Stoalainen filosofi Epiktetos kirjoitti Ohjenuorassaan v. 135 jKr. mm. näin: Ihmisiä ei tee levottomaksi niinkään itse asiat kuin heidän käsityksensä asioista.

Kirjanen alkaa näin:

I 1. Jotkin asiat ovat elämässämme vallassamme, toiset eivät. Meidän vallassamme on mielipiteemme ja harrastuksemme sekä mitä haluamme ja inhoamme – kaikki oma toimintamme. Vallassamme ei ole ruumiimme, varallisuutemme, maineemme ja yhteiskunnalliset olosuhteemme – kaikki, mikä ei ole meidän omaa toimintaamme. 2. Kaikki se, mikä on meidän vallassamme, on luonnostaan vapaata, esteistä riippumatonta ja rajatonta. Mutta se, mikä ei ole vallassamme, on heikkoa, epävapaata ja esteellistä; se on muiden vallassa. 3. Muista siis, että jos pidät luonnostaan epävapaita asioita vapaina ja muiden vallassa olevia asioita ominasi, joudut vaikeuksiin, keskelle huolia ja levottomuutta, ja syytät siitä jumalia ja ihmisiä. Mutta jos pidät omanasi vain sitä, mikä on sinun, ja pidät muille kuuluvana sitä, mikä todellisuudessa on muiden, niin ei kukaan koskaan pakota sinua mihinkään, ei kukaan estä sinua, et syytä etkä moiti ketään, et tee vastoin tahtoasi mitään, ei kukaan loukkaa sinua, ei sinulla ole vihamiehiä, eikä kukaan vahingoita sinua. 4. Jos siis tavoittelet sellaisia korkeita hyveitä, muista, että sinun tulee vaalia niitä innolla, jättäen jotkin asiat kokonaan ja siirtäen toiset asiat tuonnemmaksi. Mutta jos tavoittelet näitä hyveitä sekä samalla valtaa ja rikkautta, kenties et saavuta jälkimmäisiäkään ja varmasti menetät kokonaan edelliset – ne, joiden avulla saavutat vapautta ja onnea. 5. Harjaannu siis sanomaan heti jokaisen vastoinkäymisen kohdalla: tuo on vain näennäistä, eikä ensinkään sitä, miltä se näyttää. Ota siitä sitten selvää ja arvostele sitä niiden periaatteiden nojalla, joita sinulla on, ennen kaikkea sen mukaan, onko se niitä asioita, jotka ovat meidän vallassamme, vai niitä, jotka eivät ole. Ja jos se kuuluu jälkimmäisiin, valmistaudu sanomaan, että se ei merkitse sinulle mitään.

II 1. Muista, että halu lupaa saavuttaa sen, mitä sinä haluat, ja että vastenmielisyys lupaa välttää sitä, mitä sinä inhoat. Joka ei saavuta haluamaansa, on pettynyt, ja joka ei pääse loitolle inhoamastaan, on onneton. Jos siis välttelet niitä luonnottomia asioita, joka ovat sinun vallassasi, niin et joudu sille pahalle alttiiksi, jota välttelet. Mutta jos välttelet tautia, köyhyyttä tai kuolemaa, tulet onnettomaksi. 2. Älköön sinulle siis olko vastenmielistä mikään, mikä ei ole vallassamme, ja suuntaa vastenmielisyytesi siihen luonnottomaan pahaan, joka on vallassamme. Mutta tukahduta toistaiseksi halusi kokonaan. Sillä jos haluat jotakin, mikä ei ole vallassamme, tulet välttämättä onnettomaksi. Jos taas haluat niitä, mitkä ovat meidän vallassamme ja jotka ovat haluamisen arvoisia, sinä et vielä omista niitä. Ryhdy toimeen tai ole ryhtymättä, mutta tyynesti, varovaisesti ja vaivaa näkemättä.

III Kaikesta, mikä ilahduttaa tai tuottaa hyötyä tai mikä on rakastettavaa, muista vähäpätöisimmistä asioista alkaen kertoa itsellesi, mikä sen todellinen luonne on. Jos olet kiintynyt esimerkiksi tiettyyn saviruukkuun, muistuta itsellesi, että pidät ylipäänsä saviruukuista, ja jos se särkyy, älä siitä järkyty. Jos syleilet lastasi tai vaimoasi, sano syleileväsi ihmistä, sillä kun hän kuolee, sinun ei tule järkyttyä siitä.

IV Kun aiot ryhtyä johonkin toimeen, johda mieleesi, minkälainen tuo toimi on. Jos menet kylpemään, kuvittele, mitä kylpylaitoksessa tapahtuu, kuinka siellä jotkut viskelevät vettä toisten päälle, jotkut tungeskelevat, jotkut käyttävät herjaavaa kieltä, jotkut jopa varastelevat. On turvallisempaa tarttua toimeen, jos heti sanot itsellesi: tahdon mennä kylpemään ja tahdon säilyttää oman luonnollisen mielentilani. Ja menettele samoin kaikessa, mihin ryhdyt. Sillä siten olet valmis sanomaan, jos jokin estää kylpemistäsi: enhän tahtonut ainoastaan kylpeä vaan myös säilyttää oman luonnollisen mielentilani, mutta sitä en säilytä, jos minua häiritsee, mitä sattuu tapahtumaan.

V Ihmisiä ei tee levottomaksi niinkään itse asiat kuin heidän käsityksensä asioista, esimerkiksi kuolema ei ole kauhistuttava, sillä silloinhan Sokrateskin olisi kauhistunut kuolemaa, vaan se käsitys, että kuolema on kauhea, on kauhistuttava. Siis kun kohtaamme vastuksia tai kun tulemme levottomiksi tai murheellisiksi, älkäämme koskaan syyttäkö muita kuin itseämme, omia käsityksiämme. On sivistymätöntä syyttää toisia omista vastoinkäymisistämme. Syyttämällä niistä itseään ihminen osoittaa alkaneensa sivistyä; täysin sivistynyt ei syytä muita eikä itseään.