Vapaus

Koronan leviämisen ehkäisemiseen pyrkivät toimet ovat saaneet tietyt piirit itkemään, että heidän vapauksiaan rajoitetaan. Että ei vapaassa maassa ole lupa pakottaa kansalaisia suojelemaan itsensä ja toistensa henkeä.

 

Keskustelu vapaudesta vinoutuu, jos vapauden katsotaan tarkoittavan, että yksilö saa tehdä mitä lystää. Augustinuksella on varsin erilainen näkemys vapaudesta. Hänelle vapauden korkein muoto on Jumalan vapaus. Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa. Silti hän ei kykene tekemään mitään pahaa, väärää tai epäoikeudenmukaista, koska se olisi vastoin hänen olemustaan. Augustinus näin alleviivaa sitä, että vapaa tahto ei tarkoita kykyä valita mitä vaan. Hänelle vapaa tahto tarkoittaa vapautta tehdä hyvää.

 

Augustinus uskoo, että ensimmäisillä ihmisillä oli paratiisissa vapaa tahto. He olisivat voineet elää Jumalan tahdon mukaan, pysyä rikkomattomassa yhteydessä häneen ja toisiinsa, ja lopulta saavuttaa kuolemattomuuden. Ihmiset kuitenkin valitsivat toisin. He halusivat elää oman tahtonsa, eivät Jumalan tahdon mukaan. Tämän valinnan seurauksena he menettivät helpon elämänsä ja useat siihen asti nauttimansa Jumalan lahjat, tahdon vapaus mukaanluettuna.

 

Langenneen ihmiskunnan tahdon vapautta rajoittavat monet asiat. Augustinus tiesi kokemuksesta, miten suuria vaikeuksia esimerkiksi tavan voima asettaa ihmisen tahdolle. Huonoista tavoista on hankala päästä eroon, vaikka kuinka ponnistelisi. Ruumiin lukuisia vaateita ei voi tahdolla hallita – tahdolla ei voi estää itseään tulemasta nälkäiseksi, janoiseksi tai väsyneeksi.

 

Augustinus on tietoinen siitä, että ihmisen tahto ei elä tyhjiössä. Ympäröivä kulttuuri, aiemmin tekemämme päätökset ja kokemuksemme vaikuttavat valintoihin, joita tulevaisuudessa teemme. Arvomme, haaveemme ja rakkautemme rajaavat meille aidosti mahdollisia vaihtoehtoja.

 

Mitä tulee syntiin, Augustinus katsoo ihmisen olevan siinä vapaa. Syntinen tekee syntiä vapaasta tahdostaan, koska hän nauttii siitä. Augustinus muistuttaa, ”kenen voittama ihminen on, sen orja hän on” (2. Piet. 2:19). Synnin orja palvelee isäntäänsä iloisin mielin.

 

Ollakseen aidosti vapaa tekemään hyvää, ihminen tarvitsee Augustinuksen mukaan armoa: ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita” (Joh. 8:36). Jumala kutsuu ihmisiä luokseen vapauttaakseen heidät. Pyhä Henki sytyttää kristittyjen sydämessä rakkauden, joka saa heidät iloitsemaan hyvän tekemisestä ja oikeista valinnoista synnin palvelemisen sijaan. Rakkaus ohjaa tahtoa oikeaan toimintaan.

 

Augustinuksen mielessä ihmisen vapaus täydellistyy taivaassa, jossa pelastettujen on mahdotonta tehdä pahaa. Siellä elämä on onnellista, kun luodut elävät Luojansa kaitsennassa ikuisesti.

 

 

(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)

  1. Edenin tapausten ja vapaan tahdon välillä on ongelma. Jumala oli luonut kaiken hyväksi eikä mitään syntiä/pahaa ollut. Mutta ihminen valisti pahan! Nyt kysyn, miten hän saattoi valita jotain jota ei vielä ollut? Ts. että ihminen ei tiennyt tekevänsä pahaa valitessaan väärin ja ollessaan tottelematon, sillä ei hän tiennyt että tottelemattomuus oli ’pahaa’-Eli miten voit valita mustan lapunpöydältä jolla on vain valkoisia. tai miten voit kompastua kiveen, joka tulee olemassaoloon vasta silloin kun siihen olet kompastunut? Kirkon dogmaatikoille ei tämä looginen ongelma liene pälkähtänyt muinoin edes mieleen.

    • ”Jumala oli luonut kaiken hyväksi eikä mitään syntiä/pahaa ollut. Mutta ihminen valisti pahan! Nyt kysyn, miten hän saattoi valita jotain jota ei vielä ollut? ”

      -Miten niin pahaa ei ollut? Tuo kuulostaa siltä kuin paha olisi jotain aineellista, esineenkaltaista. Kuten nämäkin rinnastuksesi osoittavat:

      ”Eli miten voit valita mustan lapun pöydältä jolla on vain valkoisia. tai miten voit kompastua kiveen, joka tulee olemassaoloon vasta silloin kun siihen olet kompastunut?”

      Oletko ajatellut, ettei asioita tehdä, tai luoda ”hyviksi” tai ”pahoiksi”, vaan on olemassa oikea ja väärä. Ja ”väärä” on se mikä ei ole oikea. Paha on ”ei hyvä”. Epähyvä.

      Eli jos sanotaan ettei jotain saa tehdä, on olemassa mahdollisuus kielletyn tekemiseen. Miten voi sanoa ettei sellaista mahdollisuuttakaan ollut?

      Mutta jos nyt ajatellaan tuota syntiinlankeemuskertomusta, niin oliko tosiaan siinä mielestäsi se pahuus vain ”tottelemattomuus”? Ei lainkaan kiusaus tulla ”Jumalan vertaiseksi”, kuten käärme mainosti?

    • Sepon logiikka menee tässä asiassa jokseenkin näin. Ihmisen kiveen kompastuminen on sen alkamisen syy ja lapun pöydältä ottaminen on sen mustumisen syy.

    • Sari, jos muistelisit mitä kirkko asiassa opettaa, että Jumala oli luonut k a i k e n vain hyväksi ja synti tuli maailmaan v a s t a yhden Jumalan pojan ja Eevan tekojen myötä. Ko poika siis ylpistyi. No ylpeyshän on jo synti. Mistä hän tuon synnin itseensä sai koska syntiä ei vielä edes ollut?
      Vaikka minulla olisi kyky valita väärin, en voi valita väärin jos en tiedä mikä on väärin.
      Ja S ari, eikö se omenakin ollut kappale? Ei minulla ollut kyse kappaleissta van fokus oli v e r b i s s ä valita.

    • ”Sari, jos muistelisit mitä kirkko asiassa opettaa”

      -Miksi? Minä tykkään ajatella ihan itse 🙂

      ”Mistä hän tuon synnin itseensä sai koska syntiä ei vielä edes ollut? Vaikka minulla olisi kyky valita väärin, en voi valita väärin jos en tiedä mikä on väärin.”

      -Siis mitä ei ollut? Edelleen minusta näyttää, että käsittelet ”syntiä” kuin konkreettisena objektina.
      Se, ettei ymmärrä mikä on väärin, ja mikä on oikean ja väärän, hyvän ja pahan ero, ei tietenkään estä valitsemasta väärin. Minkä merkityksen ymmärtää vasta myöhemmin. Tästähän syntiinlankeemuskertomus juuri kertoo. Aatami ja Eeva olivat viattomia, tietämättömiä pahasta. Mutta kykeneviä pahaan, ja vääriin valintoihin.

      ”Ja S ari, eikö se omenakin ollut kappale?”

      -Mikä omena? Eikö tästä ole vähän turhaa keskustella (mitä paratiisissa tapahtui) jos et usko siihen kertomukseen.

      Voit sanoa mitä itse ajattelet, sen pohjalta mihin itse uskot. Vaikuttaako sinusta maailma, ihminen, ”langenneelta”? Onko maailma sellainen että siinä on jotain ”pielessä”, koska ihminen tekee väärin?

      Tämä ajatus on pelkän evoluution ja tieteen pohjalta mieletön. Tarvitaan uskoa johonkin, joka antaa kuvan siitä miten asioiden ”pitäisi” olla. Millainen olisi maailma, jossa ”kaikki on kohdallaan”.

    • Sari, minä en ole selvännäkijä enkä kykene ottamaan vieteissäni a’priori kanta sinun omaan ajatteluusi, joka sitä paitsi näyttäytyy sangen opporturnistisena ja venyy ja paukkuu aina tilanteen mukaan.. Kun en edes lähtökohtaisesti kirjoita juuri sinulle. Minulla on lähtökohtanani tällä palstalla Raamatun kanonisoitu sisältö ja käännös ja niitä koskeva kirkon opetus, joihin otan kantaa, mikä näkyi enimmäisestä vietistäni. En todellakaan osaa kohdista mitään ilmakitaralla soitettuihin säveliin…
      Asiaan: Tietenkin ihminen voi valita väärin tietämättä mikä on väärin. En minä idiootti ole… Mutta jos valitse väärin tietämättään, on tällöin valintaansa nähden s y y n t a k e e t o n ja tällöin on täysin väärin rangaista siitä häntä ja koko tulevaa ihmiskuntaa helvetin ikuisella tulella, mikä on ollut kirkon virallinen opetus 1700 vuotta ja johon rangaistukseen monet uskovat yhä tänään. Minä kirjoitan heille.

    • Malliesimerkki fundamentalistisesta eden tulkinnasta, poimittu adventistiensivulta:
      ”Geenit ja syntiinlankeemus
      Kuusi päivää kestäneen luomistyön jälkeen ”Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää” (1. Moos. 1:31). Luoja tarkasteli perusteellisesti kaikkia luomisen aspekteja käytännön toteutuksen osalta samoin kuin biofyysisestä, biokemiallisesta, fysiologisesta, ekologisesta ja sosiologisesta näkökulmasta sekä keskinäisten suhteiden kannalta. Siksi meidän on oletettava, että Aadamissa ja Eevassa ei ollut m i t ä ä n vikaa heidän tullessaan Luojan käsistä. Heitä ei olisi voitu luoda olennoiksi, joilla on taipumus tehdä syntiä.”

  2. Tuo käsite ”olla olemassa” on aika mielenkiintoinen, ja sen merkitys otetaan ehkä helposti vähän liian itsestäänselvänä.

    Joskus luin väitteen, että ”tulevaisuutta ei ole olemassakaan, ennenkuin saavutamme sen.” Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa, ja mikä aika sitten näin ajattelevan mielestä ”on olemassa”? Nykyhetki? Onko se kuluva minuutti, sekunti, vai sekunnin sadasosa?

    Entä onko aika ylipäätään ”olemassa” samoin kuin konkreettinen materia? Jos se on olemassa tietyllä tavalla, toisella tasolla kuin materia, kuinka voi ajatella että ajasta on vain jokin osa kerrallaan olemassa?

    No, nyt taitaa mennä liikaa sivuraiteelle.

    Kysymys vapaasta tahdosta on teologinen ja filosofinen haaste. Itse ajattelen, että Jumala ei luonut tai erikseen antanut ihmiselle vapaata tahtoa, vaan vapaa tahto on se Jumalan kaltaisuus, Jumalan kuvuus, meissä. Luodessaan ihmisen Jumala siirsi, itse luomisessa, ihmisolentoon jotain itsestään. Sen mikä erottaa ihmisen vaistonvaraisista eläimistä.

    • ” Koronan leviämisen ehkäisemiseen pyrkivät toimet ovat saaneet tietyt piirit itkemään, että heidän vapauksiaan rajoitetaan. Että ei vapaassa maassa ole lupa pakottaa kansalaisia suojelemaan itsensä ja toistensa henkeä.”

      Koronaa on aina ollut ihmiskunnassa, menossa oleva korona on suuri tarina, tämän tarinan suhteen pitää ja saakin olla kriittinen. Johannan on terveyteen vedoten turha syyllistää niitä ihmisiä jotka ajattelevat kriittisesti. Johalla ei myöskään käsittääkseni ole terveysalan tutkintoa, tai hän ei ole perehtynyt geeniterapiaan . En ymmärrä tälläisiä heittoja.

  3. On täyttä asiaa rinnastaa pandemian aikaansaama tilanne Raamatun alkusivuille. Nykyisin vapautta rajoittavat “toimet ovat saaneet tietyt piirit itkemään, että heidän vapauksiaan rajoitetaan”. Edenissä rajoitukset koskivat vain yhtä hedelmäpuuta: “Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö”.

    Nykyään lienee selvää, että tautiepidemian hillitseminen vaatii yksilöiden vapauden kaventamista, mutta miksi tuo yhden puun kielto? Oliko se kohtuuttoman rajoittava, kun puita ympäristössä oli vähintään riittävästi noille kahdelle ihmiselle?

    On miellyttävä lukea tutkittua tietoa, ja aivan Raamatun mukaiselta kuulostaa Augustinuksen ajatuskulku ihmiskunnan alkutaipaleelta: “He olisivat voineet elää Jumalan tahdon mukaan, pysyä rikkomattomassa yhteydessä häneen ja toisiinsa, ja lopulta saavuttaa kuolemattomuuden. Ihmiset kuitenkin valitsivat toisin. He halusivat elää oman tahtonsa, eivät Jumalan tahdon mukaan.”

    Seppo tuossa otti jälleen esille tuon pahuuden alkuperän, kaikki kun alussa oli hyvää ja hyvin. Augustinus näyttää ymmärtäneen asian ytimen: “Ihmiset kuitenkin valitsivat toisin. He halusivat elää oman tahtonsa, eivät Jumalan tahdon mukaan.”

    Ei ole kyse siis mistään palikkatestistä, kahden värisistä palikoista pöydällä. Kyse oli siitä, kenelle kuuluu suvereenius: “Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa”, kulkee ilmeisesti siis Augustinuksen ajatus. Ensimmäinen ihmispari valitsi siis tottelemisen ja tottelemattomuuden välillä, siinä ne palikat.

    Paha sai olemassaolonsa tällä planeetalla tottelemattomuuden myötä, kunniaa ei annettu sille, jolle se kuuluu ja päätettiin tallata omia polkuja. Samoja erehdyksiä tehdään nykyisin koronaepidemian kanssa, mutta kyse voi nykyään olla silkasta typeryydestä, ja sitä tautia ei ensimmäisen ihmisparin perimä saanut aikaan. Kyse oli erittäin tietoisesta valinnasta.

    No miksi täydellinen saattoi mennä vipuun? Raamattu sen suoraan paljastaa: miksi kieltoa, jos tottelemattomuus olisi ollut täydelliselle ihmiselle sula mahdottomuus? Kielto osoitti, että valinta oli pariskunnan mahdollista tehdä ihan itse.

    Tilanteeseen liittyy Luojan perusominaisuus, joka on rakkaus. Hän halusi antaa ihmisille mahdollisuuden rakastaa Tekijäänsä seuraavan periaatteen mukaisesti: “Sitähän Jumalan rakastaminen on, että noudatamme hänen käskyjään. Eikä hänen käskyjään ole raskasta noudattaa.”(1.Joh5:3) Täydelliselle vielä kohtuullisempi vaatimus, kun ympärillä pelkkää paratiisia.

    Jotkut valitsevat nykyisin väärin, antavat vauhtia viruksille ja aikaansaavat muille ongelmia. Adam ja Eeva käyttivät vapaata tahtoaan paljon kohtalokkaammin seurauksin koskien koko ihmiskuntaa. Onneksi virus nimeltä kuolema on heidän jälkeläisiltään pari tuhatta vuotta sitten sovitettu, ja taisi olla se Augustinus opetuksessaan samoilla linjoilla?

    • Kaikista saamistani vastauksista ilmene, ettei koko loogista ongelmaa ole ymmärretty.
      M i s t ä täysin hyväksi luotuun Jumalan poikaan ja ihmiseen tuli tuo halu vastustaa jumalaa?

    • ”M i s t ä täysin hyväksi luotuun Jumalan poikaan ja ihmiseen”

      -Siis ONKO ihminen luotu hyväksi? Minusta ei. Juuri sitä vapaa tahto tarkoittaa.

    • Minäkin kiinnittäisin huomiota tuohon käsitteeseen hyvä, jota voidaan käyttää niin monella tavoin.

      Raamatun alusta ilmenee, että kielletty puu edusti Jumalan oikeutta päättää, mikä on hyvää ja mikä ei. Tottelemattomuudellaan ensimmäinen pariskunta otti tuon oikeuden omiin käsiinsä. Ja se valinta heille sallittiin.

      Jeesus nuhteli kerran erästä miestä näin: “Miksi sanot minua hyväksi? Jumala yksin on hyvä.”(Mark10:18) Tällä lauseella Jumalan Poika kertoi, kuka oikeasti määrittelee sen, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

      “Täysin hyväksi luotuun Jumalan poikaan ja ihmiseen” iski siis tottelemattomuus, koska häntä ei oltu luotu sanan absoluuttisessa mielessä “täysin hyväksi”. Ei ihmisessä mitään vikaa ollut, mutta hänellä oli oma paikkansa “Jumalan kuvana” täyttämässä, viljelmässä ja varjelemassa tätä hienoa asuinplaneettaamme taivaasta annettujen ohjeiden mukaan.

    • Seppo, tuo kaiken, myös siis ihmisen hyväksi luominen on tietysti ongelma sen kannalta, miten ihmisen tahto kaikesta huolimatta suuntautui pahaan. Mielestäni asia loogisesti katsottuna ei siis voi olla niin, että ihmisen valinta voisi olla se varsinainen syy, joka aiheutti tuon ns. pahan olemassaolon. Siis kiveen/pahaan kompastuminen ei aiheuta sen olemassaoloa eikä ole sen syy. Eihän se ole loogisesti mahdollista. Syytä voi mielestäni hakea kysymällä, miksi Jumala kielsi koskemasta tuohon tiettyyn puuhun. Syy on siten haettava muualta. Ihminen oli luotu hyväksi ja sidottu Jumalaan, joten se, että ihmisen tahto olisi ollut vapaa edes alkutilassa voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

    • Kosti ,kiitos, osoitat että olet ymmärtänyt loogisen ongelman, jonka johdosta tulet aivan oikeaan päätelmään, ettei kaikkea ollut edes luotu vain hyväksi, eli itse asiassa joudut sanomaan että kirkon opetus on tältä osin harhainen…
      No itse asiassa monesti siteeraamani raamatunkohtakin toteaa myös pahuuden lähtökohdan olleen Jumalassa itsessään, sillä mistä muualta se voisikaan tulla, koska ennen luomista Jumalan ulkopuolella ei ole ollut mitään..
      Siis: ”Korkeimman eikö suusta muodostu sekä hyvä että paha!”

    • Niin Seppo, totesin vaan sen, kuten itsekin alkukommentissasi kirjoitit, että alussa kaikki oli luotu hyväksi, joten pahaan kompastuminen ei aiheuta sen olemassaoloa, eikä ole sen syy. Looginen syy liittyy Jumalan kieltoon, joka viittaa johonkin, mistä ensimmäiset ihmiset eivät olleet tietosia, mutta joka oli ilmaistu kiellolla, joka viittasi puuhun. Sen he tiesivät. Se, että syy olisi ollut Jumalassa on sensijaan sen kanssa loogisessa ristiriidassa, että hän ilmaisi asian kiellolla. Älä koske!

    • No nyt Kosti aloit mielestäni vetää takaisin. Ja kyllä esim. Paavalin mukaan Adamin ja Eevan lankeemus juurikin toi synnin maailmaan, joka oli luotu siten, että ka i k k i oli ensin sangen hyvää.
      Pahan alkuperän on logiikan mukaan pakko olla peräisin Jumalasta, sillä jumalan ulkopuolellahan ei ole ollut mitään. Ja näinhän Raamattu siis itsekin toteaa edellä antamassani jakeessa. Ja hyvän ja pahan tiedon puu oli Jumalan istuttama, joten Jumalahan kasvun tuolle puulle hyvine ja pahoine ominaisuuksineen oli antanut..
      Eli paha oli jo olemassa ja mistä se olisi siis voinut tulla muualta kuin Jumalalta ?

    • Raamatussa on röykkiöittäin jakeita, jotka vakuuttavat, ettei Jumala ole pahuuden alkulähde, Saatana esitetään toistuvasti syylliseksi nykymenoon.

      Sepon esille ottama jae kuuluu KR38 mukaan: “Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?”(Val3:38) Joku voisi vetää tästä irrallisesta jakeesta hyvinkin mielenkiintoisia johtopäätöksiä, ja niin kyllä tehdäänkin.

      Lausuma on osa sitä kokonaisuutta, jossa omaisuuskansa tilittää tekosiaan ja niiden seuraamuksia. Seuraavassa jakeessa sanotaankin “Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.” Rangaistus oli tullut kansalle sen omasta pahuudesta, ja tällä tavoin Kaikkivaltias salli “pahan “ kurittaa kansaansa.

      Tuolla jakeella ei siis todellakaan ole paljonkaan tekemistä sen pahan kanssa, jonka ensimmäinen pariskunta Eedenissä polkaisi alulle valitessaan tottelemattomuuden ja riippumattomuuden tien.

    • Rauli, ehkä asia ei ole aivan noin iisisti selittyvä, sillä Jumala oli Genesiksessä synnyttänyt (bara) ja muodostanut(yezirah) kaiken sanallaan (ve jomer Jahve), ja sanat muodostuvat ’suussa’.
      Ko kohta Korkeimman eikö suusta m u o d o s t u..toistaa siis luomiskertomusta ja palauttaa näin alkuperäisenkin pahan Jumalaan.

    • Niin, Seppo kaikki oli alussa sangen hyvää. Siitä olemme siis kaiketi samaa mieltä. Totta on, että Eevan lankeemus toi synnin aikaan mutta loogisesti on mahdotonta, että Eeva olisi pahan alun varsinainen syy. Alku on kaiken alkaminen ajassa, mutta se, että Jumala alussa loi tarkoittaa loogisesti sitä, että hänellä oli olemassaolo ennen alkua. Minkä välttämättömyyden pakon mukaan päätelet, että Jumalan ulkopuolella ei ollut mitään ennenkuin kaikki alkoi, jolloin katsot, että pahan alkuperä on välttämättä oltava Jumalassa, näkemättä muuta mahdollisuutta.

      Tulkitsen logiikkaasi niin, että tuon puun ominaisuudet heijastavat mielestäsi Jumalan ominaisuuksia. Mutta jospa tuo puu sinänsä ei poikennut muista puista kuin siinä, että siihen liityi käsky. Älä syö, olet kuolemalla kuoleva. Paha on ollut olemassa jo ennenkuin Eeva siihen kompastuu ja kuulee kuiskauksen, ”onko Jumala todella sanonut, ettette saa”, eikä se ollut todellakaan kivi, jonka olemassaolon Eeva oli aiheuttanut. Jumalako itse olisi sanonut, älä syö ja samantien toimisi loogisesti itseään vastaan sanomalla; olenko minä todella sanonut näin. Etkö Seppo huomaa aikamoista loogista ristiriitaa siinä, että toisaalta Jumala kieltäisi syömästä ja heti perään käskisi epäilemään sanaansa. Se on mahdoton yhtälö.

    • Kosti,selvyyden vuoksi,en minä tiedä/usko että onko kaikki olut alussa ’sangen hyvää’.
      Minun keskusteluni ja kannanottoni perustuvat siihen, mitä ihmisille on kristinuskon sisältöinä ja raamatuntulkintoina asiasta opetettu. Ja opetus on mennyt niin, että kaikki paha tuli maailman samalla hetkellä kun yksi jumalanpojista ylpistyi ja muuttui saatanaksi. Selittämättä jää mistä tuo ylpeys häneen tuli, kun mitään pahaa ei vielä pitänyt olla ja eikö ylpeys ole pahaa?
      No pahan on täynyt tullaola peräisin Jumalasta itsestään, sillä olihan Hän jälleen kristinopin mukaan luonut k a i k en ex nihilo eli tyhjästä. Nyt tuossa ’tyhjässä’ ollut siis pahaakin? Kysymys nouse myös Sinun viim. viestistäsi, jossa puhut mielestäni ristiin.
      En katso hyvän ja pahantiedon puun olevan Jumalan analogia, se on ihmisen ja hänen seksuaalisuutensa metafora, mutta sisältäessään pahan ja ollessaan Jumalan istuttama se näyttää että paha oli Jumalasta, sillä mistään muusta se ei loogisesti voi olla. Tai sitten Saatananikinon yhtä ikuinen kuin Jumala.
      En minäsamaistanut käärmettä ja Jumala.
      Sinänsä ’käärme’, joka oli valistunein kedon eläimistä, olisi pitkän debatin motiivi, muta se olisi toinen juttu kuten Kipling sanoisi.

  4. Seppo: “Selittämättä jää mistä tuo ylpeys häneen tuli, kun mitään pahaa ei vielä pitänyt olla ja eikö ylpeys ole pahaa.”

    Ylpeys on Raamatun mukaan meihin . ja siis myös näköjään henkiolentoihin – rakennettu ominaisuus siinä missä nöyryys ja vaatimattomuuskin. Voimme käyttää meihin istutettuja kykyjä sekä hyvään että pahaan suuntaan. Raamattu opastaa 2.Korinttilaiskirjeessä ja sen luvussa 12 olemaan ylpeä oikeista asioista, jottei olemaan ylpeä Saatanan antaman mallin mukaan itsekkäästi.

    Luomistyön tuloksena meihin istutetut kyvyt ja ominaisuudet ovat varsin neutraalia tavaraa. Sinäkin Seppo olet saanut jo geenipohjalta kapasiteetin teatterityöhön, uskoisin. Olet voinut käyttää ja suunnata tuota taipumustasi moneen eri suuntaan, ja harjoittelemalla olet vielä lisännyt noita ominaisuuksia.

    Jos olen oikein informoitu, 1930-luvulla näyttämötaidetta käytettiin varsin kyseenalaisten tarkoitusperien edistämiseen. Lähes kaikkien mielestä se oli pahaa. Ja paha tuli siitä, että oikeita asioita alettiin käyttää vääriin tarkoituksiin.

    Spekuloidaanpa vähän. Ensimmäinen ihmispari sai kyvyn kääntyä vasemmalle tai oikealle, ja ilmeisesti molempiin suuntiin kääntyilivätkin. Jos Luoja olisi kieltänyt kääntymästä oikealle sen sijaan että kielsi heiltä yhden puun, synti olisi saanut alkunsa yhdestä virheliikkeestä. Olennaista pahan ilmaantumiselle ei ollut se, mitä aiemmin oli luotu vaan se, miten annettua elämää tykötarpeineen käytettiin.

    Ennen Saatanan lankeamista kaikki taivaassa eläneet Jumalan pojat noudattivat ohjeita, jolloin syntiä ei vielä ollut missään, siis väärinkäyttöä ja harhaan osumista. Ja maan päälle tuo tottelemattomuus sitten langattomasti siirtyi, vaikka toki yhtä eläinressukkaa käytettiin houkutusta tehostamaan.

    • Rauli kiitos vilpittömästä viestistäsi, jonka ydinoli minusta tässä’:
      ”Ylpeys on Raamatun mukaan meihin ja siis myös näköjään henkiolentoihin – rakennettu ominaisuus,” Sorry, mutta tämä ei olisi tarvinnut välttämättä’ mitään muuta-eritoten ei irtaantumista aikaikkunastaan nykyaikaan sillä puhuimmehan alkusyistä syistä emmekä seurauksista- sillä se vastasi jo hyvin kysymykseeni, mutta johtaa kylläkin lisäkysymykseen, sillä ’rakennettu’ on passiivi eli kuka tai mikä on tuon pahuuden on ihmiseen rakentanut? Ja mistä ne ’pahat’ rakennustarpeet ovat tulleet.
      Eli pääkysymys on edelleen auki.

    • Kysyt, että ”kuka tai mikä on tuon pahuuden on ihmiseen rakentanut?” Sehän on edelleen sitä peruskysymystämme, jota tuo Augustinuksen ajatteluun pohjautuva blogi sai meidät pohdiskelemaan.

      En puhunut mistään rakenteellisesta pahuudesta luomisprosessin sivutuotteena vaan ominaisuuksista ja kyvyistä, joita voidaan käyttää oikein tai väärin. Ei ensimmäisellä ihmisparilla ollut kieltoa syödä puiden hedelmiä, pahaa oli vain ja ainostaan väärästä puusta syöminen. Ja kuten olen yrittänyt toistaa: pahuus tuli olemassaoloon tottelemattomuuden seurauksena. Aiemmin ei ollut pahaa missään, vain tottelevaisuutta.

      Ja vielä vähän tuosta Saatanan roolista. Sanalla ylpeys on useimmiten negatiivinen leima. Paavali tekee tuossa 2.Korinttilaiskirjeen 12. luvussa kuitenkin poikkeuksellisen maininnan: ”Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” Kun eräs Jumalan pojista teki itsestään Saatanan, hän ylpistyi omasta itsestään murheellisin tuloksin. Ja siihen tuolla luomuksella oli oikeus. Mikään ei estänyt häntä enempää kuin kannustanutkaan tuollaiseen menettelyyn.

      Onni onnettomuudessa, jos niin voidaan sanoa, on se, ettei enempää Saatanan kuin ensimmäisen pariskunnan generoima pahuus jatku ikuisesti. Ensimmäisistä tuli ”maata jälleen” ja Paholaista odottavat kuvaannollisen tulijärven aallot. Sitten taas kaikkialla, niin taivaassa kuin täällä Telluksella kaikki tottelevat Suvereenia Kaikkivaltiasta.

      Edellisessä kommentissani yritin valottaa sitä, että mitä tahansa ihmiselle annettuja lahjoja voidaan käyttää nykyisinkin pahan synnyttämiseen. Ilmeisesti loikka ajassa ei ollut hyvä valinta. Se oli siis paha..

  5. Seppo, onko mielestäsi yksi ja sama persoona, joka sanoo: ”Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi”, ja ”Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista”? Molemmat lauseet ovat kyllä tosia, mutta eivät loogisesti voi olla saman persoonan sanomia. Tai sitten Jumala on todella kaksijakoinen, että toisaalta ehdottomasti kieltää ja sitten sanoo; onko Jumala todellakin sanonut? Ensin Jumala käskee uskomaan sanaansa ja sitten käskee sitä epäilemään. Ei oikein toimi. Loogisesti.

    Kuten toteat kristinopin mukaan ”Jumala on luonut kaiken ex nihilo,” myös ne joka ovat luodut ennen ajan alkua. Ei hyvä voi istutaa pahaa puuta. Puu oli hyvä, mutta siihen oli kuten edellä totesin liitetty kielto syödä siitä. Ihmisellä ei ollut vapaata tahtoa edes Eedenissä, vaan Jumala oli sitonut heidät sanaansa. Tuo persoona houkutteli heidät luopumaan juuri tuosta uskosta sanaan tullakseen vapaaksi. He tulisivat niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Kuinka suloinen puu antamaan ymmärrystä. Eevalle ei riitä Jumalan tuntemus, hänen oli saatava tietää myös paha ja joutuivat sidotuksi, kuten mekin

    Eeva maistoi ja Aadam seurasi perässä. Ja heidän silmänsä aukenivat ja samassa he muistivat Jumalan lain ja sen kautta tulivat tuntemaan synnin ja pahan ja kuoleman, johon heidät houkutteli tuo persoona, joka halusi itse olla Jumalan kaltainen ja lankesi Jumalan sanasta ja Jumala hylkäsi hänet syvimpään pimeyteen. Pahan alun näen siten siinä, että tuo ihana Jumalan luomus edeltä näki, että Jumala halusi yhtyä ihmisen persoonaan Pojassaan, eikä häneen ihanimpaan luomukseen. Täten hän yltyi hirmuiseen vihaan. Siksi hän kaikin keinoin yritti langettaa Jeesuksen ja saada Ihmisen Pojan kumartamaan häntä, tullakseen itse Jumalan kaltaiseksi. Näin pahan alun näen.

    • Kosti, minähän totesin edellisessä viestissä Sinulle, että minä e n samaistanut käärmettä ja Jumalaa.
      Sanot, että Puu, josta oli kielletty syömästä, hyvä. No kumminkin sen nimi oli hyvän ja pahan tiedon puu, eli puussa oli myös pahoja hedelmiä (hedelmä oli sekä tiedon että nautinnon symboli eli tietoa nautinnosta, mikä hedelmän ’syöminen’ eli yhdyntä aikaan saisi’) eikä se siis voinut olla vain hyvä. Hyvä puu tuottaa hyviä ja paha puu pahoja hedelmiä sanoi muistaakseni Jeesuskin.
      Tieto pahasta ja paha oli olemassa siis a’priori ennen Eevan tekemisiä tulemista siitä tietoiseksi ja tämä paha oli joko ollut maailmassa aina tai tullut maailman Jumalan toimesta, sillä mitään muuta toimijaahan ei aikojen alussa ollut?

    • Ps. Edelleen on vastaamatta, m i s t ä yhteen Jumalan poikaan tuli tarve olla ylpeä ja vielä Jumalan kaltainen?

    • Pieni välihuomautus tähän keskustelun osaan, jos sallitte.

      Kielletystä puusta sanotaan: ”Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta(”hyvän-ja pahantiedon puusta”KR38) älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”(1. Mo2:17)

      Mistään Raamatun jakeesta ei ilmene, että tuossa puussa olisi ollut kahdenlaisia hedelmiä. Eikä se ollut millään tavoin sen kummempi kuin muutkaan puut, kylläkin edusti Jumalan suvereeniutta päättää asioista. Yhtäkään hedelmää ei oltu tarkoitettu ihmisten syötäväksi.

    • Sori Seppo, en eilen kiinnittänyt huomiota tarpeeksi siihen, että totesit erottamalla Jumalan ja tuon ns. käärmeen. Kiinnitin eilen edelleen huomioni vain siihen kirjoituksessasi, että ”paha oli Jumalasta, sillä mistään muusta se ei loogisesti voi olla.” Jumala ei voi mielestäni olla pahan varsinainen syy. Syytä on haettava pelkästään tuosta persoonasta. Tiedon puusta olen Raulin kanssa samaa mieltä. Se ei poikennut muista muuten kuin kiellon osalta. Siten ensimmäinen ihmisen tahto oli sidottu Jumalaan ja tuohon kieltoon, ettei siihen pidä koskea, sillä muuten tulee kaksinkertainen kuolema. Jumalalla oli varsin hyvin tiedossa tuo ennen maailman luomista tapahtunut lankeemus. Jumalan tapa kertoa asiasta oli asettaa tuo kielto. Niinkauan, kuin ensimmäiset ihmiset uskoivat Jumalan sanaa ei ollut mitään hätää. Luopumalla uskosta sanaan tuli syytökset Jumalaa kohtaan ja kaikella tavalla ns. ”synnin hätä käteen”.

      Tässä yhteydessä on mielestäni myös huomattava, että jokaisen ”ex nihilo” luodun tahto ennen maailman luomista oli myös sidottu Jumalaan ja hänen sanaansa. Loogisesti ajatellen ei ole mielestäni mahdollista, että kenelläkään luoduista olisi ollut irrallinen suhde Jumalaan ohi hänen sanansa. Pahan syytä on siksi mielestäni etsittävä suhteessa Jumalaan ja hänen sanaansa. Raamattu tosin vaikenee pahan alusta kuitenkin niin, että epäsuorasti siitä voidaan saada jotakin tietoa.

      Otan esille tässä yhteydessä vain tuon Eevan ja Aadamin lankeemuksen syyn, josta tosin ilmenee tietyllä tavalla synnin synnyn mekanismi. Tuo kiusaushan lähti sanoista: ”Onko Jumala todellakin sanonut: “Älkää syökö kaikista paratiisin puista”? Tuo kieroksi omasta syystään tullut peroona
      aivan oikein erottaa sanoillaan Jumalan ja hänen Sanansa kahdeksi eri persoonaksi, koska hän sen tietää kohdisten vihansa erityisesti Jumalan toiseen persoonaan Ihmisen Poikaan, joka varsin selvänä jatkuu ajassa. Synnin syntymisen varsinaisen syyn katson olevan pyrkimyksen tulla Jumalan kaltaiseksi (Jes14:13), johon hän viettelee myös Eevan. Tästä on mielestäni pääteltävissä, että tuon enkeliksi luodun synnin syy oli juurikin tuo pyrkimys tulla Jumalan kaltaiseksi. Mutta Jumala tulikin ihmisen kaltaiseksi sivuuttaen tuon persoonan, joka syttyi siitä hirmuiseen vihaan. En pyri tällä minkäänlaiseen väittelyyn, ajatusten vaihtoon kylläkin. Mielenkiintoista olisi myös Raulin kannanotto asiaan.

  6. Poimin tuosta Kostin puheenvuorosta yhden kohdan jatkaakseni siitä eteenpäin: “On mielestäni pääteltävissä, että tuon enkeliksi luodun synnin syy oli juurikin tuo pyrkimys tulla Jumalan kaltaiseksi.”

    Aivan. Tuota prosessia selostetaan toisaalla Raamatussa näin: “Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.”(Hes28:14,15)

    Kaiken takana oli ylpistyminen, ja omaan itseensä: “Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi.”(17) Tuollainen optio siis täydelliseen henkiolentoon oli luotu, immuniteetti itsekkyydelle ei ollut täydellinen.

    Ja miten tämä prosessi liittyy tapahtumiin Eedenissä? Edeltävä jae selittää tätä tottelevaisen ja upean enkelin muuntumista näin: “Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet…”(13)

    Tottelemattomuuden, siis pahuuden, synnyttänyt enkeli sai kohta seuraa kahdesta täydellisestä ihmisluomuksesta, jotka pienestä vihjeestä lähtivät kapinaan mukaan. Halusivat riippumattomina Jumalasta sanella hyvän ja pahan välisen rajan. Kosti jo viittasikin siihen, että Kaikkivaltiaalla oli heti keinot käytössään ja tilanne täydellisessä hallinnassa.

    Saatana väitti, että ilman Luojan ohjausta tullaan ihan hyvin toimeen – ja ollaan jopa kuolemattomia! Mikä oli nyt ongelma? Miten pahuus saadaan pois ja kaikki taas ymmärtävät, mistä se ainoa oikea ohjaus tulee?

    Joku olisi voinut ehdottaa, että lopetetaan ihmisparin elämä siltä seisomalta. Se olisi herättänyt kysymyksiä Jumalasta: Oliko Saatana sittenkin oikeassa? Entä jos ihminen olisikin osannut ilman taivaallista johtoa viljellä ja varjella maata? Oliko Luojalla jotakin salattavaa, kun tuolla tavoin aggressiivisesti reagoi?

    Työelämässä ollessani sattui joskus, että nokkela opiskelija hoksasi projektorin heijastamassa kuvassa jotakin erikoista. Mitä olisivat läsnäolijat päätelleet, jos olisin komentanut moisen kriitikon ulos luokasta? Eikö ollutkin parempi korjata oma moka tai sitten perustella, miksi asia on tekstissä ihan oikein ja kiittää tarkkaavaisuudesta?

    Edenin tapahtumien jälkeen Jumala kertoi välittömästi, miten pahuus poistetaan ja kaikki laitetaan taas kuntoon. Tuossa tilanteessa paljastettiin, että siemen tulee polkemaan aikanaan käärmeen pään rikki, ja kaikki siemenensä myös. Sitten Hän antoi ihmiskunnan edetä vapaasti kohti sellaista tilannetta, jossa kaikille selviää riippumattoman tien päätepysäkki. Korkeimman oikeuden sitova päätös on silloin astunut voimaan eikä valitusoikeutta koskaan enää ole.

    Pahuuden sallinta herättää toki monia asiallisia kysymyksiä, jotka voivat mennä teemasta “pahuuden alkuperä” kenties liiankin kauas. Mielenkiintoisessa ja asiallisessa keskustelussa sellainen vaara on aina olemassa. Blogin otsikossa luki “vapaus” ja alkuvirkkeissä puhuttiin vapauden rajoittamisesta koronan vuoksi ja muulla tavoin.

    Olen taipuvainen ajattelemaan, että tuo Edenissä luotu pahuus/tottelemattomuus aiheuttaa meille myös nuo tarpeelliset koronarajoitukset. Me kun emme osaa ihmiskuntana oikein pelata viruksien kanssa, joita ilman emme voisi kuitenkaan elää.

  7. Olen samaa mieltä tuosta Johannan kommentista koronan leviämiseen, kun vapauden rajoittaminen näyttää olevan lähinnä ihmisoikeuksien polkemista, jota vastaan myös kapinoidaan. Ajassa se sai alkunsa Edenissä, johon Rauli viittaat.

    Otit myös esille Kerubin, josta siis sanotaan: ” Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.” Tämän tekstin perusteella hänen oma kauneutensa ja ihanuutensa olisi siten lankeemuksen syynä. Viittasit myös tuohon optioon, jolloin ”immunitetti itsekkyydelle” oli tavallaan avoin.

    Mielenkiintoinen huomio tuo optio synnin syntymekanismin kannalta, sillä kun tuo kerubi katseli itseään, hän totesi itsensä ihanaksi ja ylpistyi. Tämä on selvänä vastakohtana sille, mitä Jeesus sanoi itsestään: ”…oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä (Mat11:29)” Tuo sana ”minä olen” lienee aina kun juutalaiset kuulivat sen Jeesuksen suusta aiheuttaneen heidän mielessään vastaväitteitä. Sama Jumalan hiljaisuus tulee ilmi, kun Elia pakenee Isebeliä Hoorebille, jossa Jumala puhuttelee häntä tuulen hiljaisessa huminassa.

    Tuossa näkymättömässä maailmassa lienee ollut kuitenkin jokin uskoon liityvä asia, joka on pitänyt tuota luotua maailmaa Jumalan sanassa ollen samalla tavoin sidotut Jumalaan kuten Eeva ja Aadam uskossa Häneen, josta voi myös luopua. Jumala ei näinollen etukäteen pakottanut heitä pysymään sanassa, vaan heillä oli avoin mahdollisuus langeta siitä. Tämä on tietenkin arvailua, kun meille ei asiasta Raamatussa suoraan kerrota, miten se tapahtui. Tuon maailman lankeemus on kuitenkin tosiasia.

    Palaan vielä tuohon Eevan ja Aadamin lankeemukseen, joka koski nimenomaan uskoa Jumalaan. Tuo itseään ihaileva kerubi luopui uskosta ja veti meidät mukanaan tuohon epäilyksen ja epäjumalanpalveluksen suohon, jonka tuo paholaiseksi muuttunut kerubi välitti Eevalle ja Aadamille epäilyksen muodossa: “Onko Jumala todellakin sanonut.” Jumalan Pojan asemaan pääseminen piti kuitenkin paholaisen liikkeessä viimeiseen asti. Siitä jälleen tuleva pääsiäinen meitä muistuttaa.

    • Tietyllä tavalla olen ottanut kantaa noissa kommenteissani tuohon Agustinuksen käsitykseen, että ensimmäisllä ihmisillä oli paratiisissa vapaa tahto. Olen tuonut esille sen näkemyksen, että heillä ei sinänsä ollut vapaata tahtoa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan heidän tahtonsa oli sidottu Jumalaan. Näinollen ensimmäisten ihmisten pyrkimys oli vapauttaa tahtonsa, (tosin kiusattuna), joka tarkoittaa vapautta Jumalasta, mutta he joutuivat orjuutetun tahdon vangiksi, josta Augustinus toteaa, että ”synnin orja palvelee isäntäänsä iloisin mielin.”

      Pahan alkusyy liittyy myös kiusaukseen ja tavallaan vapauteen, mutta kuitenkin Jumalan sanaan sidottuna. Vaikeaksi asian tekee se, että se liittyy tuohon kerubiin itseensä tulla Jumalan kaltaiseksi hallintavallassa. En tiedä kuinka pitkälle tätä voi tukia, ettei se mene yli kirjoitetun sanan.

    • Keskustelu on irronnut alkuperäisestä kysymyksenastelusta, joka koksi pahan alkusyytä, koskemaan jo toteutettavan pahan synnyn tekniikkaa ja seurauksia.
      Eli jäi yhä saamatta vastaus, mistä tuli täydelliseksi luotuun hyvään jumalanpoikaan syntinen ylpeä ajatus tulla Jumalan kaltaiseksi? No Kosti vastaisi sivumennen, että ”Raamattu tosin vaikenee pahan alusta kuitenkin niin, että epäsuorasti siitä voidaan saada jotakin tietoa.”
      Yksinkertainen logiikka mene minusta näin: Jos ensin oli olemassa vain Jumala eikä mitään muuta, niin kaikki sen jälkeen kuvaan tullut on voinut tulla vain Jumalasta, myös paha, kuten antamani raamatunjaekin koruttomasti toteaa.

    • Tuosta ensimmäisen ihmisparin lankeemuksesta voidaan Raamatun tekstin perusteella todeta, että “Jumala ei näinollen etukäteen pakottanut heitä pysymään sanassa, vaan heillä oli avoin mahdollisuus langeta”. Niin, miksi kielto, jota olisi ollut mahdoton rikkoa?

      Otit Kosti esille myös “viimeisen Aadamin”, jolla nimellä Jeesusta myös kutsutaan, kun Raamattu opettaa sen ensimmäisen tekosten sovituksesta.(1.Ko15:45) Pääsiäisen lähestyessä erittäin ajankohtainen näkövinkkeli, josta voimme ammentaa tietoa noihin Edenin tapahtumiinkin liittyen.

      Saatana yritti saada myös toisen Aadamin lähtemään mukaansa riippumattomuuden ja kapinallisuuden tielle. Jeesus ei antanut tuumaakaan periksi erämaassa Saatanan kanssa keskustellessaan, ei toki myöhemminkään. Lähes kaikki vastaukset Paholaiselle alkoivat “On kirjoitettu”, ja sitten sitaattia tuon ajan Raamatusta. Tällä tavoin Jumalan Poika osoitti, että taivaassa olevalle Isälle kuuluu kaikesta kunnia, Hän päättää rajan hyvälle ja pahalle.

      Jeesuksen koetteleminen olisi ollut täysin turha operaatio, jos Kristuksella ei olisi ollut mahdollisuutta mennä samaan kelkkaan mihin se ensimmäinen Aadam oli hypännyt. Jumalan Poika kuitenkin sanoi, että “minä teen kaiken hänen mielensä mukaan” ja viittasi Isäänsä.(Joh8:29)

      Kun nyt siis lähestymme juuri sitä ajankohtaa, jolloin Jeesus antoi virheettömän uhrinsa meidän kaikkien puolesta, voimme pitää mielessä Korinttilaisille alun perin kirjoitetut sanat: “Koska kuolema sai alkunsa ihmisestä, alkoi myös ylösnousemus ihmisestä. Niin kuin kaikki kuolevat Aadamin vuoksi, tehdään kaikista eläviä Kristuksen vuoksi.”(1.Ko15:21,22UT2020)

    • Seppo. Kun tarkastellaan Edenin tapahtumia Raamatussa, ei voida sivuuttaa myöhempiä tapahtumia samassa kirjassa.

      Esimerkiksi mitä tapahtui ensimmäiselle Aadamille voidaan peilata siihen, mitä Raamattu kertoo ”viimeisestä Aadamista”. Molemmat kun olivat lähtökohdaltaan täydellisiä ja virheettömiä, mutta silti heille molemmille oli mahdollista poiketa annetuista ohjeista ja tehdä pahaa..

  8. Kuten Rauli totesit, ”niin, miksi kielto, jota olisi ollut mahdoton rikkoa?” Näin asia on koskien Eevaa ja Aadamia kuten myös Kristusta. Mikäli hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta langeta, kysymys olisi ollut Sepon tuntemasta teatterista.

    Sovellettuna pahan perimmäiseen syyhyn, sinänsä tuollaista vastaavaa kieltoa ei voinut olla, kun kaikki oli luotu hyväksi. Se johtaisi loogiseen ogelmaan. Mahdollisuus lankeamiseen kuitenkin oli, kuten Raamatun historia todistaa. Pahan ongelma ei myöskää ratkea sillä, että sitä haettaisiin vähän samalla tavalla kuin katolisessa kirkossa neitsyt Marian synnittömyyttä, jolloin siitä aukenee synnittömyyden loputon ketju. Samoin ei voida ajatella, että pahan syy johtuu siten loogisesti sitä edeltävästä syystä jne. Tämä tulkinta johtaa myös mahdottomuuteen.

    Entäpä Sepon näkemys siitä, että paha saa syntynsä Jumalasta. Mielestäni tämä avaa kysymyksen siitä, millä tavalla Jumala voisi olla Jumala ja samalla kertaa oma syyttäjänsä. Miten olla yksin Totuus ja samalla syyttää itseään valehtelijaksi. Näin, mikäli paha olisi Jumalan aihuttamaa, hän olisi samalla siten myös valheen aikaansaaja.

    Te tulette, niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Tämä on sikäli valheellinen lause, että Eeva ja Aadam tiesivät ja näkivät Edenissä, mikä on hyvää (so. kaikki mitä Jumala on luonut), mutta kiusaus liittyi siihen, että he tulisivat tietämään myös pahan, niinkuin Jumala.

    Tuo omissa silmissään ihanan Kerubin ”oma syy” on ymmärrettävissä kuitenkin mielestäni tavalla, että hänen ollessaan vielä Jumalan silmissä hyvä enkeli, hän huomasi sen, ettei Jumala ottaisi häntä persoonansa yhteyteen, vaan ihmisen. Tästä tuo ihanuuttaan ihaileva persoona lankesi vihaan ja langetti vihassaan ihmisen. Vainosi ihmiseksi tullutta Kristusta ja vainoaa koko ihmiskuntaa ja yrittää saada meidät luopumaan yksin uskosta Kristukseen, kuten hänen tapansa on ollut aina. Hänet on kuitenkin voitettu. Pahan ongelma ratkeaa ainostaan sillä. Siitä pääsiäinen meitä muistuttaa myös tämän vitsauksen keskellä.

    • ”että he tulisivat tietämään myös pahan, niin kuin Jumala.”

      Siis paha oli olemassa jo ennen lankeemuksia, koskapa Jumala tunsi sen.(MOT)

    • Totta, Jumala oli tietoinen tuosta kerubin lankeemuksesta, ennenkuin Eeva ja Aadam tulivat siitä osallisiksi. Kiusauksen sanoista tuo tulee ilmi. Te tulette tietämään niin kuin Jumala, myös pahan. Tietäminen on luonnollisesti eri asia, kuin osallisuus siitä. Vaikka emme olisi samaa mieltä, en kaiketi olisi tullut ilman sinun alkukommenttiasi asiaa miettineeksi. Toki olen sitä aiemminkin miettinyt, mutta uusia näkökulmia sinun ja Raulin kommentit ovat asiaan tuoneet, nimenomaan logiikan osalta. En tiedä olenko siinä kovin hyvin onnistunut, mutta olen pyrkinyt välttämään menemästä suoraan raamatunjakeiden taakse, vaikka luonnollisesti niillä on keskeinen merkitys kristinuskoa ajatellen. Ei niitä sivuuttaa voi.

Tykkyläinen Johanna
Tykkyläinen Johanna
Teen väitöskirjaa kirkkoisä Augustinuksen perisyntiopista ja haluan siksi tehdä häntä tutummaksi ihmisille. Augustinus oli hyvä sanankäyttäjä ja syvällinen ajattelija, jonka oivalluksista on iloa yhä tänäkin päivänä. Kirjoitan blogiin joka toinen viikko väitöskirjaani liittyvästä aiheesta, eli kirjoitukset koskevat lähinnä Augustinuksen syntioppia. Mikäli jollain on joku Augustinuksen opetuksia koskeva kysymys, yritän vastata siihen.