Riitta Sistonen kertoi edellä yhden uskoon tulon. (harmi, ettei siinä ollut kommetoimiseen mahdollisuutta)
Tuo kohta: ”Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi” käsitetään usein silti ratkaisukeskeiseksi, vaikka minusta siinä lukee selvästi että Jumala antaa voiman sen ratkaisun tekoonkin. Pappien julistusta ja kehoitusta kuunnellessaan joku avaa sydämensä Pyhä Hengen kutsulle ja saa voiman tulla ja omistaa Jumalan lapseuden. Ei kukaan silti voi itse ratkaista sitä, että ryhtyy tästä päivästä lähtien uskovaiseksi.
Se vain ei kertakaikkiaan onnistu, koska Jumalan voima ei sitä saa aikaan. Yritin sitä lapsena, ja huomasin miten vähän aikaa se uskovaisuus kesti.
Jeesus sanoi Nikodemukselle että jokaisen on synnyttävä uudesti ylhäältä. Käsitä uudestisyntymisen niin että kun koin Jumalan kutsun ja vastasin siihen myöntävästi, niin Jumala antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi. Sain uskoa syntini anteeksi ja halun elää Jumalan tahdon mukaan. SEllaista halua ei minulla sitä ennen ollut. Joten jotakin ainakin oli muuttunut.
Nyt käsitän uudestisytymisen syvällisemmin, mutta vain vähän. Ajattelen ,että se on yksi salatun Jumalan yksi salattu työ. Voin johtaa jonkun uskoon , mutta en voi aikaansaada uskoa kenessäkään. Sen saa aikaan Pyhä Henkin. Uskova kokee uskossa olon samoin kuin Jeesus vertaisi sitä tuuleen, joka tulee jostakin ja menee jonnekkin, mutta ihminen ei tiedä mistä ja minne.
Minulle tuo ”uskoon tuleminen” on aina ollut hyvin vieras asia. Omassa kodissani oli luonnollista uskoon kasvaminen.
Jos lapsesta asti on usko omistanut, niin onhan se outoa, että toisen tarvitsee usko löyttä vasta aikuisuuden kynnyksellä.
Esittelin yhdelle nuorelle kirkkoa ja hän kysyi virsitauluista ja niiden numeroista, että mitä ne on. Kaikille ei uskonasiat ole yhtä selkeitä. Jotkut en täysin tietämättömiä ihan kaikesta.
Pekka: Monelle nuorelle kirkon rituaalit ovat outoja, varsinkin jos kotona ei ole ollut niihin kosketusta. Vast’ikään kuulin bussissa pojan ihmettelevän, miksi koulua ei ole tämän viikon perjantaina tai huomenna maanantaina.
Meille ”pataan pudonneille” voi olla ihan helppoa käsitellä jotain ”uudestisyntymistä”. Mutta jos haluamme saada nuoria edes vähänkin ymmärtämään kristinuskoa tai johdatella heitä kristinuskoon, niin en ihan heti rupeaisi tuputtamaan tuota uudestisyntymistä.
Omassa nuoruudessani meillä koulussa kävi jollakin viikolla viidesläisiä herätyssaarnaajia. He puhuivat tosi hyvin nuorisoslangia ja olivat rennon oloisia, soittivat kivaa musaa, mutta iltatilaisuudessa he rupesivat tivaamaan, kuka haluaa antaa elämänsä Kristukselle. Siinä vaiheessa suurin osa porukasta (minä mukaanluettuna) poistui.
Kukaan ei tosiaan voi pakottaa uskomaan. Usko kasvaa aikanaan. Joko ennemmin tai myöhemmin.
’Voima’ voidaan kääntää myös ’oikeudeksi’ tai ’vapaudeksi’. Miltä kuulostaa: ”Jumala antaa vapauden tulla Jumalan lapseksi”?
Eräs pappi loppuvuodesta 1981 kysyi minulta kahden kesken, haluatko antaa elämäsi Jeesukselle. Tietysti vastasin kyllä, kun hätä oli suuri. Tuo pappi muuten vielä eläkeläisenä vaikuttaa nykyisin Lähetyshiippakunnassa. Mutta rauhaa en kunnolla silloin saanut. Minulla oli mm. käsitys, että jos lankean yhteenkin syntiin, en voi olla uskovainen. Vasta vuosia myöhemmin minulle armo kirkastui siten, että käsitin, jos ja kun koko maailman synnit olivat Golgatalla Jeesuksen päällä, niin ne eivät silloin ole enää minun päälläni. Olen siksi vapaa! Jos esine siirretään paikasta toiseen, se ei enää ole entisellä paikallaan. Jos joku eli Jeesus on verellään maksanut minun syntivelkani, minun ei tarvitse sitä koskaan maksaa, mihin en tietysti mitenkään pystyisikään. Veri vei velat!
Pekka on täysin oikeassa siinä, siinä, ettei kukaan voi päättää ryhtyä uskovaiseksi. Ortodoksinen teologia opettaa, että kaikki hyvä saa alkunsa Jumalasta. Ilman Jumalan edeltävää armoa ihminen ei pysty edes kääntymään Hänen puoleensa. Jumalan edeltävä armo on nähtävissä heti syntiinlankeemuksen myötä ja jopa sitä ennen.
Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi, Jumala mahdollistaa sen, mikä on ihmiselle luonnostaan mahdotonta.
Ortodoksisessa ajattelussa hylätään sekä pelkkä oma ratkaisu että Jumalan yksinvaikuttavuus (ajatus, että Jumala pelastaa ihmisen ilman tämän tahtoa).
Jumala kunnioittaa ihmisen vapautta, vapaata tahtoa niin paljon, ettei Hän murra sydämen ovea väkisin.
Ihmisen ratkaisu ei ole puhtaan ihmisen päätös, mutta tahto ei myöskään ole pelkkä mekaaninen reaktio, vaan armon ja vapaan tahdon synergia. Ihmisen vapaa tahto ja Jumalan armo toimivat yhdessä, eivätkä kumoa toisiaan. Näin armon voima ja vapaa tahto kohtaavat, jolloin syntyy todellinen päätös, joka on samalla ihmisen ja Pyhän Hengen teko.
Pekan näkemys on hyvin ortodoksinen ja vastaa hyvin sitä.
Sami,
Jeesuksen keskeisin kysymys oli ”haluatko, tahdotko?”. Israelin kansasta hän sanoi, Matt. 23:
37 ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet”.
Eli alistaa tahtomme Jumalan tahtoon. Ei ole oikein, eikä Raamatun linjaus, että me omalla tekemisellämme saisimmemitään ikuista aikaan. Hän vaikuttaa uskovassa tahtomisen ja tekemisen, mikä on eri asia.
Reijo palataan asiaan, kun olet esittänut kastasliikkeen dokumentit 300 jkr missä he olivat, vaikuttivat ja minkä nimisiä. Edelleen odottaen….😇
Sami,
On monia käsitteitä, joita mielletään taivaallisiksi, eli raamatullisiksi, kuten ”edeltävä armo” ja ”ennättävä armo”.
Muunmuassa nämä KÄSITTEET liittyvät Sen Yhden ja Ainoan oikean kieroon vääntämiseen, vt. 2.Piet. 3:
16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
Tiedät etenkin evlut opetuksen kautta niiden merkityksen ja tuen sakramentalistiselle pelastusopille.
(Tähän ei ole tarvis reagoida)
Se tässä Luterilaisuudessa onkin parasta että minuakaan ei heitetä pihalle, vaikka ajattelen itsenäisesti.
Pekka,
On kysymys Augustinus-Luther opista, ”sekalainen seurakunta”, mikä Augustinuksen perustelussa on maailma. Ei mene minkää kirkon ”kaaliin”.
Uudestisyntymistä siirtymistä elämästä kuolemaan usein käsitellään ihmiskeskeisesti , voidaan puhua tai kirjoittaa pitkästi ja kuitenkin kertoa omasta teosta ja ehkä niitä joku luulee evankeliumiksikin . Uudestisyntyminen ei ole irrallinen tapahtuma ristinsovitustyöstä ja ylösnousemustakin kuvataan uudestisyntymisenä uudessa ruumiissa . Ja se monesti ratkaisukristillisyydessä ihmetyttää eikö niistä lapsista olla huolissaan ja eikö kastekäskyn jälkeen tarvitse opetusta , onko jopa siis vain pakollinen lenkki maailmaan ja sitten kokea Jumalan armo , joka on tietysti monen tien ja hyvä niikin. .Lähtökohta on että Rakastava Isä lähetti poikansa ja teki kaiken valmiiksi pelastuksemme eteen ja tätä totuutta uskovan tulee oppia armon kautta syntiensä tunnustaen toisin sanoen oppia tuntemaan paremmin Jumalan salaisuus Jeesus Kristus . Meidän omat todistukset ei ole evankeliumia vaan ne mitä Herramme on tehnyt ja meissä tulisi Kristus kirkastua ja niin että voisimme olla hänen todistajiaan emmekä itsemme todistajia . Tulee mieleen miksi kymmeniä vuosia sitten saatu armon kokemus jää usein päällimmäiseksi ja usein ainoaksi kokemukseksi todistuksissa , eikö elävä usko synnytä enemmän elämää ja armon kokemuksia, jos tahtoo todistaa itsestään mitä on saavuttanut armon kautta ? Johonkin uskon täytyy kiinnittyä ja ainoa mihin usko voi todellisena kiinnittyä on Kristuksen kuolema ja ylösnousemus lupauksena uskolle . Jos olemme yhdessä kuolleet Kristuksen kanssa niin saamme myös elää on ainoa peruste pelastuksellemme . Uskoontulosta puhutaan sulkien lapset pois ja heille esitetään jotain Raamatun ulkopuolista pelastustietä tai kielletään heiltä perisyntisyys , kaikki Jumala tahtoo pelastaa ja kaikki jotka syntinsä tunnustavat ja turvaavat Kristukseen pelastuvat , jos takaraivossa on uskoontulon porras niin emme saata välttämättä ohjata ihmisiä Kristuksen luo vaan esittää vaatimuksia lain tapaan . Silloin kun ihminen on syvässä synnintunnossa niin silloin asia on helppo ja voidaan julistaa synnit anteeksi . Ihmiset ovat saaneet kohdata Jumalan armon niin monella tavalla ja eri tilanteissa ja ei tule tehdä sääntöä eikä unelmoida jostain massakokouksista ja herätyksistä vaan nyt pelastuksen päivä ja saadaan aina kutsua ihmisiä Kristuksen ruumiin osallisuuteen . Ihmisiä tulee uskomaan näinä päivinä myös ja näyttää olevan pysyvämpää laatua kuin herätyksen aikoina.
Hebrealaiskirjeessä on varoitus että ei laiteta toista perustusta ja aleta kertaamaan opin alkeita ja se on mahdoton yhtälö , kun vain yksi perustus on pantu ja se on Jeesus Kristus . Kun Kristus on pelastanut niin hänen tahtonsa on että olisimme hänen ruumiinsa jäseniä ja emme jättäisi pois niistä seurakunnan kokouksista , muuten puheemme ovat ristiriitaisia jos puhumme Kristuksesta ja emme tahdo olla hänen yhteydessään. Uskoa ei ole tarkoitettu sooloiluksi vaikka elämmekin Yksilökeskeisessä ajassa .
Uskoontuloa voi miettiä vaikka tuhlaajapojan kertomuksen äärellä . Kaikki oli valmiina pojalle ja siinä myös näkyy kristillisyys ettei isä estänyt poikaa lähtemästä , mutta hän palasi isän kotiin . Isän koti ja syli oli valmiina jonne hän sai palata .
Joh. 3:7 ”teidän tytyy syntyä uudesti ” Siinä tekijä on vaikuttamassa johonkin joka hänessä tapahtuu.
Kotimaa-lehden sivustolla UT:n eksegetiikan emeritusprofessori Lars Aejmelaeuksen mukaan: ”Evankeliumeja ei olisi kirjoitettu, ellei olisi ollut Jeesuksen ylösnousemusta, ja siksi tiedämme hänet Jumalan Pojaksi.”
Hän kuitenkin epäilee Jeesuksen kävelleen veden päällä, viidentuhannen ihmisen ruokkimisen sekä muiden Jeesuksen tekemien ihmeiden historiallisuutta. Ylösnousemususko on hänen mukaansa niin perustava, että Jeesuksen maalliset teot voidaan nähdä vapaasti tulkinnanvaraisina.
Mutta miten olisi mahdollista, että jos kaikkein perustavin asia – Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä ja syntyminen neitsyt Mariasta sivuutetaan – niin ei olisi myöskään totta, että Lasarus nousi haudasta jo mädäntyneestä tilasta Jeesuksen herättämänä?
Jeesuksen ylösnousemusta kyllä mielellään korostetaan, mutta enkelin ilmoitus Marialle sivuutetaan sopivasti, koska se ei sovi tieteellisen tutkimuksen lähtökohtiin. Jeesus ei olisi ylösnoussut, ellei itse Jumala olisi tullut ihmiseksi neitsyt Mariasta. Juuri tämä tekee ylösnousemuksen mahdolliseksi.
Jeesus oli 18kk ylösnousemusruumiissa maan päällä ja ilmestyi tuhansille ihmisille ja todistettavasti ja nousi taivaaseen apostolien todistusten ja lupauksien mukaan . Tietoa on paljon ja vastaväittäjälle todistustaakka on mahdoton . Yksittäisiä kohtia poimien ja filosofoida niin paljastuu aina hyvin vajaaksi kokonaisen ilmoituksen ja tapahtumien valossa . Ihmeitä ei vaadita tieteen näkökulmasta hyväksymään mutta päättely ja ihmisten käyttäyminen johtaa asettamaan kysymyksiä joista välttämättä muodostuu looginen kuva tapahtumien valossa . Raamatun tutkimus ei ole yksittäisten tapahtumien spekulointia vaan suurempaa kontekstia kokonaisen ilmoituksen ymmärtämistä .
Jeesus vietti ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä 40 päivää ennen taivaaseenastumistaan.
Jeeus nousi kuolleista kolmantena päivänä ja neljäntenäkymmenentenä päivänä Hän ensimmäisenä ihmisenä nousi Taivaaseen ikäänkuin valmistamaan meille paikan, jotka Häntä seuraamme.
Ylösnousemus ja kuolleista herääminen on kaksi eri asiaa. Kumpikin alkaa luodussa kotelossa, mutta toinenpäätyy iankaikkisuusruumiiseen, kun pilvi Jeesuksenpeitti näkyvistä ja mekin jotka nousemme ylös, kohtaamme Hänet pilvessä ja me muutumme.
”Juuri tämä tekee ylösnousemuksen mahdolliseksi.” Tällainen Jumalan mahdollisuuksien arvailu lienee jokseenkin turhaa, sillä ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta (Luuk. 1:37).” Hän on kaikkivaltias.
Tuli mieleen.Mitähän Katelismuksessa on uudestisyntymisestä. Se sana on siellä muutamassa yhteydessä, Luulisi että noin keskeisestä asiasta olisi oma lukunsa siinä, mutta sellaista ei ole. Onpa outoa.