekojen määrällistä ylivoimaa. Myös ateistisen Neuvostoliiton alkuaikojen, ateistisen Maon toimien ja animisti-muslimi-mongolien joukkotuhonnat kertovat, että valtataistelut ja veren maun hurma eivät ole uskonnosta tai sen puutteesta johtuvia. Huttunen ei tunnu uskovan kristinuskon perimmäiseen ihmistä muuttavaan vallankumouksellisuuteen kuten minä. Juuri tuosta valtataistelujen kirouksesta vapauttaa kristinuskon ytimen oivaltaminen ja se oivaltaminen tulee vain armosta ja ihmeen kautta. Kyllä Bonhoeffer tulkitsi olennaisesti eri tavalla hegeliläistä saksalaisuuttaan ja kristinuskon eetoksen takia näki toisenlaisen tien.