Sain kerran poikasena selkeän rukousvastauksen ja päätin alkaa uskomaan. Uskoni kesti siihen asti, että kun samana päivänänä tapauksesta kerroin. Kuulija sanoi sen olleen merkillinen sattuma. Paljon myöhemmin mietin elämän tarkoitusta ja halusin löytäää sen. Uskovia tyttöjä oli sitten kerran laulamassa torilla ja jotenkin intuitiivisesti oivalsin, että tytöillä on se elämän tarkoitus jota kaipasin. Siihen joukkoon vain en kehdannut heti mennä. Sain kuitenkin kutsun hengelliseen kokoukseen ja menin sitten sinne. Siellä pappi puhui jotain ja lopetti puheensa sanoihin:” hyvää yötä ja kauniita unia”. Jos on hyvä omatunto, niin näkee hyviä unia, mutta jos ei ole, niin voi jäädä kokouksen jälkeen tänne ja saada sen hyvän omantunnon. Niinpä sain jäädä ripittäytymään ja kuulla että Jeesus on sovittanut minun syntini ja ne julistettiin Jeesuksen nimessä anteeksi ja sain hyvän omantunnon jota kaipasin ja alun hengelliselle elämälle.Siitä alkoi oma uskonelämäni ja on vaihtelevalla menestyksellä ehtinyt tähän päivään. ”Vaihtelevalla” tatkoitan sitä, että joskus vieraannuin uskovien piireistä kokonaan. Sitten taas tuli ajatus palata rohkeasti mukaan, kun elämä ei enää ollut elämän makuista. Nyt pohdin sitä mikä oli omien päätösteni vaikutus ja mikä taas Pyhä Hengen työtä näissä tilanteissa, jotka olivat ratkaisevia oman uskoni kannalta.
Dosentti Aku Visala nosti nuo ajat mieleeni kun hän kotimaan uutisissa olevassa jutussa kaipaa keskustelua vapaan tahdon ja pelastuksen välisestä suhteesta.
Samoja teemoja käsitteli Miika Ruokanen kirjassaan : ”Miten uskoa kun ei voi uskoa? Martti Lutherin ja Erasmuksen väittely ihmisen vapauden rajoista”. Kirjassaan Ruokanen nostaa esiin sen, miten Luthertutkimus on sivuuttanut Pyhän Hengen osuuden pelastuksen asiassa.
Sitten vielä sain käsiini Heikki Haatajan väitöskirja :Tahtoratkaisustamme riippuu lopulta kaikki. Urho Muroman käsitys uudestisyntymisestä ja pyhityksestä. Siinä nousee esiin se käsitys, että uudestisyntyminen tapahtuu silloin, kun sydän avataan Jeesukselle.
Jos kirkossa alkaisi keskustelu siitä voimmeko itse vaikuttaa ratkaisevasti omaan pelastukseen, niin mitä se keskustelu voi saada aikaan. Siinähän nousee esiin myös se mitä uudestisyntyminen on ja milloin se tapahtuu.
Kiitos Pekka tärkeän asian esille nostamisesta. Lopulta asia on hyvin yksinkertainen. Raamatussa se menee näin: Jumala on Lähettänyt Taivaasta Poikansa kautta Evankeliumin, joka avaa ihmisen korvat ja ihminen saa Sanan kautta Voiman tulla Jumalan lapseksi. Milloin tämä tapahtuu? Silloin, kun ihmisen korvat aukeavat Evankeliumin Voimasta. Ihminen ei itse avaa mitään sydäntä Raamatun mukaan, vaan sen tekee Jumalan Sana.
”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”
Joh.1:12-13 Tuossa ei ole mitään järjestystä alkutekstin mukaan. Se on Hengellinen tapahtuma jossa Jumalan Voima synnyttää ihmisen. Sana ja Kaste pitävät yhtä.
Jumala siis antaa kuulevat korvat ja synnyttää lapsia Evankeliumilla. Näin se menee kautta Raamatun, mutta fariseukset ja monet oppineet eivät tätä hyväksyneet, eivätkä hyväksy koskaan, sitä, että Jumala voi näin tehdä, he vaativat ihmisen osuutta ja väittävä Jumalaa väkivaltaiseksi, kun Hän pelastaa synnin alle kuolleita takaisin elämään. Luonnostaa ihminen vastustaa Jumalaa ja juuri sen tähden yksin Evankeliumin saarna voi murtaa kuurojen korvat… Ihminen ei siihen itse pysty. Onko se väkivaltaa, jos Jumala näin toimii?
Jeesusta ei Lähetetty tänne Tuomariksi ja jakomieheksi, vaan Evankeliumin tähden, että se kaikille kansoille julistettaisiin pelastuksena synnistä ja kuolemasta. Se, joka ei usko on jo kadotettu ja kuollut, joka uskoo on pelastettu elämään.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.” Joh.5:24-25
Näin se on, lisäksi:
3:7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, 3:8 älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
Ismon ajattelussa on se ongelma, että kirkossa ei ikinä ole ajateltu näin. Ismon näkemys on syntynyt 1500 luvulla. Monergistinen oppi Jumalasta. Helluntailaiset synnittivät 1800 luvulla vastaavia uusia oppeja kasteesta. 🙂
Tehkäämme siis tästä päätelmä:
Ken Jeesukseen Kristukseen uskoo ja on kastettu, hän on Jumalan edessä puhdas ja kirkas.
Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, että Hän on Jumalan Poika, rakas Vapahtajani, ja minä olen kastettu.
Siis olen minäkin puhdas ja kirkas.
Ah, Jumala meitä auttakoon, että voisimme niin päättää sydämemme pohjasta. Kuinka autuaat olisimme, jos meillä olisi sellainen usko!
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 213, SLEY, 1925.
Luterilaisuudessa usko on Jumalan iankaikkisuudessa tietyille ihmisille määrätty, toisille ei. Tälläisestä uskon näkemyksestä ei voi olla iloinen. Se usko on mielivaltiaan määräämää.
Sami,
Evankeliumi on tarkoitettu koko maailmalle. Lampaan korva kuulee Paimenen äänen. Älä yritä tyrkyttää mitään despoottia tähän kuvioon. Ei minulle ole sellaista lapsena opetettu, en halua nytkään kuulla.
Ystäväni Hannu Lehtonen halusi minun laittavan tänne tämän sitaatin:
Katsohan kuinka ihanasti ja suopeasti Jumala päästää sinut tästä koettelemuksesta, jota Saatana nykyään ihmeellisesti korostaa tehdäkseen ihmisistä epäileviä ja epävarmoja ja lopulta vieroittaakseen heidät Jumalan sanasta. Miksi kuuntelisit evankeliumia, jos kaikki kuitenkin on ennaltamääräyksen varassa, he sanovat. Tällä tavoin hän riistää meiltä sen ennaltamääräämyksen, joka on varmistettu Jumalan Pojan toimesta ja sakramenteilla, ja tekee meistä epävarmoja juuri siinä, missä olemme aivan varmat. Vieläpä jos hän käy arkojen omientuntojen kimppuun tätä koettelemusta käyttäen, nämä kuolevat epätoivoon.
Näinhän minulle oli vähällä tapahtua, jos ei Staupitz olisi vapauttanut minua siitä vaivasta. Mutta jos he ovat halveksijoita, heistä tulee epikuurolaisia. Painakaamme pikemminkin sydämeemme seuraavat lauseet. Johanneksen 6. luku: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä häntä vedä” (Joh. 6:44). Kenen vuoksi? ”Joka näkee minut, näkee myös Isän.” Ja Moosekselle lausuttu sana: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon (2. Moos. 33:20). Samoin: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut” (Ap. t. 1:7). Menkää ja pankaa toimeen, mitä minä käsken. ”Älä pyri siihen, mikä on sinulle liian vaikeata, äläkä tutkistele asioita, jotka käyvät yli voimiesi, mutta mitä sinulle on Jumala tehtäväksi antanut, sitä ajattele aina äläkä huolehdi muista hänen teoistaan” (Siir. 3:22). Kuule lihaan tullutta Poikaa, ja itsestään aukeaa sinulle ennaltamääräämys.
Martti Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 25–31, s. 148–149. Suomen Luther-säätiö. Hämeenlinna 2006.
Kari, sinulta on salattu asiat, tai opettajat eivät ole itse tajunneet.
Kiitos, Mika R ja Hannu L tästä Genesiskommentaarin sitaatista!
Lutherin kommentaari siirtää ongelman taas syrjään. Tämä on tyypillistä lutheria, joka ei ikinä osaa vastata luomaansa dogman ongelmaan. Sen sijaan valinnan, ennaltamääräämisen vaikeutta, paetaan sanaan ja sakramenteihin. Näillä turrutetaan koko rotanloukku mikä itse on luotu. Silloin kun harha on suuri sen hoitosuunnitelma on vielä suurempi harha.
Sami, huomaa, etten tuossa edellisessä kirjoituksessa tuonut esiin muuta, kuin Raamatun ilmoituksen, eli hyppäsin vuosituhansien päähän suoraan Kirjoituksiin. Myöhäisemmät opettajat ovat sitten tehneet tulkintoja ja teologit kautta historian niitä tutkineet. Järjen päätelmät eivät auta tässä asiassa, eikä tule koskaan auttamaan, näin on Jumala hyväksi nähnyt. Syntyminen on aina Jumalan ihme.
Ismo, väärin tuot luterilaisen tulkinan teksteihin. Sen paljastaa yksi kysymys, onko ihmisellä vapaa tahto syntiinlankeemuksen jälkeen. Sinun vastaus on ei. Joten väitteeni on oikea.
Jumala avaa korvat kuulla, mutta: ”Älkää paaduttako sydämiänne” – Ihminen voi itse sulkea korvat – siitä Pyhä Henki varoittaa.
Luterilaisuudessa, kaikki korvat ovat kuuroja, kukaan ei kuule. Umpikuuroja kaikki. Ihmisen ei peruslähtökohdaltaan tarvitse sulkea korvia, koska hän on umpikuuro. Jos sen sijaan kuulut valittuihin tilanne muuttuu.
Kaikki ihmiset ovat kuuroja, ortodoksit myös, jos sulkevat korvansa Jumalan ääneltä.
Voiko uskon valita? Ihminen voi valita uskon siinä mielessä, että hän ”vastaa Jumalan kutsuun” eli ei sulje korviaan Pyhän Hengen kutsulta. Korvat pysyvät auki Jumalan armon vaikutuksesta. Jos korvat suljetaan Pyhän Hengen työltä, usko näivettyy, kuihtuu ja lopulta kuolee.
Jumala kuitenkin kutsuu ihmistä takaisin yhteyteensä niin kauan kuin ihmisellä on elämää jäljellä. Näilläkin blogeilla on todistuksia siitä, kuinka ollaan oltu etäällä uskosta, mutta jossain vaiheessa on saatu palata takaisin. Näitä esimerkkejä on ollut sekä helluntailaisilla että luterilaisilla (Blogisti), varmaan myös ortodokseilla?
Ortodoksinen usko, teologia eroaa peruslähtökohdiltaan luterilaisesta, sidotusta tahdosta ja antropologiasta. Ihmisellä on vapaa tahto, jolla hän vastaa Jumalan kutsuun.
”Ortodoksinen teologia eroaa luterilaisesta”. Olen kuunnellut uskoontulo kertomuksia kymmeniä vuosia. Kaikki uskoon tulleet ovat halunneet vastata kyllä Jumalan kutsuun. Luterilaisen uskoontulo on monergistinen, ortodoksin synergistinen. (Ihmisen vapaasta tahdosta vai Jumalan vaikutuksesta?) Lopputulos on sama, jos usko kestää loppuun asti.
Evankeliumi on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room. 1:16)
Samille : tuo on kyllä huono asia jos luterilaisten korvat on kuuroja 🤣🤣
Mitä tulee Lutherin uskonvanhurskauden löytämiseen – kuten tiedetään – se oli pitkän etsinnän tulos, joka lähti salaman iskusta. Mutta Luther ei ainoastaan löytänyt evankeliumia, vaan myös herätti Paholaisen. Ja tätä ei tämä aika ymmärrä. Uskonpuhdistuksen symboli Kristuksen läsnäolosta ei ole pyhimyksen sädekehä, vaan Paholaisen viha, jonka myös me saamme niskaamme, kuten muinoin VT:n hurskaat mikäli Kristusta seuraamme.
”Saatanan filosofinen viisaus on tehtävä tyhjäksi sanoilla ”vanhurskas on elävä uskosta” – uskossa Jumalaan, joka ristin lipun alla taistelee maailman puolesta, jota myös Paholainen yrittää valloittaa. Saatanan valta ei ole rajaton; hänen on pysyttävä tietyissä rajoissa, mutta tuomiopäivään asti ne kattavat koko maailman.” (Luther Man Between God & The Devil. By Heiko Oberman)
Roomalaiskirjeen jae ”vanhurskas on elävä uskosta”
korostaa hienosti uskon keskeisyyttä pelastusprosessissa.
Niinhän Devil toimii ja reagoi. Häntä vetää puoleensa ja hän haastaa kaikki, mikä haiskahtaa Kristukselta ja todelliselta uskolta, kuten varsinkin tämä roomalaiskirjeen jae.
Kosti, juuri näin.
Sekä luterilaisuus että ortodoksisuus ymmärtävät uskon pelastusprosessiksi, koska pelastuksen osallisuus on tässä ja nyt lopullisen täyttymyksen ollessa ajan rajan tuolla puolen. Siksihän me puhumme kilvoittelusta!
Mielenkiintoista kyllä, 1800-luvun luterilainen dogmatiikka korosti tätä nimenomaan metodismia ja sen pelastuskäsitystä vastaan. Ero on enemmänkin siinä, että ortodoksisuus korostaa prosessia vapaan tahdon ja Pyhän Hengen yhteisenä pyhittymisprosessina kun taas luterilaisuus säilyttää selkeän eron vanhurskauttamisen ja pyhityksen välillä: Olemme joka hetki täysin riippuvaisia hyväksemme luetusta Kristuksen vanhurskaudesta, jonka omistamme uskossa Kristukseen. Tämä Kristus-yhteys synnyttää tietenkin meissä uusia mielenliikkeitä ja erilaisia uskon hedelmiä. Eero Huovinen kyllä puhuu eräässä 1980-luvun artikkelissaan sekä uskonvanhurskauden että pyhityksen ”totaali”- ja ”partiaali”aspektista. Keskeistä on, että vanhurskautemme, se, mikä edessämme Jumalan edessä kelpaa, on vierasta vanhurskautta eikä meidän omaamme. Mutta en ole ihan varma siitä, kun käytännön kokemuksista puhutaan, eroavatko hurskaan luterilaisen ja ortodoksin kokemukset lopultakaan hirveästi toisistaan.
Marko mikä kohta Raamatussa sinulla on mielessä jossa puhutaan ” hyväksemme luetusta Kristuksen vanhurskaudesta,” ?
Entä mikä Raamatun kohta puoltaisi ns. vierasta vanhurskautta” ?
”eroavatko hurskaan luterilaisen ja ortodoksin kokemukset lopultakaan hirveästi toisistaan.”
Sekä luterilainen (monergisti) että ortodoksinen (synergisti) kristitty voivat kasvaa uskossa (”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.) sanan ja sakramenttien yhteydessä. Jos ei ole sanaa, ehtoollista, rukousta eikä kristittyjen yhteyttä, usko on vaarassa näivettyä. Sama vaara on myös muilla kristityillä. Tätä kuvaa Kylväjä-vertaus.
Oppi on tärkeä, tottakai. Oppi-keskustelujen yläpuolella on kuitenkin Kristus, joka on kristitylle elämä. Kristuksessa on Jumalan koko täyteys. 1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi.
Marko S. Mikäli puhutaan käytännön kokemuksesta, niin eikö samalla hurskaan luterilaisen ja ortodoksin kokemuksiin voi liittää myös katoliset, kun kerran Eero Huovisen mukaan vaikka ensimmäisen vanhurskaus on täysin riittävä – kun se yhdistää itse Jumalaan, niin se ei kuitenkaan ole yksin, vaan se vaatii välttämättä myös toisen vanhurskauden tekoja eli uskon tekoja. Usko ei siis riitä yksin, vaikka Paavali kertoo Aabrahamin uskoneen Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ilman mitään tekoja. Eero Huovisen teksti tosin on linjassa sen kanssa, mikä ilmenee myös asiakirjassa – Kasvavaa yhteyttä.
Erikoiselta kuullostava ajatus toisesta vanhurskaudesta ? Onko vanhurskauttaminen ja pyhitys sotkettu ?
Kyllä, Aabraham vanhurskas vain uskosta Paavalin mukaan, mutta Jaakobin mukaan:
2:21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 2:22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
Room4. 2-3 todetaan kuitenkin: ”Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Teoillaan Aabraham olisi voinut ylpeillä ihmisten edessä mutta ei Jumalan.
Kosti, näin se on meille luterilaisille. Ortodoksit nostavat Jaakobin kirjettä, koska he opettavat vanhurskauden olevan usko ja elämä sekä Jumalan armo yhdessä.
Timo kirjoitat; ” Erikoiselta kuullostava ajatus toisesta vanhurskaudesta ? Onko vanhurskauttaminen ja pyhitys sotkettu ?
Luterilaisuudessa puhutaan ensimmäisestä ja toisesta vanhurskaudesta. Ne ovat vakiintuneita käsitteitä uskonpuhdistuksesta alkaen. Ensimmäinen on vierasta vanhurskautta joka lahjoitetaan ulkoapäin. Toinen vanhurskaus on omaa vanhurskautta. Se ilmenee tekoina. Se on synonyymi pyhitykselle. 🙂
Huovisen kirjoituksesta kahdesta vanhurkaudesta on mielestäni sotkettu yleinen vanhurskauttaminen kun Kristus on kuollut kaikkien puolesta . Mutta pyhitys kuluu luterilaisen opin mukaan yhteen
vanhurskaaksi lukeminen ja vanhurskaaksi tekeminen eli pyhitys ovat syy- ja seuraussuhteessa toisiinsa, mutta ne ovat sillä tavoin sidoksissa toisiinsa, ettei toista voi olla ilman toista. Jos toinen puuttuu, niin puuttuu toinenkin.
Siitä huolimatta tätä jaottelua käytetään ja se on vakio.
Tuottaa suurta iloa lukea näitä eri näkemyksiä.
Jumala on salattu Jumala ja näköjään hän on suuressa viisaudessaan salannut meiltä ja minulta vastauksen otsikkoni kysymykseen. Joten taitaa olla turha odottaa jotain selkeää ja yksinkertaista vastausta.
Pekka vastaan siten, että tunsin itseni uudestisyntyneeksi, kun koin nuorena herätyksen ja Jumala aukaisi uskon silmät armosta. Se tapahtui tiettynä hetkenä. Katumus, anteeksiantamus ja usko ja lähtökohtana olivat Turun tuomiokirkon sunnuntaikellot – herätykseni alkusoitto. Siinä se.
Etsikkoaikani, voimakas Jumalan kutsu tuli 22-vuotiaana. Raamattu alkoi aueta nopeasti. Sitä piti ahmia koko ajan. Aika pian oli selvää, mistä on kysymys, ja tuli kova halu kertoa siitä muillekin. Koin, että uusi elämä oli alkanut, ja näin koko elämäni uudessa valossa. Kaksi ystävääni vaimoineen saivat myös tämän seurauksena tulla uskoon.
Kaikki pelastuvat armosta ja Kristuksen sovitustyön tähden . Ja kaiken Jumala on tarkoittanut että kaikki pelastuisivat ja se on kastekäskyssä sanoitettu juuri näin . Eikö tätä myös Jeesus ylistä kun Johannes Kastajalle annettiin tehtävä kastaa parannuksen kasteella myös Jeesus jossa näytettiin miten Jumalan vanhurskaus ja Pyhä Henki laskeutui kasteessa Jeesuksen päälle . Tästä nousi Jeesuksen ylistys;
Kuinka tämä on yksinkertaisesti yksinkertaisille ja ymmärtämättömille ilmoitettu ja salattu viisailta .
Sitten asuvainen Kristus meissä tulee saada opetusta tuntea Kristus tuntemaan paremmin ja ei tarvitse miettiä ennaltamääräämisiä , kun luotamme että Kristuksessa olemme valittuja .
Kuitenkaan emme voi koskaan luoda uutta perustusta uskollemme kun silloin me ristiinaulitsememme taas Kristuksen ja se on hylkäämistä Kristuksen jo täytetyn sovitustyön ja siitä kukaan ei voi ihmistä auttaa . Jumalan armo on kuitenkin ihmeellinen ja hän kirkastaa meidän syntisyyden kautta armonsa ja sitä matka on koko ajan että kasvamme armossa , kuten Paavali lähes viimeisissä sanoissaan Timoteukselle kirjoittaa . Sekin on suurta että eri opin kirkoista ja suunnista Jumala varmasti pelastaa ihmisiä , mutta vain ja ainostaan ne jotka tunnustavat Kristuksen ainoaksi perustaksi ja tieksi ja muuta tietä ei ole eikä muuta perustusta voi laittaa ja tämä yksin armosta ilman lain tekoja . Luterilaisuus tahtoo rajata lain ja evankelimin toisistaan tarkasti ja se on ainoa tie kirkastaa kaksi totuutta ja ihminen voi tulla ravituiksi ja autuaaksi näiden kahden totuuden ( ihmisen syntisyys / Jumalan teot ) ymmärryksen kautta ja voi iloita pelastuksesta jo täällä ajassa.
Evankeliumista eli ilosanomasta saa tehtyä oikein helposti lakia ja raskaan sanoman, jota emme jaksa kantaa.
Jeesuksen sanat vuorisaarnassa laittavat meidät seinään vasten. Emme täytä sitä mittaa, joka näissä sanoissa on.
Siksi tarvitsemme pelastajan ja sovituksen.
Silti moni tahtoo tehdä käskyjen täydellisestä täyttämisestä pelastuksen tien.
Kosti ja Kari sanoitti hyvin oman kokemuksensa ja saman tapainen on omakin. Varmasti jokaisen omaan pelastusoppiin
kuuluu olennaisena osana oma kokemus siitä. Voisikohan olla että se vaikutti Lutherinkin käsitykseen vahvasti.
Pekka kirjoitat; ”Silti moni tahtoo tehdä käskyjen täydellisestä täyttämisestä pelastuksen tien.”
Voitko mainita mitä ryhmää tarkoitat, missä näitä on jotka opettavat näin? Minä kristillinen kirkkokunta omissa tunnusteksteissä opettaa näin? Vai onko tämä pelkkä tuntuma, oma ajatuksesi.
Kristityt ei pääse juutalaisten kilvoitteluun lähellekkään , koska armo on kristityillä , johon myös turvaudumme väärin syntiä tehdessämme tietoisestikin . Ennemmin on niin juuri että sanotaan ettei kristitty tee syntiä tietoisesti ja valehtelemme itsellemme ja toisille sen , mutta Jumala näkee sen totuuden meistä . Jos sellaisen kuvan kristitty antaa että tahtoo tehdä käskyjä noudattamalla pelastuksen tien , niin se voi olla vain puheiden tasolla , kun emme kykene siihen , vaan lopulta tunnemme alamittaisuutta siinä .
Kristityt kilvoittelijat pääsevät paljon pitemmälle kuin juutalaiset, hindulaiset, taolaiset. Jumalan armovoima vaikuttaa varmasti kirkossa ja kirkon sakramenteissa. Kristityt täyttävät käskyt ylivoimaisesti synergiassa Jumalan energioiden, armovoiman kanssa. Teoista usko tulee täydelliseksi. Käskyjä täyttämällä kristitty jatkaa sitä mihin Aadam ja Eeva kutsuttiin jumalallistumiseen.