Veroja kaikille

Ev.-lut kirkolla ei lehtitietojen ja kirkkohallituksen kansliapäällikön facebook-päivityksen mukaan ole mitään muiden kirkkojen kirkollisveroa vastaan. Mutta, mutta. Verotusoikeuden on kuitenkin tähän asti katsottu voivan olla vain julkisyhteisöllä. Tämä tarkoitaa siis sitä, että muille kirkoille ja uskonnoillisille yhdyskunnille annettaisiin julkisyhteisön status. Tai sitten tämä ulostulo tarkoittaa sitä, että verotusoikeus voitaisiin kirkon mielestä antaa myös yksityisoikeudellisille yhteisöille. Paitsi, että tämä viimeksi mainittu kanta olisi ihan uusi, siihen jonoon taitaisi riittää sitten ilmoittautujia ja tuskin silloin jonoon ilmoittautuu vain uskonnollisia yhteisöjä.

  1. Kun Suomessa on kerran vallalla oppivelvollisuus, valtion tehtävä on pitää huolta siitä, että koulussa lapsi saa oman tunnustuksensa mukaista uskonnonopetusta. Vapaa-ajattelijat väittävät mielellään, että yhteiskunnan tehtävä ei olisi antaa uskonnonopetusta. Tämä voisi pitää paikkaansa, ellei vanhemmilla olisi velvollisuutta lähtettää lastaan kouluun. Oppivelvollisuus on hyvä asia, mutta se ei oikeuta valtiota totalitaristiseen toimintaan. Yhteiskunnalle seuraa oppivelvollisuudesta myös vastuu antaa koululaisille opetusta hänen vanhempiensa tunnustuksen mukaisessa uskonnossa.

    On aivan lapsellista kuvitella, että luterilainen opettaja voisi, tai että hänen pitäisi opettaa katolilaisille tai ortodoksille pyhimysten kunnioitusta tai näiden uskontojen rikasta tapakulttuuria. Vielä huonommat mahdollisuudet tähän on tietysti pakanalla.

    Kristinusko ei ole mielipide tai vakaumus, vaan se on elämäntapa. Se, että jotkut oppimattomat mutta kovaääniset ateistit eivät kykene ymmärtämään tätä, ei muuta asiaa.

    • Kristinusko kumpuaa kyllä ihan oikeasti tietystä todellisuuskäsityksestä ja on nimenomaaan mielipide siitä minkälainen ’todellisuus’ on, miten se toimii!

      Elämäntavat ovat kristityllä ja ateistilla aika samanlaiset.

      Ja Matti, minä tunnen kristittyjen elämäntavat, elänhän niitten keskellä. Mutta sinulla ei näytä olevan edes aavistusta minkälainen ateisti on.

    • Älä kuvittele tuntevasi kristittyjä vain, koska olet elänyt Suomessa. Luterialiset ovat aivan kunnon kristittyjä, mutta erot katoliseen ja ortodoksiseen maailmaan ovat suuret.

      Otan tuon minusta esittämäsi väitteen taas yhtenä osoituksena ”tieteellisen maailmankatsomuksen” harrastajien naiiviudesta.

    • Aika paljon on maailmassa sitten maita, jotka laiminlyövät tämän ”velvollisuuden”… Mihin tarkalleen ottaen muuten tämä velvollisuus perustuu? On paljon muitakin elämäntapoja ja ihmisille tärkeitä asioita, mutta ei sitä katsota, että oppivelvollisuudesta seuraa yhteiskunnalle velvollisuus opettaa niitä. Yhteisin varoin kustannetun pakollisen perusopetuksen tarkoitus kun on varmistaa, että yhteiskunnan jäsenillä on riittävät tiedolliset ja taidolliset valmiudet yhteiskunnan pyörittämiseen. Jos jonkun elämäntapa on sanokaamme vegaanius tai vakaumus satanismi, niin millä periaatteella koululle seuraa siitä velvollisuus opettaa tätä elämäntapaa ja vakaumusta?

    • Taas tyypillinen käsitteensekaannus, joka syntyy, kun uskonnon erityisluonnetta ihmisyhteisössä ei ymmärretä, vaan sitä käsitellään ikään kuin kysymyksessä olisi pelkästään episteeminen kysymys tai, niin kuin yllä, että se olisi vain tapakulttuuria. Tuollaisilla analogiatodisteluilla voi todistella aivan mitä huvittaa.

      Uskonto on aivan keskeisesti ihmisen elämää ja identiteettiä määrittelevä asia. Eiväthän monet ateistitkaan ole välinpitämättömiä uskonnolliselle symboliikalle tai tapakulttuurille, vaan vahtivat itseään ja lapsiaan uskonnolta, joskus ad nauseam.

      Uskontoja ei voi asettaa paremmuusjärjestykseen tai väittää, että ne olisivat merkityksettömiä yksilölle tai yhteiskunnalle. Kun oppivelvollisuus on hyvin laaja ja vaikuttaa aivan keskeisesti lapsen koko kehitykseen, yhteiskunta ei voi pakottaa uskontoa pois koulusta, jossa lapsi viettää niin suuren ajan elämästään. Koulu on kansalaisia, ei valtiota varten. Sen, joka ottaa vastuun kasvattamisesta, pitää ottaa vastuu kokonaisuudesta, eikä lähteä marginalisoimaan yhtä elämän keskeistä osa-aluetta.

      En pidä vapaa-ajattelijoista, jotka ovat nostaneet oman tietämättömyytensä uskonnollisesta elämästä tikun nokkaan ja vaativat muita pokkuroimaan sille muka sivistyksenä.

      Kun oppivelvollisuus vaikuttaa lapsen kasvatukseen ja hänen sosiaalistumiseensa niinkin voimakkaasti kuin Suomessa, uskonnollisen kasvatuksen lopettaminen koulussa olisi samanlainen ideologinen kannanotto yhden katsomuksen puolesta kuin se oli Neuvostoliitossa.

      Väite siitä, että koulun ei pitäisi opettaa uskontoa lainkaan on sen väittämistä, että sekulaari maailmankatsomus olisi uskonnollista maailmankatsomusta arvokkaami. Tälläinen ajatus heijastuu tämänkin keskustelun pakanoiden rivien välistä. Ei valtio voi lähteä säätelemään arvojärjestystä tälaisessa asiassa, paitsi tietysti diktatuureissa.

      Joiden maailmankatsomukseen järjestäytynyt uskonto ei sovi, ja he pitävät sen tilalla muunlaisia katsomusjärjestelmiä dialektisesta materialismista uskoon yksisarvisista jne. Kun järjestäytynyt uskonto ei ole heille tärkeää, he tekevät helposti virheen kuvittelemalla, että se ei ole muillekaan merkityksellistä. Tätähän saa lukea päivästä toiseen tämän sivuston vapaa-ajattelijoiden ja heidän hännänheiluttajiensa kommenteista. Samalla tavalla hölmö on ajatus siitä, että uskonnon opettaja voisi olla toisesta tunnustuksesta kuin lapsi, tai tunnustukseton. Joka väittää tällaista ei oikein ole perillä siitä, mitä uskonto on.

      Kun yhteiskunta on uskonnon asioissa pluralistinen, koulunkin pitää olla sellainen. Erilaisuutta pitää suvaita ja käyttää tervettä järkeä.

  2. Salme Kaikusalo kirjoittaa: ”Oletko kuullut, että meidän koululaitoksessamme opetetaan islamin jyrkimmän suuntauksen mukaisesti?”

    Ei varmaankaan ole opetettu mutta ilmeisesti moskejoissa on. Tuskin ne Isisiin värväytyvät ihan omin päin ovat päätöksensä tehneet.

    ”siksi heitä on kuultava päätöksiä tehdessä. Se on äärimmäisen tärkeää yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi.”

    Tampereellahan jouduttiin turvautumaan poliisin apuun kun kaikki muslimivanhemmat eivät hyväksyneet lastensa uskonnonopettajaa.

  3. Jos jostain pitää olla eri mieltä niin tästä Johannes Koskisen ”möläytyksestä”. Suomessa uskonnonopetus on ollut ja tulee olla suomalaista uskonnonopetusta. Liirumlaarumit eivät kuulu kouluun eikä mihinkään muuhunkaan opetukseen. Kun näköjään edes uskon ja uskonnon ero ei ole lausujalleen lähellekään selvillä niin ei pitäisi lausua yhtään mitään.

  4. Nykyisellään elämänkatsomustieto lienee pikemminkin uskonnollisesta näkökulmasta vapaata filosofista pohdiskelua, joten se ei sovellu uskonnonopetuksen kehittämisen suunnaksi. Eurooppalaisessa kulttuuripiirissä yleissivistykseen tulee kuulua perustiedot kristilisen uskon sisällöstä ja kirkkojen toimintatavoista. Monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa on tarpeen tunta jonkin verran muidenkin uskontojen oppia ja käytänteitä. Nykyinen uskontokuntasidonnainen opetus palvelee koulun yleiissivistävyyttä erinomaisesti. Elämänkatsomustietoon toivoisi ainakin ylimmillä luokka-asteilla liitettävän myös hieman tietoutta tärkeimmistä maailmanuskonnoista, jotta uskonnottomat eivät olisi täysin tietämättömiä kokonaisesta inhimillisen kulttuurin sektorista.

Kirjoittaja

Risto Voipio
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.