Riitta Sistonen kertoi edellä yhden uskoon tulon. (harmi, ettei siinä ollut kommetoimiseen mahdollisuutta)
Tuo kohta: ”Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi” käsitetään usein silti ratkaisukeskeiseksi, vaikka minusta siinä lukee selvästi että Jumala antaa voiman sen ratkaisun tekoonkin. Pappien julistusta ja kehoitusta kuunnellessaan joku avaa sydämensä Pyhä Hengen kutsulle ja saa voiman tulla ja omistaa Jumalan lapseuden. Ei kukaan silti voi itse ratkaista sitä, että ryhtyy tästä päivästä lähtien uskovaiseksi.
Se vain ei kertakaikkiaan onnistu, koska Jumalan voima ei sitä saa aikaan. Yritin sitä lapsena, ja huomasin miten vähän aikaa se uskovaisuus kesti.
Jeesus sanoi Nikodemukselle että jokaisen on synnyttävä uudesti ylhäältä. Käsitä uudestisyntymisen niin että kun koin Jumalan kutsun ja vastasin siihen myöntävästi, niin Jumala antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi. Sain uskoa syntini anteeksi ja halun elää Jumalan tahdon mukaan. SEllaista halua ei minulla sitä ennen ollut. Joten jotakin ainakin oli muuttunut.
Nyt käsitän uudestisytymisen syvällisemmin, mutta vain vähän. Ajattelen ,että se on yksi salatun Jumalan yksi salattu työ. Voin johtaa jonkun uskoon , mutta en voi aikaansaada uskoa kenessäkään. Sen saa aikaan Pyhä Henkin. Uskova kokee uskossa olon samoin kuin Jeesus vertaisi sitä tuuleen, joka tulee jostakin ja menee jonnekkin, mutta ihminen ei tiedä mistä ja minne.
Aikanaan virolainen yritys teki vesiskoottereita ja oli vaikeuksia myydä niitä kun tuli kalliiksi kun saksalainen moottori oli liian kallis ja hänelle esitettiin että eikö Venäjältä saisi halvemmalla moottoreita niin yrittäjä totesi että idästä ei tule muuta hyvää kuin aurinko . En tiedä mitä Amerikasta kaikkea hyvää tulee .
Pekka kirjoitti että on epävarmaa ja epäselvää jotenkin kasteen määrittely . Jumalan sana ilmoittaa asian ei se niin mene niin että sana ilmoittaa sinnepäin ja me sävellämme loput . 2000 vuotta on kristikunta tutkinut elänyt ja avannut Jumalan sanaa ettei polkupyörää tarvitse ns uudestaan keksiä . Ja oikea raamatun tutkiminen tekee Jumalan sanasta yhtenäisen ja asioita kuvataan usein eri puolilta samasta asiasta . Ed. kirjoitan että Kristuksen sovitustyö on keskeinen asia mistä teologiset kysymykset ja merkitykset avautuvat . Jospa olisi nöyryyttä ja halua kristikunnassa ottaa vaikka tämä kasteasia tutkittavaksi niin että kasattaisiin kaikki kasteesta kertovat raamatunkohdat pöydälle ja tutkittaisiin yksi kerrallaan mitä ne kertovat , mihin ne viittaavat , mikä niissä on lupaus , miten ne liittyvät traditioon miten niistä on profeetat ennustaneet jne jne . Löytyykö kristikunnasta esim roomalaiskirjeen selitystä eri kirkoilta tai liikkeiltä ei löydy niiltä jotka eivät ole teologiaa jäsentäneet . on vain yksityisiä väitteitä ja heittoja , ei kokonaisuutta . Mistä löytyy uudestikastajien opetusta kasteesta jossa olisi käsitelty kaikki kastekohdat – ei sellaista löydy . On vain ensin usko ja sitten kaste ja muutama irrallinen jae Markukselta ja viittausta Pietariin ja yksi loistaa aina poissaolollaan nimittäin Kristus – keskeisyys , mutta minä , minä on kaiken todistuksien päällimmäinen sanoma ei mitä Kristus on tehnyt puolestamme ja vaikka ihminen on saanut syntinsä tunnustaa ja tulla pahoilta teiltä niin sitten aletaan opettamaan synnin kieltämistä joka näkyy ettei syntejä tarvita tunnustaa , kokouksiin saapuu pyhiä hyviä uskovia jotka eivät tarvitse synnintunnustusta . Isä meidän rukous ei pääse edes top10 listalle rukouksissa . Srk on todella syntisten sairaala !! .
Kokemukset ja tunteet voivat olla tosia ja varmasti ovat suuresti vaikuttaneet ihmisten elämään mutta ne kertovat Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta meitä kohtaan että syntinsä ihmistä Jumala todella rakastaa ja tahtoo antaa rauhan , puhtaan omantunnon ja kerran iankaikkisen elämän. Josbajattelemme että menemme kerran Jumalan eteen niin onko meidän peruste uskolle että tunnustimme syntimme silloin elokuun 6. Klo 21.28 vai missä on meidän peruste pelastuksellemme ? Jos me tunnustamme syntimme niin hän on uskollinen ja vanhurskas . Väärä , rajoitteinen käsitys Jumalan armosta vaikuttaa kristityissä mielestäni sisäisenä vaatimuksena kohdata ihmisiä jotka eivät tunne Jumalan armoa . Uskovan tulisi elää vapaudesta ja olla sitä mitä todellisena , kun ihminen pyrkii olemaan parempi kuin on se näyttäytyy usein tekopyhyytenä . Jumala on kohdannut meidät meidän pahuutemme näkien ja tietäen ja silti hän armahtaa ja aina vaan tahtoo armahtaa kun tahdomme olla avoimia ja näin meidän tulisi kohdata muutkin ihmiset totuudessa ja rakkaudessa . Tekstini sisältää provosoivaa kirjoitusta , mutta kai jotain perää on kokemuksissa vuosikymmenien ajoilta tullut . Usein keskustelut ajatuu juupas eipäs linjoille mutta Jumalan sana ei ole pöydällä mitä tahdottaisiin tutkia ja avata aiheesta eri kohtia ja asia usein menee henkilöön käyväksi ja se ei lopulta tuota mitään rakentavaa pohdiskelua josta voisi parhaimmillaan oppia uutta ja se oppi vie aina mielestäni näkemään Kristuksen suuruutta , se on Jumalan sanan salaisuus joka avautuu että hän on sittenkin paljon vielä suurempi ja ihmeellisempi ja hänen rakkautensa on käsittämätöntä ja meille ei jää kuin jäädä hänen tekojensa varaan .
Juuri kun toivoin että kasteasia voisi jäädä toiseen ketaan.
Pekka, toivettasi on mahdotonta täyttää kristillisessä kontekstissa, kirkossa. Sellainen ajattelu ei kuulu kirkkoon.
Jumala on kaiken itse tehnyt. Sovitus tulee häneltä. Jumala synnyttää uudesti ylhäältä Aadamin langenneet lapset. Ajattelen, että viimeisellä veräjällä Jumalan teko, Jeesuksen asettama kaste on ainoa asia, jota en kykene itse pilaamaan.
Usko on Taivaan Isän lahja meille. Ainoa asia heräämiseni omaksi osuudeksi, oli avun pyytäminen. Oli kova hätä saada omaksi usko ja synnit anteeksi. Neuvoja tuli joka suunnalta, mutta uskon avasi Pyhä Henki sanan kautta. Ei ollut kysymys pappien taidoista eikä lain sekä evankeliumin oikeasta suhteesta saarnassa. Oli vain kurja joka huusi apua, ja apu tuli.
Pyhän Hengen ja kaikki Jumalan lahjat sain varmasti jo kasteessa. Muistan lapsuuden uskon, nuoruuden paatumuksen sekä tämän päivän vajavuuden. Pyhä Henki kutsuu meitä yhä uudelleen aina kirkkauteen asti. Katso, tänäänkin on pelastuksen päivä.
”Syvästi teologinen kaava” esiintyy myös Länsi-Suomen rukoilevaisten seurapuheissa silloin tällöin kaikessa monimutkaisuudessa: Hätä->Apu->Kiitos.
Katse siirtyy pois itsestä. Sama kaava toistuu Israelin kansan erämaa vaelluksella sekä jokaisen kristityn elämässä tavalla taikka toisella. ”Tuuli puhaltaa”, mutta emme kykene sitä tyhjäksi selittämään. ”Ennen en nähnyt, mutta nyt näen”.
Toivomuksesi Pekka sisältää että haluat käsitellä uudestisyntymistä irrallaan kasteesta , jota ei Raamattu ei tee . Siksi on aihetta mahdoton käsitellä kristillisessä kontekstissa
Sami P. Kyllä Luther ymmärsi katumuksen/parannuksen/ripin arvon. Ei hän muutoin olisi ottanut sitä käsittelevää pääkohtaa Vähään katekismukseen. Hänen ongelmanaan oli keskiajan katolisessa teologiassa tapahtunut katumuksen
muuttuminen ihmiskeskeiseksi. Myöhäiskeskiajan hurskauselämässä katumuksen sakramentilla oli myös keskeinen asema. Tämä yhdistelmä vaaransi Lutherin silmissä kasteen arvon: Väärä ihmiskeskeisyys himmensi Kristuksen ja Hänen työnsä. Myöhemmässä luterilaisuudessa tapahtunut ripin katoaminen ei ollut Lutherin syy.
Marko kirjoitit ja niputit yhteen kaksi täysin eri käytäntöä.
”Sen sijaan Luther arvosteli Rooman kirkkoa (ja epäsuorasti myös ortodokseja) siitä, että nämä antoivat kasteelle hänen mielestään liian pienen tai heikon merkityksen korostaessaan parannuksen sakramenttia eli rippiä.”
Historiallisesti lutherin kritiikki on mielikuvitusta, ortodokseilla ei ole ollut ikinä sellaista ongelmaa mistä puhut. Emme voi sille mitään jos jonkun päässä syntyy tälläisiä näkemyksiä.
Siinäpä se. Yksi mahdollisuus on, mutta sitä en aio käyttää. Keskustelun pitää antaa rönsyillä. Itsehän tyhmyyttäni tökkäsin kasteasian arkaan paikkaa,
Olen viime aikoina joutunut sanan kanssa muidenkin suurten kysymysten kanssa kamppailemaan. En niinkään sanan, vaan sen opetuksen kanssa, joka on ollut minulle itsestään selvää aina, mutta ei enää.
”Vuoret väistyköön ja kukkulat horjukoon, mutta minun armoni ei sinusta väisty” Tuttu sana, mutta sehän on sanottu Israelin kansalle. Me vain olemme sen omineet itsellemme. Jopa joidenkin mielestä sana ei kuulu enää Israelin kansalle.
Olisiko Jumala todellakin vastoin luppaustaan hyljännyt kansansa? Miten sellainen voisi olla mahdollista ?
Nään Karin ja Pekan kommenteissa rehellistä kuvausta kristityn elämästä ja tälläistähän se on meillä kaikilla on välillä ja historiaa katsoen .
Pekka P. Asia on tosiaan niin kuin veljet tässä ovat todenneet: uudestisyntymistä ja uskoontuloa ei voi irrottaa kasteesta. Muun muassa siksi, että sanaa uudestisyntyminen on aikanaan käytetty jopa kasteen synonyyminä. Luther puhui kasteesta ”tekona, joka on tehnyt meistä kristittyjä”. Sama Luther, joka korosti uskon tarpeellisuutta.
Vielä tuohon kasteen ja uudestisyntymisen yhteyteen , niin myös Raamatusta tulee kuva uskovan kuulumisesta Kristuksen ruumiiseen välttämätön yhteys . Se tulee selvästi mm. Hebrealaiskirjeessä . Sitä taustaa vasten voi ymmärtää vanhojen kirkkojen ajatusta että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta . Tietysti tämä Kristuksen ruumis käsite on monelle vain pelkkä näkymätön eikä näkyvää myös
35 Näin sanoo Herra, joka auringon antaa päivällä valkeudeksi, kuun ja tähtien järjestyksen yöllä valkeudeksi: joka meren liikuttaa, että hänen aaltonsa pauhaavat, Herra Zebaot on hänen nimensä:
36 Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan.
Selvääkin selvemmin todettu! Jumalan uskollisuus Israelia kohtaan ei lopu koskaan. On mahdotonta, että Jumala hylkäisi. Nyt Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan lupaukset koskevat koko maailmaa. Jumalan uskollisuus on loputonta. Hän ei riko liittoaan. Pelastus ei perustu kristityn, vaan Kristuksen täydellisyyteen.
Nytkö siirrymme käsittelemään kirkko oppia? Kirkko on tietysti Israel. Juutalaisia ei ole hylätty, mutta eivät he ole israel hengellisesti vaan juutalainen kansan ryhmä jolla on oma uskonto, juutalaisuus, joka kiroaa kristityt.
Kristillinen kirkko ei korvaa Israelia, vaan jatkaa sen hengellistä tehtävää Jeesuksessa Kristuksessa. Puu oksastetaan (Room. 11:17–24). Pakanat (kristityt) liittyvät oksiksi, jotka Jumala oksastaa eläviksi. Näin kristityt tulevat osaksi Jumalan kansaa hengellisesti, vaikka eivät ole alkuperäisiä juutalaisia. Juutalaisen puun juurista puhkesi ”Vesa”, Kristus. Juurissa virtaa elämä edelleen.
Nyt pakanoita oksastetaan, on pakanain aika. Odotamme ”kantokansan” hengellistä ja historiallista elpymistä, paluu juurille jatkuu. Juutalaiset tunnistavat kutsunsa uudella tavalla? Se mikä on kirjoitettu, myös toteutuu. Ikuinen kesä koittaa!
”Herra on puhunut”. Peite on ollut kaikilla kansoilla silmien päällä. Peite poistuu lopulta kaikilta kansoilta. Viimeisenä aikana tämä lupaus on täyttynyt. Siionin vuorella (Jerusalemissa) on työ tehty, se on täytetty. Koko Israel pelastuu (juutalaiset sekä pakanat, uskovat). Kuolema on voitettu. Kaikki kyyneleet pyyhitään pois kasvoilta uudessa Jerusalemissa:
Jesaja 25:6 Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä. 25:7 Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat. 25:8 Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut.
Älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Room. 11:38.
Minä luulen, että jos juutalaisia ystävällisesti kohdeltaisiin ja pyhää Raamattua heille tarkasti neuvottaisiin, niin löytyisi heistä monta todellista kristittyä, jotka palaisivat isiensä, patriarkkojen ja profeettojen uskoon, josta he tulevat pois pelotetuiksi nyt, kun heitä soimataan eikä pidetä minään ja kohdellaan ylpeydellä ja ylenkatseella. Jos apostolit, jotka myöskin olivat juutalaisia, olisivat kohdelleet meitä pakanoita siten, kuin me pakanat juutalaisia, niin ei yhtäkään kristittyä olisi pakanoista tullut. – Vaikka ylvästelemme kuinka paljon, niin olemme kuitenkin pakanoita, mutta juutalaiset Kristuksen sukua. Me olemme langot ja vieraat, mutta he ovat Herramme veren ystävät, heimolaiset ja veljet. Jos siis ylvästelemme lihasta ja verestä, niin kuuluvat juutalaiset paljon likemmin Kristukselle kuin me. Room. 9.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 171-172, Arkki-kirjat, 2013.
Jumalan sana on se joka meidät vakuuttaa ja antaa pelastusvarmuuden ja myös kirkastaa ristinsovitustyön kautta meille kaiken lahjoitettuna kun tahdomme pysyä siinä – se on täytetty . Uusi liitto on tehty hänen veressään joka kestää ja siihen tulee aina palata kun synti tulee ja kietoo meitä niin helposti . Emme ole yksikään yhtään syntiä koskaan voittaneet ja emme myöskään tule koskaan voittamaankaan . Ja valehtelemme jos emme syntiä tee ja näin meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin turvata yksin Kristukseen , joka täynnä armoa ja totuutta . Ja saamme anoa että Jumala vahvistaisi meidän askelia että voisimme kulkea hyvällä omalla tunnolla Kristuksen rauha sydämessä
Ortodoksisesta näkökulmasta luonnollinen, biologinen hedelmöityminen on itse asiassa huono analogia hengelliselle uudestisyntymiselle juuri siksi, että siinä lapsella ei ole tahtoa.
Jos käyttää sitä sellaisenaan, päätyy determinismiin (kaikki on ennalta määrättyä). Ortodoksinen teologia taas opettaa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja keskeinen osa tätä kuvaa on vapaus.
Luojan kiitos että Jeesus käytti ”syntymää” (uudelleen syntntymää tai oikeammin ylhäältä syntymää) kuvaamaan kuinka ihminen pääsee Jumalan Valtakuntaan. Syntymän kautta siis.
Kun nyt jokainen miettii syvällisesti tuota syntymä asiaa, niin ymmärtää, kuten luonnollisessa syntymässä, ei syntyvällä ole mitään osuutta syntymäänsä, niin samoin on Kristityn syntymässä.
Kristitty ei siis päätä tai valitse syntyä uudelleen, koska silloin ei voida enää puhua syntymästä, tuon sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan jostain muusta, ehken Paavalin kuvaama ”itsevalittu” Jumalan palvominen osuu tässä oikeaan.
Ihminen joka syntyy Jumalan tahdon mukaan, ei ole ihmisen mielen mukaan syntynyt. Tämä kaikki sotii järkeä vastaan, koska kuvittelemme olevamme itsemme omia. Tämä sokeus on kaikilla ihmisillä luonnostaan.
Kun ihminen syntyy Jumalan tahdosta, niin Jumala laittaa tähän ihmiseen Pyhän Hengen sinetin ja näin Hän erottaa hänet maailmasta itselleen lapseksi. Ihminen joka on syntynyt Jumalasta, myös tietää ja tuntee tämän, hän ei tarvitse muuta todistusta, kuin Sanan, Jumalan Lupauksen joka vahvistaa Jumalan Valan ja liiton.
Kirkko on maailmassa Jumalan aparaatti, joka palveluviran, Sanan ja Sakramenttien kautta synnyttää Kristillistä Uskoa ja näin myös lapsia Jumalalle.
” ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
Tuo on toteamus, ei vaatimus…
”Kun ihminen syntyy Jumalan tahdosta..” Siinä se on! Jumala synnyttää sanan ja Pyhän Hengen voimalla! Syntynyt ihmettelee syntymäänsä. Siitä kommentit blogissa todistavat!
Ortodoksisesta näkökulmasta luonnollinen, biologinen hedelmöityminen on itse asiassa huono analogia hengelliselle uudestisyntymiselle juuri siksi, että siinä lapsella ei ole tahtoa.
Jos käyttää sitä sellaisenaan, päätyy determinismiin (kaikki on ennalta määrättyä). Ortodoksinen teologia taas opettaa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja keskeinen osa tätä kuvaa on vapaus