Uusi tsunami

Tällä hetkellä lehdistössä ja suuren yleisön somessa velloo katastrofaalinen hyökyaalto, joka tuntuu peittävän muun tiedotuksen, tiedostamisen, kiinnostuksen ja täyttää kauhuntunteet ja antipatiat vihaan saakka. Etsitään syyllisiä, josta osarikollisia ovat ehkä eniten julkisen sanan levittäjät omine intresseineen.

Vartaassa hiillostuvat tietysti kaikki maahanmuutajat naisiin kohdistuvan väkivallan edustajina. Nyt on vartaaseen pistetty myös feministit naisvihan edustajina(?). Huomio keskittyy perussuomalaisten kannanottoihin, katupartioihin, polttopullohin, toivoa herättäviin tapauksiin, jotka poistuvatkin Suomesta tänne tuloaan katuen. Islamin uskosta on tullut Allahin sijaan saatanallinen kultti- ja tapauskonto.

Puhutaan, mitä "kuka sanoi miten ja missä niin ja näin". Puhutaan huhuista, joilla agitoidaan suuntaan kuin toiseenkin. TÄMÄ TÄYTTÄÄ SUOMALAISTEN TIETOISUUDEN niin ettei muulle nätä juuri jäävän huomionsijaa.

Tajutaanko ollenkaan, että somemyrsky, hyökyaalto, antaa näkösuojan kaiken aikaa tapahtuvalle tavalliselle elämälle, hallituksen politiikalle, ammattiyhdistysten ajamille toimille. Tämä prosessi on hautautunut yleisön silmistä verhon taa. Muistaako kukaan juuri nyt Häkämiestä muusta kuin somessa ja iltapäivälehdissä esitellystä avioliitostaan. Tietääkö yleisö, mitä Lyly juuri nyt tekee yhteiskuntasovun nimissä?

Hallitus ajaa läpi pakkolakejaan, mutta vääryyttä kokenut kansa onkin jo sen unohtamassa "suuremman vääryyden", muuttoliikkeen vuoksi. Soteuudistus on toissijainen asia, samoin uudistuva maakunta/kuntaliitos -jne. Poliitikoilta odotetaan uutisissa lähinnä vain kommentteja maahanmuuttaja-kysymyksiin. Onko meillä siihen Suomen kansalaisina varaa, ettemme enää seuraa tavanomaista päivänpolitiikkaa senkään vähää, mitä aiemmin ehkä tehtiin?

Onko meillä aihetta alkaa epäillä kirkossamme ekumeenisia pyrkimyksiä maahanmuuton vuoksi? Entä minne unohtuu kirkolliskokouksen poliittinenkin pohdita kirkkokansan riveissä? Sen suuren yleisön, joka kuuluu virallisesti kirkkoon. Tietävätkö ja tiedostavatko he koko asian olemassaoloakaan?

 

 

 

 

5 kommenttia

  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Feministinen ideologia edustaa miesvihaa. Feministinen puhe on useimmiten vihapuhetta joka yrittää naamioitua tieteelliseksi.

    Sikäli olet oikeilla jäljillä että feministit vähättelevät tätä uutta joukkoahdisteluilmiötä. Seuraavassa vaiheessa nainen, joka paheksuu tällaista ahdistelun, leimataan rasistiksi. Feminististä “ajattelua” ei voi ymmärtää koska siinä ei ole mitään logiikkaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Pointtini ei ole feminismissä vaan nykyisessä informaatiovyöryssä, joka peittoaa raiskausjuttujen alle kaiken muun yhteiskunnallisen tiedostamisen ja tiedottamisen. Tulee kansankiihottajia tämän aallon vanavedessä kuten nyt tänään ilmitullut perussuomalainen kansanedustaja Oinonen, joka laukoi innoissapäin perusteettoman Kuopiota koskevan muukalaisraiskausväitteen – ja puolsi ponnekkaan uhon kera sitä, ettei suostunut poliisin kuultavaksi asian todenperäisyydestä!!! Todellinen suomalainen sankari?! Ja sai tietysti palstatilaa – olihan kupla niin hyvä uutisjuttu…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Suomeen mahtuu vain yksi asia kerrallaan josta keskustellaan. Joka asiaan muodostuu poliittisesti korrekti kanta. Joskus se on looginen mutta useimmiten ei. On poliittisesti korrektia olla feministi ja samaan aikaan suhtautua myönteisesti tai neutraalisti naisvaltaisten kulttuurien rantautumiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Media dramatisoi asioita, josta johtuu se, että vain ääripät pääsevät ääneen julkisuudessa. Voimakkaasti kasvanut maahanmuutto ja sen aiheuttamat lieveilmiöt on mediassa jätetty lähes yksinomaan vain perussuomalaisten ja vihervasemmiston kommentoitavaksi. Media ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut maltillisen enemmistön, siis kokoomuksen, keskustan ja SDP:n mielipiteistä. Tämä vääristymä tiedotuksessa on omiaan ruokkimaan kansan kahtiajakautumista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero
    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.