Saatuani puolentoista vuoden urakan valmiiksi ja käsikirjoituksen kustantajalle, olen taas innostunut keskustelemaan. KM24 on minulle siihen hyvin soveltuva foorumi, koska kirkon asiat usein ovat mielessä. Erilaisuuden sieto ja ajatustenvaihto monenlaisten tulkintojen välillä on yksi kirkon ja yhteiskunnan suhteen avainkysymyksiä.
Kotipaikkakuntani Aviisissa, Turun Sanomissa kirjoitin Vapaa-ajattelijoiden mielestäni perin kummallisesta roolista tämän päivän Suomessa- Seurauksena oli Lari Parikan juttu, jonka Mielipide-sivun toimitus taittoi kuudelle palstalle kauniin Martin-kirkon kuvan kanssa:Valtio ja kirkko erotettava toisistaan. Viittaukseni Italian verotukseen oli alunperin hiukan hämärä, mutta otin siitä paremman selvän. Katajanokalta, Kirkon Ulkoasiainosastolta löytyi mies, joka tunsi niin Pohjoismaiden kuin Välimeren seudun kirkollisia oloja. Nimittäin Tomi Karttunen, k iitos hänelle. Nämä asiat saisivat olla paremmin meidän kaikkien hallussa.
Olen pitkään ihmetellyt, mikä on Vapaa-ajattelijoiden selvin ja vahvin funktio: ahkeroida saadakseen ihmiset eroamaan kirkosta. Miltä tuntuisi, jos meillä toimisi järjestö, jonka päätehtävä olisi saada ihmiset eroamaan ammattiyhdistysliikkeestä? Tai jos liikuntakielteiset ihmiset perustaisivat järjestön, jonka tarkoitus olisi saada kansalaiset eroamaan urheilu- ja liikuntajärjestöistä? Kaikkein merkillisintä on, että Vapaa-ajattelijat anovat ja saavat valtiontukea omaksumansa tehtävän suorittamiseen. Toisin sanoen, keskittyvät verovaroilla kirkon vastustamiseen.
Välimeren maissa kuten Espanjassa ja Italiassa ei tällainen säästö-markkinointi ole mahdollista. Vapaa-ajattelijat yllyttävät ihmisiä säästämään rahaa eroamalla kirkosta. Italiassa on voimassa ”kahdeksan promillen vero”. Jokainen maksaa tuloistaan 0.8 % joko katoliselle tai muille kirkoille tai vapaille uskonnollisille liikkeille kuten helluntai-seurakunnille. Veron voi osoittaa myös Italian hindulaisten tai budhalaisten liitoille. Ne, jotka eivät halua tukea mitään uskonnollista liikettä ohjaavat veron valtiolle, sen yleishyödyllisiin hankkeisiin. Keskustelua on käyty siitä, voiko valtio käyttää näin kertyviä varoja NATO-projekteihin.
Kun meillä vaaditaan valtion ja kirkon eroa, vedotaan usein muihin Pohjoismaihin. Minusta tämä kertoo lähinnä tietämättömyydestä. Pohjoismaisessa katsannossa on valtion ja kirkon ero Suomessa jo toteutettu. Ruotsi on vuosikymmenet tavoitellut Suomen ev.lut. kirkon kaltaista itsenäisyyttä, eikä se tässä suhteessa vieläkään ole Suomea edellä.
Suomen kirkko on ollut edelläkävijä. Asioista on sovittu hyvässä hengessä valtio-kirkko-komiteoissa, yhteistyössä kaikkien poliittisten ryhmien kanssa. Kaikkein vähäisin kirkon itsenäisyys on Tanskassa. Siellä ei ole edes kirkolliskokousta, vaan kirkon asioista päättää valtio. Valtio maksaa verovaroista pappien palkat. Näin on myös Norjassa ja Islannissa. Ruotsissa ei ole kirkollisveroja, vaan veroluontoinen kirkollismaksu, jonka valtio kerää.
Näihin keskusteluihin kaipaisi konkreettisuutta. Lari Parikka otti esimerkiksi hautausmaat. Hän arvelee, että valtio ja kunnat hoitaisivat ne halvemmalla. Mihinkähän luulo mahtaa perustua? Valtio tai kunnat eivät ole osoittaneet asiaan minkäänlaista kiinnostusta. Nykytilanteessa ne eivät siihen ryhdu. Seurakunnat ovat hoitaneet hautausmaita sekä hyvin, että taloudellisesti, kaiken lisäksi myös uskonnottomien hautapaikat. Mikään ei estä Vapaa-ajattelijoita perustamasta omia hautausmaita, mutta siitäkään ei ole mitään merkkiä nähtävissä. Vapaa-ajattelijat keskittävät voimansa kirkon arvosteluun ja kirkon resurssien heikentämiseen.
Muutama vuosi sitten sääti eduskunta hautaustoimilain, jonka kirkko tavalliseen jees-tapaansa hyväksyi. Säädettiin, että seurakunnat tarjoavat kaikille kansalaisille hautapaikan samaan hintaan. Siis kirkollisveroa maksaville ja sitä maksamattomille. Odottelen lakia, jossa eduskunta säätää saman vakuutusturvan kaikille kansalaisille, niin vakuutusmaksunsa maksaville kuin sitä maksamattomille. Hautausasiassa on rakas kirkkomme pannut paremmaksi: luterilaiset papit siunaavat kaikki, kirkkoon kuuluvat ja kuulumattomat.
Vapaa-ajattelijat eivät näe kirkon toiminnassa mitään hyvää. Molemmilla silmillään asioita katsovat voivat toki nähdä kirkon tekevän paljonkin hyvää. Oikein on, ettei esimerkiksi perheneuvonta ja diakonia kohdistu vain kirkon jäseniin, vaan kaikkiin avun tarvitsijoihin.
Kirkon ensimmäinen ja tärkein tehtävä on hengellinen, evankeliumin todeksi eläminen. Samalla voi sanoa, että jyrkkää jakoa maallisen ja hengellisen välille ei voi tehdä, jos pysytään Uuden testamentin pohjalla. Kirkko on aina, alusta asti toiminut paremman ja oikeudenmukaisemman elämän ja maailman puolesta.
Kirkon identiteetti on tärkeä. Olen jokseeenkin samaa mieltä T.Ruokasen haastatteleman Samuel Salmen, ensimmäisen papin paikkani työtoverin kanssa tästä. Lutherin regimenttioppi toimii yhä ja on tärkeä. Samalla meidän toimintamme ei voi rajoittua vain hengellisiin kysymyksiin. Oulun piispa on tärkeällä asialla puhuessaan myös hiippakuntansa kaivoksista. ”Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.”
Jorma tuo on yleiskysymys, johon minäkin jo tiedän vastauksen. Atte -pojat vastaavat yleensä tuohon, että he antavat itse ei kristillisten järjestöjen kautta. Humaania apua maailmassa riittää ja tämän lisäksi tulee mieleen kehitysyhteistyö. Oletan niiden piirissä olevan mainitsemiasi työmuotoja.
Mutta blogisti ohjasi kysymyksellään huomataanko, että kirkon ja valtion ero ja samalla kirkon itsenäisyys on pisimmällä Suomessa?”
Tähän vastaan, että olen luullut kirkon olevan itsenäisempi. Mutta myönnän näin olevan. –
Jorma ojala
Ihanko tosissaan väität, että ainostaan kristityt harjoittavat hyväntekeväisyyttä?
Siitä lähtien, kun erosin kirkosta, olen lahjoittanut tuon kirkollisveron osuuden verran erilaisiin ei-uskonnollisiin avustuskohteisiin.
Lisäksi olen itsekin ollut Afriikassa kehitysaputyössä ja kotimaassakin tehnyt palkatonta työtä afriikkalaisten kehitysapuprojektissa olevien koulutuksessa.
Että eipä osunut haukkumisesi…
Tuomas Eskelinen,
hienoa, sittenhän olet tehnyt juuri sen, mitä kattavasti kaikille ehdotan = kahdeksan promillen vero, jos ei uskonnollisiin, niin yleishyödyllisiin kohteisiin.Noin kirkollisveron osuuden verran. Mutta jos niin toimitaan, ei voi enää käyttää Vapaa-ajattelijoiden slogania eli erikoistarjousta: ”Säästä! Eroa kirkosta!
Heikki Palmu, meillähän on jo sekä valtion- että kunnaverot, jotka ovat tarkoitetut yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Aina voit ehdottaa, että näitä veroja korotettaisiin esim. promille.
Tai ehkäpä hyvä ehdotus olisi vaikkapa uskonnollisille yhteisöille määrättty erikoisvero
koskien niiden eri tilasuuksissaan keräämiä kolehteja ja rakentamia uskontopalatseja.
Hautausvero kaikille vakaumusta katsomatta. Silloin voisi olla hauta maksettu 25 vuodeksi. Miten pidempi vuokra sitä korkeampi vero tai vaikka eri hautaustavalle hinnoilettuja. Jokainenhan kuolee ja perikunta maksaa hautauksen.
Heikki Palmu, kirjoituksesi olisi loogista jos kirkko tekisi vain yleishyödyllisiä asioita. Epäilemättä voimme väitellä siitä, onko yleishyödyllisyyden osuus 1%, 10% vai vaikka 90%, mutta ei ainakaan 100%. Edelleen vaikea uskoa edes todeksi tätä ehdotusta.
<b>”Mikä on Vapaa-ajattelijoiden selvin ja vahvin funktio: ahkeroida saadakseen ihmiset eroamaan kirkosta. Miltä tuntuisi, jos meillä toimisi järjestö, jonka päätehtävä olisi saada ihmiset eroamaan ammattiyhdistysliikkeestä?</b>
Nähdäkseni tässä kohden kotimainen ateismi eroaa uusateismista. Toki Suomessakin on ollut uusateistista virtaumaa, joka on erkautunut selkeästi vapaa-ajattelijoista institutionaalisesti että ideologisesti. (Kts. ”Mitä uusateismi tarkoittaa”. Sanovat tämän siellä itse.) Ja rinnastus ”uusateismi=vapaa -ajattelu” onkin silmissäni osoitus siitä että koko ilmiötä ei ole lähestytty asiantuntevasti, sen vivahteita harkiten. (Tämänlaisia asiavirheitä tekevää kliseevirhemielikuvien toistamista kannattaa kenties välttää jos tavoittena on tehdä asiallista tai vakavasti otettavaa tekstiä.)
Kuitenkin suomen uusateismia näyttää kuvaavan nimenomaan instituutionvastaisuus. Olen ollut hieman huvittunut siitä, kun esimerkiksi ”uusateismin ratsumiehet” (joita itse joskus kutsun huvikseni ”peruutetun maailmanlopun ratsastajiksi”) ovat sekulaareja, kun taas meilläpäin uusateistit nimenomaan maksimoivat poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla käytävän uskontokeskustelun.
Yhtenä syynä tähän voidaan nähdä esimerkiksi se, mitä kotosuomemme uskonnottomuutta (ei uusateismia eikä vapaa-ajattelua, kiitosta vaan) edustava Kari Enqvist tuo esiin ”Uskomaton matka uskovien maailmaan” -kirjassaan. Enqvist toki sairastaa makuuni turhanpäiväistä rabiesta. (Paradoksaalista kuulla tätä minulta, kenties, mutta koira koiran tuntee.) Mutta hänellä on selkeä pointti, josta on hyvin vaikeaa olla erimielinen.
Kirkko puolustaa vahvaa osuuttaan ties missä asioissa lähinnä yhdellä numerolla. Jäsenmäärällään. Kirkon jäsenten lukumäärä on yksi keskeisimpiä toistettuja teemoja kun kirkko perustelee näkyvyyttään ja vaikutusvaltaansa. Vaikutusvaltaa joka perustuu useimmiten siihen että ”omaksi uskonnoksi” määritellään jotain ja ”kulttuurin kannalta keskeiseksi” laitetaan asioita ikään kuin ihmisten itsensä puolesta.
On melko kornia väittää että kirkko olisi Suomessa erossa valtiosta. Kirkko on vallannut yhteisön juhlien estetiikan yksityisoikeudekseen. Tämä on rituaalista valtaa, eikä siihen toki kuulu sitä että sitä esim. tungettaisiin minun makuuhuoneeseen kyselemään että miten harjoitatte seksiä. (Tätä kysytään usein homoilta, etenkin lesboilta. Onneksi olen hetero, tietäisitte vaan mitä joutuisin vastaamaan tähän! Ihan puna nousee poskille!) Mutta kyllä kirkolla aika kova näkyvyys on, ja väitän että osallistuttamista tapahtuu melko säännönmukaisesti. (Hautajaisissa uskonnottomat saa virsiä VAIKKA olisi suorasanaisesti ne kieltänyt, koska jonkun jäljellejääneen pitää AKTIIVISESTI tuoda tämä esiin. Ja jos sattuu olemaan perheen ainut usknnoton, niin sellaista ei löydy. Kirkon parissa tämä ohitetaan, ja voidaankin sanoa että vaikka lain henki on de jure reilu, niin de facto se ei monissa tilanteissa nimenomaan sitä ole.
Kirkko pesee käsiään tässä kohden. Esimekriksi kreationismi on virallisen kannan mukaan marginaalista. Kun on kysytty tutkimusta tästä aiheesta, ei ole suostuttu. Eurobarometrit sitten kertoo omaa karua kieltään. Suomi on kenties pahin krisselimaa joidenkin USA:n ja Turkin jälkeen… Paitsi valtionkirkon virallisen kannan toimesta, heistä valtionkirkko suojelee fundamentalismilta. Nämä samat tyypit sitten järkyttyy ja hämmästyy jostain Pirkko Jalovaarasta, joka on esim. minun tiedossa ollut vuosikausia ennen kirkkoa.
Vapaa-ajattelijoiden pointtina olisikin kenties jopa varainsiirto kirkon taskusta muille. Esimerkiksi hautaus on jotain josta kristilliset ovat yleensä puolustaneet henkeen ja vereen. Ajatus sekularisoinnista ei miellytä.
Ihmettelen miten kirkko tosiaan puolustaa itseään viitaten maallisiin tekoihinsa, kuten lapsi- ja nuorisotyöhön. Ne kun voisi tehdä paremmalla hyötysuhteella muualla heti jos kirkko tekee rahoilla muutakin kun tätä asiaa! Kysymys ei siis ole vain siitä että onko kirkko hyvä vai paha, vaan siitä millä saadaan suurin etiikkahyöty.
Olen itse myös melko loukkaantunut siitä, että kirkosta eroaminen nähdään samaksi kuin itselle kerääminen. Olen itse asiassa kanavoinut kirkollisveroon menevät rahat hyväntekeväisyystoimintaan kotimaassa että muualla. (Ja olen myös niitä höpsöjä jotka ovat olleet mukana huumeidenvastaisesta työstä kirkon ulkomaanapuun ja nälkäpäiväkeräilyyn, ihan kirkosta eronneena nimenomaan!)
Mutta onhan kivaa loukata muita ihmisiä lähtökohtaisesti. Mistäs mulle saatas tämä oikeus? Uskonnotonta syytetään heti idiootiksi ja tyhmäksi jos niputtaa kaikki uskovat fundamentalisteiksi. Kirkon ja uskon puolella saa niputtaa uskonnottomuusskenen agnostikoista uskonnottomien kautta uusateisteihin saakka ”vapaa-ajattelun” alle. Vaikka vapaa-ajattelu edustaa hyvin marginaalista luokkaa, ja em. ryhmät eivät ole siihen oikeastaan edes kunnolla sidoksissa. (Ainakaan sen vähempää kuin LUTERILAINEN valtionkirkko on liitoksissa KALVINISTISIA sävyjä sisältävään uuspietismiin.)
Heikki Palmu
Etkö tosiaan näe tuon veron epäoikeudenmukaisuutta?
Uskovat maksaa sillä omia juttujaan, ja ei-uskovat kaikkien juttuja.
Pitäisi Tuomonkin katsoa maailmaa hiukan omaa itseä laajemmalta.
Tiedämme jokainen, ettei Afrikassa tai Pakistanissa tai Intiassa juuri
vapaa-ajattelijoiden ylläpitämiä sairaaloita tai turvakoteja näe.
Muslimitkin tietävät olevansa kristittyjen rakkauden kohteena
pyrkiessään Pakistanin parhaaseen silmäsairaalaan.
Maksamansa kirkollisveron lisäksi kristityt uhraavat seurakunnissa vielä vapaaehtoisesti. Pienestäkin seurakunnasta lähtee
3-5 euroa jokaista jäsentä kohti kehitysmaihin. Nyt Kirkon ulkomaanpapu kerää Syyrianpakolaisille. Paljonko vapaa-ajatelijat ovat saaneeet omassa keräyksessään kokoon?
Puheenjohtajansa valitti Hesarissa taannoin, etteivät edes jäsenmaksuun uhraa säästyneistä verorahoistaan.