Tämänvuotista yhteisvastuukeräystä markkinoidaan teemalla: Lahjoita hyvä kuolema. Näin pyritään edistämään saattohoidon saatavuutta kaikkialle maahamme. Keräyksen tuotolla on tarkoitus luoda kattava valtakunnallinen saattohoidon osaamisverkosto.
Hyvä kuolema on yhtä tärkeää kuin hyvä elämä. Suomessa saattohoitoa tarvitsee vuosittain noin 15.000 parantumattomasti sairasta ihmistä. Vain muutamalla paikkakunnalla on saattohoitokoteja, joten koulutuksen järjestäminen sekä saattohoidon tukiverkoston luominen ammattihenkilöstön ja potilaiden välille on tarpeen.
Puolet keräyksestä ohjataan perinteisesti ulkomaiseen kohteeseen, joka tällä kertaa on löydetty Guatemalasta ja osoitetaan siellä alkuperäiskansan, maya-intiaanien parissa tehtävään ihmisoikeustyöhön Kirkon Ulkomaanavun välityksellä.
Suomalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet Yhteisvastuukeräykseen myönteisesti, koska kirkon järjestämänä avun perille meno on varmaa. Keräyksellä onkin vuosikymmenien ajalta pitkät perinteet. Itsekin olen saanut olla viime vuosina kerääjänä marketin ovella ja suhtautuminen on aina ollut todella kiitettävää.
Täytyy kiittää ylivoimaisen enemmistön mitä myönteisimpää suhtautumista Yhteisvastuukeräykseen kaupan ovella. Sain jutella monen tutun kanssa, vaihtaa tervehdyksiä ja rahaa kilahti lippaaseen, myös kahisevaa setelirahaa. Kaksituntinen keräysvuoro ei käynyt lainkaan pitkäksi. Sain tavata myös entisiä kankaanpääläisiä, jopa paluumuuttajia. Kanta- eli perus-kankaanpääläisenä minulla on se etulyöntiasema, että tunnen pitkältä ajalta paikkakuntalaisia, nuorempi polvi vaan rupeaa olemaan vieraampaa. Varmasti heitäkin tuntisi, kun kuulisi taustoja ja sukujuuria.
Oli vähän sama tunto kuin kesällä torilla, jossa myös saa nähdä paljon tuttuja, joita muuten ei juuri tulisi tavattua. Meidän ihmisten välinen vuorovaikutus on kaikella tavalla tärkeää. Tavataan ihmisiä ja ainakin tevehditään. Hymyilläkin voi, niin päivä tuntuu paremmalta.
Antaessaan saa, kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen Elämään kirjoittaa jo Pyhä Franciscus Assisilainenkin.
Arvoisa kansanedustaja, pastori Joutsenlahti. Olen hyvin iloinen siitä, että olette tukemassa aktiivisesti Yhteisvastuu-keräystä sekä kotimaassa että ulkomailla. Latinalaisessa Amerikassa aikoinani paljonkin nähneenä Keski- ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustaminen on minusta tärkeä asia. Samaan sorron mekaniikan olen nähnyt myös Aasiassa.
En voi kuitenkaan unohtaa tällä palstalle kirjoittamaanne kirjoitusta, jossa kerroitte olevanne valmis lakivaliokunnassa lopettamaan kansalaisaloitteen, joka antaisi homoseksuaaleille avioliiton solmimisessa yhdenvertaisen aseman heteroseksuaalien kanssa.
Kristittynä en voi ymmärtää kantaanne. Se on minusta raamatunvastainen. Paavali tuomitsi haureuden ja elostelun. Hän puhui miehistä ja naisista, jotka ajattelevat vain seksuaalista nautintoa. Paavali arvosti pidättyväisyyttä, mutta ymmärsi, että se ei ole kaikille mahdollista. Sen takia Paavali oli avioliittoinstituution vakaa puolustaja.
Mies tai nainen, joka haluaa sitoutua avioliiton sitein, noudattaa Paavalin etiikkaa. Jos hän, Jumalan luoma ihminen, rakastaa samaa sukupuolta olevaa, kyseessä ei ole vapaan tahdon asia. Ihminen Jumalan kuvana on saanut Jumalalta vapaan tahdon. Se, kehen ihminen tuntee todellista, eroottista rakkautta ei ole hänen valinnassaan. Mies tai nainen, joka avioliiton sitein kieltää haureellisen elämän tekee Jumalan tahdon mukaan. Jos mies, joka Jumalan tahdosta voi rakastaa vain miestä, teeskentelee rakkautta naiseen, tekee syntiä. Sama pätee naiseen.
Jos kaksi miestä tai naista, jotka rakastavat eroottisesti toisiaan, sitoutuvat rakastamaan vain toisiaan, Paavalin sana ja Jumalan tahto täyttyvät.
Siksi, arvoisa kansanedustaja ja pastori Joutsenlahti en voi ymmärtää sitä, että vastustatte samaa sukupuolta olevien mahdollisuutta saada siviiliavioliitto.
Vetoan teihin kristittynä. Kristus vaati meiltä radikaalia ihmisrakkautta ja sitä, että näemme myös ihmiset, joihin emme voi ehkä samaistua, Jumalan kuvina tässä ajassa.
Matti Pulkkinen
Apostolipaalalin avioliittoetiikan laajentaminen koskemaan samansukupuolisia suhteita ei toimi, koska pavali torjuu samansukupuoliset suhteet.
Vaikka tulkitsisimme, ettei Paavalin tarkoittama torjunta koskisi tasa-arvoisia sitoutuneita suhteita, ei miehen ja miehen välinen rakkaussuhde silti ole miehen ja naisen välinen rakkaussuhde.
Samansukupuolisten liitojen puolustaminen oikeudenmukaisuusnäkökulmilla toimii, vaikkakin on olemaassa myös päteviä vasta argumentteja. Raamattu kehoittaa meitä kohtelemaan lähimmäisiämme paitsi oikeudenmukaisesti, myös anteeksiantavaisesti ja armeliaasti. Tämä ei kuitenkaan murra kristillistä avioliittokäsitystä eikä seurakunnan sisäistä opetusta avioliitosta.
Kahden samaa sukupuolta olevan välinen elinikäinen liitto ei ole perinteinen kristillinen avioliitto vaikka se olisi kirkossa toimitetuin rituaalein vahvistettu.
Ps. Anteeksi että copy – paste tässä ympäristössä poisti kappalejaon enkä voi sitä enää listä. Ylläpidolle tiedoksi – homma ei ole WYSIWYG.
Meilläpäin ovikelloa soittaa vuosi toisensa jälkeen uskollinen naisihminen yhteisvastuukeräyksen merkeissä. Niin nytkin, hän antoi Yhteisvastuu 2014-lehden, jossa kerrotaan keräyksen kohteista hyvin mielenkiintoisella tavalla. Suosittelen lehden vastaanottamista ja lukemista.
Pyrkimys objektiivisuuteen ei saa johtaa silmien sulkemiseen myötätunnolta – empatia ei ole subjektiivisuutta. Pandemian tai sodan aiheuttamat kärsimykset ja kuolema ovat ihan totta.
Aito objektiivisuus on sellaista myötätuntoa, joka ulottuu myös vastapuolen leiriin. – Omalla kohdallani tällaisessa em. myötätunnossa on kova haaste. Jos ymmärrän heitä edes järjelläni, sekin on usein jo jonkinlainen alku…
Ymmärrän Inkerin kirkon tilannetta, kun sain tutustua 1990-luvulla Suomeen muuttaneeseen naiseen, joka oli viettänyt Tšekan vankilassa vuoden ja Stalinin leireillä 20 vuotta. Uskossa Kristukseen vahva ja iloinen.
”Aito objektiivisuus on sellaista myötätuntoa, joka ulottuu myös vastapuolen leiriin.” Aito myötätunto on sellaista, joka unohtaa vastakkaiset leirit ja säälii jokaista kärsivää ihmistä.
Pentti, Aito myötätunto on sellaista, joka unohtaa vastakkaiset leirit ja säälii jokaista kärsivää ihmistä.
Haastetta on!
Tämän aiheen kirjoituksia luettuani olen pohtinut, mikä mahtaa kenellekin olla se vastapuoli. Hienostelemme täällä vastapuolen ymmärtämisestä, mutta lienemmeköhän samalla puolella keskenämme?
Teemu Kakkuri,
Tässä vaiheessa, kun oma maamme on vielä rauhassa, on mahdollista pohtia erilaisia näkökulmia siitä, mikä on nyt oikea tapa reagoida, pysyäkö enemmin sotilasliittojen ulkopuolella vai kiirehtiä liittoumaan jne. Toki tämä kaikki jakaa mielipiteitä ja siinä mielessä myös omaa kansaamme.
Toivon ja rukoilen, että olemme samalla puolella rukoillessamme rauhaa ja Jumalan armoa itsellemme ja muille kansoille.
Kun puhutaan Venäjän ortodoksisesta kirkosta (VOK) on hyvä muistaa, että kaikki korkeissa asemissa olevat piispat ovat joko suoraan KGB:n ja sen perillisten palveluksessa, tai voimakkaasti sen ohjauksessa.
Tämä on hyvä muistaa kun vaikkapa käydään ”oppikeskusteluja” tai pidetään muuten yhteyttä. Keskustelun venäläinen osapuoli ajaa Venäjän vallanpitäjien ja vain heidän asiaansa. Virallinen VOK siis ajaa aina Venäjän mahdin asiaa, tämä pitää ymmärtää kun arvioidaan kanssa käymisen hyödyllisyyttä. Erikseen on sitten suorat yhteydet seurakuntiin ja luostareihin.
Samaa mieltä Jari Haukan kanssa.
Venäjä on valtiona sekä plutokratia että kleptokratia. Valta perustuu omaisuuteen ja varastaminen on institutionalisoitu tasolle, jossa vallanpitäjät varastavat kansalta pysyäkseen vallassa.
Venäjällä ei ole vapaata oppositiota eikä vapaata lehdistöä. Myös Jumala on valjastettu hallinnon propagandan välineeksi. Jumala puhuu Kremlin äänellä.
Hmmm.
Nieminen,
Voiko Venäjän ja sen ortodoksisen kirkon demonisoida noin kategorisesti, jos toisaalla edellyttää sitä, ettei toisen syvimpiä motiiveja voi syvimmiltään tietää (kuten alla oleva keskustelu osoittaa). Eikö siinä ole silloin ns. kaksilla korteilla pelaamisen vaara?
Tämä oli kommentti Mikko Niemiselle. – Jari Haukka on itsekin ortodoksi, ja hän ehkä puhuu enemmin sisältäpäin, mutta valitettavasti minä en voi sitä luterilaisena ortodoksien suhteen tehdä, kun en tunne teidän kirkkojanne tarpeeksi…
Katselin joku aika sitten dokumenttisarjan Stalinin vainoista. Niiden uhreiksi joutui lukematon määrä neuvostokansalaisia, ja syyt olivat usein täysin mielivaltaisia. Joukossa oli myös paljon ortodoksipappeja. Hekin ovat siten antaneet uhrin.
Suomi joutui tuolloinkin neuvottelemaan, ja itsensä Stalininkin kanssa. Se ei tarkoittanut Stalinin toimien hyväksymistä, mutta pienempi osapuoli ei vain voi valita neuvottelukumppaneitaan. – Sota/vaino on hirveää ja meidän on tärkeää rukoilla sen loppumisen puolesta, ja niiden puolesta, jotka neuvottelevat rauhasta…
On muistettava, että Venäjän valtaa pitävät aloittivat kirkon alistamisen jo Pietari I:n aikana (tämä murhaaja ja raakalainen ei todellakaan ollut ”Suuri”) , jolloin Moskovan patriarkka jätettiin valitsematta ja tsaari julistautui kirkon pääksi (melkoista pilkkaa).
Vallankaappauksen ja tsaarin murhan jälkeen kommunistit toimeen panivat maailman historian suurimmat kristittyjen vainot. Pelkästään Neuvostoliitossa ainakin 50 000 ortodoksista pappia murhattiin, ja maallikoita tietysti paljon enemmän uskonsa vuoksi.
Kun kirkkoa ei saatu hävitetty murhaamalla, valittiin toinen strategia. Johto kaapattiin kommunistien ja muiden ateistien käsiin, ja viimeiseksi annettiin vielä valtavasti rahaa ja valtaa ,Putinin kaudella. Tämä on ollut hyvin tuhoisaa, mutta ei kuitenkaan ole kokonaan tuhonnut kirkkoa. Luostareissa, seurakunnissa ja ehkä myös hierarkeissa on yhä uskovia.
Olen varma että Venäjän ortodoksinen kirkko jossain vaiheessa kääntyy nykyisestä harhastaan ja palaa oikeaan uskoon.
> Voiko Venäjän ja sen ortodoksisen kirkon demonisoida noin kategorisesti
En demonisoisi Venäjän kansaa. Sen sijaan nykyisen hallinon voin demonisoida hyvällä omalla tunnolla.
En myöskään demonisoisi kirkkoa enkä ottanut kantaa sen motiiveihin. Totesin vain, että Venäjän hallinto on luonut järjestelmän, jossa lauletaan sen lauluja tai lähdetään taivaalliseen laulukuoroon. Terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu kirkon johtaja ei lähde poikkiteloin Putinin hallinnon kanssa olipa sitten henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa.
Tänään luin uutisista, että Kirill syyttää nyt juutalaisia koko sodan aiheuttamisesta. Niinpä. Ihan kuin olisin kuullut tämän puheen ennenkin. Tietänettekin kenen suusta.
> Tänään luin uutisista, että Kirill syyttää nyt juutalaisia koko sodan aiheuttamisesta.
Kappas, syyllinen on vaihtunut. Vielä muutama päivä sitten Kirill syytti homoja.
Itse syyttäisin Putinia, joka ei ilmeisesti kuulu kumpaankaan ryhmään.
Monenlaisiin asioihin voi kiinnittää huomioa tässäkin kriisissä.
Jos puhutaan ihan sotatilanteesta, on mediassa pidetty epäonnistumisena ja vanhanaikaisena Venäjän hidasta etenemistä. On odotettu nopeaa ja modernia salamahyökkäystä, jolloin siviiliuhrien määrä olisi miljoonakertainen. Mutta se ei tainnut tulla mieleen medialla, jolle olis pitänyt olla kunnon rytynät.
Itse ajattelin hitaan etenemisen olevan juuri siviilien kannalta perusteltua, siviilit ehtivät pois alta, siihen on kehoitettukin, mutta kaikki eivät halua lähteä.
En muista, että Irakin sodassa olisi pidetty tulitaukoja, tai edetty hitaasti, tai annettu kehoituksia siiviilien pelastamiseksi. Tai osoitettu pelastusreittejä.
Ylipäätänsä on uusi asia se, että siviilien käsketään mennä pois alta, osoitetaan reittejä ja annetaan aikaa. Se tapahtui ensimmäisen kerran Israelin ja Gazan välisessä kriisissä.
Kehoitettiin Gazan siviilejä menemään pois alta, Mutta siellä Hamas kehoitti siviilejä menemään juuri niihin paikkoihin mihin tiesi, että ammutaan, koska niissä oli asevarastoja, kuten eräs YK:n perustama koulu, josta sitten paljon puhuttiin tyyliin, että kouluja ja siviilejä pommitetaan. Se oli asevarasto.
Sodan luonne on muuttunut, myös siinä mielessä, että isketään tiettyihin kohteisiin jolloin vastapuolesta tulee taistelukyvytön. Ja nyt Ukrainasta varmasti myös Nato kelvoton, koska sinne vaaditaan tietyt kriteerit. Jos Ukrainasta tulee nyt EU:n jäsen, se tulee meille hyvin kalliiksi, koska joudumme rahoittamaan jälleenrakentamisen, Vaikea paikka EU:lle.
”Nyt olen näkevinäni nopeasti päätään nostaneessa uudessa mediakeskustelussa piirteitä, jossa isäinmaallisuus lunastetaankin pyrkimyksillä liittoutua… Natoon.”
Juuri näin! Voitaneen kysyä, mihin hävisi vuosikymmenten viisaus suhtautumisesta Venäjään. Ukrainan kriisi yksin ei riitä selitykseksi, koska aggressioita Venäjän (Neuvostoliiton) suunnalta nähtiin näiden vuosikymmenten aikana runsaasti. Mainittakoon vain Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousujen tukahduttaminen jne. Mistä tämä yhtäkkinen uusi viisaus Naton jäsenyyden autuaaksitekevyydestä?
Ennen Neuvostoliiton hajoamista ei ollut mahdollista liittyä NATO:on. Sen jälkeen oli, mutta tämä tilaisuus jätettiin käyttämättä. Ainakin osin syynä oli, että huomattava osa poliitikoista olimsyvällä Venäjä/Neuvostoliiton taskussa. Olivathan monet saaneet rahaa ja muuta tukea idästä, näillä oli ja on hyvä kiristää.
> Luoman reaktio tuntuu ainakin minusta siltä, että hän varmistelee tällaisella irtisanoutumisellaan omaa suosiotaan lännen mielipidemaastossa.
Tässä kohtaa kiinnittäisin huomiota argumentaation keinoihin. Mielestäni meidän tulisi hyväksyä, että ihmisillä voi olla vilpittömiä mielipiteitä, jotka poikkeavat omistamme.
Mielestäni meidän ei tule sortua siihen, että eriävän mielipiteen kohdatessamme leimaamme sen heti vilpilliseksi ja etsimme sille ulkoista motiivia. Luoma näkemystä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ei suostuta näkemään vilpittömäksi vaan sen halutaan nähdä hänen henkilökohtaisena suosion kalasteluna. Tai tiettyä suhtautumista kirkkoa jakavaan kiistaan ei kyetä näkemään vilpittömäksi vaan se leimataan sekulaarin yhteiskunnan mielistelemiseksi.
Näen myös tämänlaisessa asenteessa tiettyä manipulointia ja propagandaa.
Kiitos hyvästä kommentista. On aivan aiheellista kiinnittää huomiota siihen, etten voi tietää Tapio Luoman syvimpiä motiiveja, niiden vilpittömyyttä tai läntisten ihmisten mielipiteiden myötäilyä, tai mitä ikinä…
Juuri siitä syystä pyrinkin jo lähtökohdissani kirjoittamaan tästä asiasta omana vaikutelmanani (jos luit huolellisesti). Siihen minulla lienee mahdollisuus, kun teen tämän varauksen.
Se on kuitenkin objektiivinen tosiasia, että Luoma ilmaisee julkisuuteen irtisanoutumistaan, mutta presidentti Niinistö laittaa itsensä likoon sukkuloiden korkeasta iästään huolimatta idän ja lännen välillä. On aivan todellinen asiaero, joka viestii Niinistön suuresta panoksesta ja itsensä likoon laittamisesta. Juuri tällaista otetta minä pidän isäinmaallisena. Lähes jokainen kykenee näyttäviin irtisanoutumisiin omiensa porukassa, mutta vain harva siihen, mitä Niinistö nyt tekee! Herra häntä siunatkoon kaikissa ponnisteluissa sodan loppumiseksi.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että presidentti Niinistö toimii asiassa erinomaisesti. Mielestäni meillä on erittäin hyvä presidentti juuri tällaisena aikana. Siinä mielessä olemme onnekkaita.
Toki pitää muistaa, että valtion johdolla on kokolailla enemmän keinoja ja vaikutusvaltaa evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaan nähden. En näe samanlaista arvoa sillä vaikka Luoma sukkuloisi viikottain Paavin ja Anglikaanisen kirkon johdon luona.
”Se on kuitenkin objektiivinen tosiasia, että Luoma ilmaisee julkisuuteen irtisanoutumistaan, mutta presidentti Niinistö laittaa itsensä likoon sukkuloiden korkeasta iästään huolimatta idän ja lännen välillä.” Sekin on ’objektiivinen tosiasia’, että Presidentti Niinistö toimii Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain johdon pyynnöstä. Arkkipiispa Luoma esittää Suomen kirkon kannan ilman, että edustaisi mitään suurempaa – esimerkiksi Kirkkojen maailmanneuvostoa tai Luterilaista maailmanliittoa.
En osaa arvioida missä määrin kirkon johtajien keskusteluilla on nyt painoarvoa. Itse olen kuitenkin sillä kannalla, että niitä kannattaisi käydä myös vaikeina aikoina, ja vaikeiden ”kumppanien” suuntaan.
Ekumeenisen työskentelyn ei tulisi mielestäni olla vain leppoisassa auringonpaisteessa puuhailua omien kaverien kanssa, vaan myös rankkaa metsän raivausta huonoja ilmoja pelkäämättä. Silloin se olisi uskottavampaa, eikä mitään elitististä kerhotoimintaa!
Kun noin ajattelet, tartu toimeen, Manu Ryösö! Kääri hihat ja ryhdy ekumenikoksi!
Pyrin olemaan ruohonjuuritason toimija, ja nämä julkiset kannanottoni ovat pyrkimystä toimia edellä kuvattujen ihanteiden mukaisesti. Ystäväpiirissäni ja työssäni kohtaan hyvin monella eri tavalla ajattelevia ihmisiä, tämänkin sodan suhteen. Keskinäisen dialogin säikeet ovat nyt kovin hentoja. Toivon voivani tukea ja rohkaista vaikeiden asioiden sanoittamiseen sovinnon toivossa. Tällöin en voi olla itse kovin poleeminen. Tässä lienee syy, miksi Niinistön eleettömämpi ja keskusteleva tapa herättää minussa enemmän kunnioitusta kuin Luoman yhteydenpidosta irtisanoutuminen.
Osasihan presidentti Niinistö olla oikeassa paikassa poleeminenkin. Kitos hänelle siitä! https://yle.fi/uutiset/3-12331829
Juuri se onkin minusta arvostettavaa ja harvinaista, että ilmaisee näkökantansa selvästi, mutta jatkaa silti keskustelua. – Minusta presidentti Niinistö ei ole riidanhaluisella tavalla poleeminen. – Itse pidän hänen ilmaisemaansa lausuntoa ennen kaikkea selkeänä kannanottona, mutta en polemiikkina.
> Niinistön eleettömämpi ja keskusteleva tapa herättää minussa enemmän kunnioitusta kuin Luoman yhteydenpidosta irtisanoutuminen.
Luoman puolustukseksi voisi toki sanoa, että yhteydenpidosta irtautuminen on tällä hetkellä hyvin yleisesti käytetty keino painostaa Venäjää luopumaan aseellisesta hyökkäyksestä Ukrainaan. Sitä on tehty raaka-ainekaupassa, yritysmaailmassa, urheilussa ja pankkisektorilla.
Ainakaan henkilökohtaisesti en edes yritä löytää oikeutusta Venäjän tekemisille. Tuomitsen ne hyvin yksiselitteisesti.
Ymmärrän kyllä talouspakotteet, koska niillä on painoarvoa. Kirkon vaikutusvalta on pikemminkin sanan alueella. Siksi sanallisesta vuoropuhelusta vetäytyminen on minusta vähän sama kuin parhaan työkalupakin heittäminen järveen…
Mikä on vaiva synnissä kun halutaan suosia Venäläistä uskonnonharjoitusta katsoen kirkon ja valtion yhteyttä eteenpäin, tai katolisen kirkon toimintaa hyväksikäyttöasioiden hoitamisessa.
Kummassakin kirkossa täytyy olla sisään sijoitettuja askelmerkkejä katsoen vaivan suuruutta, ja siittä seuraavia ”hyväksyttyjä” lauselmia mahdollisissa askelmerkeissä sanoihin katsoa näitä riittävinä säilyttääkseen itsearvostuksen ja ”Puhtautensa” Jumalan suurempaa tarkoitusperää varten.
Kirkot ovat hyvin onnistuneet tähän asti joten toimii malli eteenkinpäin.
Putin nauraa olemattomaan partaansa, kun siellä juoksee EU:n johtajia alvariinsa ”keskustelemassa”. Teatteria, sanon minä. Jos niillä olisi vaikutusta, se olisi jo näkynyt. Saatanallinen sota on yksin yhden valtaansa sairastuneen diktaattorin viimeinen tanssi.
Olet oikeassa. Mutta järkyttävää, että jotkut suomalaiset itseään kristityksi nimittävät puolustavat tätä sotaa.