Välipala uskonoppia 1: Luonto puhuu Luojastaan

Kristillisen uskon tuntemus on ohentunut paljon viime vuosikymmeninä. Niistäkin, jotka uskovat Jumalaan, monet uskovat toisin, kuin kirkko opettaa. Toisaalta voi olla niinkin, että monet eivät edes tiedä tai ovat epätietoisia, mitä kirkko opettaa.

Tarkoitukseni on nyt käsitellä blogeissani joitakin keskeisiä kristilliseen uskoon kuuluvia uskonkohtia. Näkökulma on toki henkilökohtainen. Myös siitä, mikä on keskeistä, voidaan ajatella toisin kuin kirjoittaja. Toivon kuitenkin, että kirjoitukset voisivat olla rakennukseksi tavallisille seurakuntalaisille, joita näissä blogeissani erityisesti ajattelen.

-----

”Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä.”

Näin Luther aloittaa Vähä katekismuksessaan ensimmäisen uskonkappaleen selityksen.

Yksi merkittävä tekijä, joka vaikuttaa ennen kaikkea nuoremman polven ajatteluun, on luomisuskon kuihtuminen. Monille on syntynyt sellainen käsitys, että usko Jumalaan maailman luojana on vanhanaikaista. Evoluutioteoriasta on opittu tekemään liian jyrkkä johtopäätös: jos lajien kehitys on totta, Luoja ei tähän kuvioon enää mahdu.

Näin ei ole pakko päätellä, eikä tällainen logiikka ole edes erityisen tieteellistä. Tiedehän tutkii vain sellaisia asioita, joita voidaan tavalla tai toisella havainnoida ja mitata. Kysymys Jumalasta menee tieteen ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö todellisuuden havainnoimisella voisi olla jonkinlaista merkitystä uskollekin.

Apostoli Paavali sanoo, että Jumalan näkymättömät ominaisuudet, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa ovat nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan (Room. 1: 19-20). Paavalin mukaan näin on ollut luomisesta asti. Hän siis väittää, että ihmisellä on mahdollisuus nähdä ja havaita jotakin Jumalasta silmillään. Jumala on kyllä näkymätön ja salattu, mutta hänet voidaan havaita epäsuorasti - luodun todellisuuden kautta.

Kristitty näkee ympärillään olevan luonnon todisteena Jumalan suurista teoista. Valitettavasti silmä tottuu näkemäänsä, eikä elämän ihmeellisyyttä tule kovin usein ajateltua. Syytä kuitenkin olisi. Ajatellaan vaikkapa lintujen upeita höyhenpukuja, niiden laulua ja merkillistä kykyä suunnistaa. Tai kukkien rakennetta, väriloistoa ja tuoksuja. Jeesus kehottaa katsomaan niitä merkkeinä Jumalan huolenpidosta. Sitä ne varmasti ovatkin, mutta niitä voi  ja varmaan tulisikin katsoa yhtä lailla todisteina Luojan kädenjäljestä.

Raamatun kirjoittajille myös taivas, maa, aurinko ja tähdet puhuvat Jumalasta. ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.” (Ps.19:2) Vaikka tämä ei olekaan korvin kuultavaa puhetta, se psalminkirjoittajan mukaan kuitenkin kaikuu kaikkialla. Tätä puhetta nykyihminen ei enää ymmärrä yhtä hyvin kuin aiemmat sukupolvet. Luontoa kyllä arvostetaan ja tahdotaan suojella, niin kuin oikein onkin. Sen kuuluttama  viesti – Jumala on tämän kaiken luoja – jätetään kuitenkin taka-alalle.

On hyväksyttävä, että elämän alku voidaan selittää myös ilman Jumalaa. Alkuräjähdys lienee yleisimmin hyväksytty teoria maailman synnystä ja evoluutioteoria puolestaan lajien kehityksestä. Ajatellaan Darwinin hengessä, että lajien pyrkimys säilyä ja tarvittaessa muuntua ohjaa kaikkea kehitystä.

Kaiketi lintujen tai kukkien esteettistä silmää miellyttävät piirteet selittyvät niin ikään evoluutioteoriasta käsin. Kristillisten silmälasien läpi katsottuna kaikki kaunis – myös tähän aikaan kuuluvaa ruska – ovat Jumalan rakkaudenosoituksia luoduilleen.

Kristityn ei tarvitse kieltää sen enempää alkuräjähdystä kuin evoluutiota. Ne ovat tieteellisiä teorioita, jotka eivät kuitenkaan voi sanoa Jumalasta mitään. Tai ainakaan niiden ei pitäisi sanoa. Toinen asia on sitten se, että näihin teorioihin ja niiden popularisointiin voidaan kytkeä ajatuksia, jotka sulkevat Jumalan pois.

Ehkä näin myös käytännössä usein tapahtuu. Sanotaankin, että rippikouluun tulevilla nuorilla on  nykyään ateistiset tehdasasetukset. On tärkeää  pitää mielessä erottelu, jota ainakin  itse olen yrittänyt rippikoulussa pitää esillä. Raamattu vastaa kysymykseen, miksi maailma on syntynyt. Tiede puolestaan etsii vastausta siihen, miten tämä on tapahtunut. Evoluutioteoriaa samoin kuin teoriaa maailman synnystä on hedelmällisintä pitää kuvauksena siitä prosessista, jolla Jumalan luomistyö on tapahtunut.

Kristityn  ei siis tarvitse pelätä luonnontieteitä tai niiden metodeja. Itse asiassa monet merkittävät tiedemiehet ovat olleet kristittyjä. Tiede ei kumoa kristillisen uskon perustavaa lähtökohtaa eli sitä, että Jumala on Luoja. Toisaalta Jumalan olemassaoloa ei myöskään voida todistaa tieteen keinoin.

Jumalasta vakuuttuminen tapahtuu toisella tavalla.

 

30 kommenttia

  • Antero Syrjänen sanoo:

    Jorma Pitkänen: ”Kristitty näkee ympärillään olevan luonnon todisteena Jumalan suurista teoista. — Ajatellaan vaikkapa lintujen upeita höyhenpukuja, niiden laulua ja merkillistä kykyä suunnistaa. Tai kukkien rakennetta, väriloistoa ja tuoksuja.”

    Luonto todisteena Jumalasta on ongelmallinen monesta syystä mutta ei vähiten siksi, että luonto ei osoita erityistä rakkaudellisuutta. Se perustuu parhaiten sopeutuvien eliöiden ja lajien selviytymiseen ja siihen, että vahvemmat syövät heikommat.

    Millaisesta Jumalasta todistavat esimerkiksi aivoja syövät ameebat tai loiset, jotka saavat hyönteiset tekemään itsemurhan, jonka jälkeen loinen kasvaa hyönteisen päästä ulos? Loisten elinkaarikin kertoo aika karua kieltään luojastaan, jos sellainen olisi. Laakamato esimerkiksi leviää ja lisääntyy mm. meripihkakotiloiden välityksellä. Laakamato saa näyttämään kotilon tuntosarvet muhkeilta madoilta, jolloin linnut huomaavat kotilon helpommin ja kotilo tulee syödyksi. Näin laakamato pääsee lintuun ja kohti seuraavaa levittäytymisstrategiaa. Jos Jumala on luonut luontomme, hän on suunnitellut ihan erityisesti myös tällaisten eliöiden elinkierron.

    Millainen luoja luo tällaisia eliöitä?

    Maailman vaarallisin eläin on hyttynen. Se tappaa noin miljoona ihmistä vuodessa, sen levittäessä malariaa eli Plasmodium-alkueläintä. Millainen luoja luo hyttysen, joka ensinnäkin elääkseen ja lisääntyäkseen tarvitsee muiden organismien verta, ja millainen luoja luo Plasmodium-alkueläimen, joka tappaa ihmisiä saman luojan luoman hyttysen välityksellä?

    Kun Jumalaa todistellaan luonnolla, luonnosta ei voi ottaa vain rusinoita ja jättää muun pullan huomiotta. Jos luonto todistaa Jumalasta, oleellinen kysymys kuuluu, kuinka häiriintynyt Jumala on?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Luonto tietenkin todistaa Jumalan suuruudesta minulle uskovana. Tähtitaivasta ihaillessani näen siinä Jumalan käsien työn ja ikuisuuden, jota en kykene tavoittaan. Avaruuden äärettömyys nostaa sen esiin. Luonnossa kaikki on järjestyksessä ja ilman toista ei ole toista. Luonto puhuu minulle monella tapaa Jumalan suuruudesta . Samalla ihmettelen sitä, miten hän on jatkuvasti kuulolla , kun minulla on asiaa. Olenhan hänen näkökulmastaan kovin mitätön ja hyttystä vähäisempi. Silti tiedän, ettei luonto puhu yhtään mitään Jumalasta, sille joka Häneen ei usko. Vain uskovalle puhe Jumalasta luojana on mielekästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Niin Pekka, et edes yrittänyt vastata yhteenkään Anteron esittämään loogiseen kysymykseen luonnossa toteutuvasta julmuudesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Seppo. Ei kysymyksiin vastaaminen ole kovin mielekästä, kun todellisuuskäsitykset eivät lainkaan kohtaa. Uskovan elämässä tapahtuu ihmeitä jatkuvasti, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Se on meille ihan normaalia. Ihmeitä vaan tapahtuu. Kuitenkin katselemme samaa maailmaa ja samoja tapahtumia. Silti toinen ei näe mitään Jumalan huolenpitoa ja toinen näkee sen kaikessa. Jollei joku halua katsella maailmaa uskon silmälasien läpi, niin tietenkään ei voi nähdä asioita uskovan näkökulmasta. Ei siinä auta mikään selittely. Puhe Jumalan huolenpidosta luonnossa on vain uskovia varten, meille sillä on suuri merkitys. Toisille se voi olla vain pilkan aihe.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Pekka, aivan loogiset kysymykset eivät minusta ole mitään pilkkaa. Ja eivätkö luonnossa tapahtuva aivan hirvittävä julmuus ole sinulle todellisuutta.? Näetkö kaikessa vain Jumalan rakastavaa huolenpitoa? Vaikkapa siinäkin kun leijonaisä syö elävältä omat pentunsa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Siinäpä se kristityn ongelma onkin, Pekka. Hän ei voi tarkastella maailmaa objektiivisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kun hän miettii jumalaansa ja tämän luomistöitä, hänen on pakko keskittyä ainoastaan kauniisiin kukkiin ja muihin ihaniin yksityiskohtiin ja jättää iso osa todellisuudesta huomioimatta.

      Onko se mielestäsi rehellistä maailman tarkastelua?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Seppo. Tuskin leijona miettii julmuutta. Eiköhän hänellä ole jotain muuta mielessä. Ihmisinä voimme täällä pohtia julmuuden käsitettä. Tuskinpa leijona sitä osaa pohdiskella. Ei laakamato, tai hyttynen varmaankaan pohdiskele julmaa käytöstään. Tai mistäpä sitä tietää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Pekka Pekka, ymmärsit hyvin että en minä Leijonaa julmuudesta syytä. Näkökulma ei ole tietenkään Leijonan vaan ihmisen. Ihmisen (ainakin useimpien) näkökulmasta kuolema raateluhampaissa on julma koska uhri kokee hirmuisia tuskia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Pekka, kun kyse onkin siitä, miksi Jumala loi leijonan, laakamadon ja aivoja syövän ameeban, että ne toimivat julmuuden pohjalta.

      Kiertelet nyt ihan turhaan kuuman puuron ympärillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Evoluutioteoriaa samoin kuin teoriaa maailman synnystä on hedelmällisintä pitää kuvauksena siitä prosessista, jolla Jumalan luomistyö on tapahtunut.” blogi

    Edellinen lausuma on vahvassa ristiriidassa Raamatun oman ilmoituksen kanssa, kuten myös Antero hyvin oivalsi, Jumalan on outo Raamatun ilmoitukseen verrattuna, jos Jumala luo kuoleman kautta uutta.

    Raamatun mukaan kuolema on synnin seurausta ja kuolemaa sanotaan vihollisuudeksi. Tästä syntyy räikeä ristiriita, jos pidetään kuolemaa luomisen välineenä.

    Jos siis pidetään Jumalaa on evoluution kautta luovana, niin Raamatun oma ilmoitus raukeaa tyhjiin ja olemme lähellä siirtyä kokonaan toisenlaiseen uskon käsitykseen, joka ei ole enää Raamatun mukainen.

    Raamattu on myös ilmoittanut Jumalan erityisen ja yliluonnollisen Luomis Voiman. ”Herra sanoi: Ja tapahtui niin kuin Herra sanoi”

    Myös monet luonnossa löytyvät esimerkit sotivat evoluutioita vastaan, sillä mitään välimuotoja ei ole nähtävillä minkään lajin suhteen. Jos evoluutio olisi selitys kaikelle nykyiselle olemiselle, niin se olisi myös välttättömyyden suomasta pakosta tuottava myös selkeitä ja silmin näkyviä välimuotoja lajin muuttumisesta toiseksi. Nyt ne taas loistavat poissa olollaan.

    Totuus ei voi olla monella tavalla. Miten se on? Kuka tietää varmasti? Niinpä! Siksi uskomme, kuten Paavali: ”Sillä hänessä (Kristus) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” Kol.1:16-17

    Kaikki on siis jo valmista ja järjestyksessä nykyisessä muodossaan, kunnes kuolema poistetaan ja kaikki luodaan uudeksi…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Ismo Malinen: ”Myös monet luonnossa löytyvät esimerkit sotivat evoluutioita vastaan, sillä mitään välimuotoja ei ole nähtävillä minkään lajin suhteen.”

      Fossiilisto on tuonut meille historiasta kattavan kokoelman nk. välimuotoja, joita voidaan tutkia ulkonäön lisäksi molekyylitasolla. Muutamia esimerkkejä välimuodoista ja evoluutiosta.

      https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_transitional_fossils

      http://www.transitionalfossils.com/

      https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_human_evolution_fossils

      Välimuoto on tätä päivää peilatessa siinä mielessä virheellinen ilmaus, että ei ole mitään päätepistettä – kaikki organismit ovat oman aikansa välimuotoja ja kulloisenkin sopeutumisen tulos.

      Ismo Malinen: ”Jos evoluutio olisi selitys kaikelle nykyiselle olemiselle, niin se olisi myös välttättömyyden suomasta pakosta tuottava myös selkeitä ja silmin näkyviä välimuotoja lajin muuttumisesta toiseksi. Nyt ne taas loistavat poissa olollaan.”

      Jos unohdetaan turhat faktat häiritsemästä – eli sen, että kaikki on vain välimuotoa – niin mikä olisi välimuoto, jonka sinä hyväksyisit todisteena evoluutiosta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    ”Monille on syntynyt sellainen käsitys, että usko Jumalaan maailman luojana on vanhanaikaista. ”

    Ei se mikään pöhkömpi teoria ole. Ei ainakaan yhtään sen pöhkömpi kuin Kalevalan sotkanmunateoriakaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Suoranaista haittaa evankeliumin asialle on aiheutunut joidenkin kristillisten piirien jääräpäinen pitäytyminen Raamatun alkukertomusten kirjaimelliseen tulkintaan, johon kukaan vähänkin laajempaa ylrissivistystä saanut ei voi tosissaan uskoa. Mutta jos ymmärretään alkukertomukset havainnollistavina tarinoina maailman synnystä ja ihmiskunnan alkuvaiheista voidaan tajuta, että mikään luonnontieteen teoria ei ole loogisessa ristiriidassa luomisuskon kanssa. Teististen uskontojen näkökulmasta tieteen teoriat ovat perusteltuja arvioita siitä, miten Jumala on luomistyötänsä tehnyt ja edelleen tekee. Minusta on ilmeistä esim. se, että biologisessa evoluutiossa, jossa oletetaan yksisoluisista eliöistä vähitellen kehittyneen pitkälle erikoistuneita rakanteita on mukana suunnitteleva järki.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Mitä lienee Jeesus tarkoittanut (Mat19:4) sanomalla: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi. Voi olla, että ”tällä tarinalla” Jeesus havainnollisti sitä, kun häneltä tultiin kysymään sitä, ”onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”En tiedä uskoivatko hänen vastaustaan luomisesta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jos Kristitty pitää evoluutioita totena, hänen on vaikea pitää kuolemaa vihollisuutena. Kehitysoppi perustaa sattumaan ja oletettuun positiiviseen mutaatioon. Miten Kristitty suhtautuu tähän ajatukseen?

    Tarkoittaako, että Jumala on sattuman suhteen voimaton ja maailmassa syntyy mitä sattuu kohtalon oikusta? Lopulta on pakko päätyä siihen, että joko Jumala on Luonut kaiken lajiensa mukaan, tai sitten ei ole, ja vaan kaikki muuttuu ajan saatossa, syntyy ja kuolee pois ilman päämäärää.

    Vakava kysymys: Mitä kuolema on, jos Jumala luo kuoleman kautta uutta? Raamatun ilmoitus ei taivu tuohon ajatukseen, vaan esittää kuoleman vihollisuutena.

    Solu on muuten sellainen yksikkö, ettei se voi rakentua, jollei sille ole annettu ohjeita. Teoriassa on mahdotonta, että kalan solusta tulisi nisäkäs.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Yritin kommentissani sanoa, että evoluutio ei ole sattumanvaraista, kuten ateistit väittävät, vaan suunniteltua, siis Jumalan työtapa, jolla hän on luonut kaiken ”lajiensa mukaan”. Juuri Jumalan luova sana on mahdollistanut lajien eriytymisen tarkoituksenmukaisella tavalla. Ei DNA mitenkään voi olla sattumalta muodostunut atomiketju. En oikein ymmärtänyt mitä Ismo tarkoittaa sillä, että Jumala luo kuoleman kautta uutta. Toki ihmisestä tulee ylösnousemuksessa uusi ihminen, joka on vailla syntiä ja kärsimystä ja voi olla uudella tavalla yhteydessä Jumalaan, mutta silti hän on sama persoona kuin maan päällä eläessään, hän tiedostaa jatkuvuutensa ja hänet voidaan tunnistaa omaksi itsekseen myös taivaassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Yrjö Sahama. On tietysti laajemminkin yleissivistävää tietää, ketkä ovat haitaksi evankeliumin asialle. Kenties Jeesus on yksi heistä, kun Hän viittasi luomiseen, jossa itse Sana oli paikalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama: ”Toki ihmisestä tulee ylösnousemuksessa uusi ihminen,”

      Kun nyt tunnut ”tietävän” kaiken jopa kuolleen ihmisen uudesti syntymisestä, siis ns. ylösnousemusruumiista, niin olisi kiva, jos voisit valistaa meitä tietämättömiä pakanoita siitä, minkälainen se saman kuolleen persoonan uusi olemus on. Nouseeko hän taivaan riemuihin (tai laskeutuuko helvetin tulijärveen) vastasyntyneenä vauvana, nuorena elämänsä parhaissa voimissa, vai kenties samanikäisenä kuin oli maallisen taipaleensa lopussa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Ismo, jätit vastaamatta kysymykseeni: mikä olisi välimuoto, jonka sinä hyväksyisit todisteena evoluutiosta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Kyöstille: Viittaatko Joh. 1.lukuun, joka ei kylläkään siteraa Jeesusta, vaan on Johanneksen Pyhän Hengen vaikutuksesta tekemä tulkinta Sanan eli Jeesuksen mukanaolosta jo luomisessa, mikä on yksi keskeinen kolminaisuusopin peruste. Jos todella luit kommenttini kokonaan, huomaat etten mitenkään kiistä Jumalan olevan kaiken Luoja, päinvastoin uskon hänen luoneen myös evoluutiona tuntemamme ilmiön.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Yrjö, anteeksi, nimeni on Kosti. Viittaan nimenomaan tuohon (Joh1:1), jossa Johannes kirjoittaa; ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala.” En pidä tätä Johanneksen sanaa tulkintana Jeesuksen mukanaolosta luomisessa, vaan se on hänelle varma tieto. Miksi se on mielestäni näin? Siksi, ettei Pyhä Henki ole skeptikko, joka ei tiedä mitä Hän puhuu ja minkä tiedon välittää. Siksi myös pitäydyn kirjaimellisessa tulkinnassa myös sen suhteen, mihin jo aikaisemmin viittasin (Mat19:4).

      ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi,” jossa on hyvin tuntemasi viite (1Mo1-2) ihmisen luomisesta ja paratiisiin asettamisesta. Tähän Jeesuksen varmaan sanaan pitäydyn. Mikäli joku kuitenkin haluaa tulkita asiaa ”Darwinin hengessä” siihen hänellä on tietenkin oikeus. Tottakai. Siitä en kuitenkaan pidä, että mikäli pitäydytään kirjaimellisessa tulkinnassa, sen katsotaan johtuvan laajemman yleissisvistyksen puutteesta. Sitten siitä kärsi myös Luther.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      On ilmeistä, että meillä on erilainen käsitys inspiraatiosta. Uskon täysin sen, että” Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta” (Vn. 1948 kristinoppi kohta 5). Mutta en katso tämän merkitsevän ns. sanainspiraatiota, jota veli Kosti näyttää tarkoittavan. Anteeksi kiireessä tekemäni erehdys nimessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Yrjö, on ilmeistä, että käsityksemme poikkeavat inspiraation osalta. Selvennän asiaa vielä hieman. Tuolla kirjoituksellani en tarkoita sitä, että Pyhä Henki olisi jotenkin sanellut Johannekselle, mitä pitää kirjoittaa. Kun Jeesus kohtasi samarialaisen naisen kaivolla, niin tuon tapahtuman jälkeen samarialaiset sanoivat naiselle (Joh4:42) ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja.”

      Kuulijat uskoivat, mutta kuullessaan Vapahtajan puhetta usko muuttui varmaksi tiedoksi, jonka Pyhä Henki välitti. Olemme kuulleet, uskomme ja nyt me varmasti tiedämme. Tämä tarkoittaa myös yksinkertaisesti sitä, että minun on mahdotonta epäillä sitä, mitä Jeesus, Jumalan Poika itse sanoo. Kyse ei ole tietenkään siitä, etteikö uskomme horjuisi, koska olemme synnissä syntyneet. Johannes ei siten tulkitse vaan tietää, että ”Alussa oli Sana….” Näin asian käsitän.

      Luther kirjoittaa tästä kirkkopostillansa osassa 1, Joulupäivän 3:s evankeliumisaarna. Sidotussa ratkaisuvallassa on myös kohta, jossa Luther myös toteaa: ”Jumalan sanat on omaksuttava niin yksinkertaisina, kuin ne kuuluvat.”

      Lutherin kirjoitukset ovat merkittäviä, koska ne ohjaavat Raamatun sanaan ja ylipäätään elämän todellisuuteen, jossa itsekullakin on jokin risti kannettavana. Kun risti lankee päällemme, Jumalan sanan varmat neuvot ovat varsin kalliita kuoleman uhatessa, eikä siinä silloin ole merkitystä sillä, onko maapallo pyöreä vai litteä.

      En ole tiedevastainen mutta kuolema on korjannut kaikki lajit aikanaan senjälkeen, kun synti tuli maailmaan. Raamattu kertoo sen, miksi näin tapahtui ja millä tavalla. Koska, jääköön avoimeksi. Jumala sen tietää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Totean vielä asiaa selventääkseni ja edelliseen kirjoitukseeni viitaten, että Pyhä Henki avaa ensin korvat kuulemaan, sitten uskomaan ja sen jälkeen pitämään asiaa varmana. Tämä uskomisen kyky meiltä puuttuu kaikilta, ellemme saa sitä yksin armosta ja lahjana, joka on sinulle itsestään selvää pappi kun olet.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ymmärrän Yrjön kannan, olen myös itse joskus pohtinut samoin, mutta luopunut siitä liiallisten ristiriitaisuuksien tähden. Jos synnin palkka on kuolema, niin miten Jumala käyttää sitä luomisen välineenä? Olen ymmärtänyt, että kuolema on tullut maailmaan ihmisen synnin tähden, eikä Jumalan tahdosta. Alussa ihminen oli kuolematon, mutta rikkomuksen tähden ihmisestä tuli kuoleva.

    Anterolle erikseen; En tiedä mikä olisi sellainen välimuoto joka saisi minut vakuuttuneeksi. Onko sinulla esittää jokin sellainen nykyisin elävä, joka on muuttumassa toisesta lajista toiseksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jorma Pitkänen

    Olen Hämeenkyrön kirkkoherra 1.4. 2019 alkaen. Pappisviran hoito alkoi 1989 Korsossa Vantaalla, josta tie vei v. 2000 Tampereen Pyynikille. Jämijärven kirkkoherrana palvelin 1.4. 2013 alkaen 6 vuotta ennen kuin aloitin nykyisessä virassani. Väitöskirja herännäisjohtaja Jonas Laguksesta 2013. Harrastuksista mainittakoon Israelilainen tanssi, valokuvaus, lintujen tarkkailu ja kitaran soittelu.