Saatuani puolentoista vuoden urakan valmiiksi ja käsikirjoituksen kustantajalle, olen taas innostunut keskustelemaan. KM24 on minulle siihen hyvin soveltuva foorumi, koska kirkon asiat usein ovat mielessä. Erilaisuuden sieto ja ajatustenvaihto monenlaisten tulkintojen välillä on yksi kirkon ja yhteiskunnan suhteen avainkysymyksiä.
Kotipaikkakuntani Aviisissa, Turun Sanomissa kirjoitin Vapaa-ajattelijoiden mielestäni perin kummallisesta roolista tämän päivän Suomessa- Seurauksena oli Lari Parikan juttu, jonka Mielipide-sivun toimitus taittoi kuudelle palstalle kauniin Martin-kirkon kuvan kanssa:Valtio ja kirkko erotettava toisistaan. Viittaukseni Italian verotukseen oli alunperin hiukan hämärä, mutta otin siitä paremman selvän. Katajanokalta, Kirkon Ulkoasiainosastolta löytyi mies, joka tunsi niin Pohjoismaiden kuin Välimeren seudun kirkollisia oloja. Nimittäin Tomi Karttunen, k iitos hänelle. Nämä asiat saisivat olla paremmin meidän kaikkien hallussa.
Olen pitkään ihmetellyt, mikä on Vapaa-ajattelijoiden selvin ja vahvin funktio: ahkeroida saadakseen ihmiset eroamaan kirkosta. Miltä tuntuisi, jos meillä toimisi järjestö, jonka päätehtävä olisi saada ihmiset eroamaan ammattiyhdistysliikkeestä? Tai jos liikuntakielteiset ihmiset perustaisivat järjestön, jonka tarkoitus olisi saada kansalaiset eroamaan urheilu- ja liikuntajärjestöistä? Kaikkein merkillisintä on, että Vapaa-ajattelijat anovat ja saavat valtiontukea omaksumansa tehtävän suorittamiseen. Toisin sanoen, keskittyvät verovaroilla kirkon vastustamiseen.
Välimeren maissa kuten Espanjassa ja Italiassa ei tällainen säästö-markkinointi ole mahdollista. Vapaa-ajattelijat yllyttävät ihmisiä säästämään rahaa eroamalla kirkosta. Italiassa on voimassa ”kahdeksan promillen vero”. Jokainen maksaa tuloistaan 0.8 % joko katoliselle tai muille kirkoille tai vapaille uskonnollisille liikkeille kuten helluntai-seurakunnille. Veron voi osoittaa myös Italian hindulaisten tai budhalaisten liitoille. Ne, jotka eivät halua tukea mitään uskonnollista liikettä ohjaavat veron valtiolle, sen yleishyödyllisiin hankkeisiin. Keskustelua on käyty siitä, voiko valtio käyttää näin kertyviä varoja NATO-projekteihin.
Kun meillä vaaditaan valtion ja kirkon eroa, vedotaan usein muihin Pohjoismaihin. Minusta tämä kertoo lähinnä tietämättömyydestä. Pohjoismaisessa katsannossa on valtion ja kirkon ero Suomessa jo toteutettu. Ruotsi on vuosikymmenet tavoitellut Suomen ev.lut. kirkon kaltaista itsenäisyyttä, eikä se tässä suhteessa vieläkään ole Suomea edellä.
Suomen kirkko on ollut edelläkävijä. Asioista on sovittu hyvässä hengessä valtio-kirkko-komiteoissa, yhteistyössä kaikkien poliittisten ryhmien kanssa. Kaikkein vähäisin kirkon itsenäisyys on Tanskassa. Siellä ei ole edes kirkolliskokousta, vaan kirkon asioista päättää valtio. Valtio maksaa verovaroista pappien palkat. Näin on myös Norjassa ja Islannissa. Ruotsissa ei ole kirkollisveroja, vaan veroluontoinen kirkollismaksu, jonka valtio kerää.
Näihin keskusteluihin kaipaisi konkreettisuutta. Lari Parikka otti esimerkiksi hautausmaat. Hän arvelee, että valtio ja kunnat hoitaisivat ne halvemmalla. Mihinkähän luulo mahtaa perustua? Valtio tai kunnat eivät ole osoittaneet asiaan minkäänlaista kiinnostusta. Nykytilanteessa ne eivät siihen ryhdu. Seurakunnat ovat hoitaneet hautausmaita sekä hyvin, että taloudellisesti, kaiken lisäksi myös uskonnottomien hautapaikat. Mikään ei estä Vapaa-ajattelijoita perustamasta omia hautausmaita, mutta siitäkään ei ole mitään merkkiä nähtävissä. Vapaa-ajattelijat keskittävät voimansa kirkon arvosteluun ja kirkon resurssien heikentämiseen.
Muutama vuosi sitten sääti eduskunta hautaustoimilain, jonka kirkko tavalliseen jees-tapaansa hyväksyi. Säädettiin, että seurakunnat tarjoavat kaikille kansalaisille hautapaikan samaan hintaan. Siis kirkollisveroa maksaville ja sitä maksamattomille. Odottelen lakia, jossa eduskunta säätää saman vakuutusturvan kaikille kansalaisille, niin vakuutusmaksunsa maksaville kuin sitä maksamattomille. Hautausasiassa on rakas kirkkomme pannut paremmaksi: luterilaiset papit siunaavat kaikki, kirkkoon kuuluvat ja kuulumattomat.
Vapaa-ajattelijat eivät näe kirkon toiminnassa mitään hyvää. Molemmilla silmillään asioita katsovat voivat toki nähdä kirkon tekevän paljonkin hyvää. Oikein on, ettei esimerkiksi perheneuvonta ja diakonia kohdistu vain kirkon jäseniin, vaan kaikkiin avun tarvitsijoihin.
Kirkon ensimmäinen ja tärkein tehtävä on hengellinen, evankeliumin todeksi eläminen. Samalla voi sanoa, että jyrkkää jakoa maallisen ja hengellisen välille ei voi tehdä, jos pysytään Uuden testamentin pohjalla. Kirkko on aina, alusta asti toiminut paremman ja oikeudenmukaisemman elämän ja maailman puolesta.
Kirkon identiteetti on tärkeä. Olen jokseeenkin samaa mieltä T.Ruokasen haastatteleman Samuel Salmen, ensimmäisen papin paikkani työtoverin kanssa tästä. Lutherin regimenttioppi toimii yhä ja on tärkeä. Samalla meidän toimintamme ei voi rajoittua vain hengellisiin kysymyksiin. Oulun piispa on tärkeällä asialla puhuessaan myös hiippakuntansa kaivoksista. ”Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.”
Minusta on kyllä vallan merkillistä, että pitäisi kuulua johonkin yhdistykseen, jonka oppia ei jaa, ihan sen takia, kun 10% jäsenmaksuista menee hyvään tarkoitukseen. Siis kamoon. Jos siis jäsenmaku olisi 100€, niin 10€ menee hyvään. Eikö silloin kannata erota tuosta yhdistyksetä ja laittaa vaikka 50€ hyväntekeväisyyteen. Saa tehtyä 5 kertaa enemmän hyvää ja säästääkin vielä 50€.
TUOMAS kamoon, voisitko kiinnittää vähän huomiota luetun ymmärtämiseen? Minä en ole esittänyt, että joku kuuluisi kirkkoon ”10 % hyväntekeväisyyden” tähden. Sehän olisi ihan älytöntä, Se on yksi esimerkki siitä, että ensin maalaa pirun seinälle ja sitten käy tomerasti sitä vastustamaan.
Koko ”hyväntekeväisyys” on minusta kyseenalainen juttu eikä kirkko totisesti ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö. LIONS-KLUBIT tekevät hyväntekeväisyyttä, lahjoittavat TV:n vanhainkotiin ja hymyilevät paikallislehden valokuvassa- Kirkko ei ole sellainen järjestö. Kirkko auttaa niitä, joita usein kukaan muu ei auta, näkymättömästi ja siitä numeroa tekemättä. Kirkon perheneuvontaan on pitkät jonot, ja auttamistyö on ehdottoman vaitiolovelvollisuuden alaista. Jos ja kun te haluatte taistella, niin taistelkaa nyt rehellisyyden nimessä todellisen vastustajan kanssa, eikä itse luomanne kirkon-kuvatuksen.
On täysin keinotekoista puhua tässä yhteydessä ”10% hyväntekeväisyydestä”. Kirkko pyrkii kaikella toiminnallaan, 100 prosenttisesti hyvään ja paljon hyvää se tekeekin. Samalla:kirkon ihmiset ovat niinkuin sinä tai minä, he tekevät myös virheitä, he ovat epätäydellisiä ja siksi rapatessa roiskuu. He eivät ole enkeleitä enkä koskaan ole sellaista väittänyt. Mutta he eivät ole myöskään piruja, vaikka sinä niin rutiininomaisesti kohta piirrät pirun seinälle.
Se luetun ymmärtäminen vielä. Viimeiseksi kirjoitin: ”Hyvin ymmärrän, että ellei uskoa ole, on motivaatio jäsenyyteen vähäinen.”
kaikessa ystävyydessä
Heikki
Jokainen aidosti aatteellinen yhdistys pyrkii toiminnallaan sataprosenttisesti hyvään. Vapaa-ajattelijoiden mielestä rationaalinen ajattelu tuottaa hyvää, Greenpeacen mielestä luonnonsuojelu koituu lopulta kaikkien eduksi jne. Ja epäilemättä esimerkiksi Jehovan todistajat pyrkivät hyvään, koska uskovat ihmisten pääsevän paratiisiin heidän järjestönsä kautta.
Heikki Palmu
Et ehkä Sinä, mutta kyllä sellaisia mielipiteitä on esitetty ihan korkealta kirkolliselta taholta. Esimerkiksi, että erojat eivät ajattele miten paljon diakoniaa jää tekemättä kun he eroavat…
Kukapa omasta mielestään ei pyrkisi vain hyvää tekemään.
Diakonia, perheneuvonta, palveleva puhelin, sairaalasielunhoito yhteensä 13%
Lähde:http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4603595E11048FD7C2257BC70026AD76/$FILE/Tehtavaalueiden_%20tyoalakatteet_2012%20%28grafiikka%29.pdf
Eli jos ei ole uskoa, ei kannata noiden 13% vuoksi kuulua kirkkoon. Paljon enemmän hyvää saa tehtyä halvemmalla.
TUOMAS.
kerrot: ”Paljon enemmän hyvää saa tehdyksi halvemmalla”-
Kuin siis kuulumalla kirkkoon. Tuomas, onko tämä todella Sinun argumenttisi, perustelusi kehottaa ihmisiä eroamaan kirkosta? Kovin se on jaloa ja ylevää. Haluat ja haluatte tehdä tehokkaasti hyvää. Mutta ei suuret sanat suuta halkaise. Miten on todellisuudessa, käytännössä-. Mitä konkreettista voit kertoa ylevien ajatuksiesi katteeksi? Puu tunnetaan hedelmistään, kuten Jeesus sanoi.
Rohkenen epäillä, ettette ainakaan omia kansainvälisiä yhteyksiänne pysty tässä paljon hyödyntämään. Eikö se sentään ole esim. Kirkon Ulkomaanavulla melkoinen etu, että kristillinen kirkko toimii jokseenkin joka puolella maailmaa, sillä on verkostonsa ja paikalliset toimijansa Aasiassa, Afrikassa ja joka puolella. Auttamisen varat ei kulu byrokratiaan tai kielenopiskeluun ym. paikallisiin oloihin orientoitumiseen.
Esimerkiksi Haiti, Haitin maanjäristyksen tuhojen lieventäminen luonnonmullistuksen jälkeen muutama vuosi sitten.Valtioilta tuli suuria lupauksia, joista suuri osa yleensä jää täyttämättä. Luterilaisen maailmanliiton auttamistyön koordinaattorina paikan päällä oli suomalainen Sylvia Raulo. Kirkon yhteisvastuukeräyksessä kerättiiin miljoonia euroja Haitin auttamiseksi.
Oletteko te niin falskeja, epärehellisiä, ettette voi myöntää sitä, että kirkko ajattelee kansainvälisesti, globaalisti ja toimii paikallisesti, juuri siellä, missä hätä on suurin. Ei se ole täydellistä eikä ongelmatonta, virheetöntä, mutta se on kuitenkin merkittävää toimintaa.
Mutta te olette laput silmillä ettekä tätä näe ettekä myönnä, heittelette vaan pikku piikkejänne ja koetatte saada ihmisiä eroamaan kirkosta. siinäpä teillä jalo elämäntehtävä, tietysti luulette 100 %:sesti hyvää tekevänne. Hyvää yötä, ajatelkaa nyt hyviä tekojanne myös unissanne.
Heikki Palmu
Toisaalla olen kertonut kuinka epärehellisesti ja falskisti olen itse toiminut tässä asiassa, en ala sitä toistaman. Että kiitos vaan haukuista.
En ole väittänytkään, etteikö kirkko tekisi hyvää. Ja koska sillä on paljon rahaa niin pienikin osa paljosta on iso määrä.
Mutta on olemassa ei-kristillisiäkin avustusmuotoja. Ja niidenkin kautta apu menee kyllä perille. Älytöntä väittää, ettei menisi. Punainen risti, lääkärit ilma rajoja, Unisef, kyllä näitä löytyy…
TUOMAS,
olet näemmä aamunvirkku, minä taas aamun torkku.
En epäillyt avun perillemenemistä. Byrokratialla viittasin siihen, että on eri asia rakentaa organisatio Suomesta käsin, kuin jos se on paikan päällä jo olemassa.
Omasta mielestäni en myöskään haukkunut. Haukkuminen on huutamista, inflaation kärsinytttä puhetta. Mutta kritiikkiä saa esittää ja se on mielestäni vastapuolen kunnioittamista. Selvästikin olemme eri mieltä, siksi kritiikki. Jos mielestäsi haukuin, pyydän anteeksi.
En ole ymmärtänyt tätä ”liian yksinkertaista” -tyylistä perustelua jossa ei argumentoida että tarkalleen ottaen mikä kulma on unohdettu, perusteltu miksi tämä kulma on kaikille relevantti ja katsottu miten faktuaalinen ja loogisesti koherentti se on. Uskon että kunnioitus on vaivaa, ei oikoteiden käyttämistä joka on sen antiteesi. Ja yksinkertaisuus -syytös tässä muodossa onkin ironiapommi.
Asia on tietysti mutkikas. Sitä ei nähdäkseni voi tiivistää yhteen kommenttiin. Jotain voi kuitenkkin tehdä.
Itse yritin. Haastan muut olemaan monikulmaisempia, faktuaalisempia ja vastaavaa. Minä olen perseestä joten kykenette varmasti tätä parempaan. Yrittäkää, should be easy kun rima on idiotismini vuoksi matalalla ja simppelillä tasolla!
http://kupuramiekka.blogspot.fi/2013/09/kirkosta-eronneet-vapaa-ajattelemisen.html
Minun mielestäni haudan kaivuu ja peitto on maallisen yhteiskunnan asia. Hautaan siunaaminen on taas kirkollinen toimi, jota kunta ei kykene suorittamaan. Hoitakoot kunnat ne tekniset asiat. Kirkko hoitaa sielunhoidolliset ja kristilliset asiat.