Vain yksi on joukosta poissa…

love-finland

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina 27.11.2016  otettiin käyttöön uusi  Virsikirjan lisävihko. Kiitos Amazing Gracesta ja Morning has Brokenista, mutta ehdoton hittien hitti jäi silti vieläkin puuttumaan: Finlandia. Nyt on Ruttopuiston rovasti liittynyt mielensäpahoittajien kerhoon, sillä niin kauan ja innolla sitä odotin. Ja varmasti moni muu myös.

Tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä nro 99, kansa taas katsoo ns. alkuperäistä eli Edvin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta, joka alkaa synkillä kuvilla ja Finlandialla. Mielestäni Finlandian voisi kuitenkin vapauttaa tästä sota/ itsenäisyyspäivä-ikeestä. Vai pelkääkö joku, että turhasta juhlavuudesta riisuttu Finlandia menettäisi arkipäiväistyttyään liikaa hohtoaan? NO FEAR! sanoisi tähän Saara Aaltokin, tuo tällä hetkellä Suomen näkyvin PR-henkilö.

Aloitin bloggaamiseni Kotimaa24:ssä vaatimalla Finlandiaa virsikirjaan. Perustelut eivät seitsemässä vuodessa ole muuttuneet miksikään, joten kertaus opintojen äitinä on ihan paikallaan.

 

”FINLANDIA VIRSIKIRJAAN!

Hannu Kiuru 19.8.2009

Työssäni seurakuntapappina tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka aina vain jaksavat tuskitella:”Kun menivät sen virsikirjankin muuttamaan, ne kaikki tutut virret…”

Sanokaa minun sanoneen, että nuo valitusvirret (jeremiadit) loppuvat tykkänään, kun uusi virsikirja aikanaan ilmestyy. Silloin valittajat näet oitis huomaavat, että hui kauhistus, ne vanhat virret (siis vuodelta 1986!) olivat sittenkin parempia kuin nämä uudet…

Minä tahtoisin nykyisen virsikirjamme liitteeksi yhden ainoan lisävirren, mutta sitäkin jykevämmän, nimittäin Finlandian! Minusta on erinomaisen epäreilua, että esimerkiksi Englannissa ja Amerikassa Finlandiaa on saanut veisata iät ja ajat, vaan ei meillä, alkuperäisessä Finlandiassa!

Virsi ”Be still My Soul” kuulostaa vaikkapa tällaiselta:

http://www.youtube.com/watch?v=omlBeCGLFG4

Vaikka Sibeliuksen isänmaallinen sävellys onkin päässyt ulkomailla  kuvaamaan myös taivaallista isänmaata, yksikään suomalainen sananikkari
ei ole rohjennut lähteä parodioimaan Finlandiaa.

Parodia ei alkujaan ole sanana viitannut pilkantekoon tai koomisuuteen, vaan siihen, että hengellisestä biisistä on  uudelleentyöstämällä tehty maallinen tai maallisesta hengellinen.

Katharine von Schlegel (1697-n.1768) kirjoitti virren saat, jotka Jane L. Borthwick (1813-1897) käänsi noin sata vuotta myöhemmin englanniksi.

Virren lähtökohtana on Psalmi 46:11:
”Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa.”.’

Olen antanut kertoa itselleni, että Kaskisen Anna-Mari on kääntänyt Schlegelin tekstin tänä keväänä suomeksi. Anna-Marin mukaan ei ole konsti eikä mikään stilisoida teksti siihen muotoon, että se menee somasti  yksiin Finlandian kanssa.

Minä uskon Finlandiaaan virtenä. Vielä tulee päivä, jolloin tämä kaikkien aikojen hitti soi upeasti suomalaisten iloksi ja lohdutukseksi ynnä kunniaksi Jumalalle!

Jos jotakuta kaihertaa, että taas oltaisiin muuttamassa tuttuja sanoja uuteen uskoon, niin kannattaa muistaa, että Sibelius ei säveltänyt mestariteostaan laulettavaksi.  Hän suostui lopulta, kun lupaa häneltä niin hartaasti kinuttiin:”No, laulakoot nyt sitten, kun kerran haluavat!”

Ilman uhrauksia ei tämänkään kirjoittaja pääse: Olen valmis luopumaan esityksen kauneimmasta kohdasta (”…ja aamun Kiuru korkeudessa soittaa…) Jumalan hyväksi.

Tämän asian kanssa ei sovi vetkutella! Olen näet  tilannut  virsi-Finlandian esitettäväksi omissa hautajaisissani. Toivottavasti silloin ei kyseeessä ole kantaesitys…”

 

PS: Bloginani otsikko saattoi tuoda lukijalle mieleen Veksi Salmen tekemän ja Irwin Goodmanin esittämän, itsenäisyyspäivän linnanjuhlia ilkkuvan Juhlavalssin vuodelta 1968: Vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy…

https://youtu.be/FmkviyOmh0I

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Eroakirkosta.fi-palvelun tilastojen mukaan minä en näe koko maan tasolla mitään merkittävää eroa tämän vuoden lukemissa edellisten vuosien lukemaan.

    2013: Heinäkuussa oli Räsäsen ”usko mieluummin Raamattua kuin Suomen lakia” -kohu, joka selittää noin 7,000 eroajan piikin normaalivuoteen verrattuna. Ilman tätä olisimme tänä vuonna hyvin lähellä vuoden 2013 tasoa.

    2012: Tämän vuoden eroamiset ovat hieman edellä vuoden 2012 erojen määrästä vastaavaan aikaan. Vuonna 2012 ei ollut mitään kohua.

    2011: Maaliskuussa esitettiin Anni-video, joka sai aikaan noin 4,000 ylimääräistä eroa. Ilman tätä kohua vuoden 2011 ja vuoden 2014 erot ovat hyvin samalla tasolla.

    Jos erojen määrä on vähentynyt pääkaupunkiseudulla vastaavasti erojen määrän on tarvinnut lisääntyä jossain muualla koska koko Suomen tasolla olemme etenemässä kohti ”tavanomaista” noin 40,000 eronneen vuotta jos loppuvuodesta ei synny mitään kohua esimerkiksi avioliittolain muutoksen käsittelyn yhteydessä.

    • Tämän keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että tilastoista on tehty päätelmiä hieman hätäisesti, eli eroaminen ei ehkä olekaan hidastunut. Jossain vaiheessa Salmen mainitsema ilmiökin alkaa näkyä, mutta tuskin sentään vielä merkittävästi. Kirkon jäsenmäärän pieneneminen tosiaan alkanee lähivuosina kiihtyä myös siksi, että lapsikasteiden kautta tulee jäseniä yhä vähemmän.

  2. Hyvää itsenäiisyyspäivää rovastille! Ei sitten saatu kutsua tänäkään vuonna, mutta olemme kotisohvalla itsenäisempiä kuin ne jotka kutsun saivat. Siinä on monta pakkoliikkeistä päivää, kun pitää valmistautua ja pakko oli mennä hitaassa jonossa siis täsmällisesti sanottuna parijonossa. Piti kätellä, ei löysästi eikä tiukasti vaan sopivasti. Ei ylimääräisiä sanoja vain kaksi sallittua ja ilmeisen pakollista.

    Päivää juhlistetaan sotafilmillä. Sillä ainoalla oikealla, jonka ohjasi Edvin Laine! Oikeastaan tuo ja mustavalkoisuus siirtää sodan ihmisten mielissä esihistorialliseksi tapahtumaksi, jossa meille kerrotaan tarinoita panssareista, jotka eivät kestäneet halkokäsittelyä eikä molotovin coctailia.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121