Vappu, Piae Cantiones sekä kaiken Aa ja Oo

Vappu on opiskelijoiden ja työläisten juhla. Samalla se on kaikkien keväinen merkkipäivä. Toukokuu alkaa kesän. Taustalla on keskiaikainen abbedissa Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä.

Meillä on kotona tapana lukea "Keltaista kirjaa" yhteisten juhla-aterioiden yhteydessä. Kyse on Kustaa Vilkunan vuotuisesta ajantiedosta. Vanha kansa on tarkannut vuoden läpi merkkejä ja enteitä, jotta viljelysvuoteen liittyvät työt tulevat tehdyiksi oikeaan aikaan ja oikealla tavalla: "Vappu vakan pellolle kantaa, vappuna papu vaolle, viikon päästä viimeistäänkin, vanhana vappuna täytyy jo kaura kylvää, vaikka hangelle." Karja päästetään vappuna ulos. Kyrönjokivarressa lapset kellottavat eli juoksevat (karjan) kello vyössä ja kaulassa ympäri kylää.

Kellottaminen merkitsee nyt urheilun katsojille aivan muuta, eikä karjaa välttämättä lasketa lainkaan ulos. Nykypäivä on etääntynyt kauas sotien jälkeen kootusta vuotuisesta ajantiedosta, joka välittää ainakin keskiajalta periytyvää viisautta.
_ _ _
Meillä pihan mehiläiset ovat lentäneet runsaasti heti kun aurinko paistaa. Ne ovat keränneet pajujen siitepölyä reisitaskuihinsa ja mettä mesimahaansa. Medestä saadaan satokauden ensimmäiset hunajat pesiin, kun talvisokerit käyvät jo vähiin.

Mehiläisten toukat ja nuoret mehiläiset tarvitsevat siitepölystä saamansa proteiinin lihasten kasvulle. Niistä tulee muutaman viikon ikäisinä keruumehiläisiä. Sitä ennen ne ovat sisätöissä, siivoojina ja toukkien ruokkijoina. Pari päivää sitten sadepäivien jälkeen mehiläiset tulivat suurin joukoin juomaan. Kaadoin niille sammalikkoon kallion syvennykseen ja hiekkavatiin kastelukannulla vettä.

Myös pihalammen reunoilla oli runsaasti mehiläisiä tankkaamassa. Monet olivat jääneet veden varaan. Keräsin viitisenkymmentä elottoman oloista mehiläistä ja toin sisään lämpimään, läpinäkyvään astiaan, jonne laitoin hunajanokareen. Seuraavana aamuna ne surisivat iloisesti ja söivät hunajaa. Päästin ne lentämään omiin pesiinsä.

Tänään oli aurinkoa, mutta myös tuulta ja välillä pilvi peitti auringon. Vaihtelevat olosuhteet koettelevat mehiläisiä, jotka ovat lentäneet kauas etsimään kukkivia pajuja. Monet uupuvat matkalle, jotkut aivan pesän suulle. Yhden pesän edustalla oleva ramppi oli turhan liukas ja jyrkkä. Huomasin, että sille oli kohmettunut suuri määrä mehiläisiä, samoin pesän edustalle maahan. Kaikki mehiläiset olivat siitepölyn keltaisiksi värjäämiä, mutta reisitaskut enimmäkseen tyhjät. Kyse oli siis meden kerääjistä.

Poimin mehiläiset lasiastiaan ja annoin jälleen niille hunajaa. Huoneen lämmössä ne virkosivat, ja laskin ne tunnin kuluttua kotipesänsä suuaukolle. Kaikki noin sata mehiläistä värisyttivät äänekkäästi siipiään ja menivät sitten sisään pesään. Vaihdoin myös rampin eli marssilaudan sopivammaksi.
_ _ _
Mehiläisten tarkkailu on minulle kevään seuraamista, samoin lintujen ruokintapaikan tarkkailu ikkunan takaa. Tiaiset ovat kevään edetessä vähentyneet, mutta sepelkyyhkyt, mustarastas, käpytikka, peipot ja punarinta sekä punatulkkupari käyvät edelleen, samoin oravat. Sepelkyyhkynaaras ja koiras hyppelevät tasajalkaa ja kuhertelevat, koiras laskee välillä nokkansa maahan ja nostaa pyrstöään levittäen sitä kuin metso. Varpuset keräilevät pihalta kanan höyheniä, joita tuuli on kantanut kanatarhasta.

Kanamme ovat halunneet hautoa jo kuukauden ajan. Viime vuoden ensimmäinen poikue sairastui kylmän takia ja pitkitin nyt haudonnan alkua. Merkkinä minulle oli kuitenkin Hunion asettuminen pesään ja leveä pörhistely, kun se tuli pesästä syömään. Annoin sille lauantaina viikkoa ennen vappua 10 munaa haudottavaksi. Hunio on vahvatahtoinen kana, eikä annan muiden kanojen häätää itseään pesästä. Hunio on myös hyvä emo ja poikasten kasvattaja, joskin se vieroittaa poikaset aiemmin kuin jotkut muut emot. Näin se olisi ehkä valmis useampaan poikueeseen kesässä. Eiköhän yksi poikue kuitenkin sille riitä: Hunio täyttää kesäkuussa 10 vuotta.
_ _ _
Miten sitten vappu ja opiskelijat liittyvät yhteen? Annapa kun arvaan: Keskiajalla Turun katedraalikoulun oppilaat samoin kuin opiskelijat ympäri Eurooppaa lähtivät kiertämään pitäjiä laukkuineen sekä lauluineen ja keräämään ruokaa. Talven varastot, reikäleivät ja jauhot sekä savuläski ja kuivakala olivat ehtyneet.

Laulukokoelma Piae Cantiones (1582) on hyvä katsaus keskiajan koululaisten maailmaan. Hurskaiden laulujen seassa on värikkäitä opiskelijariimityksiä, joita vapun riemastuttamat opiskelijat ovat laulaneet 500 vuotta sitten ilman ylioppilaslakkia ja merkeistä kirjavia haalareita. Jotain ylioppilasperinteestä ja fuksien ohjeistamisesta on silti ehkä tunnistettavissa, vai mitä sanotte seuraavasta:

"Nyt koululaiset tulkaa Ja tarkkaavasti kuulkaa Kun teitä opastan, Kun neuvot teille kannan, Kun pohjan teille annan Lujimman parhaimman. Te pojat partasuiset, kasvoilta jurot, puiset Ja pelokkaatkin kai: Te vastaan kapinoitte, Vaan minkäs' tälle voitte Ikeensä kukin sai."

"Maan tomuun, laattialle Ja käskyvallan alle Te jäätte tänne nyt. Kai lyönnit kirvelevät. Vaan niistä tiedon kevät On mieliin syntynyt. On askel horjuvainen. Jos lauman jättää paimen, Se harhailemaan jää. Tuo tiedot, taidot taittaa. Taas barbarismi maittaa Ja säännöt järkähtää."

"Ei kullan, silkin maisen, Vaan aarteen toisenlaisen Näät laukkuun kertyneen,
Kun maisterin ja klerkin Saat otsallesi merkin: Laakeriseppeleen.
Vaan laiska oppilapsi On pian harmaahapsi, Jää oudoks' Oo ja Aa.
Vain tanssin vuorot taitaa, Ei etsi tietä kaitaa, Vaan maailman hekkumaa."
("Scholares, convenite", latinasta suomeksi runoillut Lassi Nummi).

2 kommenttia

  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Mukavaa lukea keväistä kirjoitusta, jonka tiimoilta ei tarvitse tingata mistään.

    Täällä Rovaniemellä piha on vielä suurimmaksi osaksi paksun lumen alla, mutta pälvipaikassa näkyy jo narsissinlehtien kärkiä. Ne alkavat kasvaa ilmeisesti jo lumen alla. Mistä ne tietävät, että on kevät?

    Terveisiä sinne etelään!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Pirjo terveisistä. Täällä on ollut kolea sää ja kevään tulo hidastunut. Sitähän Suomen sää on, mutta pian kuitenkin lämpenevää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.