Vantaan seurakuntayhtymän 16 valtuutettua haastavat kirkkomme ykseyden
Seurakuntayhtymän yhteisellä kirkkovaltuustolla on oikeus ja velvollisuus päättää taloudestaan demokraattisesti, mutta silloinkin sen tulee kunnioittaan kirkon järjestyksessä määriteltyä seurakunnan tehtävää ja toiminnan tavoitetta. Kirkkomme järjestyksen mukaan kirkon oppia koskevat päätökset tehdään aina yliseurakunnallisesti eikä virallinen arviointi kirkon opista tai sen mukaisuudesta kuulu yksittäisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän luottamuselimille. Tässä suhteessa Vantaan seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto on ainakin tänä vuonna toiminut oikein.
Demokratian nimissä vantaalaisilla kirkkovaltuutetuilla oli oikeus viime vuonna päättää lähetysmäärärahoista, kuten päätti ja vastaavasti tänä vuonna kuten päätti. Monijäsenisen toimielimen ei välttämättä tarvitse edes perustella päätöstään. Päätöksen perusteluksi ei kuitenkaan tule kirjata seikkaa joka ei pidä paikkaansa tai jonka arviointi ei ole kirkkovaltuuston asiana.
Nyt sitten 16 vähemmistöön jäänyttä Vantaan kirkkovaltuuston jäsentä on kirjannut pöytäkirjalausuman, jossa puututaan juuri niihin seikkoihin joiden arviointi ei kuulu kirkkovaltuustolle.
Syrjintärikosten tutkinta kuuluu poliisille ja työsyrjinnän osalta työsuojeluviranomaiset ja ratkaisu tuomioistuimelle. Kirkon yhteisten päätösten noudattamista valvoo lähetysjärjestöjen osalta Kirkon ulkoasiain osasto. Kirkon opin mukaisuutta valvoo hiippakuntatasolla piispa ja tuomiokapituli, kokonaiskirkollisella tasolla piispainkokous ja viimekädessä kirkolliskokous.
Luottamushenkilönä on tarkoin harkittava missä kulkee sananvapauden ja perättömän lausuman välinen raja. On täysin eri asia omana kantanaan vaatia muutosta kirkon virallisiin lähetysjärjestöihin, kuin esittää väite että jokin järjestöistä syyllistyisi työsyrjintään. Samoin on täysin eri asia väittää, ettei jonkun henkilön tai järjestön kanta edusta kirkkomme linjauksia, verrattuna siihen, ettei tulkinta kirkon linjasta vastaa henkilön omaa kantaa.
Osallistuin viime kevät talvena Korson kirkossa järjestettyyn Erilaisina yhdessä – iltaan. Tuolloin jäi hyvä mieli siitä että Vantaalla osataan rakentaa yhteistä kirkkoa erilaisista näkemyksistä huolimatta. Toisaalta tiesin että kyseisen tilaisuuden järjestämistä vastustettiin useammaltakin eri taholta. Nyt tuntuu siltä, että sama vastanokittelu jatkuu Vantaalla edelleen ja entistä rajumpana.
Eivätkö nämä 16 valtuutettua todellakaan ymmärrä että lahetysjärjestöjen valinnassa on kyse meidän yhteisen kirkkomme päätöksestä. Kirkomme, jonka yhteiset päätökset ovat samat niin Vantaalla kuin vaikkapa Utsjoella. Siihen minkälaista toimintaa tuetaan, saa olla oma vantaalainen näkökulma, mutta kirkon yhteiset päätökset ovat samat etelässä ja pohjoisessa, lännessä ja idässä, niitä ei määritellä Vantaan kirkkovaltuustossa.
Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston kokouspöytäkirja 30.9.2014
http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/hallinto/poytakirjat-ja-esityslistat/ykv/poytakirjat-2014/ykv-poytakirja-2014-09-30-ja-valitusosoitus.pdf
Blogi käsittelee kohtaan 68 § Kansainvälisen vastuun vuoden 2014 avustusmäärärahan jakopäätös ja seurakuntalaisen aloite - liitettyä eriävää mielipidettä.
158 kommenttia
Kiitos Salmelle , hän on asiallisesti,selkeästi,kiihtymättä,todistettavasti oleviin tosiasioihin vedoten osoittannut tässä keskustelussa hienosti mistä on kyse.
Kyseessä olevien Lähetysjärjestöjen historiaa ja toimintaa tarkasteltaessa on havaittavissa että Jusu Vihervaaraan esittämä homouden torjunta ei kuulu millään tavalla lähetysärjestöjen agendaan. Se ei ole lähetysjärjestöjen päätehtävä eikä kuulu heidän toimintasuunitelmiin.
Kuten montaa kertaa näillä palstoilla on käynyt ilmi, kun Jusu Vihervaaralle esitetään todistettavasti olevia tosiasioita ,hän alkaa väittämään keskusteluja raskaaksi,asioita joita hän esittää,niihin ei saisi ottaa kantaa,ja jos joku ottaa kantaa,hän kiihtyy teksteissään ja alkaa provosoida,kun ei halua myöntää tosiasioita.
Toisissa keskusteluissa täällä ,kun esittää todistettavasti olevia tosiasioita, hän vaikenee,hokee jankuttamisesta,eikä suostu keskustelemaan.
Jukka Kivimäki: ”[kyse on] siitä nähdäänkö seksuaalinen suuntautuminen osana ihmisen identiteettiä jonkinlaisena poikkeusasiana suhteessa eettiseen koodistoon sinällään”
Nyt myönnän, etten oikein ymmärtänyt, mitä tämä tarkoittaa.
Jukka Kivimäki
Tuohon pöytäkirjaan ,osaahan jokainen sen lukea ,
kun kirkolliskokous on tehnyt päätöksiä,
Vantaan seurakuntayhtymän kirkkovaltuustolla,
ei ole oikeuksia evätä voimassa olevien Kirkolliskokouksen päätösten vastaisesti
tukea lähetysjärjestöiltä,omien erillaisten näkemystensä perusteella.
Paavali kehottaa seurakuntalaisia yksimielisyyteen Kristuksen kehotuksessa, rakkauden lohdutuksessa, Hengen yhteydessä ja sydämellisessä laupeudessa, että he olisivat samaa mieltä, heillä olisi sama rakkaus ja he olisivat sopuisat ja yksimieliset. Heillä tulisi olla Kristuksen mieli. (Fil.2:1,2,5-8). Jeesukseen uskovat voivat olla Raamatun arvot sisäistäen yksimielisiä, se on heilläkin tahdonvalinta. Synnin arvot luovat aina ristiriidan, koska ”Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani” (Jes.57:21).
Asia ei ole niin kuin Jusu Vihervaara kirjoittaa. Tein valituksen Helsingin kirkkovaltuuston päätöksestä Sansan osalta. Valituksessani oli keskeisenä se, että kirkkovaltuuston päätös perustui mielivaltaan. Sansasta esitettiin väitteitä, jotka eivät pitänee paikkaansa. Koska olin valituksen tekijä, sain päätöksen itselleni eikä siellä ole mitään sellaista mitä Vihervaara väittää.
Mistään kriteereistä päätöksessä ei mainita mitään. Hallinto-oikeus ei maininnut mirtää sellaista että joiidenkin järjestöjen jättäminen ilman tukea ei ole epäoikeudenmukaista vallankäyttöä. Ainoa millä se perusteli päätöstä oli se, että kirkkovaltuusto oli käyttänyt omaa harkintavaltaansa
Vihervaaran suurpiirteistä faktojen käsittelyä osoittaa se, että hän puhuu pääkaupunkiseudun seurakuntien päätöksestä. Eivät ne edes voi antaa mitään yhteisiä päätöksiä.
Vihervaara oletti, että koska hän ei ole nähnyt mitään päätöstä, hän voi vapaasti keksiä sille oman sisällön, koska ei kukaan muukaan ole päätöstä nähnyt. Kuten ylhäältä selviää, hän erehtyi raskaasti.
Yritä uudestaan! Keksi jotain sellaista minkä jäljille ei pääse näin helposti.
”Pysyn edelleen kannassani siitä, että hallussasi olevat oikeuden asiakirjat eivät osoita, että hallinto-oikeus olisi katsonut kirkkovaltuuston toimineen oikeudettomasti tai rikkoneen lähetysjärjestöjen oikeudenmukaista kohtelua.”
Näin se juuri on. Hallinto-oikeus katsoi, että kirkkovaltuusto ei käyttänyt väärin harkintavaltaansa. Äsken väitit kokonaan muuta. Hallinto-oikeus ei ottanut kantaa mainitsemiisi asioihin. Korostan vielä, että valitin asiasta Sansan osalta. Sille yhteinen kirkkoneuvosto oli esittänyt tukea.
Harkintavalta on tässä juridininen termi. Oikeasti asiaa ei mitenkään harkittu vaan päätös oli täysin sattumanvarainen.
Ei ole kysymys hallussani olevista papereista. Päätös on täysin julkinen ja sen saa kuka tahansa hallinto-oikeudesta.
Jusu Vihervaara kirjoitti kommentissaan 12.10.2014 02:04 :
(2) En koe, että Paavali viittaa korinttolaiskirjeessään sellaiseen parisuhteeseen, jossa esimerkiksi itse elän sikäli kun Paavali kirjeessään edes puhuu homoseksuaalisuudesta.
(3) En koe sitä homoseksuaalit poissulkevaksi, että luomiskertomuksessa puhutaan miehen ja naisen välisestä suhteesta. Enemmän näen sen käytännölliseksi ratkaisuksi Raamatun kirjoittajilta. Maailmassa on niin paljon harmaansävyjä, että niiden kaikkien dokumentoiminen Raamattuun olisi ollut epäkäytännöllistä. Tämän jälkeen hän toteaa että hänen omassa elämässään parisuhde rinnastuu miehen ja naisen väliseen suhteeseen eikä hän näen parisuhteessaan mitään eroa (hetero)ystäviensä tai vanhempiensa parisuhteeseen.
Totean heti suoralta kädeltä, että mielestäni Vihervaaralla on täysi subjektiivinen oikeus kokemukseensa. Meillä kellään toisella ei ole oikeutta sitä häneltä kiistää. Toisaalta Vihervaaralla ei ole oikeutta edellyttää, että hänen perustelunsa asiasta riittäisi perusteluksi kenellekään toiselle.
Vihervaaran perustelu pohjautuu vähintään kahteen perättäiseen ”kolikon kääntöön”. Ensin se ettei Paavalin viittaus samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin koske hänen omaa parisuhdettaan ja siten perään se että kohdat joissa Raamattu viittaa nimenomaan miehen ja naisen väliseen parisuhteeseen koskevat myös hänen omaa parisuhdettaan. On siis totta että Raamatussa on paljon sellaista joka on tarkoitettu sovellettavaksi täsmälleen samalla tavoin vain täsmälleen samanlaisissa olosuhteissa.
Asian siirtäminen uusiin olosuhteisiin tuo tulkintaan epävarmuutta. Tämän epävarmuuden vallitessa jotkut kokevat, että nykyisissä olosuhteissa samansukupuoliset suhteet voitaisiin hyväksyä ja kumppanien ohella myös itse näiden suhteiden puolesta voitaisiin rukoilla ja tässä merkityksessä myös toivotta niille siunausta. Tämä on kuitenkin täysin eri asia, verrattuna siihen että nämä suhteet rinnastettaisiin sellaiseen avioliittoon, jolle Raamattu lupaa siunauksen ja jonka kristillinen kirkko on luvannut pyhittää vihkitoimituksessa.
Monet kristityt haluavat pitäytyä vain siinä, mikä on Raamatun mukaan varmaa. Varmaa siis on että Raamatussa luvataan siunaus miehen ja naisen väliselle elinikäiselle avioliitolle. Siunaus muunlaisille parisuhteille ein sitten Raamatun valossa joko enemmä tai vähemmän epävarmaa, Ennen kaikkea on pidettävä mielessä se, ettei seikka mitä Herra siunaa ole ihmisten päätettävissä.
Rakentavampi sävy löytyisi varmaan myös jos luovuttaisiin tällaisista kärjistyksistä: – Jokainen maahanmuuttoa jostain syystä kritisoiva on rasisti! -Se, joka ei hyväksy homoliittoa avioliitoksi, on homovihamielinen. -Joka ei vihaa ryssiä, on epäisänmaallinen. -Joka ei ole samaa mieltä kanssani, on (potentiaalinen) vihollinen. Näiden ja monien muiden älyttömien kärjistysten maustamassa maailmassa on vuosikymmenien aikana joutunut elämään. Voisikohan Raamatusta ottaa yhden kohdan ihan kirjaimellisesti: -Kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla.
blogikirjoitukseni kommenteissa Jusu Vihervaara on nostanut esiin kysymyksen: ”Toimivatko nämä lähetysjärjestöt kirkon yhteydessä ja sen arvojen mukaisesti, jos niiden keskeisin tehtävä on homouden torjunta? ”
Kielteinen kanta homoseksuaalisiin perisuhteisiin tuskin on yhdenkään kirkkomme lähetysjärjestön tai herätysliikkeen ydinviesti.. Tämän seikan on myös Salme Kaikusalo on jo tuonut esiin edellä olevassa keskustelussa. Järjestöihin liittyvää homoseksuaalisuus teemaan pitää yllä lähinnä Tulkaa kaikki – liikkeen yhteydessä toimiva radikaali siipi, jonka mielestä ”on käsittämätöntä, että kirkolla on lähetysjärjestöjä jotka pitävät homoseksuaalisia suhteita Jumalan tahdon vastaisina”.
Vastaavaa näkemystä on esitetty niistä kirkkomme herätysliikkeistä, joilla on parisuhdekysymyksessä vastaavanlainen kanta. Näiden järjestöjen osalta vastustus on kohdistunut lähinnä kelvollisuuteen virallisena kolehtikohteena.
Toivo Loikkanen piti omassa kommentissaan kirjoitukseni otsikkoa liian pitkälle menevä. Vantaalaisryhmän kannanotossa ei kuitenkaan enää ole kyse vain siitä, mitä järjestöjä seurakunnan kunakin vuonna tukevat. Kyse on myös siitä laajasta vapaaehtoistyöstä, jota seurakuntaiset tekevät palkallisen lähetyssihteerin organisoimana. Kyse on seurakuntien solmimista nimikkolähettisopimuksista. Kyse on kotimaan jaksolla olevien lähettien vierailusta paikallisissa seurakunnissa eripuolilla suomea. Kyse on siis merkittävästä osasta kirkkomme seurakuntien arkea ja juhlaa. Kyse on todellakin siitä että ryhmittämän mielestä on käsittämätöntä, että kirkon piirissä toimii järjestöjä joiden jäsenet pitävät homoseksuaalisia suhteita Jumalan tahdon vastaisina sekä siitä toimiiko kirkossa jatkossakin juuri ne ihmiset jotka nykyään ovat kaikkein aktiivisimmin mukana paikallisten seurakuntien elämässä.
Esimerkiksi Medialähetys sanansaattajat Ry joutui ”boikottilistalle” alun perin siksi että järjestö vetosi ennen vuoden 2010 mietinnön vahvistamista, että kirkko pitäytyisi vakiintuneessa kannassaan avioliittoon. Näin kirkolliskokous sitten mietinnön hyväksyessään päättikin. Toisena seikkana oli raamattukouluttaja Jukka Norvannon opetus roomalaiskirjeen tekstistä niin kuin itse tekstiin on kirjoitettu. Kovin siis on vähäiset ne perusteet joilla boikottilistalle joutuu. Homouden torjunta ei siis todellakaan ole järjestöjen keskeinen tehtävä eikä otsikointini ole asiassa yliampuva.
Ilmoita asiaton kommentti