Vaalianalyysi

Savolaismies iänesti kahesti, kerto Savon Sanomat. Maaningan kunnanvaltuutettu, Varusmiesliiton puheenjohtaja Ville Blom (kepu) äänesti ennakkoon mutta varmuuvven välttämisen estämiseks myös varsinaisena vaalipäivänä.

Savon Sanomain tiedonannon mukaan Blom antoi ennakkoäänestyksessä äänensä Päivärannan Kitymarketissa Kuopiossa keskiviikkona 29. lokakuuta noin kello 15.45–16.15.

– Ennakkoäänestystilanne oli muihin vaalitoimituksiin verrattuna hyvin epäjohdonmukainen. Ennakkoääntäni ei laitettu mihinkään vaaliuurnaan tai laatikkoon, vaan ihan kuin se olisi jäänyt pyörimään vaalivirkailijan käsiin. Jo se herätti epäilyksiä, Blom kertoo.

Ja niin muuten kävi. Minkään näköistä merkintää ei ollut missään siitä, että Blom olisi äänestänyt. Tämä antoi aiheen epäillä, että äänestäminen kirkkovaaleissa on tuuleen huutamista.

Hyvä oli tämä vaalikonekin. Minä siinä älypuhelimen 4 tuuman näytöllä yritin kuumeisena sormeilla liukukytkintä eri asentoihin, kannattaisinko naispappeutta nollasta sataan kuinka paljon, kenties ”kybällä”? Tabletinkäyttäjätkin valittivat, ja yleisesti se nyt oli tahmea. Ja Raamattu. ”Raamatussa Jumala puhuu.” ”Raamattu on Jumalan sanaa, mutta kaikki ei ole kirjaimellista”. Ultraliberaalit ja änkyräekstremistit vastasivat samalla tavalla näihin kysymyksiin.

Äänestysprosentti on hämmentävän alhainen, kun ajattelee, millainen ponnistelu koko kampanjointi kaikkine julkkisnaamoineen ja mainoshärpättimineen on ollut. Padasjoella päästiin jonnekin 27,5 prosenttiin, mutta maan tapa noin yleisesti on, että yksi kymmenestä viitsii. Etelä-Pohjanmaa pärjää hyvin, ja tässä on ero Itä- ja Länsi-Suomen välillä. Helsingin Kalliossa äänestettiin ahkerammin kuin Joensuussa.

Tämä kertoo jotakin merkittävää Lapuasta, Joensuusta ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon asemasta.

Kaikkein olennaisimmin tämä koko juttu selittää sitä, että kirkko ei ole demokratia eikä sen pidäkään olla. Ei tämä ole mikään huvilayhdistys. Nimittäin yleisen elämänkokemuksen perusteella ei ole liioiteltua sanoa, että ihmisten kuolemisprosentti on edelleen harvinaisen kova, jopa 100. Suomessa hautaansiunaamisprosentti on lähes sama. Sen lisäksi, kun kirkko kaikilla muilla käyrillään menee alaspäin, niin tuhkauskäyrät sillä on jatkuvasti nousussa.

Ihmiset ovat aivan perillä tällaisesta. He luottavat tähän. He ymmärtävät, että tätä varten kirkot viime kädessä ovat olemassa. Ihmiset tietävät, että elämän kovat reunaehdot kuten syyllisyys, kuolema, merkityksettömyys, eivät ole äänestettäviä asioita. Kuolema demokratisoi ja tasa-arvoistaa enemmän kuin mikään mahti maailmassa, mutta ihminen ei voi äänestää sitä vastaan. Ja kirkon essenssi on siinä, kun se on tässä elämän ja kuoleman kysymysten rajalla, kastaa ja siunaa hautaan, jakaa ehtoollista. Ihmisten kirkkosuhteesta ei siis voi päätellä mitään sen perusteella, että jää äänestämättä. Varsinkaan isänpäivänä. Kenenkä idea se muuten oli?

On se kirkko kasteitten ja konfirmaatioitten kautta myös elävien ihmisten asialla. Se myös auttaa diakoniansa kautta konkreettisesti ihmisiä. Mutta sen kaikkein tärkein olemassaolon syy ei ole ihan tämmöisessä, ja jengi hiffaa sen. Ne perusfunktiot rullaavat kyllä ilman äänestäjiäkin ja tätä kauheaa vaalikouhottamista.

Sitten tässä on muutakin. Niin kutsuttu kansankirkko, se oikein saksalaisperäinen hieno Volk Kirche, oli olemassa siihen asti, kunnes Eleniuksen Jaska-vainaja jäi eläkkeelle. Kansankirkon sanoma oli: sinä riität, kelpaat, ja sinä et ole yksin, ja sinun ei tarvitse pelastumisen eteen tehdä mitään, sinun ei tarvitse kieli vyön alla juosta ees sun taas, koska et sinä sillä tule paremmaksi, eikä tarvitsekaan.

Kun Jaskan aikakauden mukana kuoli kansankirkko, tilalle tuli sosiaalisen median evl.fi-kirkko ja some. Nyt ihmisiä halutaankin yhtäkkiä aktivoida, pitää kerätä ympäristömerkkejä, olla ”edelläkävijä” roskien keräämisessä, pitää olla aktiivinen, vapaaehtoinen, toimija. Sinusta pitää tulla parempi. Ei ihme, että ekofasisteista kaikkein fasistisimmat tuntevat outoa vetoa kirkkoa kohtaan. Maastotakeista tulikin mieleen churchical camouflage: Täällä armottomuus osataan naamioida armoksi.

Samaan aikaan tietenkään ei saa olla väärällä tavalla aktiivinen. Henkenä on: ”Ei lähetystyölle, kyllä kansainväliselle diakonialle.” Laitoskirkko kuitenkin inhoaa herätystä ja uskoon tulemista, se haluaa, että uskonnollisen herätyksen sijaan olisi ”ympäristöherätys” tai herääminen ”tasa-arvolle”. Ne ovat transmodernin ajan vastineita 1800-luvun modernille, ”raitishenkiselle uskolle”, joka siivosi kirkosta pois naisiin liitetyn irrationaliteetin. Korkeakoulutettu, tyylikkäästi punertava ja rohkeasti vihertävä ihmisoikeusjeesusrationaalinen uudistajakristitty, siinä mallia todellisen uskovaisen prototyypille kirkkoeliitin parissa.

Jaskan ydinviesti oli aina se, että sinä kelpaat kaikkine ruhjeinesi ja rosoinesi. Jaskahan oli tyylipuhdas modernisti ja vilhemimalmivaaralainen körttiläisyyden kansankirkollistaja. Mutta hänellä oli sydäntä hulluja kohtaan, ja siksi hän myös ymmärsi pietistejä. Aina hän muisti mainita, että körttiläisyyden juuret ovat maltillisessa pietismissä, mutta koko juttu pitää nähdä tästä vinkkelistä, kun hän 1991 selitti syvä kunnioitus äänessään tuntemiaan kirkosta eronneita ihmisiä, jotka kuitenkin veisailivat Siionin virsiä.

Meikämanne on viimeksi veisaillut vissiin Grateful Deadin Alabama Gatewayta ja Saku Sammakkoa.

Nyt tämä nykyajan evl.fi-somekirkko on kääntänyt asiat päälaelleen. Eroakirkosta-porukoissa on joitain höyrypäitä, jotka aiheuttavat harmia Karisman Petrillekin. Mielestäni somessa pitäisikin voida pelata interaktiivisesti jotakin henkistä eunukkibingoa. Tämä tietenkin sitten rassaa kirkon työntekijöitä. Joskus tuntuu, että kirkon piirissä on suoranaista halveksuntaa, ylenkatsetta ja katkerankaunaista aggressiota vapaa-ajattelijoita ja kirkosta eronneita kohtaan. Totta kai suomalaiset ovat idiootteja ja ne jonottavat ilmaisia ämpäreitä. Jengi on täynnä pahaa oloa ja aggressiota ja kaksinaamaisuutta. Anna Kontula saa sanoa, että pimeä työ on joskus ok, mutta Päivi Räsänen ei saa sanoa, että joskus omatunto menee lain edelle. Tekopyhyysprosentti tässä maassa on luultavasti aika kova.

Mutta kirkko kun se sitten rupeaa etsimään itsestään vikaa, siitä tuleekin ihan ihmeellisen taantunut. Kun nimittäin on tämä laitoskirkko, joka tuijottaa tilastoja ja jäsenmääriä, siltä jää näkemättä yksi asia. Vanhalla kielellä sitä sanottiin evankeliumiksi. Se on sanomaa siitä, että sinä riität. Juuri niin kuin Jaska aina puhui. Sinulla on aina paikka, et voi menettää sitä ikinä. Mutta kun joku sitten 30 vuoden jälkeen liittyy takaisin kirkkoon, uskovaislehtien eksploitaatiolla ei ole rajaa. Ne riistävät tuon poloisen kirkkoonliittyjän kuoliaaksi riepottelemalla haastatteluissa. Juttuja tehdään, koska halutaan joku sankari kertomaan, että liity meihin. Siksi tarvitaan kampanjakasvoja seurakuntavaaleihinkin. ”Ai, se julkkis suostui”, hihkutaan sitten palavereissa. Vähän näyttää siltä, että kirkko vain hakee hyväksyntää itselleen, vaikka evankeliumissa itse asiassa piti olla toisinpäin: kirkon piti hyväksyä ihmiset. Ja kyllä, esimerkiksi minustakin oli ihan jees, kun Riku Rantala selitti, että hän on ateisti mutta haluaa kuulua kirkkoon. Se on täysin luterilaisuuten passaava ajatus, ja minusta kaunis. Toivottavasti mahdollisimman moni oivaltaa RAntalan näkökohdan.

Tavallansa kirkko Alexander Stubbimpi kuin Alexander Stubb itse.

17 kommenttia

  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    Ihan silläkin uhalla, että nuorempi kollega Huttunen ylpistyy liikaa, niin pitää kehua. Kyllä oli terävä ja viiltävä vaalianalyysi – ja totta joka sana. Erityisesti minua lämmitti kiteytykset Jaska Eleniuksen kirkkokäsityksestä. Ja havainto siitä, missä ja miksi meidän ihmisten mielissä kirkko on viime kädessä olemassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Tämä bloggaus ja sitä seuranneet kommentit palauttivat uskoni tähän foorumiin. Kiitos.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Virtanen sanoo:

    Muistokirjoituksessa kerrotaan Eleniuksesta mm:

    “Eleniuksen teologian voi ilmaista sanalla armo. Se oli hänen saarnojensa ja seurapuheittensa keskeinen sisältö. Hänen käsityksensä mukaan kansankirkon jäsenet ovat saman armon piirissä riippumatta uskon syvyydestä tai kirkollisesta aktiivisuudesta.”

    Huttunen taas lausuu:

    “Korkeakoulutettu, tyylikkäästi punertava ja rohkeasti vihertävä ihmisoikeusjeesusrationaalinen uudistajakristitty, siinä mallia todellisen uskovaisen prototyypille kirkkoeliitin parissa.”

    Nämä ei kohtaa toisiaan, ellei sitten Eleniuksen aikanaan armahtamat elitistiset vasemmistohullut olleet kansankirkollisempia kuin nykyeliitin ympäristö ja tasa-arvohöyrähtäneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen
    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.