Viides käsky
Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan käynyt sotia. Kun etsin vastausta ihmislajin sotaisuuteen, kävelen ympyrää ja törmään maailmankatsomuksellisiin selityksiin. Peruskysymys on, voidaanko sotaa koskaan ja missään oloissa hyväksyä ihmistenvälisenä käyttäytymisenä.
Viides käsky ”Älä tapa” on yksi kymmenestä käskystä. Se taitaa olla ainoa käsky, johon nykyisin eri yhteyksissä viitataan. Miksihän juuri tämä käsky nousee estradille? Miksi muut käskyt eivät herätä keskustelua – paitsi seurakuntien omissa ghetoissa?
Alkuperäisessä yhteydessään viides käsky on tarkoittanut uhaksi koetun henkilökohtaisen vastustajan surmaamista. Se ei ole liittynyt sodanvastaisuuteen sinänsä, vaan se on ollut yksilön oikeuksia puolustava.
Kyseinen käsky on käskyistä lyhyin. Se on ikään kuin toteava, jossa ei ilmaista, kenen tappamisesta on kysymys. Muinaisessa Israelissa sitä kaiketi sovellettiin yksilötasolla. Eli objektina oli toinen ihminen, vaikka käsky ei sitä eksplisiittisesti ilmaisekaan.
Sittemmin on käskyn sovellusalue suuresti laajentunut. Kun kirkko aikanaan päätti ohjeellisista pyhistä kirjoituksista, niin viimeistään 300-luvulta lähtien on Vanha testamentti kuulunut Raamattuun. Niinpä myös dekalogi eli kymmenen käskyä tuli mukaan. Mutta kun kirkko alkoi levitä uusille seuduille sille aiemmin vieraiden kulttuurien pariin, se joutui myös viidettä käskyä soveltamaan uusiin oloihin ja tilanteisiin. Tämä soveltaminen jatkuu yhä.
Tappamiskielto, jossa siis aluksi oli vahva yksilöeettinen painotus, eneni nyt koskemaan kaikkea hengenriistoa, myös sotaa. Esimerkiksi Suomen luterilainen kirkko on joutunut ottamaan kantaa suhteessa sotaan, aborttiin, itsemurhaan ja eutanasiaan. Myös kysymys kuolemanrangaistuksesta sisältyy tähän, joskaan se ei ole Suomessa relevantti.
Käsky on siis laajentunut yksilöetiikan piiristä varsin monenlaisiin tappamistilanteisiin. Käskyn eettinen velvoite on universaali. Tämä taitaa olla ainoa käsky, jonka oikeutus tunnustetaan myös kristinuskon ulkopuolella.
Viides käsky on kuitenkin tullut vaikeaksi muun muassa siksi, että nykyaikaisen lääketieteen mahdollisuudet elämän ylläpitämiseen, mutta myös kuoleman jouduttamiseen, on toista kuin joskus ennen. Tällä tarkoitan passiivista kuolinapua, eutanasiasta puhumattakaan.
Abortti ja eutanasia, joita tulisi tarkastella viidennen käskyn valossa, ovat tappamismuotoja, joihin monet modernin aikamme ihmiset suhtautuvat kummallisen pinnallisesti. Onko jokin objektiivinen kriteeri olemassa, jolloin sikiö muuttuu ihmiseksi vai onko hän sitä jo hedelmöittymisestä lähtien? Jos joku katsoo, että sikiö voidaan surmata, niin mihin objektiivisiin näkökohtiin perustelu nojaa. Sama koskee myös eutanasiaa. Molemmat käytännöt ovat jännitteisiä kristillisen etiikan ja ihmiskäsityksen kanssa.
Me elämme postmodernissa ajassa, joka ei ole kovin kiinnostunut eettisestä pohdiskelusta. Kun taannoin eduskunnassa keskusteltiin abortista, hämmästyin monen puhujan liki olematonta kiinnostusta asian eettiseen puoleen. Kysymys näytti aivan oikein koskevan naisen oikeutta omaan ruumiiseensa, mutta juuri kukaan ei pohdiskellut asiaa sikiön näkökulmasta. Ja luitenkin abortti on eettisesti problemaattinen, koska siinä surmataan kaikkein avuttomin ja puolustuskyvyttömin ihminen.
Niin tai näin, mutta viides käsky ei ole mikään abstraktio. Siinä jos missä on kyse ihmisten kohtaloista.
30 kommenttia
Matti
Kiitos suuremmoisesta pohdiskelustasi. Valotat viidennen käskyn kysymyksenasettelua monipuolisesti ja hyvällä asiantuntemuksella.
Pienenä täydennyksenä otan esille Vanhan testamentin aseman vanhassa kirkossa. Vanha testamentti oli Jeesuksen ja apostolien Raamattu. Niin myös apostolisten isien ja kirkkoisien. Esimerkiksi erään Ireneuksen kirjan eräät osat ovat lähes tulkoon puhdasta Vanhan testamentin siteeraamista vain muutaman oman välihuomautuksen täydentäminä.
Vanhan testamentin heprealainen tekstin kokoelma TaNaK lyötiin lukkoon noin pyöreästi sata vuotta jKr., tai vähän yli. Silloin sovittiin, mitkä Kirjoitukset eli Ketuvim kuuluvat kokoelmaan ja mitkä jäävät ulkopuolelle.
Sen sijaan suurin osa tuon ajan juutalaisista piti kreikankielistä käännöstä Septuagintaa pyhänä kirjojen kokoelmana eli siis Raamattuna. Siinä ovat alusta asti olleet mukana myös meidän deuterokanoniset eli apokryfiset kirjamme, yhtä lukuunottamatta. Tämän kristikunnan valtavirran mukana on myös meidän Uusi testamenttimme, joka siteeraa Vanhaa tesamenttia nimenomaan Septuagintan muodossa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Kiitoksia kaima hyvästä blogistasi!
Matti:
”Alkuperäisessä yhteydessään viides käsky on tarkoittanut uhaksi koetun henkilökohtaisen vastustajan surmaamista. Se ei ole liittynyt sodanvastaisuuteen sinänsä, vaan se on ollut yksilön oikeuksia puolustava.”
En ole ihan varma tuosta, koska henkilökohtainen vastustaja saattoi olla rosvo tai rosvojoukko vuoristoisilla teillä. Matkalaiset eivät koskaan olleet täysin turvassa. Tietysti kristillinen kehoitus kääntää toinenkin poski, joka sinänsä on hölmö yleistettynä ohjeena, voi olla rosvon oikeuksia ajava, mutta posken kääntäjältä se voi viedä hengen.
Onko rosvolla oikeuksia? Voi olla kristillisesti koska se on muutenkin omituinen ja voi katsoa, että matkalainen on varmasti rikas ja rosvo köyhä ja sillä on oikeus ottaa rikkaalta mitä haluaa. ” Jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille ” sanoo Luukas.
Mutta asiaan: Varhaiskristillisissä kirjoituksissa on kuitenkin pohdittu kysymystä lain kannalta, että onko kuolemanrangaistus, siis laillinen kuolemanrangaistus sopusoinnussa käskyn: ”Älä tapa ” kanssa. Joku viisastelija oli tullut tulokseen, että jos murhamies saa kuolemanrangaistuksen siinä tulee kaksi murhaa ja heidän mielestään se ei voi olla Jumalan tahto. Samassa yhteydessä on pohdittu myös kysymystä kostosta, ja pidetty kuolmanrangaistusta kostona ja paheksuttu asiaa.
Laillinen kuolemanrangaistus ei kuitenkaan ole sama kuin että uhrin sukulainen lähtee tappamaan murhamiestä ikäänkuin kostona. Tässä voi tulla syyttömiä ruumiita, koska se tapahtuu useimmiten kuulopuheiden, luulon ja uskon perusteella, ei rikoksen tutkimisen jälkeen kuten oikeudellisesti. Pitää olla myös todistajia ja heille on omat ohjeet, ”Älä sano väärää todistusta” jne.
Meillä on kuolemanrangaistus ollut hyvin pitkään. ”Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui lopullisesti Suomen laista vuonna 1949 ja sodanaikainen vuonna 1972. ”
Eutanasiasta, eli omatahtoisesta poistumisesta elävien kirjoista, on sanottava, että se on ’ Kuoleman voittamista kuolemalla.’
Liittyy ajatteluun, että ihmiselle on annettu tietty määrä päiviä ollaksensa täällä, ennenkuin päivien pää, eli Herra kuolema tulee noutamaan. Hänellä on tieto jokaisen viimeisestä päivästä ja hän tulee aina ajallansa, hän on uskollinen palvelija.
Kun nyt ihminen ottaakin ohjat omiin käsiinsä ja päättää lähteä ennen kuin tämä viholliseksi koettu kuoleman Herra tulee, ennen kuin hänen viimeinen päivä koittaa, niin ihminen ikäänkuin voittaa Kuoleman Herran, koska tullessaan se ei enää löydä kyseessä olevaa henkilöä. Ei ole mitään mitä ottaa mukaansa.
Tässä toteutuu niin sanottu poltetun maan taktiikka.
Mutta jos ei haluta voittaa kuolemaa, kuolemalla, ei sellaisia tarinoita pidä myöskään ihannoitavina opettaa.
Matias
”Vanha testamentti oli Jeesuksen ja apostolien Raamattu. Niin myös apostolisten isien ja kirkkoisien.”
”Vanhan testamentin heprealainen tekstin kokoelma TaNaK lyötiin lukkoon noin pyöreästi sata vuotta jKr., tai vähän yli. Silloin sovittiin, mitkä Kirjoitukset eli Ketuvim kuuluvat kokoelmaan ja mitkä jäävät ulkopuolelle. ”
Kysymys Miten ne ovat voineet olla Jeesuksen ja apostolien raamattuna, jos on koottu vasta 100-vuotta ajanlaskun alun jälkeen.
Ensimmäinen tehtävänanto sanoi: Maata tulee viljellä ja varjella! Varjelemiseen kuuluu torjua hyökkäykset ulkopuolelta , olivatpa mitä laatua tahansa. Jos sitten sodassa tekee tekoja, jotka eivät ole välttämättömiä esim teloittaa aseettomia siviilejä, se on viidennen käskyn vastainen teko.
Matti Wirilander,
Älä tapa, on kuudes käsky.
Jumala antoi Mooseksen kautta kymmenen käskysanaa ja järjestys Raamatussa on toistaiseksi alkuperäinen.
Katolisen kirkon käännöksessä on kaikki kymmenen, mutta toisen käskyn kohdalla maininta, ettei sitä enää tarvita. Suotta luterilaisuus suostuu väärän tiedon levitykseen.
Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä, ja tämä hirmustui ja huusi: – Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville! Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili. Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi: – No, korpraali Konttinen, teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen. – Minä se olin, herra vääpeli, vastasi Konttinen!
Kirjoittaja
Matti Wirilander
Olen mikkeliläinen teologian tohtori ja Suomenniemen kirkkoherra emeritus. Harrastan historiaa, paikalliskulttuuria, klassista musiikkia ja metsässä samoamista. Myös ihmisoikeuskysymykset ovat minulle tärkeitä. Jo vuosien ajan olen tukenut Amnesty Internationalen työtä. Syväkirkollinen ajattelu on perimmältään se, johon teologisesti lukeudun.
Sikiöllä, jolla ei ole vielä itsensä tiedostavaa aivorakennetta ei ole mitään ’omaa näkökulmaa’. Jos minut olisi abortoitu tuossa vaiheessa, en olisi osannut kaivata elämääni, koska en olisi tiennyt olevani olemassa ja että jotain olisin menettänyt. Abortissa on olennainen kysymys, missä sikiön kehitysvaiheessa se korkeintaan sallitaan. Käsky älä tapa, on kirjaimellisesti-kuten palstalla on moneen kertaan -turhaan?-näytetty, lo ratzach, ja kääntyy älä karkaa tai ratsa sta päälle (huomaa yhtymä suomeen), ja se oli kohdistettu vain juutalaisille itselleen, toinen juutalainen ei saanut karata toisen juutalaisen päälle. Vanha testamentti on Jumalan sallimaa ja Jumalan itsensä aikaansaamaa muutakin kuin puolustussotaan liittyvää vastenmielistä tappamista tulvillaan.
Ilmoita asiaton kommentti