Valde Palola Kirkko ja kaupunki -lehdessä

Tunnen ihmisiä, kirkkoon kuuluvia kristittyjä, joidenka iso päänvaiva ja jopa ahdistus on se, että heidän rakkaaseen kirkkoonsa kuuluu vanhoillislestadiolaisia pappeja, jotka eivät pidä heitä oikeina kristittyinä, pelastuksen piiriin kuuluvina Jumalan lapsina. Heidän mielestään näin ei saisi olla. Heille tilanne on loukkaava ja kipeä.

Tuoreimman käsityksen vl-liikkeen kannasta asiaan voi käydä lukemassa Kirkko ja kaupunki – lehdestä: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ovatko-vain-lestadiolaiset-oikeita-uskovia-lestadiolaisjohtaja-valde-palola-avaa-liikkeen-seurakuntaoppia?fb_action_ids=10217865615411808&fb_action_types=og.comments

Haastateltava Valde Palola ei puhu niin selkokielisesti kuin rivilestadiolaiset asiasta, mutta kyllä hänen vastauksistaan saa tarkalla lukemisella käsityksen, että pelastusta ei ole vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella.

Vanhoillislestadiolaisen eksklusiivisen seurakuntaopin ikävänä ja kipeänä kokevat kirkon ihmiset eivät niinkään haluaisi muuttaa vl-liikkeen oppeja ja käsityksiä, vaan heitä kiusaa yhteisön kuuluminen kirkkoon. Miksi kirkon piiriin kuuluu herätysliike, joka sulkee kirkon muun väen pois pelastuksen piiristä? Miten on mahdollista, että osallistuessaan kirkon messuun, messua saattaa suorittaa pappi, joka mitätöi heidän kirkon sanomaan perustuvan uskonsa?

Vaikka minäkin kuulun kirkkoon, asia ei minua pahemmin haittaa, joskin se on aina minua ihmetyttänyt, myös silloin kun olin vanhoillislestadiolainen. Kirkko ja lähes kirosanan veroinen sana ”kirkkouskovaiset”, olivat lapsuudessani ja nuoruudessani pelottava asia ja paikka aina muulloin kuin silloin kun kirkossa kokoontuivat ne ainoat oikeat uskovaiset omiin eri tilaisuuksiinsa. Epäilen, että tuo Valdenkin mainostama puhe kirkosta äärettömän arvokkaana asiana liittyy lähinnä kirkkorakennukseen, muuta selitystä en osaa oman kokemukseni perusteella asiasta sanoa.

Noh, kyllähän vanhoillislestadiolaiset käsitykseni mukaan pitävät myös kirkon väkeä arvokkaana, niin kuin kaikkia maapallon muitakin asukkaita. Heille jokainen maailmaan syntyvä lapsi taustoista huolimatta on arvokas ja tärkeä. Samoin ajattelee moni muukin ihminen varmaan, esimerkiksi minä.

Kuitenkaan kirkon hengellistä sanomaa ei ole koskaan vl-liikkeessä arvostettu, koska sitä pidetään vääränä ja omavanhurskaana. 2000-luvun alussa kuulin seurapenkissä erään papin ja puhujan ylistävän ”rakasta kansankirkkoamme” ja he kehottivat seuraväkeä osallistumaan kirkon tilaisuuksiin, vaikka siellä ei saarnaisikaan uskovainen pappi, sillä ”luetaanhan kirkossa evankeliumitekstejä, jotka ovat oikeita”. Ihmettelin silloin hämmentyneenä penkissä, että mistähän nyt tuulee tämä kirkon ihanuuden ylistäminen, kun aiemmin sanoma kirkosta oli ollut niin puhtaasti kielteinen.

En ymmärrä vieläkään tuota suunnanmuutosta, yhteisön takinkääntöä asiasta. Noh, ehkä tämäkin on niitä järjelle vaikeasti selitettäviä asioita, josta Valde haastattelussaan mainitsee.

Hmm. Ei tuo vl-liikkeen kuuluminen kirkkoon ole ihan kiistaton juttu, siihen liittyy jännitteitä puolin ja toisin. Ja ymmärrän monen nk. kirkkouskovaisen tuskan asian suhteen. On kuitenkin hyvä tietää ja muistaa, ettei vl-väki ole käsityksessään ilkeyksissään. He vain uskovat niin kuin uskovat ja haluavat silti kuulua kirkkoon, vaikka se ei palvelekaan heitä sanomallaan. Heillä on kirkkoon hyötynäkökulma ja Raamatun ilosanoman levittämisen näkökulma. Jos he irtaantuisivat kirkosta, heidän pitäisi miettiä moni asia ja käytäntö uusiksi. Häät, hautajaiset, ehtoollistilaisuudet ja niin edelleen.

Tuossa Valden sanomana on nyt sitten tuotu esille vl-liikkeen ihmisten käsitys liikkeen ulkopuolisista ihmisistä pelastuksen suhteen. He saavat käsityksensä pitää, samoin kuin esikoislestadiolaisetkin ja kirkkouskovaiset. Jokainen pitäköön käsityksensä, mutta ”naimisissahan” näiden yhteisöjen ei ole toki pakko keskenään olla. Sitä probleemaa varmaan moni tahoillaan miettiikin ja ihan syystä.

Valden parannus/uskoontulo oli hämmentävä sanamuodoiltaan. Sellaista en ole koskaan ennen kuullut.

– He kysyivät, että jos saisin valita, valitsisinko taivaan vai helvetin.

– Vastasin, että taivaan tietenkin. Sitten he eivät enää yhtään odottaneet, vaan julistivat minulle evankeliumin, että saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Minun käsitykseni ja kokemusteni mukaan vl-liikkeessä on aina kysytty, haluaako uskoa omat syntinsä anteeksi ja sitten jos on ilmaissut halunsa, on saanut synninpäästön osakseen. Noh, oppia ikä kaikki.

– Taivas tai helvetti?

– Taivas.

– Jnjvksa.

  1. Olen samaa mieltä että Vuokko tekee tärkeää työtä. Itse irrottauduin liikkeessä 9.9.2020 . Ahdisti minua juuri tuo että vain he pääsevät taivaaseen ja kirkkomme muista kristityistä puhutaan epäuskoisena. Raamattuluokissakin puhutaan että voi kysyä kaverilta haluisiko tulla mukaan .
    Minulta kerran kysyttiin raamattuluokassa että olenko tarjonnut : Evankeliumia vanhemmilleni? Mua ahdisti kovasti . Mulla on myös kehitysvamma ja en kaikkea ymmärrä . Olin iloinen siellä kehitysvammaisille järjestetystä kerhosta mutta sitten kaikki taivaan kotiin pääsyn ehdot alkoi ahdistaa . Jos olisin tajunnut että sen oppi on todellakin pois kirkosta ja ihmistä pidetään syntisenä niin en olisi koskaan mennyt seuroihin mihin mua pyydettiin selkoraamattuluokassa . Seuroissa puhutaan että liikkeen ulkopuolella ei kuulema oma oikeata Jumalan valtakuntaa . Nyt seuraukset tästä kolmesta vuodesta on : ahdistuskohtauksia , helvettiin joutumisen pelkoa . Onneksi vihdoin uskalsin äidilleni puhua asioista . Seuroissa myös puhuttiin että liikkeen jättäneistä puhutaan uskonsa kiertäneistä .

Kirjoittaja

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.