Vapaa-ajattelijat - pummilla itse ja toisia vapaamatkustajiksi yllyttämässä

 

 

Saatuani puolentoista vuoden urakan valmiiksi ja käsikirjoituksen kustantajalle, olen taas innostunut keskustelemaan. KM24 on minulle siihen hyvin soveltuva foorumi, koska kirkon asiat usein ovat mielessä. Erilaisuuden sieto ja ajatustenvaihto monenlaisten tulkintojen välillä on yksi kirkon ja yhteiskunnan suhteen avainkysymyksiä.

 

Kotipaikkakuntani Aviisissa, Turun Sanomissa kirjoitin Vapaa-ajattelijoiden mielestäni perin kummallisesta roolista tämän päivän Suomessa- Seurauksena oli Lari Parikan juttu, jonka Mielipide-sivun toimitus taittoi kuudelle palstalle kauniin Martin-kirkon kuvan kanssa:Valtio ja kirkko erotettava toisistaan. Viittaukseni Italian verotukseen oli alunperin hiukan hämärä, mutta otin siitä paremman selvän. Katajanokalta, Kirkon Ulkoasiainosastolta löytyi mies, joka tunsi niin Pohjoismaiden kuin Välimeren seudun kirkollisia oloja. Nimittäin Tomi Karttunen, k iitos hänelle. Nämä asiat saisivat olla paremmin meidän kaikkien hallussa.

 

Olen pitkään ihmetellyt, mikä on Vapaa-ajattelijoiden selvin ja vahvin funktio: ahkeroida saadakseen ihmiset eroamaan kirkosta. Miltä tuntuisi, jos meillä toimisi järjestö, jonka päätehtävä olisi saada ihmiset eroamaan ammattiyhdistysliikkeestä? Tai jos liikuntakielteiset ihmiset perustaisivat järjestön, jonka tarkoitus olisi saada kansalaiset eroamaan urheilu- ja liikuntajärjestöistä? Kaikkein merkillisintä on, että Vapaa-ajattelijat anovat ja saavat valtiontukea omaksumansa tehtävän suorittamiseen. Toisin sanoen, keskittyvät verovaroilla kirkon vastustamiseen.

 

Välimeren maissa kuten Espanjassa ja Italiassa ei tällainen säästö-markkinointi ole mahdollista. Vapaa-ajattelijat yllyttävät ihmisiä säästämään rahaa eroamalla kirkosta. Italiassa on voimassa ”kahdeksan promillen vero”. Jokainen maksaa tuloistaan 0.8 % joko katoliselle tai muille kirkoille tai vapaille uskonnollisille liikkeille kuten helluntai-seurakunnille. Veron voi osoittaa myös Italian hindulaisten tai budhalaisten liitoille. Ne, jotka eivät halua tukea mitään uskonnollista liikettä ohjaavat veron valtiolle, sen yleishyödyllisiin hankkeisiin. Keskustelua on käyty siitä, voiko valtio käyttää näin kertyviä varoja NATO-projekteihin.

 

Kun meillä vaaditaan valtion ja kirkon eroa, vedotaan usein muihin Pohjoismaihin. Minusta tämä kertoo lähinnä tietämättömyydestä. Pohjoismaisessa katsannossa on valtion ja kirkon ero Suomessa jo toteutettu. Ruotsi on vuosikymmenet tavoitellut Suomen ev.lut. kirkon kaltaista itsenäisyyttä, eikä se tässä suhteessa vieläkään ole Suomea edellä.

 

Suomen kirkko on ollut edelläkävijä. Asioista on sovittu hyvässä hengessä valtio-kirkko-komiteoissa, yhteistyössä kaikkien poliittisten ryhmien kanssa. Kaikkein vähäisin kirkon itsenäisyys on Tanskassa. Siellä ei ole edes kirkolliskokousta, vaan kirkon asioista päättää valtio. Valtio maksaa verovaroista pappien palkat. Näin on myös Norjassa ja Islannissa. Ruotsissa ei ole kirkollisveroja, vaan veroluontoinen kirkollismaksu, jonka valtio kerää.

 

Näihin keskusteluihin kaipaisi konkreettisuutta. Lari Parikka otti esimerkiksi hautausmaat. Hän arvelee, että valtio ja kunnat hoitaisivat ne halvemmalla. Mihinkähän luulo mahtaa perustua? Valtio tai kunnat eivät ole osoittaneet asiaan minkäänlaista kiinnostusta. Nykytilanteessa ne eivät siihen ryhdu. Seurakunnat ovat hoitaneet hautausmaita sekä hyvin, että taloudellisesti, kaiken lisäksi myös uskonnottomien hautapaikat. Mikään ei estä Vapaa-ajattelijoita perustamasta omia hautausmaita, mutta siitäkään ei ole mitään merkkiä nähtävissä. Vapaa-ajattelijat keskittävät voimansa kirkon arvosteluun ja kirkon resurssien heikentämiseen.

Muutama vuosi sitten sääti eduskunta hautaustoimilain, jonka kirkko tavalliseen jees-tapaansa hyväksyi. Säädettiin, että seurakunnat tarjoavat kaikille kansalaisille hautapaikan samaan hintaan. Siis kirkollisveroa maksaville ja sitä maksamattomille. Odottelen lakia, jossa eduskunta säätää saman vakuutusturvan kaikille kansalaisille, niin vakuutusmaksunsa maksaville kuin sitä maksamattomille. Hautausasiassa on rakas kirkkomme pannut paremmaksi: luterilaiset papit siunaavat kaikki, kirkkoon kuuluvat ja kuulumattomat.

 

Vapaa-ajattelijat eivät näe kirkon toiminnassa mitään hyvää. Molemmilla silmillään asioita katsovat voivat toki nähdä kirkon tekevän paljonkin hyvää. Oikein on, ettei esimerkiksi perheneuvonta ja diakonia kohdistu vain kirkon jäseniin, vaan kaikkiin avun tarvitsijoihin.

Kirkon ensimmäinen ja tärkein tehtävä on hengellinen, evankeliumin todeksi eläminen. Samalla voi sanoa, että jyrkkää jakoa maallisen ja hengellisen välille ei voi tehdä, jos pysytään Uuden testamentin pohjalla. Kirkko on aina, alusta asti toiminut paremman ja oikeudenmukaisemman elämän ja maailman puolesta.

 

 

Kirkon identiteetti on tärkeä. Olen jokseeenkin samaa mieltä T.Ruokasen haastatteleman Samuel Salmen, ensimmäisen papin paikkani työtoverin kanssa tästä. Lutherin regimenttioppi toimii yhä ja on tärkeä. Samalla meidän toimintamme ei voi rajoittua vain hengellisiin kysymyksiin. Oulun piispa on tärkeällä asialla puhuessaan myös hiippakuntansa kaivoksista. ”Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.”

61 kommenttia

  • Tuomo Hämäläinen sanoo:

    Voi hyvää päivää. Noinko minun kommentteja tosiaan luetaan. Että MINÄ olisin ajamassa ihmisiä eroamaan kirkosta KUN kerron millä argumentein ateistit asiaa lähestyvät – ja nostan asian esiin koska tämä on ilmiselvästi vieras asia täällä ollut. EN ole itse ateisti vaikka en siis kirkkoon kuulukaan.

    On myös ihmeellistä väittää että en kunnioittaisi kirkon toimintaa. Kirkon Ulkomaanapu oli taktisesti mukana juuri kuvaamassa sitä että minulla ei ole lähtökohta -antipatiaa kirkkoa kohtaan. Sen sijaan kirkon toiminnassa on paljon sellaista joka pitää korjata jotta kehtaan siihen kuulua. Juttuja jotka eivät sovi ns. korkean eettisen hengen liikkeeseen. Sitä ennen teen parhaani muuta kautta. Kirkon ulkomaanapu käyttää kenties kirkon infraa, mutta se tekee hyväntekeväisyyden tavalla johon minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. (En väitä että se on 100% täydellinen, mutta kuka hitto sitä vaatisi? Paitsi sinä olkiukoissasi!) Tiedostat että olkiukoissasi on virhe ja päättelet että minä olen loogisesti ristiriitainen. Tätä ei voi selittää muulla kuin kognitiiviselal dissonanssilla. Joka viittaa asennevammaan, todennäköisesti syvään sellaiseen. Mitä hyväntahtoisuuden periaate sanosii tästä sovellustavastasi? Miksi oletat että muut sitten noudattaisivat täläistä sinua kohtaan?

    En myöskään halveksu kirkkoa jos sanon ettää se ei tee 100% hyvää. Mikä helvetin logiikka siinä olisikaan? Muutenkin nähdään ihme dikotomioita joita en tarkoita. Ehkä kommentoija tekeekin asian ihan tahallaan. Ei nouse omasta kulmastaan, omasta kukkarostaan ylös. Mieti kokonaisuutta. (No, se infra -asiakin joka Kirkon Ulkomaanavussa on oleellinen tulee siinä mun linkin takaa esiin. Vähän eri tasolla on kuin mitä olkiukossasi näet.)

    Henkistä väkivaltaa on tälläinen vääristely. Mutta no, sehän tässä taitaa olla vähän pointtinakin. Miten hakata ihmisiä lempeyden nimessä. ; Ei ole ironiaa siinä että syyttää että “vapaamatkustaja” on heti jos ei tee 100% hyvää ja jättää yhdenkin hyväntekeväisysyasian teoistaa pois. Jos tämä ärsyttää, niin hyviä unia sinnekin vaan! Pelasta eksyneitä lampata unissasikin! Muuten ei riitä! Muista myös totella illuminatia, koska se tekee hyvää, koko ajan kulisseissa uutta maailmanjärjestystä. Jos tämä ei ole riittävän absurdi taho uskottavaksi, kokeile reptiliaaneja jotka käännyttävät ihmisiä LISKO DNA:lla lentokoneiden kemikaalivanoilla. Kyllä se siitä.

    Vääristelyt on lopetettava! Ajattelin ilmoittaa että en hyväksy enää yhtään minun sanomisten olkiukottamista. Jos et hiffaa, kysy, älä generoi asennevammoissasi stereoptyyppistä vihollista jota on kiva hakata. Ihan sen takia että toisessa päässä on ihminen, ihan oikea sellainen. Ei mikään algoritmi, vaan sellainen joka ylittää Turingin testin ilman koodausta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu
    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.