Ydinvoimasta ja Jumalasta

Kotimaa 24-uutissivusto kertoi tänään, että Porvoon piispa Björn Vikström on ilmaissut Facebookissa huolensa siitä, että kaupunginvaltuutettu Mika Ebelinging (kd.) Helsingin kaupunginvaltuustossa viime viikon keskiviikkona esittämä arvio, jossa hän määritteli ydinvoiman Jumalan tuomaksi tavaksi tuottaa energiaa, on tulkittu koko kirkon kannaksi.

Asiasta nousutta keskustelua on ollut erikoista seurata sitä taustaa vasten, että käytin sattumalta kyseisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa seuraavan puheenvuoron, jossa totesin, että kyseessä on mielestäni varsin maallinen asia ja sellaisena toivoisin valtuuston asiasta tekevän päätöksensä. Ebelingin puheenvuorosta ei jäänyt saliin vaikutelmaa, että siinä oli nyt määritelty kirkon yleinen kanta ydinvoimaan. Tätä taustaa vasten pidän erikoisena sitä, että edellä mainitusta Ebelingin puheenvuorosta on vedetty tulkinta, että se edustaisi kirkon kantaa ja joku sen vuoksi harkitsee eroa kirkosta.

Kristillisdemokraattisen puolueen ja sen edeltäjänä toimineen Suomen kristillisen liiton suhde kirkkoon on ollut jatkuvana keskustelun aiheena sitä asti, kun kyseinen poliittinen ryhmä aloitti toimintansa 1950-luvun lopulla. Viimeksi asiasta on käyty laajempaa keskustelua sen jälkeen, kun puolueen puheenjohtaja Päivi Räsäsen (kd.) puheenvuorot Tv 2:den homoillassa tulkittiin eräillä tahoilla edustavan yksi yhteen kirkon virallisia näkemyksiä.  

Kristillisdemokraattisen puolueen viimeaikaisissa lausunnoissa en ole juuri havainnut pyrkimystä esittää mielipiteitä kirkon nimissä sen virallisina kantoina asioihin ja siksi väärinkäsitykset näyttävät enemmänkin syntyvän jo pelkästään puolueen nimen perusteella. Helsingin kaupunginvaltuustossa näkee monia samoja henkilöitä useasta eri puolueesta, jotka ovat tuttuja kasvoja myös Helsingin yhteisestä kirkkovaltuustosta. Tämä on minusta myönteinen asia. Yksi puolue ei voi, eikä sen edes pidä yrittää edustaa moniäänistä kirkkoamme.

 

  1. Hyvä kun tuot ensikäden lisäselvitystä uutisoituun asiaan.

    Minä en vieläkään ymmärrä, miten jotkut saivat väännettyä aikoinaan Päivi Räsäsen puheenvuoron koko kirkon puheenvuoroksi. Samassa tilaisuudessa istui myös yksi piispa (ehkä hän oli melko hiljaa). Miksei kukaan toimitsija kysynyt hänen kantaansa, joka olisi voitukin lukea kirkon kannaksi? Räsäsellä oli aivan yhtä suuri mielipiteensä ilmaisun vapaus kuin muillakin keskusteluun osallistuneilla, mutta vain hänen ajatuksensa otettiin tikun nokkaan ja myllytettiin.

    Tarkemmin ajateltuna niiden toimet, jotka väittivät Räsäsen puheenvuoron olevan kirkon ääni, ovat yleisen oikeustajun mukaan vastuussa niistä lukemattomista kirkosta eroamisista. Asiaa alettiin paisutella seuraavina päivinä koko median voimin.
    Eihän ole mitenkään käsitettävissä, että joku eroaa kirkosta jonkun siviilin puheenvuoron vuoksi, paitsi jos tahtoo kostaa kirkolle jotain aiempaa elämäänsä liittyvää, mikä ei liity ko. puheenvuoroon.

    Muistutan vielä, että Räsänen ei ollut tuolloin ministeri vaan kansanedustaja.

  2. Tämä johtuu sellaisesta asiasta kuin ”tavoitteellinen ymmärtäminen”, mitä erityisesti toimittajat ja myös muutkin punaviherpeipot harrastavat.

    Siinä on lähtökohta tulkinnoille jo edeltäkäsin lukittu kuin hedelmäpelissä, jos kuunnellaan perussuomalaisia tai kristillisdemokraatteja. Riippumatta näihin puolueisiin kuuluvien todellisesta sanomisesta lähtöoletus on, että persut aina ovat väkivaltaisia rasisteja ja krisut pyrkivät aina ratsastamaan kirkon julkisivun takana.

    Sitten kirjoitetaan juttu näistä lähtökohdista ja hieman venyttämällä saadaan puhutusta poimittua jo etukäteen valittua lopputulosta tukevia vihjauksia.

    Onhan se nyt ihan kamalaa kun kaikki ei ajattele punavehreesti!

  3. Helsingin kaupunginvaltuutettuna toiminut Olli Valtonen (Kok.) muisteli Kirkonkellarin kirjoituksessaan että ei ole kuullut edes kristillisdemokraatin vetoavan Jumalaan valtuuston puhujapöntössä. Nyt se sitten on kuultu. Kristillinen liitto oli 60-70 -luvuilla selkeä uskontopuolue. Lähi-idän politiikkaakin linjattiin Raamatun profetioihin vedoten. Sittemmin on luterilainen kahden regimentin linja voittanut, mutta uskontopuoluelinjallakin on edelleen kannattajansa. Ebeling näyttää liittyvän tähän linjaan.

  4. Teemu, jos tuolle linjalle lähdetään,

    Lähdetään vaan. Eiköhän Cannabiskin kuulu kasvikuntaan. Virressä opetetaan jo lapsille, että Jumala loi auringon, kuun ja järvet ja puut, ihmiset myös. Jumalan on taivas ja maa. Minusta on hyvin erikoinen ajatus, että luomakunnassa olisi jotain, mitä Jumala ei ole luonut. Noin, jos ylipäänsä Jumalan luomistöihin uskoo. Jos ei usko, niin se on kokonaan toinen juttu.
    Ydinvoima perustuu fysiikan lakeihin. Aurinkokin on suuri ydinvoimala. Se on tosin fuusio, kun taas voimaloissa suoritetaan fissio. Ydinfissiossa isommat ytimet hajoavat pienemmiksi ja ydinfuusiossa pienemmät ytimet yhtyvät suuremmiksi. Auringon energiaa on taas kaikki maapallolla tunnettu energia biologista elämää myöten.
    Jos Jumala ei ole luonut näin perustavaa luokkaa olevia ilmiöitä, niin mihin Hänestä sitten muka on?

    Ydinenergiassa itsessään ei ole mitään pahaa tai hyvää. Se on vain luonnontiedettä. On sitten kokonaan toinen juttu, osataanko sitä hyödyntää kyllin turvallisesti.

Kirjoittaja

Jalovaara Ville
Jalovaara Ville
Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu.