Verenmyrkytys
Joskus käy niin, että saadakseen sairauteensa hoitoa, ihminen menee luottavaisena sairaalaan, mutta tuleekin operaatiossa uusi sairaus. Minulle läheinen henkilö meni rutiinitoimenpidettä varten käymään sairaalassa ja jotenkin sillä kerralla tuli vaiva, joka vei ainakin viikoksi osastolle. Suuri on kaunista, sanoo markkinajumala. Ja teoriassa näin onkin. Rakennetaan suuret laitokset ja sinne lääketieteen pyhäkköön tullaan, sadaan toimenpide ja mennään pois. Asia näyttää paperilla hyvältä. Otetaanpa vertailua kunnanlääkärijärjestelmästä. Kunnanlääkäri pystyi käsittelemään ehkä kolmisenkymmentä potilasta päivässä. Jos lääkärillä joku asia pettäisi, niin tilastojen mukaan vain ehkä yksi potilas voisi saada lisävaivaa. Jos sairaalan kapasiteetti olisi kymmenkertainen niin myös vahingota ja epidemiat lisääntyvät samassa suhteessa.
Tilannetta ei helpota yhtään se, että kaikenmaailman taudit käydään noutamassa ympäri maailmaa. Voi olla, että sairaalassa vain pyörähtää joku taudinkantaja ja jättää jälkeensä aikapommin, joka pahaa aavistamattomien keskuudessa sytyttää suurpalon. Kun sitten aletaan torjumaan sairaalan osastolla riehuvaa epidemiaa muunmuassa vastustuskykyisiä bakteereja vastaan, niin suuruuden kauneus muuttuu nopeasti rumilukseksi. Kunanlääkärin reviiri tuskin sisältää pientä osaa siitä sairauskannasta, joita vastaan suurissa sairaaloissa taistellaan.
Tätä samaa kaavaa tapahtuu hengellisessä kentässä Suureen kirkkoon tuleva virus sairastuttaa suuria joukkoja. Kun käydään siellä ja täällä, nähdään sitä ja tätä ja jokainen matkailija tuo jonkin vierasperäisen asian mukanaaan, niin kohta ei tiedetä mikä osa on suomalais-kansallista kulttuuria ja uskonharjoitusta. Kun kirkossa on ns herätysliikkeitä, niin silloin on kuin palomuureja eikä koko kansa saa yhdellä kertaa tartuntaa johonkin, josta ei olekkaan siunausta.
21 kommenttia
Entä kun kuollut kohtaa lääkärin joka herättää henkiin ja antaa sellasen dropit ettei enää mitkään taudit pääse iskemään kunhan vaan seuraa annettuja ohjeita?
Lauri Lahtinen entä kun nämä toiset, vielä kuoleman omat, puhuvat valhetellen lääkäristä että ovat jo parannetut eivätkä salli toisienkaan kuoleman omien mennä lääkäriin vaan niin kovasti todistavat jo saamiensa lääkkeiden ja puoskarien riittävän?
Koko kirkollinen kultuuri on tuontitavaraa eri vuosisadoilta. Ei niitä voi poiskitkeä ja uuden tuloa ei voi estää. Uudet suuntaukset ovat ne jotka vetävät vanhan kultuurin ulkopuolella olleita mukaansa. Ei kai siinä mitään pahaa ole.
Viirukset ,jotka voivat olla tuhoavia vanhalle valtakirkolle, syntyvät sen vanhan sisältä sen yrittäerssä mielytää ja jopa miellistellä maailmaa . Uudet hengelliset hartausmuodot eivät ole mikään ongelma mutta kirkon maallistuminen on.
Lauri Lahtinen mistä ”näkee” luopumuksen?
Siis ”helppo” sanoa toisten luopumus, mutta entä jos ei olekkaan edes mistä luopua eli ei ollakkaan edes päästy sisälle niin ei voi mennä ulos?
Voiko siis toisten teoista ja meningistä todeta luopumus?
Perin oudolta tuntuu verrata ulkomalta tai toisista kirkkokunnista saatuja hengellisiä vaikutteita vaarallisiin tarttuviin tauteihin. Kristuksen kirkko maailmanlaajuinen, ja Suomen ev.lut.kirkko on ainoastaan vähäinen oksa monihaaraisessa Herran viinipuussa. Kautta vuosisatojen on vaikutteita virrannut maasta toiseen ja kulttuurista toiseen rikastuttaen tuoreilla näkökulmilla käsityksiä Kristuksen evankeliumista. Suomen luterilaisetkin ovat tässä kulttuurivaihdossa olleet sekä saajia että antajia.
Jos nyt katsoisimme vaikka Raamattua, niin havaitsemme kuningas Salomon.Salomoa lahjottiin nuorilla naisilla, jouita tuli ympäristövaltioiden kuningashuoneista. Jokainen toi oman epäjumalansa hoviin ja Salomo katsopi läpi sormien, siunaustako siitä seurasi.
Kirkko on ollut jo Suomessa ja evankeliumi saanut sijaa, kun tänne alkoi virrata uusia oppja lähinnä Amerikasta (1700-1800 Luku) Nämä uudet opetukset sanoivat , ettei suomessa ole vielä oikeaa Kristusta julistettu ja kastekin on ihan kelvoton…
Paavali piti erityisesti huolta, ettei mennyt enää sinne , mihin Evankeluimia oli jo levitetty. Kirjoitti Raamoalaisille seuraavaa:
”Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa; sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen, ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niinkuin kirjoitettu on: ”Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät”. Sentähden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän tykönne. Room. 15:17-22
Kirjoitti myös niistä, jotka olivat tulleet seurakuntaan julistamaan lakia Kristuksen sijaan: ”Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.” Gal.4:17
Kirjoittaja
Lauri Lahtinen
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.
Voivathan ne ’hengelliset virukset’ tulla Suomen kirkkoon herätysliikkeidenkin kautta. Tämän hetken kirkollisessa keskustelussa suuri osa siitä, mikä koetaan ’suomalaiskansalliseksi uskonharjoitukseksi’ on tullut amerikoista tai ainakin sitä kautta kiertäen.
Ilmoita asiaton kommentti