Parin viikon päästä 4.10. on Franciscus Assisilaisen muistopäivä. Jumalan pieni köyhä jätti paikkansa rikkaan kauppiaan poikana ja valitsi liiton Rouva Köyhyyden kanssa. Fransiskaanisesta liikkestä tuli kirkon uudistaja suunnatessaan huomion vallan ja rikkauksien tavoittelusta Kristukseen, lähimmäisiin ja luontoon. Suunnan muutokselle on edelleen entistä polttavampi tarve.

Assisin Franciscuksen nimikaima Paavi Franciscus muistuttaa maailman rukouspäivän viestissään 1. syyskuuta luonnonsuojelun välttämättömyydestä. Referoin sitä seuraavassa. Viesti on julkaistu kokonaisuudessaan Fides-lehdessä (7/2019).

Luonnosta on tullut kilpailujen ja konfliktien näyttämö. Se mikä on hyvää Jumalan silmissä on ihmisen käsissä muuttunut riiston kohteeksi. Tuhoutuminen on kiihtynyt viime vuosikymmeninä.

Toimenpiteisiin on ryhdyttävä kiireesti, niitä ei voi siirtää tuonnemmaksi. Olemme luoneet ilmastokriisin, joka uhkaa vakavasti luontoa ja elämää, omamme mukaan lukien. Sen juurena on, että olemme unohtaneet, keitä me olemme: Jumalan kuvaksi luotuja (vrt. 1 Moos 1:27). On aika löytää uudelleen kutsumuksemme Jumalan lapsina, on aika katua ja kääntyä.

"Luomakunnan aika" kutsuu rukoukseen luomakunnan puolesta 1.9.-4.10. Se on samalla tilaisuus tuntea olevamme yhä enemmän yhtä eri kristillisiin tunnustuskuntiin kuuluvien kanssa.

”Ajattelen erityisesti ortodokseja, jotka jo 30 vuoden ajan ovat viettäneet tätä rukousopäivää" Paavi Franciscus toteaa ja jatkaa P. Bonaventuran fransiskaanisella viisaudella: Luomakunta on ensimmäinen "kirja", jonka Jumala on avannut silmiemme eteen. Jokainen luotu on annettu meille ”Jumalan sanana.” Hiljaisuudessa ja rukouksessa voimme kuulla luomakunnan äänen.

”Tämä on aika mietiskellä elämäntyyliämme ja sitä, kuinka jokapäiväiset valintamme, jotka koskevat ruokaa, kulutusta, liikennettä, veden ja energian käyttöä ja monia muita aineellisia hyödykkeitä ovat usein harkitsemattomia ja vahingollisia. Liian monet meistä suhtautuvat luomakuntaan tyranneina. Päättäkäämme tehdä muutos, omaksukaamme yksinkertaisempi ja kunnioittavampi elämäntyyli."

"On aika lakata olemasta riippuvaisia fossiilisista polttoaineista ja siirttyä nopeasti ja päättäväisesti kohti puhtaita energiamuotoja ja kestävää kiertotaloutta. Älkäämme unohtako kuunnella alkuperäiskansoja, joiden vuosisatainen viisaus voi opettaa meitä elämään paremmassa suhteessa ympäristöön."

Paavilla on nyös viesti nuorten puolesta, jotka ovat pettyneitä aikuisten ja päättäjien toimettomaan viivyttelyyn: Maa ei ole omaisuutta, jota voi haaskata, vaan perintö joka on välitettävä edelleen. ”Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää" (5 Moos 30:19).

"Jokainen uskova kristitty, jokainen ihmisperheen jäsen voi antaa panoksensa olemalla lanka, ohut mutta ainutlaatuinen ja korvaamaton lanka kudottaessa sitä elämän verkostoa, joka käsittää kaikki.

"Tuntekaamme olevamme osallisia ja vastuussa siitä, että rukoillen ja sitoutuen kannamme huolta luomakunnasta. Jumala, joka "rakastaa kaikkea elävää" (Viis 11:26) antakoon meille rohkeutta tehdä hyvää odottamatta, että muut tekisivät aloitteen, odottamatta kunnes on liian myöhäistä."
- - -
Katolisen kirkon johtajan ääntä kuunnellaan. Toivottavasti tämän viestin painokkaat korostukset synnyttävät toimintaa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa sekä Euroopassa.