Vapaus
Koronan leviämisen ehkäisemiseen pyrkivät toimet ovat saaneet tietyt piirit itkemään, että heidän vapauksiaan rajoitetaan. Että ei vapaassa maassa ole lupa pakottaa kansalaisia suojelemaan itsensä ja toistensa henkeä.
Keskustelu vapaudesta vinoutuu, jos vapauden katsotaan tarkoittavan, että yksilö saa tehdä mitä lystää. Augustinuksella on varsin erilainen näkemys vapaudesta. Hänelle vapauden korkein muoto on Jumalan vapaus. Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa. Silti hän ei kykene tekemään mitään pahaa, väärää tai epäoikeudenmukaista, koska se olisi vastoin hänen olemustaan. Augustinus näin alleviivaa sitä, että vapaa tahto ei tarkoita kykyä valita mitä vaan. Hänelle vapaa tahto tarkoittaa vapautta tehdä hyvää.
Augustinus uskoo, että ensimmäisillä ihmisillä oli paratiisissa vapaa tahto. He olisivat voineet elää Jumalan tahdon mukaan, pysyä rikkomattomassa yhteydessä häneen ja toisiinsa, ja lopulta saavuttaa kuolemattomuuden. Ihmiset kuitenkin valitsivat toisin. He halusivat elää oman tahtonsa, eivät Jumalan tahdon mukaan. Tämän valinnan seurauksena he menettivät helpon elämänsä ja useat siihen asti nauttimansa Jumalan lahjat, tahdon vapaus mukaanluettuna.
Langenneen ihmiskunnan tahdon vapautta rajoittavat monet asiat. Augustinus tiesi kokemuksesta, miten suuria vaikeuksia esimerkiksi tavan voima asettaa ihmisen tahdolle. Huonoista tavoista on hankala päästä eroon, vaikka kuinka ponnistelisi. Ruumiin lukuisia vaateita ei voi tahdolla hallita – tahdolla ei voi estää itseään tulemasta nälkäiseksi, janoiseksi tai väsyneeksi.
Augustinus on tietoinen siitä, että ihmisen tahto ei elä tyhjiössä. Ympäröivä kulttuuri, aiemmin tekemämme päätökset ja kokemuksemme vaikuttavat valintoihin, joita tulevaisuudessa teemme. Arvomme, haaveemme ja rakkautemme rajaavat meille aidosti mahdollisia vaihtoehtoja.
Mitä tulee syntiin, Augustinus katsoo ihmisen olevan siinä vapaa. Syntinen tekee syntiä vapaasta tahdostaan, koska hän nauttii siitä. Augustinus muistuttaa, ”kenen voittama ihminen on, sen orja hän on” (2. Piet. 2:19). Synnin orja palvelee isäntäänsä iloisin mielin.
Ollakseen aidosti vapaa tekemään hyvää, ihminen tarvitsee Augustinuksen mukaan armoa: ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita” (Joh. 8:36). Jumala kutsuu ihmisiä luokseen vapauttaakseen heidät. Pyhä Henki sytyttää kristittyjen sydämessä rakkauden, joka saa heidät iloitsemaan hyvän tekemisestä ja oikeista valinnoista synnin palvelemisen sijaan. Rakkaus ohjaa tahtoa oikeaan toimintaan.
Augustinuksen mielessä ihmisen vapaus täydellistyy taivaassa, jossa pelastettujen on mahdotonta tehdä pahaa. Siellä elämä on onnellista, kun luodut elävät Luojansa kaitsennassa ikuisesti.
---
(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)
42 kommenttia
Eihän kivi tule loogisesti esille vasta sitten, kun siihen kompastuu, ellei se ole ollut olemassa jossain muodossa jo ennen kompastumista. Sama koskee tuota mustaa lappua.
Tuo käsite ”olla olemassa” on aika mielenkiintoinen, ja sen merkitys otetaan ehkä helposti vähän liian itsestäänselvänä.
Joskus luin väitteen, että ”tulevaisuutta ei ole olemassakaan, ennenkuin saavutamme sen.” Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa, ja mikä aika sitten näin ajattelevan mielestä ”on olemassa”? Nykyhetki? Onko se kuluva minuutti, sekunti, vai sekunnin sadasosa?
Entä onko aika ylipäätään ”olemassa” samoin kuin konkreettinen materia? Jos se on olemassa tietyllä tavalla, toisella tasolla kuin materia, kuinka voi ajatella että ajasta on vain jokin osa kerrallaan olemassa?
No, nyt taitaa mennä liikaa sivuraiteelle.
Kysymys vapaasta tahdosta on teologinen ja filosofinen haaste. Itse ajattelen, että Jumala ei luonut tai erikseen antanut ihmiselle vapaata tahtoa, vaan vapaa tahto on se Jumalan kaltaisuus, Jumalan kuvuus, meissä. Luodessaan ihmisen Jumala siirsi, itse luomisessa, ihmisolentoon jotain itsestään. Sen mikä erottaa ihmisen vaistonvaraisista eläimistä.
On täyttä asiaa rinnastaa pandemian aikaansaama tilanne Raamatun alkusivuille. Nykyisin vapautta rajoittavat “toimet ovat saaneet tietyt piirit itkemään, että heidän vapauksiaan rajoitetaan”. Edenissä rajoitukset koskivat vain yhtä hedelmäpuuta: “Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö”.
Nykyään lienee selvää, että tautiepidemian hillitseminen vaatii yksilöiden vapauden kaventamista, mutta miksi tuo yhden puun kielto? Oliko se kohtuuttoman rajoittava, kun puita ympäristössä oli vähintään riittävästi noille kahdelle ihmiselle?
On miellyttävä lukea tutkittua tietoa, ja aivan Raamatun mukaiselta kuulostaa Augustinuksen ajatuskulku ihmiskunnan alkutaipaleelta: “He olisivat voineet elää Jumalan tahdon mukaan, pysyä rikkomattomassa yhteydessä häneen ja toisiinsa, ja lopulta saavuttaa kuolemattomuuden. Ihmiset kuitenkin valitsivat toisin. He halusivat elää oman tahtonsa, eivät Jumalan tahdon mukaan.”
Seppo tuossa otti jälleen esille tuon pahuuden alkuperän, kaikki kun alussa oli hyvää ja hyvin. Augustinus näyttää ymmärtäneen asian ytimen: “Ihmiset kuitenkin valitsivat toisin. He halusivat elää oman tahtonsa, eivät Jumalan tahdon mukaan.”
Ei ole kyse siis mistään palikkatestistä, kahden värisistä palikoista pöydällä. Kyse oli siitä, kenelle kuuluu suvereenius: “Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa”, kulkee ilmeisesti siis Augustinuksen ajatus. Ensimmäinen ihmispari valitsi siis tottelemisen ja tottelemattomuuden välillä, siinä ne palikat.
Paha sai olemassaolonsa tällä planeetalla tottelemattomuuden myötä, kunniaa ei annettu sille, jolle se kuuluu ja päätettiin tallata omia polkuja. Samoja erehdyksiä tehdään nykyisin koronaepidemian kanssa, mutta kyse voi nykyään olla silkasta typeryydestä, ja sitä tautia ei ensimmäisen ihmisparin perimä saanut aikaan. Kyse oli erittäin tietoisesta valinnasta.
No miksi täydellinen saattoi mennä vipuun? Raamattu sen suoraan paljastaa: miksi kieltoa, jos tottelemattomuus olisi ollut täydelliselle ihmiselle sula mahdottomuus? Kielto osoitti, että valinta oli pariskunnan mahdollista tehdä ihan itse.
Tilanteeseen liittyy Luojan perusominaisuus, joka on rakkaus. Hän halusi antaa ihmisille mahdollisuuden rakastaa Tekijäänsä seuraavan periaatteen mukaisesti: “Sitähän Jumalan rakastaminen on, että noudatamme hänen käskyjään. Eikä hänen käskyjään ole raskasta noudattaa.”(1.Joh5:3) Täydelliselle vielä kohtuullisempi vaatimus, kun ympärillä pelkkää paratiisia.
Jotkut valitsevat nykyisin väärin, antavat vauhtia viruksille ja aikaansaavat muille ongelmia. Adam ja Eeva käyttivät vapaata tahtoaan paljon kohtalokkaammin seurauksin koskien koko ihmiskuntaa. Onneksi virus nimeltä kuolema on heidän jälkeläisiltään pari tuhatta vuotta sitten sovitettu, ja taisi olla se Augustinus opetuksessaan samoilla linjoilla?
Seppo: “Selittämättä jää mistä tuo ylpeys häneen tuli, kun mitään pahaa ei vielä pitänyt olla ja eikö ylpeys ole pahaa.”
Ylpeys on Raamatun mukaan meihin . ja siis myös näköjään henkiolentoihin – rakennettu ominaisuus siinä missä nöyryys ja vaatimattomuuskin. Voimme käyttää meihin istutettuja kykyjä sekä hyvään että pahaan suuntaan. Raamattu opastaa 2.Korinttilaiskirjeessä ja sen luvussa 12 olemaan ylpeä oikeista asioista, jottei olemaan ylpeä Saatanan antaman mallin mukaan itsekkäästi.
Luomistyön tuloksena meihin istutetut kyvyt ja ominaisuudet ovat varsin neutraalia tavaraa. Sinäkin Seppo olet saanut jo geenipohjalta kapasiteetin teatterityöhön, uskoisin. Olet voinut käyttää ja suunnata tuota taipumustasi moneen eri suuntaan, ja harjoittelemalla olet vielä lisännyt noita ominaisuuksia.
Jos olen oikein informoitu, 1930-luvulla näyttämötaidetta käytettiin varsin kyseenalaisten tarkoitusperien edistämiseen. Lähes kaikkien mielestä se oli pahaa. Ja paha tuli siitä, että oikeita asioita alettiin käyttää vääriin tarkoituksiin.
Spekuloidaanpa vähän. Ensimmäinen ihmispari sai kyvyn kääntyä vasemmalle tai oikealle, ja ilmeisesti molempiin suuntiin kääntyilivätkin. Jos Luoja olisi kieltänyt kääntymästä oikealle sen sijaan että kielsi heiltä yhden puun, synti olisi saanut alkunsa yhdestä virheliikkeestä. Olennaista pahan ilmaantumiselle ei ollut se, mitä aiemmin oli luotu vaan se, miten annettua elämää tykötarpeineen käytettiin.
Ennen Saatanan lankeamista kaikki taivaassa eläneet Jumalan pojat noudattivat ohjeita, jolloin syntiä ei vielä ollut missään, siis väärinkäyttöä ja harhaan osumista. Ja maan päälle tuo tottelemattomuus sitten langattomasti siirtyi, vaikka toki yhtä eläinressukkaa käytettiin houkutusta tehostamaan.
Seppo, onko mielestäsi yksi ja sama persoona, joka sanoo: ”Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi”, ja ”Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista”? Molemmat lauseet ovat kyllä tosia, mutta eivät loogisesti voi olla saman persoonan sanomia. Tai sitten Jumala on todella kaksijakoinen, että toisaalta ehdottomasti kieltää ja sitten sanoo; onko Jumala todellakin sanonut? Ensin Jumala käskee uskomaan sanaansa ja sitten käskee sitä epäilemään. Ei oikein toimi. Loogisesti.
Kuten toteat kristinopin mukaan ”Jumala on luonut kaiken ex nihilo,” myös ne joka ovat luodut ennen ajan alkua. Ei hyvä voi istutaa pahaa puuta. Puu oli hyvä, mutta siihen oli kuten edellä totesin liitetty kielto syödä siitä. Ihmisellä ei ollut vapaata tahtoa edes Eedenissä, vaan Jumala oli sitonut heidät sanaansa. Tuo persoona houkutteli heidät luopumaan juuri tuosta uskosta sanaan tullakseen vapaaksi. He tulisivat niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Kuinka suloinen puu antamaan ymmärrystä. Eevalle ei riitä Jumalan tuntemus, hänen oli saatava tietää myös paha ja joutuivat sidotuksi, kuten mekin
Eeva maistoi ja Aadam seurasi perässä. Ja heidän silmänsä aukenivat ja samassa he muistivat Jumalan lain ja sen kautta tulivat tuntemaan synnin ja pahan ja kuoleman, johon heidät houkutteli tuo persoona, joka halusi itse olla Jumalan kaltainen ja lankesi Jumalan sanasta ja Jumala hylkäsi hänet syvimpään pimeyteen. Pahan alun näen siten siinä, että tuo ihana Jumalan luomus edeltä näki, että Jumala halusi yhtyä ihmisen persoonaan Pojassaan, eikä häneen ihanimpaan luomukseen. Täten hän yltyi hirmuiseen vihaan. Siksi hän kaikin keinoin yritti langettaa Jeesuksen ja saada Ihmisen Pojan kumartamaan häntä, tullakseen itse Jumalan kaltaiseksi. Näin pahan alun näen.
Poimin tuosta Kostin puheenvuorosta yhden kohdan jatkaakseni siitä eteenpäin: “On mielestäni pääteltävissä, että tuon enkeliksi luodun synnin syy oli juurikin tuo pyrkimys tulla Jumalan kaltaiseksi.”
Aivan. Tuota prosessia selostetaan toisaalla Raamatussa näin: “Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.”(Hes28:14,15)
Kaiken takana oli ylpistyminen, ja omaan itseensä: “Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi.”(17) Tuollainen optio siis täydelliseen henkiolentoon oli luotu, immuniteetti itsekkyydelle ei ollut täydellinen.
Ja miten tämä prosessi liittyy tapahtumiin Eedenissä? Edeltävä jae selittää tätä tottelevaisen ja upean enkelin muuntumista näin: “Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet…”(13)
Tottelemattomuuden, siis pahuuden, synnyttänyt enkeli sai kohta seuraa kahdesta täydellisestä ihmisluomuksesta, jotka pienestä vihjeestä lähtivät kapinaan mukaan. Halusivat riippumattomina Jumalasta sanella hyvän ja pahan välisen rajan. Kosti jo viittasikin siihen, että Kaikkivaltiaalla oli heti keinot käytössään ja tilanne täydellisessä hallinnassa.
Saatana väitti, että ilman Luojan ohjausta tullaan ihan hyvin toimeen – ja ollaan jopa kuolemattomia! Mikä oli nyt ongelma? Miten pahuus saadaan pois ja kaikki taas ymmärtävät, mistä se ainoa oikea ohjaus tulee?
Joku olisi voinut ehdottaa, että lopetetaan ihmisparin elämä siltä seisomalta. Se olisi herättänyt kysymyksiä Jumalasta: Oliko Saatana sittenkin oikeassa? Entä jos ihminen olisikin osannut ilman taivaallista johtoa viljellä ja varjella maata? Oliko Luojalla jotakin salattavaa, kun tuolla tavoin aggressiivisesti reagoi?
Työelämässä ollessani sattui joskus, että nokkela opiskelija hoksasi projektorin heijastamassa kuvassa jotakin erikoista. Mitä olisivat läsnäolijat päätelleet, jos olisin komentanut moisen kriitikon ulos luokasta? Eikö ollutkin parempi korjata oma moka tai sitten perustella, miksi asia on tekstissä ihan oikein ja kiittää tarkkaavaisuudesta?
Edenin tapahtumien jälkeen Jumala kertoi välittömästi, miten pahuus poistetaan ja kaikki laitetaan taas kuntoon. Tuossa tilanteessa paljastettiin, että siemen tulee polkemaan aikanaan käärmeen pään rikki, ja kaikki siemenensä myös. Sitten Hän antoi ihmiskunnan edetä vapaasti kohti sellaista tilannetta, jossa kaikille selviää riippumattoman tien päätepysäkki. Korkeimman oikeuden sitova päätös on silloin astunut voimaan eikä valitusoikeutta koskaan enää ole.
Pahuuden sallinta herättää toki monia asiallisia kysymyksiä, jotka voivat mennä teemasta “pahuuden alkuperä” kenties liiankin kauas. Mielenkiintoisessa ja asiallisessa keskustelussa sellainen vaara on aina olemassa. Blogin otsikossa luki “vapaus” ja alkuvirkkeissä puhuttiin vapauden rajoittamisesta koronan vuoksi ja muulla tavoin.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että tuo Edenissä luotu pahuus/tottelemattomuus aiheuttaa meille myös nuo tarpeelliset koronarajoitukset. Me kun emme osaa ihmiskuntana oikein pelata viruksien kanssa, joita ilman emme voisi kuitenkaan elää.
Olen samaa mieltä tuosta Johannan kommentista koronan leviämiseen, kun vapauden rajoittaminen näyttää olevan lähinnä ihmisoikeuksien polkemista, jota vastaan myös kapinoidaan. Ajassa se sai alkunsa Edenissä, johon Rauli viittaat.
Otit myös esille Kerubin, josta siis sanotaan: ” Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.” Tämän tekstin perusteella hänen oma kauneutensa ja ihanuutensa olisi siten lankeemuksen syynä. Viittasit myös tuohon optioon, jolloin ”immunitetti itsekkyydelle” oli tavallaan avoin.
Mielenkiintoinen huomio tuo optio synnin syntymekanismin kannalta, sillä kun tuo kerubi katseli itseään, hän totesi itsensä ihanaksi ja ylpistyi. Tämä on selvänä vastakohtana sille, mitä Jeesus sanoi itsestään: ”…oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä (Mat11:29)” Tuo sana ”minä olen” lienee aina kun juutalaiset kuulivat sen Jeesuksen suusta aiheuttaneen heidän mielessään vastaväitteitä. Sama Jumalan hiljaisuus tulee ilmi, kun Elia pakenee Isebeliä Hoorebille, jossa Jumala puhuttelee häntä tuulen hiljaisessa huminassa.
Tuossa näkymättömässä maailmassa lienee ollut kuitenkin jokin uskoon liityvä asia, joka on pitänyt tuota luotua maailmaa Jumalan sanassa ollen samalla tavoin sidotut Jumalaan kuten Eeva ja Aadam uskossa Häneen, josta voi myös luopua. Jumala ei näinollen etukäteen pakottanut heitä pysymään sanassa, vaan heillä oli avoin mahdollisuus langeta siitä. Tämä on tietenkin arvailua, kun meille ei asiasta Raamatussa suoraan kerrota, miten se tapahtui. Tuon maailman lankeemus on kuitenkin tosiasia.
Palaan vielä tuohon Eevan ja Aadamin lankeemukseen, joka koski nimenomaan uskoa Jumalaan. Tuo itseään ihaileva kerubi luopui uskosta ja veti meidät mukanaan tuohon epäilyksen ja epäjumalanpalveluksen suohon, jonka tuo paholaiseksi muuttunut kerubi välitti Eevalle ja Aadamille epäilyksen muodossa: “Onko Jumala todellakin sanonut.” Jumalan Pojan asemaan pääseminen piti kuitenkin paholaisen liikkeessä viimeiseen asti. Siitä jälleen tuleva pääsiäinen meitä muistuttaa.
Kuten Rauli totesit, ”niin, miksi kielto, jota olisi ollut mahdoton rikkoa?” Näin asia on koskien Eevaa ja Aadamia kuten myös Kristusta. Mikäli hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta langeta, kysymys olisi ollut Sepon tuntemasta teatterista.
Sovellettuna pahan perimmäiseen syyhyn, sinänsä tuollaista vastaavaa kieltoa ei voinut olla, kun kaikki oli luotu hyväksi. Se johtaisi loogiseen ogelmaan. Mahdollisuus lankeamiseen kuitenkin oli, kuten Raamatun historia todistaa. Pahan ongelma ei myöskää ratkea sillä, että sitä haettaisiin vähän samalla tavalla kuin katolisessa kirkossa neitsyt Marian synnittömyyttä, jolloin siitä aukenee synnittömyyden loputon ketju. Samoin ei voida ajatella, että pahan syy johtuu siten loogisesti sitä edeltävästä syystä jne. Tämä tulkinta johtaa myös mahdottomuuteen.
Entäpä Sepon näkemys siitä, että paha saa syntynsä Jumalasta. Mielestäni tämä avaa kysymyksen siitä, millä tavalla Jumala voisi olla Jumala ja samalla kertaa oma syyttäjänsä. Miten olla yksin Totuus ja samalla syyttää itseään valehtelijaksi. Näin, mikäli paha olisi Jumalan aihuttamaa, hän olisi samalla siten myös valheen aikaansaaja.
Te tulette, niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Tämä on sikäli valheellinen lause, että Eeva ja Aadam tiesivät ja näkivät Edenissä, mikä on hyvää (so. kaikki mitä Jumala on luonut), mutta kiusaus liittyi siihen, että he tulisivat tietämään myös pahan, niinkuin Jumala.
Tuo omissa silmissään ihanan Kerubin ”oma syy” on ymmärrettävissä kuitenkin mielestäni tavalla, että hänen ollessaan vielä Jumalan silmissä hyvä enkeli, hän huomasi sen, ettei Jumala ottaisi häntä persoonansa yhteyteen, vaan ihmisen. Tästä tuo ihanuuttaan ihaileva persoona lankesi vihaan ja langetti vihassaan ihmisen. Vainosi ihmiseksi tullutta Kristusta ja vainoaa koko ihmiskuntaa ja yrittää saada meidät luopumaan yksin uskosta Kristukseen, kuten hänen tapansa on ollut aina. Hänet on kuitenkin voitettu. Pahan ongelma ratkeaa ainostaan sillä. Siitä pääsiäinen meitä muistuttaa myös tämän vitsauksen keskellä.
Kirjoittaja
Johanna Tykkyläinen
Teen väitöskirjaa kirkkoisä Augustinuksen perisyntiopista ja haluan siksi tehdä häntä tutummaksi ihmisille. Augustinus oli hyvä sanankäyttäjä ja syvällinen ajattelija, jonka oivalluksista on iloa yhä tänäkin päivänä. Kirjoitan blogiin joka toinen viikko väitöskirjaani liittyvästä aiheesta, eli kirjoitukset koskevat lähinnä Augustinuksen syntioppia. Mikäli jollain on joku Augustinuksen opetuksia koskeva kysymys, yritän vastata siihen.
Edenin tapausten ja vapaan tahdon välillä on ongelma. Jumala oli luonut kaiken hyväksi eikä mitään syntiä/pahaa ollut. Mutta ihminen valisti pahan! Nyt kysyn, miten hän saattoi valita jotain jota ei vielä ollut? Ts. että ihminen ei tiennyt tekevänsä pahaa valitessaan väärin ja ollessaan tottelematon, sillä ei hän tiennyt että tottelemattomuus oli ’pahaa’-Eli miten voit valita mustan lapunpöydältä jolla on vain valkoisia. tai miten voit kompastua kiveen, joka tulee olemassaoloon vasta silloin kun siihen olet kompastunut? Kirkon dogmaatikoille ei tämä looginen ongelma liene pälkähtänyt muinoin edes mieleen.
Ilmoita asiaton kommentti