Voiko pessimismiin pettyä?

golf

Arthur Schopenhauer (1788- 1860) oli saksalainen pessimistifilosofi, jonka mielestä elämä sinänsä on julmaa ja tarkoituksetonta. Schopenhauerin filosofialle olennainen käsite on persoonaton ”elämisen tahto”, jonka ilmenemismuoto kaikki elämä on ja jota on mahdotonta tyydyttää. Tässä hänen ajattelunsa tulee lähelle joitakin itämaisia filosofioita, kuten buddhalaisuutta.

Shopenhauerille ja Buddhalle elämä oli jatkuva turhautumisen ja pitkästymisen kehä. Kun emme saa haluamaamme, me turhaudumme. Kun saamme sen, mitä haluamme, olemme pitkästyneitä. Miehet olivat sitä mieltä, että pahin turhautuminen on edessä silloin, kun helpotus näyttää olevan juuri ulottuvilamme. Varmasti meillä kaikilla on kokemusta tällaisesta, mutta se, miten näihin kokemuksiin asennoidumme, on tärkeintä. Asenteemmehan meistä pessimistejä tai optimisteja tekee.

Arttu ja Gautama näkivät elämässä pelkkää kärsimystä, kamppailua ja pettymystä, josta saattoi paeta vain resignoitumalla, antautumalla eli luopumalla halusta ja kieltämällä elämäntahdon. Tässä pitäisi kuulemma olla se erinomainen etu, että ihminen muuttuisi näin myötätuntoiseksi kaikkea olevaa kohtaan ja saavuttaisi hurskauden. Kyseessä olisi siis eräänlainen vaihtokauppa.

Minua ihmetyttää se, että kyseiset fiksut miehet eivät oivaltaneet tätä: Jos ei saa sitä, mitä tahtoo, niin kannattaa tahtoa sitä, mitä saa. Kyseessä on se Parempi pyy pivossa kuin 10 oksalla-juttu.

Omassa elämässäni olen visuaalisilla harjoituksilla hoitanut turhautumistani: Jos olen kokenut jääneeni  paitsi jotakin itselleni juuri sillä hetkellä tärkeää asiaa, olen kuitenkin mielikuvissani käynyt asian läpi niin kuin olisin tuon tavoitteeni saavuttanut. Jatkan asian pyörittämistä ja kelaamista  mielessäni niin kauan kunnes kyllästyn, pitkästyn. Joskus turhautumiseni on saattanut kestää lähes tulkoon puoli tuntia.

* * * * * * *

Mooses, Jeesus ja parrakas vanhus pelaavat golfia. Mooses lyö pitkä draivin. Pallo putoaa peliväylälle, mutta vierii kohti lammikkoa. Mooses nostaa mailaansa, jakaa vedet ja antaa pallon vieriä turvallisesti lammen toiselle rannalle.

Jeesuskin saa lyödyksi pitkän draivin. Pallo kuitenkin lähtee samaista lammikkoa kohti. Kun pallo on osumaisillaan keskelle vettä, se jää leijumaan vedenpinnan yläpuolelle. Jeesus kävelee vettä pitkin pallon luokse ja napauttaa sen viheriölle.

Partasuun draivi osuu aitaan ja kimpoaa siitä kadulle. Se mäjähtää vastaantulevan rekan kylkeen ja lentää takaisin kentälle. Pallo suuntaa suoraan kohti lammikkoa ja laskeutuu lumpeenlehdelle. Sammakko huomaa pallon ja sieppaa sen suuhunsa. Kotka syöksyy taivaalta, nappaa sammakon ja lentää tiehensä. Kun kotka on viheriön yllä sammakko nokassaan, sammakko pudottaa pallon – joka osuu suoraan reikään.

Mooses katsahtaa Jeesukseen ja sanoo: ”Sun faijas kanssa ei ole kauhean kiva pelata!”

 

Nyt kysymme: Millaiseksi Shopenhauerin ja Buddhan elämä olisi  muodostunut, jos siihen olisi kuulunut golf?

5 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Stoalainen filosofi Epiktetos kirjoitti Ohjenuorassaan v. 135 jKr. mm. näin: Ihmisiä ei tee levottomaksi niinkään itse asiat kuin heidän käsityksensä asioista.

    Kirjanen alkaa näin:

    I 1. Jotkin asiat ovat elämässämme vallassamme, toiset eivät. Meidän vallassamme on mielipiteemme ja harrastuksemme sekä mitä haluamme ja inhoamme – kaikki oma toimintamme. Vallassamme ei ole ruumiimme, varallisuutemme, maineemme ja yhteiskunnalliset olosuhteemme – kaikki, mikä ei ole meidän omaa toimintaamme. 2. Kaikki se, mikä on meidän vallassamme, on luonnostaan vapaata, esteistä riippumatonta ja rajatonta. Mutta se, mikä ei ole vallassamme, on heikkoa, epävapaata ja esteellistä; se on muiden vallassa. 3. Muista siis, että jos pidät luonnostaan epävapaita asioita vapaina ja muiden vallassa olevia asioita ominasi, joudut vaikeuksiin, keskelle huolia ja levottomuutta, ja syytät siitä jumalia ja ihmisiä. Mutta jos pidät omanasi vain sitä, mikä on sinun, ja pidät muille kuuluvana sitä, mikä todellisuudessa on muiden, niin ei kukaan koskaan pakota sinua mihinkään, ei kukaan estä sinua, et syytä etkä moiti ketään, et tee vastoin tahtoasi mitään, ei kukaan loukkaa sinua, ei sinulla ole vihamiehiä, eikä kukaan vahingoita sinua. 4. Jos siis tavoittelet sellaisia korkeita hyveitä, muista, että sinun tulee vaalia niitä innolla, jättäen jotkin asiat kokonaan ja siirtäen toiset asiat tuonnemmaksi. Mutta jos tavoittelet näitä hyveitä sekä samalla valtaa ja rikkautta, kenties et saavuta jälkimmäisiäkään ja varmasti menetät kokonaan edelliset – ne, joiden avulla saavutat vapautta ja onnea. 5. Harjaannu siis sanomaan heti jokaisen vastoinkäymisen kohdalla: tuo on vain näennäistä, eikä ensinkään sitä, miltä se näyttää. Ota siitä sitten selvää ja arvostele sitä niiden periaatteiden nojalla, joita sinulla on, ennen kaikkea sen mukaan, onko se niitä asioita, jotka ovat meidän vallassamme, vai niitä, jotka eivät ole. Ja jos se kuuluu jälkimmäisiin, valmistaudu sanomaan, että se ei merkitse sinulle mitään.

    II 1. Muista, että halu lupaa saavuttaa sen, mitä sinä haluat, ja että vastenmielisyys lupaa välttää sitä, mitä sinä inhoat. Joka ei saavuta haluamaansa, on pettynyt, ja joka ei pääse loitolle inhoamastaan, on onneton. Jos siis välttelet niitä luonnottomia asioita, joka ovat sinun vallassasi, niin et joudu sille pahalle alttiiksi, jota välttelet. Mutta jos välttelet tautia, köyhyyttä tai kuolemaa, tulet onnettomaksi. 2. Älköön sinulle siis olko vastenmielistä mikään, mikä ei ole vallassamme, ja suuntaa vastenmielisyytesi siihen luonnottomaan pahaan, joka on vallassamme. Mutta tukahduta toistaiseksi halusi kokonaan. Sillä jos haluat jotakin, mikä ei ole vallassamme, tulet välttämättä onnettomaksi. Jos taas haluat niitä, mitkä ovat meidän vallassamme ja jotka ovat haluamisen arvoisia, sinä et vielä omista niitä. Ryhdy toimeen tai ole ryhtymättä, mutta tyynesti, varovaisesti ja vaivaa näkemättä.

    III Kaikesta, mikä ilahduttaa tai tuottaa hyötyä tai mikä on rakastettavaa, muista vähäpätöisimmistä asioista alkaen kertoa itsellesi, mikä sen todellinen luonne on. Jos olet kiintynyt esimerkiksi tiettyyn saviruukkuun, muistuta itsellesi, että pidät ylipäänsä saviruukuista, ja jos se särkyy, älä siitä järkyty. Jos syleilet lastasi tai vaimoasi, sano syleileväsi ihmistä, sillä kun hän kuolee, sinun ei tule järkyttyä siitä.

    IV Kun aiot ryhtyä johonkin toimeen, johda mieleesi, minkälainen tuo toimi on. Jos menet kylpemään, kuvittele, mitä kylpylaitoksessa tapahtuu, kuinka siellä jotkut viskelevät vettä toisten päälle, jotkut tungeskelevat, jotkut käyttävät herjaavaa kieltä, jotkut jopa varastelevat. On turvallisempaa tarttua toimeen, jos heti sanot itsellesi: tahdon mennä kylpemään ja tahdon säilyttää oman luonnollisen mielentilani. Ja menettele samoin kaikessa, mihin ryhdyt. Sillä siten olet valmis sanomaan, jos jokin estää kylpemistäsi: enhän tahtonut ainoastaan kylpeä vaan myös säilyttää oman luonnollisen mielentilani, mutta sitä en säilytä, jos minua häiritsee, mitä sattuu tapahtumaan.

    V Ihmisiä ei tee levottomaksi niinkään itse asiat kuin heidän käsityksensä asioista, esimerkiksi kuolema ei ole kauhistuttava, sillä silloinhan Sokrateskin olisi kauhistunut kuolemaa, vaan se käsitys, että kuolema on kauhea, on kauhistuttava. Siis kun kohtaamme vastuksia tai kun tulemme levottomiksi tai murheellisiksi, älkäämme koskaan syyttäkö muita kuin itseämme, omia käsityksiämme. On sivistymätöntä syyttää toisia omista vastoinkäymisistämme. Syyttämällä niistä itseään ihminen osoittaa alkaneensa sivistyä; täysin sivistynyt ei syytä muita eikä itseään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hannu Kiuru :”Nyt kysymme: Millaiseksi Shopenhauerin ja Buddhan elämä olisi muodostunut, jos siihen olisi kuulunut golf?”

    Nooh – subjektiivinen vastauksemme on, että viihteellisemmäksi kuin se muodostui, ja maailman köyhimpien elämä kurjemmaksi kuin se oli. Vanhasta Unicef-kokemuksesta kun on jäänyt mieleen tieto, että maailman nälkää näkevät olisi ollut mahdollista ruokkia sillä rahamäärällä, joka USAssa vuosittain uhrataan golfin pelaamiseen – tai Euroopassa jäätelön syömiseen. Valitettavasti voiton vei sekä idässä että lännessä maailman tuottavimpiin ja elämää tuhoavimpiin sijoituksiin kuuluva aseteollisuus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    ”Voiko pessimismiin pettyä?”

    Jos pettyy pessimismiin, pettymys lienee laadultaan optimistinen. Joskus on sanottu, että pessimisti ei pety koskaan, mutta optimisti pettyy aina.

    Blogin kuvassa istuu hymyilevä pieni poika, jonka kädessä oleva kirja kertoo pikku junasta, joka on voittanut kotimaan Pro blogi –palkinnon. Kirja kertoo junan kuljettajasta, joka on elämänsä aikana pelastanut lukemattoman määrän ihmisiä ja tuonut heille lohtua ja voimia elämän pitkällä, kivisellä ja vaarallisellakin tiellä.

    Pikku junan kuljettajina toimivat ovat ihmiskunnalle välttämättömiä, että ihmiskunta ei kerran toisensa jälkeen hukkuisi omaan rakkaudettomuuteensa ja välinpitämättömyyteensä. Voimia ja jaksamista myös junan kuljettajille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hannu Kiuru :”en mä tuossa kuvassa istu vaan seison pinnasängyssäni ja vaadin, että joku lukee mulle mun lempparikirjan ääneen.”

    No siinä tapauksessa : – Kömmipä vuoteeseen, luetaan kirja ihan kohta, sanoi valokuvan ottanut, laski kameran kädestään, veti valoverhot lasten huoneen ikkunan eteen ja meni pinnasängyn viereen. Hän peitteli lapsen, istui sängyn vieressä olevalle tuolille ja alkoi lukea: ”Päästä jalkoihin olet Jumalan kuva, sydämestä käsiisi tunnet Jumalan henkäyksen…”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121