Veteraanin omatunto
Olen kohdannut hengellisessä työssä veteraanin, joka painiskeli omassatunnossaan niiden asioidan kanssa, joita oli tapahtunut pitkinä sotavuosina. Hän sanoi minulle, että heitä on paljon. Jäin miettimään sitä, että onko seurakunnissa paneuduttu tähän asiaan ollenkaan? Luin jonkin seurakunnan veteraanityöstä seuraavaa: Diakoni keittää kahvit ja pitää veteraaneille pienen hartaushetken ja sitten jättää heidät keskustelemaan keskenään. Sitäkin he ovat varmasti tarvinneet, mutta varmaan kysymys olisi ollut myös tervetullut: Tarvitseeko joku kahdenkeskistä keskustelua?
Olimme todella vanhainkodissa, jossa henkiö kyselee miten on laita sodanajan todennäköisten tappamisten laita. Vastasin mitä sillä hetkellä ymmärsin. Esivallan kutsun vastaanottaminen ja sillä paikalla seisominen mihin laitettiin oli oikea teko. Jos kumminkin on tapahtunut jotain sellaista, joka ei ollut väistämätöntä ja se on alkanut vaivata, niin senkin asian puolesta Jeesus oli ristillä ja kaikki annetaan anteeksi ristinveren tähden. Sanat ovat voineet olla toiset, mutta ajatus oli tämä.
Hän kysyi vielä vakuudeksi: Onko se varmasti totta? Minä sanoin, että kyllä se on. Hän sanoi: No hyvä on ja mekättelimme miehekkäästi. Rauha kaikkien sotureiden sieluille ja muistolle ja jos vielä on veteraaneja keskudessa, niin kysymys kahdenkeskisestä keskustelusta i ei olisi huono idea.
20 kommenttia
Olen 1980-1990 luvuilla jutellut pitkään kahden kesken useamman veteraanin kanssa. Sitä ennen olin ehkä veteraaneille liian nuori. Joillekin painajaiset tulivat unen lisäksi jo valveille kiusaamaan. Esim. kk-ampuja, joka niitti karmeaa luokoa. Nyt kyseli itse ja kuuli uhrien kysyvän, miksi heidät kaikki ammuit. Lisäksi painajainen, että pahimmassa paikassa tulee syöttöhäiriö tai vakavampi vika aseeseen. Jos veteraanit ovat halunneet ja osanneet itse ottaa yhteyttä, apua on saanut. Olen kertonut avun lähteistä, muistakin kuin seurakunnan. Ei seurakunta voi summamutikassa käydä jokaiselta kysymään, olisiko sielunhoito tarpeen. Nyt on porukka niin iäkästä, että tapaamiset hyvin harvassa. Narvan marssin sanoin ”siunattu olkoon muistonne.”
Kyllä sodan koettelemuksista pitää ja saa puhua.
Melkoinen on inkrediteetti asiassa yhdellä päiväkäskyllä tavallisesta suomalaisesta miehestä tehdä tappaja ja toisella määrätä Hänet tavalliseksi rakastavaksi Isäksi, tai kumppania katsovaksi mieheksi.
Tämä sotasairaitten kohtelu on ollut ala·arvoista ja syystä asiasta ei haluta puhua.
Onko rauhanturvaamistehtävissä olleiden vammojen katsomisesta huolehdittu asian mukaisesti on yksi kysymys.
Papallani on Mannerheimin myöntämä 2.n luokan ansiopaperi. Siitä huolimatta Hän hyvin huoli perheensä. Kaikilla ei käynyt näin hyvin.
Nyt olemme hankkimassa uusia hävittäjiä puolustuksemme totena pitämiseen. Katsotaan löytyykö nuoria niskansa ja selkänsä vaurioitumisen arvalla mukaan tulevia nuoria koneittemme ohjaajiksi.
Muutaman koneen vähentämisellä vuositasolla vanhustenhoitoon löytyisi rahaa helposti kun koneet osamaksuna vuosittain maksettaisiin.
Poliitikkomme ovat kuitenkin umpipäisiä, ilman reaaliymmärrystä, toimivia politrukkeja kansammme demokratiassa, jotka eivät kykene ajattelemaan kuin valmiiksi purtua ja siitä todistettua. Ei hyvältä näytä.
Olipa erikoista suhtautumista. Kun keskustelin hetken erään veteraanin kanssa, josta kerroin, tulin siihen tulokseen, että keskustelu avulle olisi ollut tarvetta. Vain ei tainnut olla tarjolla. Hän sanoi juuri näillä sanoilla: Meitä on paljon. Tosin enää ei ole, kun tapahtumasta on yli kymmenen vuotta.
Lauri Lahtinen:”. Esivallan kutsun vastaanottaminen ja sillä paikalla seisominen mihin laitettiin oli oikea teko. Jos kumminkin on tapahtunut jotain sellaista, joka ei ollut väistämätöntä ja se on alkanut vaivata, niin senkin asian puolesta Jeesus oli ristillä ja kaikki annetaan anteeksi ristinveren tähden.””
Tuota en allekirjoita, onko esivallan ”valta” yli Jumalan Sanan, ei ole.
Kuten jokainen hyvin voi lukea historiasta että on ollut monenlaista esivaltaa joka on miekalla tehnyt töitä, niin ns ”kristilliset” kuin muutkin. Toisen ihmisen tappaminen on minun mielestä aina kiellettyä Jumalan Sanan mukaan ja enemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä.
Ei ole terveellistä kyseenalaistaa Raamattua, jos sitä pitää Jumalan sanana.
Älä Pasanen lisää Raamatun sanaan se on vaarallista. Luetaan niinkuin on kirjoitettu ja uskotaan se.
Ei herroina halliten! Mitä tähän liittyy Jeesus sanoi opetuslapsilleen eli se koskee hengellisiä johtajia ei hän puhunut maallisista silloin mitään.
Pasanen! Jos ajatuksesi olisi raamatullinen ei kukaan kristitty voisi pitää yhtään työntekijää, koska firmaa on kuitenkin hallittava ja alaisille annettava ohjeita.
Ymmärsitkö Lauri tahallasi väärin vai etkö lukenut kommenttiani, johon vastasit näin: ”Ei se olisi paljon maksanut eikä ketään loukannut, jos olisi joskus ilmoitettu, että on mahdollisuus kahdenkeskiseen keskusteluun. Toisaalta ollaanko juurilta jo niin kaukana, että rippi on kokonaan unohdettu, se olisi sitä oikeaa sielunhoitoa, vapauttaa menneisyytensä vankeja Jumalan armolupauksilla.”
Juuri tuosta mahdollisuudesta olin kertonut ja kerroin myös hyvin näkyvästi kommentissani.
Kirjoittaja
Lauri Lahtinen
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.... Olen värkännyt tuubisivun ja siellä julkaisen viime vuosituhannen lopulta juttuja, kun Inkerin kirkon yhteydessä toimittiin. @laurillahtinen
Nuo muutamat lähes satavuotiset veteraanit on parasta jättää rauhaan. Melkein kaikilla on haavoja sotaajoilta joita nuoret hyvin toimeentulevat eivät voi ymmärtää. Elo rintamalla oli kaikkea muuta kuin siivoa. Asemasodan kahtena ja puolena vuotena moraali luhistui enemmän tai vähemmän . Mannerheimin viinoista kesäkuussa-42 lähtien laukesi varsinainen viina kulttuuri. Keitettiin pontikkaa juotiin kiljua lomilta tultiin maksimi annos viinaa mukana. Asuttiin korsuissa joissa ei ollut kunnon valaistusta hygienia niin ja näin . Koko ajan piti olla varuillaan vihollisen tarkka.-ampujien suhteen. Säätyero sotilaiden ja upseerien välillä.
Olematon hoito psyykkisesti romahtaneille. Se miten huonosti asiat olivat tuli näkyviin kesällä-44 kun peräännyttiin. Valtava määrä hiippailijoita linjoilta. Upseerit menettivät hermonsa a ampuivat omiaan . Sota avioliittoja jotka hajosivat.
Stokorvaukset ja jälleenrakentaminen toimi työterapiana joka pelasti monet . Sodan jälkeen paha alkoholistikasautuma ja itsemurhia.
En oikein usko että diakoni- raukat voi tarjota muuta kuin hetkellistä huolenpitoa kirkkokahvien muodossa.En oikein usko että he kestäisivät kaikkea sitä mitä miehet pitävät sisällään. Aina valitetaan siitä että miehet ovat vaiteliaita sotatapahtumista. Niin ovat ja hyvistä syistä.
Ilmoita asiaton kommentti