Vihan evankeliumi ja miten luterilaisen kirkon ei pidä lyöttäytyä sen kelkkaan
Mitä tapahtuu jos ihmisellä ei ole sisäistettyä, henkilökohtaista kristillistä uskoa?
Hän ei sis ole kristitty.
No, ideologia, yksityisten ihmisten omat himot ja tunteet, mielipiteet, mieliteot ja poliittiset tai taikauskoiset näkemykset voivat muuttùa uskonnoksi, perinteisen uskonnon korvikkeiksi.
Elämme kummallista aikaa.
Jos ihmisillä ei ole kristillisen uskon edellyttämää hyvää tahtoa muita ihmisiä kohtaan, asiat menevät yksinkertaisesti keturalleen.
Hyvä tahto toisia ihmisiä kohtaan on nimittäin arvokkain yhteiskunnallis-evolutatiivinen luonnonvara mitä ihmiskunta on monin tavoin karmean historiansa aikana keksinyt.
Petri Järveläinen kirjoitti tärkeän Kotimaan blogin ns. pöyristöneistön muka hyväksyttävästä vihasta. Julkisuudessa meillä Suomessa esiintyy mukasuvaitsevaisia ihmisiä, jotka ovatkin vain omia tunteitaan, vihaa ja vastakkainasetteluja lietsovia susia hyviksien vaatteissa.
He kokevat jostain syystä oikeudekseen julistaa vihaa ja moraalisia tuomioitaan niitä kohtaan, jotka eivät ymmärrä tai hyväksy heidän henkilökohtaisia ajatuksiaan vääristä sanoista, heidän loukattuja tunteitaan, rasismivätteitä tai henkilökohtaisia ongelmiaan. Tai keksittyä, vaihtoehtoista todellisuutta naisten huonosta asemasta ja karmeasta sorrosta Suomessa. Kirkkomme pitäisi yksiselitteisesti tuomita tällainen minäkeskinen vihanlietsonta.
Oikeutettu viha?
Oikeutettu viha ja ideologisista poikkeamista syyllistäminen ei ole uusi keksintö. On aiheellista muistas, että se on ollut aatehistoriallisesti oleellinen osa kommunistista ideologiaa. Sen mukaan oli oikein vihata ja tuomita luokkavihollisia, niitä jotka olivat milloin mitäkin väärää mieltä.
Näin tavoiteltiin vain totalitarismia, valtaa ja kykyä ohjailla sekä oikeutusta tuhota ja tappaa sekä myös pelolla vaientaa muita ihmisiä. Vihaan ja vääränlaisten ihmisten demonisointiin kansalaisia ohjattiin ajattelemaan myös natsien Saksassa.
Länsimaisessa yhteiskunnassamme Suomessa, demokratiassa ja aikamme luterilaisessa kirkossa, minkäänlaisen vihan ylläpidolle ei pitäisi olla mitään sijaa. Ei edes hiljaista hyväksyntää. Kirkkomme pitäisi tuomita kaikki tällainen toiminta mitä pontevimmin eikä lähteä vihanlietsojien kelkkaan.
Professori Esko Valtaoja on täysin oikeassa.
Muut ova
12 kommenttia
Viha tunteena on tarpeellinen. Se ei ole hyvä, eikä paha. Naiset on perinteisesti kasvatettu kilteiksi, joten vihan tunteet on ollut pakko piilottaa. Lapsen vihantunne on sanoitettu kiukutteluksi ja pahimmassa tapauksessa pahan olon syytä kysymättä suu on tukittu tikkarilla. Vihan avulla voi löytää rajansa, saa voimaa lähteä huonosta suhteesta ja rakentaa uusi elämä. Piilotettu viha sairastuttaa. Viha pitää purkaa rakentavasti. Miesten tapa purkaa viha väkivaltaisesti on tuhoava.
Tarja-Liisa Luukkanen: ”Jos ihmisillä ei ole kristillisen uskon edellyttämää hyvää tahtoa muita ihmisiä kohtaan, asiat menevät yksinkertaisesti keturalleen.”
Tarkoittaako blogisti sanoa, että vain kristityt voivat osoittaa oikeanlaista hyvää tahtoa™ muita ihmisiä kohtaan? Eli onko kristinusko välttämätöntä tällaiselle toiminnalle?
Jos ei, niin miksi maininta kristinuskosta asiayhteydessä?
Kirjoittaja
Tarja-Liisa Luukkanen
Teologian ja historian tohtori, dosentti sekä oppi- ja aatehistorian tohtori, joka kirjoittaa uskonnon, politiikan ja yhteiskunnan globaaleista ja suomalaisista ilmiöistä.
”minkäänlaisen vihan ylläpidolle ei pitäisi olla mitään sijaa. Ei edes hiljaista hyväksyntää.”
Rakastakaamme siis kaikkia lähimmäisiämme kuin itseämme, mukaanlukien natsit ja kommunistit.
Ilmoita asiaton kommentti