Valtioviisauden paikka!
Ukrainan tilanteessa malttia ja valtioviisautta tarvitaan nyt kaikilta osapuolilta. Ukrainalaisten intoa ja vapaudenrakkautta tulee kaikkien kunnioittaa, mutta Venäjää ei tule myöskään nöyryyttää. Ei myöskään ottaa valtavaa konkurssipesää EU:n veronmaksajien niskoille.
Olemme kaikki hämmentyneitä Janukovitshin korruptoituneen hallinnon romahduksen nopeudesta. EU:n syliin kaatui Ukrainan horjuva talous, Venäjä sai niskoilleen hätääntyneet venäjänkieliset Krimillä ja muualla. Kaikkein hämmentyneimpiä ovat ukrainalaiset itse. Mitä seuraavaksi?
Olen seurannut tätä keskustelua Ukrainasta tarkkaan. Huoli ja varovaisuus kuului monen edustajakollegani puheenvuorosta tällä viikolla Strasbourgissa. Toiset taas olivat täynnä voitonriemua, aivan kuin "länsi" olisi taas kerran voittanut "idän" geopoliittisessa shakkipelissä. Vaarallinen ajatus.
Tästä nimittäin ei ole kyse. Ukraina on maa, jota ei ymmärrä länsi eikä Venäjä. Vallankumous tehtiin kirkkoveisuja veisaten, ikoneja kantaen, kolmen kilpailevan ortodoksikirkon ja Roomalle uskollisten uniaattien yhteisvoimin. Pyhyys ja pahuus leimusivat samoilla kaduilla yhtä aikaa. Vaikka Ukrainan nuoret seisoivat ja kaatuivat Euroopan lipun alla, tiedämme vielä kovin vähän siitä, mitä se heille symboloi.
Venäjä hakee nyt uutta roolia. Ilmeisesti Putin oli jo vetänyt tukensa Janukovitshilta, mutta toivoi rauhallista siirtymäkautta. Sitä ei tullut. Nyt kuohuu etenkin Krimillä.
Tarvitaan valtioviisautta. Venäjä pyrki Sotshin olympialaisilla osoittamaan maailmalle, että se on tavallinen maa, jota ei tarvitse pelätä. Se ei halua menettää kisojen tuomaa valtavaa goodwilliä. Reagoimalla nyt väärin Putin olisi vaarassa menettää lisäksi koko Ukrainan kansan ystävyyden, ei vain muutaman oligarkin.
Venäjää ei saisi nyt nöyryyttää ja ajaa rajuihin, kansallismielisiin reaktioihin. Krimin tilanneen ei saa antaa luisua asein ratkaistavaksi. Sitä sotkua siivoaisimme vuosikymmenet.
Me, Euroopan unioni, olemme osapuoli, emme puolueeton välittäjä. On aika turvautua kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n apuun – mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Astrid Thorsin ja ETYJ-järjestön toiminta on askel oikeaan suuntaan!
7 kommenttia
Andrei Saharov sanoi aikoinaan Neuvostoliiton johtajista, ”etteivät he ymmärrä muuta kuin voiman kieltä.” Tämä asetelma ja asenne ei ole siinä kulttuurissa muuttunut mihinkään. Ellei toisella osapuolella ole riittävää sotilaallista voimaa sitä halveksitaan ja sitä voidaan kohdella kuinka hyvänsä. Tämän käsikirjoituksen mukainen näytelmä on nyt menossa Ukrainassa.
Hesarin mukaan Ukrainaan on tullut 6 000 venäläissotilasta, ja jos todella on henkilöitä, jotka eivät jo olympialaisten aikana ”tienneet”, että tämä tulee tapahtumaan, niin he voivat edelleenkin juosta ympyrää. Mitä muuta oli odotettavissa suurvallalta, jonka valtaan nostamat ovat ihmisoikeuksia rikkovia, korruptoituneita, omaa etuaan ajavia ja voivat varastaa kansalaisilta ”niin paljon kuin sielu sietää”.
Tulee väkisinkin mieleen se, kun sain tappouhkauksen Venäjältä vain siitä syystä, kun vaadin, että tehtyjä kauppasopimuksia on noudatettava ja kysyin venäläisyhtiötä johtavalta, kuinka tämä voi olla mahdollista, hän levitti käsiään ja sanoi :”No, tämä on Venäjä.” On pakko tunnustaa , että silloin kirosin ja sanoin, että ”mutta tämä on Suomi ja teidän on turha kuvitella, että muu maailma tulee koskaan opettelemaan teidät rikollisia tapojanne.”
Hesarin mukaan ”Venäjän presidentti Vladimir Putin on saanut parlamentilta pyytämänsä valtuutuksen asevoimien käyttöön Ukrainan alueella.”
http://www.youtube.com/watch?v=y7vHvpM25PY
Vladimir Putin on puhelimessa sopinut Angela Merkelin kanssa Ukrainan tilannetta koskevien neuvottelujen aloittamisesta. Neuvottelujen aloittamista varten perustetaan tod.näk. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n johtama kontaktiryhmä. Seitsemän johtavaa valtiota G-8-maista on ilmoittanut lopettavansa valmistautumisensa kesäkuussa Sotshissa pidettäväksi suunniteltuun G-8 –maiden kokoukseen.
Joskus sitä todella toivoo, että federaation vallankäyttäjät olisivat yhtä kiinnostuneita myös omien rajojensa sisällä elävien kansalaistensa, kuten esim. Pietarin katulasten, hyvinvoinnista, että saisivat edes valtionsa sosiaalilainsäädännön kuntoon. Nyt kun Venäjä on näyttävästi rikkonut kansainvälistä oikeutta, voi kysyä myös sitä, kuinka federaatio aikoo huolehtia siitä, että Krimille jäävää ukrainalaisvähemmistöä ei syrjitä?
Joku sanonta sanoo: Nokkela selviää tilanteesta johon viisas ei joudu. Valtioviisas ei johda maataan verenvuodatukseen kotimaassaan eikä naapurissakaan. Valintavaiheessa pitäisi olla jonkinlaiset tuntosarvet onko ehdokkaalla valtioviisaan ominaisuuksia. Näyttää siltä, että näissä kansandemokratioissakin johtajilla on ollut kuninkaallisia pyrkimyksiä, joka ei ole valtioviisautta.
Miksi oppositiolle näissä maissa ei kelvannut uudet vaalit? Sehän on länsimaisen demokratian halventamista. Me olemme tottuneet ratkaisemaan asiat äänestämällä. Olisiko niin, että rehellinen vaali on tuntematon käsite? Jotenkin tulee sellainen tunne, että kukaan ei luottanut vaalin tuloksen vastaavan kansan mielipidettä? Vai eikö vähemmistössä osata olla, kun demokratia on tullut, joka antaa vapauksia toimia. Hallitseva osa ei ole tottunut oppositioääniin, ne on vaiennettava, että homma näyttäisi hyvältä.
Osa ongelmista johtuumielestäni SEV-taloudesta, joka jakoi tehtävät osa-alueille, joten mikään reunavaltio ei ole tasapuolisesti kehitetty toimimaan itsenäisenä yksikkönä.
Ikivanha konsti on syyttää ulkopuolisia ja kehitellä konfliktia ulkovaltojen kanssa silloin, kun ihmisten huomio pitää siirtää pois omista ongelmista. Se on oman heikkouden peittämistä voimatoimin. Toivottavasti joka osapuolelta löytyy viisautta unohtaa arvovaltakysymykset ja ryhtyä hieromaan sopua. Sopuun voimatoimin pakottaminen ei koskaan johda pysyviin muutoksiin. Viha jää kytemään.
Mieleeni on jäänyt sotilastaktiikan opetuksesta 60-luvulta yksi lause. Jalkaväelle on ominaista suuri kuluvuus. Tarkoittaa sitä, että miestä menee kuin heinää, kun isot pojat alkavat leikkiä napoleonia. Konfliktin osapuolilla on intressi, joka on arvokkaampi kuin muutama miljoona ihmishenkeä. Näin se täytyy laskea ihan kokemusten perusteella.
Kun sitten on saatu konflikti aikaiseksi ja miehet komennettu telttoihin, korsuihin ja juoksuhautoihin, niin mihin meneekään jutun aikaansaanut johtaja? Hän menee bunkkeriin. Vielä mielellään kaksikeroksisen sinne alempaan kerrokseen. Ja ketäs siinä ylemmässä sattuukaan olemaan?
Ilmoita asiaton kommentti