Vähän pollea juttu ja maailman ruokapula

Media-aikakautemme saa aina kohuja aikaiseksi meidän median käyttäjien kustannuksella. Viime päivien kohu on ollut ns. hevosenlihakohu. Joistakin tuotteista on löytynyt jäämiä (vai jämiä) hevosenlihasta tai sitten hieman enemmänkin tuota lihaa vaikka tuoteselosteessa on mainittu jotakin muuta. Asiaa on selvitelty meilläkin muiden muassa YLEn asiaohjelmissa moneen otteeseen.

Hevosenlihakohussa on mukana aivan asiaa. Taustalla lienee kova bisnes, jossa tuotot halutaan maksimoida. Se voi tapahtua vaikkapa saamalla edullisemmin jostakin hevosen lihaa kuin naudan lihaa. Näin ei päädytä laittamaan joukkoon ”puolet petäjäistä” vaan ”himpun hevoista”. Massatuotannossa tällä saattaa olla bisneksen kannalta merkitystä.

Nyt esillä ollut kohu panee kysymään suuremman kysymyksen: Mitä ruokateollisuus käyttää kaikkiaan erilaisten valmisruokien valmistuksessa? Mitä eläinten osia käytetään ja miten asiasta ilmoitetaan tuoteselosteissa? Tässä törmätään toisaalta erilaisiin ruokakulttuureihin. Mikä yhdessä maassa on yökötys, on toisessa maassa herkkuja. Jossakin syödään koiria ja käärmeitä ja toisaalla niitä ei suurin surminkaan syötäisi. Meillä Euroopassakin on käytetty ruokaan pötsejä ja sian suolia ja tehty niistä herkkuja. Tosin sian suolet on puhdistettu ennen kuin niistä on tehty joulumakkaraa uusia täytteitä lisäämällä.

Toinen suurempi kysymys esille tulleen ”kohun” kohdalla on se, että monilla maailman ihmisillä ei ole juuri mitään syötävää. Monen ei tarvitse nyrpistellä nokkaansa sen takia, että ostettu ruoka sisältääkin hieman hevosta eikä vain ehtaa nautaa.

Nyt suomalainen einesfirma on päättänyt, että tietty ruokaerä voidaan antaa hyväntekeväisyyteen. Jossakin taidettiin uutisoida, että tällainen ruoka voidaan antaa ”köyhille”. Ajatus on kaunis ja hyvä, mutta sen taustalta voi lukea myös hurjan asenteellisuuden: Annetaan köyhille, kun ei kelpaa rikkaammille!

Itse tunnen joka kerta syyllisyyttä, kun joku pieni ruokaerä menee vanhaksi ja joudun laittamaan sen bioastiaan. Yritän olla kiitollinen ruuasta ja toivon, että nyt noussut kohu nostaisi suuremman kohun. Toivon, että se nostaisi kohun siitä, että kaikilla ei ole ruokaa! Onneksi Kirkon ulkomaanavun toiminta on nostanut viime vuosina maailman köyhimpien ruokaturvan yhdeksi keskeiseksi teemaksi. 

Toivo Loikkanen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.