Me kiitämme sinua, Herra Jumala, taivaallinen Isä! kaikesta sydämmestä, sinun suuren armos edestä, ettes ainoastansa ole meille antanut saarnattaa sinun pyhää lakias ja käskyjäs; vaan myös meidän tykömme lähettänyt pyhän Johanneksen, näyttämään Kristusta sormellansa, ja ilmoittamaan meille hänen kauttansa syntein anteeksi saamista, pyhyyttä ja vanhurskautta: me rukoilemme myös sinua, Pyhällä Hengellä meidän sydämmiämme valaisemaan, että me senkaltaisen hänen saarnansa oikialla uskolla vastaan ottaisimme, ja sinua pyhyydessä ja vanhurskaudessa kaikkena elinaikanamme pelkäämättä palvelisimme. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 613, siihen sopivain kappalten kanssa. Vasta uudesti ojennettu 1857, Raumalla 1963, O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.
Hyvä rukous. Ja nykyään tuon vanhan virsi- ja evankeliumikirjan saa myös kännykkään, kun viime vuonna siitä julkaistiin android-puhelimille sovellus (rukoilevaisten toimesta?)
”Mä korpin raato raihnainen, mä kurja synnin pahka. Mä synnin imen itseeni, kuin ihran imee nahka.
Mä olen rakki raivosuu, oi Herra heitä armoluu. Purista piskin niskaa, ja taivaan iloon viskaa. ”
Allekirjoitan. Mutta kenen kynästä tämä on ?
Taitaa olla körttiruno ja arkkivirren säkeistö. Körttifoorumissa on siitä tietoa. Se on Körttikuhilaassa, jonka on kirjoittanut Jaakko Sahimaa.
Meidän tulee käyttää aikaa työvälineenä, ei leposohvana. John F. Kennedy
Vahvistu siis, poikani (tyttäreni), siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 2. Tim. 2:1
Thou therefore, my son (daughter), be strong in the grace that is in Christ Jesus. 2 Timothy 2:1
Hän sanoi heille: “Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” Luuk. 24:46-47.
Tässä Kristus ilmoittaa sekä mitä on saarnattava, että minkä tähden hän on kuollut ja noussut kuolleista sanoessaan, että hänen nimessään saarnattaisiin parannusta syntien anteeksisaamiseksi. Näin kuuluvat sanat: “hänen nimessään”. Missään muussa nimessä ei ole parannusta eikä syntien anteeksiantamusta kuin yksin Kristuksen nimessä; joka siis tahtoo saada syntinsä anteeksi, sen tulee uskoa, että Kristus on hänen edestänsä kärsinyt ja jälleen noussut kuolleista.
Mitähän Herra tarkoittaa yhdistäessään parannuksen ja syntien anteeksisaamisen selvin sanoin lausuessaan, että tämä saarna on kajahtava kaikille kansoille? Parannuksen saarnaaminen on yksinkertaisesti synnin tähden nuhtelemista sekä sen opettamista, että on mahdotonta tulla autuaaksi, ellemme käänny ja usko Kristukseen, että Jumala hänen tähtensä on meille armollinen. Herra tahtoo tätä parannussaarnaa ilmoitettavaksi kaikelle maailmalle. Ei siis ainoakaan ihminen voi tekeytyä syyttömäksi; meidän kaikkien täytyy tunnustaa olevamme syntiset – mitä varten muutoin tarvitsisikaan meille parannusta saarnata? Lyhyesti sanoen Kristus tällä käskyllään tuomitsee koko maailman, soimaa kaikkia syntisiä ja tahtoo, että mikäli tahdomme tulla autuaaksi, jokainen lankeaisi polvillensa ja kohottaisi rukoillen kätensä: Herra, minä olen syntinen, minun on tehtävä parannus, mutta en voi; ole siis, Herra, minulle armollinen ja auta minua!
Jos näin käy, että me epäilemme kaikkea omaa elämäämme ja tekojamme, joutuu käytäntöön käskyn toinen osa, nimittäin syntien anteeksiantamus. Sitäkin Herra tahtoo saarnattavan. Sitä hän juuri tarkoittaa, että me tunnustaisimme olevamme syntiset ja sitten rukoilisimme Jumalalta armoa. Kun ihmisestä on tehtävä kristitty, rakennuksen ensimmäinen kivi on juuri synnin tunnustaminen. Muutoin kukaan ei voi iloita syntien anteeksiantamuksesta eikä saada siitä lohdutusta. Herra tahtoo siis osoittaa tässä molemmat: koko maailma on synnin alla, ja vain Kristuksen kautta se tulee vanhurskaaksi ja pyhäksi. Järjellä on omat erikoiset arvelunsa. Ken luulee paljon paastotessaan ja rukoillessaan olevansa hurskas, ken taas antaessaan paljon almuja ja niin edespäin. Mutta evankeliumi tekee kaikki syntisiksi sanoessaan: Tehkää parannus. (Mark. 1:15: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”, sulku allekirjottaneen lisäys) Mitä on tehtävä? Onko vaivuttava epätoivoon! Mehän olemme syntisiä ja tiedämme, että Jumala vihaa syntiä. Ei, vaan koska parannuksen ohella on käsketty saarnata myös syntien anteeksiantamusta, nimittäin, että on julistettava syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä kaikille, jotka sen kuulevat ja uskovat, niin ota vastaan tämä sanoma, lohduta sillä itseäsi ja sano: Herra, minä olen syntinen, mutta säästä minua Poikasi tähden! Minä pyydän vain elää siitä armosta, joka minulle Poikasi nimessä tarjotaan! Silloin teet oikein ja tulet autetuksi. Onhan sanassa se lupaus, että kaikki, jotka ottavat vastaan evankeliumin, saavat syntinsä anteeksi ja tulevat sovitetuiksi. Aina on Kristuksen nimessä saarnattava syntien anteeksiantamusta. Mutta ellei Kristusta ole, ei voi olla mitään syntien anteeksiantamusta.
Martti Luther, Hengellinen Virvoittaja, Jokapäiväisiä Jumalan Sanan Tutkisteluja, Martti Lutherin kirjoista koonneet J. L. Pasig ja Geo. Link, Toimittanut Heikki Koskenniemi, s. 251-252, 4., uudistettu painos, Aurinko Kustannus, Vaasa 2013.
Tästä meidän tulee oppia ensin, mitä sanat ”taivasten valtakunta” merkitsevät, että ne eivät merkitse kuninkaan valtakuntaa maan päällä, vaan taivaallista valtakuntaa, jossa vain itse Jumala on kuningas, ja jota me sanomme kristilliseksi seurakunnaksi täällä maan päällä. Kun siis kuulet puhuttavan taivasten valtakunnasta, niin sinun ei tarvitse kurkistella ylös taivaaseen, vaan pysy täällä alhaalla, etsi sitä ihmisten seassa, ympäri koko maailman, siellä missä evankeliumia opetetaan, Kristukseen uskotaan ja pyhiä sakramentteja oikeassa järjestyksessä nautitaan.
Taivasten valtakunta merkitsee siis samaa kuin Kristuksen valtakunta, evankeliumin ja uskon valtakunta. Tässä valtakunnassa meillä on elämä toivossa, ja me olemme, sanan ja uskon mukaan katsottuina, puhtaat synnistä ja pelastetut kuolemasta ja helvetistä, vaikkei tuo vanha säkki ja laiska, häijy liha vielä ole juurineen riisuttu pois. Säkki ei ole vielä kulunut rikki eikä liha vielä kokonaan riisuttu pois. Ja tämä pitää kuitenkin ensin tapahtua, vasta sitten saamme nauttia pelkkää elämää, vanhurskautta ja autuutta.
Martti Luther, Lyhyt evankeliumipostilla, s 328, SLEY-Media Oy, 2016.
Sitten kun olemme opettaneet uskoa Kristukseen, me myös opetamme hyviä tekoja. Omistettuasi siis uskossa Kristuksen, jonka kautta olet vanhurskas, ryhdy sitten rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä, huuda avuksi, ylistä, kiitä ja tunnusta Jumalaa, tee hyvää lähimmäisellesi ja palvele häntä ja täytä velvollisuutesi. Nämä ovat todella hyviä tekoja: ne purkautuvat esiin sellaisesta uskosta ja sydämestä, joka on iloinen siitä, että meillä on syntien anteeksiantamus lahjana Kristuksen kautta.
En minä kuole-vaan elän, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016. Luther, WA 40 I, 234.
Niistä lupauksista, jotka Herra oli Israelille antanut, ei yksikään jäänyt täyttymättä. Kaikki lupaukset kävivät toteen. Joosua 21:45.
Jumalan sanan luotettavuus on tämä: niistä lupauksista, jotka Jumala on antanut, ei yksikään jäänyt toteutumatta. Kaikki lupaukset kävivät toteen. Jokainen Jumalan sanan lupaus on totta. Jokainen toteutuu ajallaan. Jokainen on päätetty Jumalan sydämessä, eikä mikään mahti maailmassa voi niitä muuksi muuttaa.
Aina on niitä, jotka yrittävät riisua Jumalan ja Raamatun erilleen toisistaan. He luulevat tietävänsä, mikä sanasta on totta mikä tarua. Kaikkivaltias nauraa näille pienille, viisaille sanan mestaroijille! (Ks. Ps. 2:4, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys) Kerran heistä jokainen seisoo tekemässä tiliä sanoistaan ja opetuksistaan, eikä se päivä tule olemaan erityisen helppo.
On parempi painaa päänsä sanan edessä ja taipua sen alle. Vain siitä voi syntyä hedelmänä oikea, jumalallinen viisaus.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 181 – 182, SLEY-Kirjat, 2005.
Kaikilla herroillakin on Herra, joka voi tarvittaessa tehdä heille mitä tahansa tahtookin. Siinä ei silloin raha, varallisuus, hyväveliverkosto, maine ja kunnia ym. paljon auta. Muistakaa kaikki tämä!
Martti Luther selittää 1 Moos. 3:15, jonka mukaan Kristus polki rikki käärmeen eli perkeleen pään, seuraavasti: ”Siksi olen varma siitä, että monet pyhät ovat ymmärtäneet tämän salaisuuden; hehän odottivat Kristuksen syntyvän maailmaan naisesta ja VAPAUTTAVAN ihmissuvun”. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys, luvut 1─7, s. 187, vuoden 2004 painos, Suomen Luther-säätiö, korostus allekirjoittaneen.)