Välipala uskonoppia 1: Luonto puhuu Luojastaan
Kristillisen uskon tuntemus on ohentunut paljon viime vuosikymmeninä. Niistäkin, jotka uskovat Jumalaan, monet uskovat toisin, kuin kirkko opettaa. Toisaalta voi olla niinkin, että monet eivät edes tiedä tai ovat epätietoisia, mitä kirkko opettaa.
Tarkoitukseni on nyt käsitellä blogeissani joitakin keskeisiä kristilliseen uskoon kuuluvia uskonkohtia. Näkökulma on toki henkilökohtainen. Myös siitä, mikä on keskeistä, voidaan ajatella toisin kuin kirjoittaja. Toivon kuitenkin, että kirjoitukset voisivat olla rakennukseksi tavallisille seurakuntalaisille, joita näissä blogeissani erityisesti ajattelen.
-----
”Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä.”
Näin Luther aloittaa Vähä katekismuksessaan ensimmäisen uskonkappaleen selityksen.
Yksi merkittävä tekijä, joka vaikuttaa ennen kaikkea nuoremman polven ajatteluun, on luomisuskon kuihtuminen. Monille on syntynyt sellainen käsitys, että usko Jumalaan maailman luojana on vanhanaikaista. Evoluutioteoriasta on opittu tekemään liian jyrkkä johtopäätös: jos lajien kehitys on totta, Luoja ei tähän kuvioon enää mahdu.
Näin ei ole pakko päätellä, eikä tällainen logiikka ole edes erityisen tieteellistä. Tiedehän tutkii vain sellaisia asioita, joita voidaan tavalla tai toisella havainnoida ja mitata. Kysymys Jumalasta menee tieteen ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö todellisuuden havainnoimisella voisi olla jonkinlaista merkitystä uskollekin.
Apostoli Paavali sanoo, että Jumalan näkymättömät ominaisuudet, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa ovat nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan (Room. 1: 19-20). Paavalin mukaan näin on ollut luomisesta asti. Hän siis väittää, että ihmisellä on mahdollisuus nähdä ja havaita jotakin Jumalasta silmillään. Jumala on kyllä näkymätön ja salattu, mutta hänet voidaan havaita epäsuorasti - luodun todellisuuden kautta.
Kristitty näkee ympärillään olevan luonnon todisteena Jumalan suurista teoista. Valitettavasti silmä tottuu näkemäänsä, eikä elämän ihmeellisyyttä tule kovin usein ajateltua. Syytä kuitenkin olisi. Ajatellaan vaikkapa lintujen upeita höyhenpukuja, niiden laulua ja merkillistä kykyä suunnistaa. Tai kukkien rakennetta, väriloistoa ja tuoksuja. Jeesus kehottaa katsomaan niitä merkkeinä Jumalan huolenpidosta. Sitä ne varmasti ovatkin, mutta niitä voi ja varmaan tulisikin katsoa yhtä lailla todisteina Luojan kädenjäljestä.
Raamatun kirjoittajille myös taivas, maa, aurinko ja tähdet puhuvat Jumalasta. ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.” (Ps.19:2) Vaikka tämä ei olekaan korvin kuultavaa puhetta, se psalminkirjoittajan mukaan kuitenkin kaikuu kaikkialla. Tätä puhetta nykyihminen ei enää ymmärrä yhtä hyvin kuin aiemmat sukupolvet. Luontoa kyllä arvostetaan ja tahdotaan suojella, niin kuin oikein onkin. Sen kuuluttama viesti – Jumala on tämän kaiken luoja – jätetään kuitenkin taka-alalle.
On hyväksyttävä, että elämän alku voidaan selittää myös ilman Jumalaa. Alkuräjähdys lienee yleisimmin hyväksytty teoria maailman synnystä ja evoluutioteoria puolestaan lajien kehityksestä. Ajatellaan Darwinin hengessä, että lajien pyrkimys säilyä ja tarvittaessa muuntua ohjaa kaikkea kehitystä.
Kaiketi lintujen tai kukkien esteettistä silmää miellyttävät piirteet selittyvät niin ikään evoluutioteoriasta käsin. Kristillisten silmälasien läpi katsottuna kaikki kaunis – myös tähän aikaan kuuluvaa ruska – ovat Jumalan rakkaudenosoituksia luoduilleen.
Kristityn ei tarvitse kieltää sen enempää alkuräjähdystä kuin evoluutiota. Ne ovat tieteellisiä teorioita, jotka eivät kuitenkaan voi sanoa Jumalasta mitään. Tai ainakaan niiden ei pitäisi sanoa. Toinen asia on sitten se, että näihin teorioihin ja niiden popularisointiin voidaan kytkeä ajatuksia, jotka sulkevat Jumalan pois.
Ehkä näin myös käytännössä usein tapahtuu. Sanotaankin, että rippikouluun tulevilla nuorilla on nykyään ateistiset tehdasasetukset. On tärkeää pitää mielessä erottelu, jota ainakin itse olen yrittänyt rippikoulussa pitää esillä. Raamattu vastaa kysymykseen, miksi maailma on syntynyt. Tiede puolestaan etsii vastausta siihen, miten tämä on tapahtunut. Evoluutioteoriaa samoin kuin teoriaa maailman synnystä on hedelmällisintä pitää kuvauksena siitä prosessista, jolla Jumalan luomistyö on tapahtunut.
Kristityn ei siis tarvitse pelätä luonnontieteitä tai niiden metodeja. Itse asiassa monet merkittävät tiedemiehet ovat olleet kristittyjä. Tiede ei kumoa kristillisen uskon perustavaa lähtökohtaa eli sitä, että Jumala on Luoja. Toisaalta Jumalan olemassaoloa ei myöskään voida todistaa tieteen keinoin.
Jumalasta vakuuttuminen tapahtuu toisella tavalla.
30 kommenttia
”Evoluutioteoriaa samoin kuin teoriaa maailman synnystä on hedelmällisintä pitää kuvauksena siitä prosessista, jolla Jumalan luomistyö on tapahtunut.” blogi
Edellinen lausuma on vahvassa ristiriidassa Raamatun oman ilmoituksen kanssa, kuten myös Antero hyvin oivalsi, Jumalan on outo Raamatun ilmoitukseen verrattuna, jos Jumala luo kuoleman kautta uutta.
Raamatun mukaan kuolema on synnin seurausta ja kuolemaa sanotaan vihollisuudeksi. Tästä syntyy räikeä ristiriita, jos pidetään kuolemaa luomisen välineenä.
Jos siis pidetään Jumalaa on evoluution kautta luovana, niin Raamatun oma ilmoitus raukeaa tyhjiin ja olemme lähellä siirtyä kokonaan toisenlaiseen uskon käsitykseen, joka ei ole enää Raamatun mukainen.
Raamattu on myös ilmoittanut Jumalan erityisen ja yliluonnollisen Luomis Voiman. ”Herra sanoi: Ja tapahtui niin kuin Herra sanoi”
Myös monet luonnossa löytyvät esimerkit sotivat evoluutioita vastaan, sillä mitään välimuotoja ei ole nähtävillä minkään lajin suhteen. Jos evoluutio olisi selitys kaikelle nykyiselle olemiselle, niin se olisi myös välttättömyyden suomasta pakosta tuottava myös selkeitä ja silmin näkyviä välimuotoja lajin muuttumisesta toiseksi. Nyt ne taas loistavat poissa olollaan.
Totuus ei voi olla monella tavalla. Miten se on? Kuka tietää varmasti? Niinpä! Siksi uskomme, kuten Paavali: ”Sillä hänessä (Kristus) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” Kol.1:16-17
Kaikki on siis jo valmista ja järjestyksessä nykyisessä muodossaan, kunnes kuolema poistetaan ja kaikki luodaan uudeksi…
”Monille on syntynyt sellainen käsitys, että usko Jumalaan maailman luojana on vanhanaikaista. ”
Ei se mikään pöhkömpi teoria ole. Ei ainakaan yhtään sen pöhkömpi kuin Kalevalan sotkanmunateoriakaan.
Suoranaista haittaa evankeliumin asialle on aiheutunut joidenkin kristillisten piirien jääräpäinen pitäytyminen Raamatun alkukertomusten kirjaimelliseen tulkintaan, johon kukaan vähänkin laajempaa ylrissivistystä saanut ei voi tosissaan uskoa. Mutta jos ymmärretään alkukertomukset havainnollistavina tarinoina maailman synnystä ja ihmiskunnan alkuvaiheista voidaan tajuta, että mikään luonnontieteen teoria ei ole loogisessa ristiriidassa luomisuskon kanssa. Teististen uskontojen näkökulmasta tieteen teoriat ovat perusteltuja arvioita siitä, miten Jumala on luomistyötänsä tehnyt ja edelleen tekee. Minusta on ilmeistä esim. se, että biologisessa evoluutiossa, jossa oletetaan yksisoluisista eliöistä vähitellen kehittyneen pitkälle erikoistuneita rakanteita on mukana suunnitteleva järki.
Mitä lienee Jeesus tarkoittanut (Mat19:4) sanomalla: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi. Voi olla, että ”tällä tarinalla” Jeesus havainnollisti sitä, kun häneltä tultiin kysymään sitä, ”onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”En tiedä uskoivatko hänen vastaustaan luomisesta?
Jos Kristitty pitää evoluutioita totena, hänen on vaikea pitää kuolemaa vihollisuutena. Kehitysoppi perustaa sattumaan ja oletettuun positiiviseen mutaatioon. Miten Kristitty suhtautuu tähän ajatukseen?
Tarkoittaako, että Jumala on sattuman suhteen voimaton ja maailmassa syntyy mitä sattuu kohtalon oikusta? Lopulta on pakko päätyä siihen, että joko Jumala on Luonut kaiken lajiensa mukaan, tai sitten ei ole, ja vaan kaikki muuttuu ajan saatossa, syntyy ja kuolee pois ilman päämäärää.
Vakava kysymys: Mitä kuolema on, jos Jumala luo kuoleman kautta uutta? Raamatun ilmoitus ei taivu tuohon ajatukseen, vaan esittää kuoleman vihollisuutena.
Solu on muuten sellainen yksikkö, ettei se voi rakentua, jollei sille ole annettu ohjeita. Teoriassa on mahdotonta, että kalan solusta tulisi nisäkäs.
Kyöstille: Viittaatko Joh. 1.lukuun, joka ei kylläkään siteraa Jeesusta, vaan on Johanneksen Pyhän Hengen vaikutuksesta tekemä tulkinta Sanan eli Jeesuksen mukanaolosta jo luomisessa, mikä on yksi keskeinen kolminaisuusopin peruste. Jos todella luit kommenttini kokonaan, huomaat etten mitenkään kiistä Jumalan olevan kaiken Luoja, päinvastoin uskon hänen luoneen myös evoluutiona tuntemamme ilmiön.
Ymmärrän Yrjön kannan, olen myös itse joskus pohtinut samoin, mutta luopunut siitä liiallisten ristiriitaisuuksien tähden. Jos synnin palkka on kuolema, niin miten Jumala käyttää sitä luomisen välineenä? Olen ymmärtänyt, että kuolema on tullut maailmaan ihmisen synnin tähden, eikä Jumalan tahdosta. Alussa ihminen oli kuolematon, mutta rikkomuksen tähden ihmisestä tuli kuoleva.
Anterolle erikseen; En tiedä mikä olisi sellainen välimuoto joka saisi minut vakuuttuneeksi. Onko sinulla esittää jokin sellainen nykyisin elävä, joka on muuttumassa toisesta lajista toiseksi?
Jorma Pitkänen: ”Kristitty näkee ympärillään olevan luonnon todisteena Jumalan suurista teoista. — Ajatellaan vaikkapa lintujen upeita höyhenpukuja, niiden laulua ja merkillistä kykyä suunnistaa. Tai kukkien rakennetta, väriloistoa ja tuoksuja.”
Luonto todisteena Jumalasta on ongelmallinen monesta syystä mutta ei vähiten siksi, että luonto ei osoita erityistä rakkaudellisuutta. Se perustuu parhaiten sopeutuvien eliöiden ja lajien selviytymiseen ja siihen, että vahvemmat syövät heikommat.
Millaisesta Jumalasta todistavat esimerkiksi aivoja syövät ameebat tai loiset, jotka saavat hyönteiset tekemään itsemurhan, jonka jälkeen loinen kasvaa hyönteisen päästä ulos? Loisten elinkaarikin kertoo aika karua kieltään luojastaan, jos sellainen olisi. Laakamato esimerkiksi leviää ja lisääntyy mm. meripihkakotiloiden välityksellä. Laakamato saa näyttämään kotilon tuntosarvet muhkeilta madoilta, jolloin linnut huomaavat kotilon helpommin ja kotilo tulee syödyksi. Näin laakamato pääsee lintuun ja kohti seuraavaa levittäytymisstrategiaa. Jos Jumala on luonut luontomme, hän on suunnitellut ihan erityisesti myös tällaisten eliöiden elinkierron.
Millainen luoja luo tällaisia eliöitä?
Maailman vaarallisin eläin on hyttynen. Se tappaa noin miljoona ihmistä vuodessa, sen levittäessä malariaa eli Plasmodium-alkueläintä. Millainen luoja luo hyttysen, joka ensinnäkin elääkseen ja lisääntyäkseen tarvitsee muiden organismien verta, ja millainen luoja luo Plasmodium-alkueläimen, joka tappaa ihmisiä saman luojan luoman hyttysen välityksellä?
Kun Jumalaa todistellaan luonnolla, luonnosta ei voi ottaa vain rusinoita ja jättää muun pullan huomiotta. Jos luonto todistaa Jumalasta, oleellinen kysymys kuuluu, kuinka häiriintynyt Jumala on?
Ilmoita asiaton kommentti