Siitä puhe, mistä puute. Kyllä kansa tietää: Tämän syksyn puheenaihe on ollut se, kuka saa yhtyä ja kehen. Yhtyminen edelliseen puhujaan tarkoitti joskus aikoinaan kokouskielessä juuri äänessä olleen ihmisen kanssa samaa mieltä olemista, tämän kannattamista, komppaamista.
Yhtyneet Kuvalehdet. Yhtyneet Paperitehtaat. Yhtyä jonkun iloon. Yhtyä yhteiseen synnintunnustukseen. Kun seurakuntia pakkonaitetaan keskenään, aktin lopputulos on nimeltään seurakuntayhtymä. Käytännössä kyse on hyytymästä, jossa byrokratia kasvaa mutta evankeliumi ei etene.
Kunpa joskus pääsisi näkemään ja kokemaan, miten Yhtyneet Kirkkokunnat toimisivat! Ei tällaista voine nähdä muualla kuin omissa unissaan. Todellisuudessa tuollaiselle yhtymiselle on aivan liian paljon mutkia matkassa.
Vaan mistäpä me ihmiset voisimme olla samaa mieltä? Emme elämän tarkoituksesta, saati kuolemasta tai kuolemanjälkeisestä elämästä. Emme uskonasioista. Emme kasvatuskysymyksistä. Emme lakikysymyksistä. Emme huumorista. Emme talousasioista. Emme turvallisuuskysymyksistä. Emme kulttuurista. Emme politiikasta. Emme mielipiteistä. Kauneuskin on katsojan silmässä.
Tasa-arvokysymys on vesitetty, rakkauden merkitys on hämärtynyt. Hyvät tavat jäävät kakkoseksi, kun vihapuhujat katsovat oikeudekseen aina ja kaikkialla saada rääkyä suunsa puhtaaksi.
Uskontunnustuksen idea on se, että kaikki messussa olijat voisivat yhteen ääneen lausua sen, mikä on olennaisinta kristinuskossa. Mutta eihän se näinkään mene. Yllättävän kova pala näyttäisi monille olevan kohta, jossa mainitaan ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä.
Kysymyksiä lukijoille:
– Jeesus rukoili, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Mitä tämä tarkoittaa?
– Onko yksimielisyyttä turha tavoitella tällaisessa maailmassa?
– Miksi maailma on sekasortoinen, kun taas Jumala on järjestyksen Jumala?
– Miten määrittelet tasa-arvon? Entä rakkauden?
Jumala on järjestyksen Jumala, mutta hänen järjestyksensä on niin monimutkainen ja elävä kosmos, että se näyttää meistä usein kaaokselta.
Voipiko Jumala olla kaaosteorian takana?
Teorioista en tiedä, mutta kaiken todellisen takana, edessä, vierellä, ylä- ja alapuolella, sisällä …
Se on kai niin yksinkertaista: Jos joku ei usko totuutta, hän uskoo valhetta.
Ei ihan. Epäröivät unohtuivat.
Kiitos, Martti ja Lauri. Te vahvistitte todeksi sen, mitä yritin tuolla yksimielisyysblogillani sanoa:
– Tämä on ihan helppoa!
– Eikä ole!
– Se on kai… – Ei ihan.
Tämä ei ole: – Tämä on ihan… – Eikä ole!
MOT
Ja tämä ajatustenvaihto on suoraan Aku Ankasta. Akkari keskustelee tyttiksensä Iineksen kaa:
Aku: Juupas!
Iines: Eipäs!
Aku: Juupas!
Iines: Eipäs!
Aku: Eipäs!
Iines: Juupas!
Hannu Kiuru :”Tämä on ihan helppoa! – Eikä ole!”
Olen samaa mieltä asiasta, enkä ihmettele ollenkaan, että materialistien ihailemassa LInnunradan käsikirjassa liftareille delfiinit sanoivat ihmiskunnalle, että ”So long, and thanks for all the fish.”
”Maybe in order to understand mankind we have to look at that word
itself. MANKIND. Basically, it’s made up of two separate words ”mank”
and ”ind.” What do these words mean? It’s a mystery and so is mankind.” [Deep thoughts]
Profeetta Joona sai käskyn mennä paikkaan, jossa ei erotettu vasenta oikeasta. Ollaanko nyt siinä ajassa?
Paikka ei ole aika. (Minulle on väitetty, että sellainen paikka olisi Korpilahden ’Vespuoli’.)
”Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä.” Kiinnostuin tästä oikean ja vasemman sekoittamisesta. Se ei ollut Jumalan vihan, vaan säälin herättäjä. Tulee mieleen Jeesuksen rukous teloittajiensa puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Taivaassa ei kai sitten sakoteta tyhmyydestä.
Kai kuitenkin asiat tapahtuvat ajassa ja paikassa? Ehkä sellainen aika voi tulla johonkin paikkaan ja myös lähteä sieltä pois, niinkuin Ninivessä tapahtui.
Ja klassinen kaksimielisyys: ’Yhdyttekö edelliseen puhujaan?’ ’En yhdy, mutta olen samaa mieltä.’