Kuluvalla viikolla julkaistussa Dagens Nyheterin kirjoituksessa viisi Tukholman tuomiokirkkoseurakunnan työntekijää kutsuu muiden uskontojen edustajia osallistumaan syksyllä Suurkirkon jumalanpalveluksiin.
Dagens Nyheterin kirjoituksesta saa vaikutelman, ettei kyse olisi pelkästään samanaikaisesta uskonnonharjoittamisesta, vaan tosiaankin kutsusta yhteiseen uskonnonharjoittamiseen. Asialla on olennainen ero, sillä uskonnonharjoittaminen yhdessä edellyttää että on yhteinen uskonto tai ainakin uskonnoissa on jokin yhteinen osa.
Kristillisten kirkkojen välisessä ekumeniassa voidaan sitouta yhteiseen kristilliseen uskontunnustukseen, mutta tällöin ei-kristilliset uskonnonharjoittajat rajautuvat pois. Muiden monoteistisen uskonnon harjoittajien mahdollisuudesta rukoilla yhdessä esiintyy erilaisia näkemyksiä. Näkisin että vaikkapa kristitty, mormoni ja muslimi voivat toki rukoilla toinen toisilleen Jumalan siunausta, mutta eivät osallistua toinen toistensa uskonnollisiin rituaaleihin. Harhaopit on torjuttava.
Vielä selkeämpi raja on vedettävä pakanajumaliin kuten uusnoituus ja hindulaisuus. Pakanajumalien puoleen kääntymisen kristityn on torjuttava.
Yhteisen uskonnon puutuminen ei kuitenkaan estä uskonnollista dialogia. Tällöin siis lähtökohdaksi otetaan vuoropuhelu eikä yhteisten uskomusten etsintä. Tämä on tärkeää myös silloin jos ja kun ryhdytään rakentamaan perusopetukseen yhteistä katsomusainetta. Tavoitteena ei voi rikä saa olla eri uskontojen yhdistäminen tai niiden liudentaminen.
Yhteistä oppiainetta pitää voida opiskella synkronoimatta eri uskontoja.
Kullakin oppilaalla, jolla on oma uskontonsa, on se myös silloin kun katsomusainetta opiskellaan yhdessä. Joiltakin oppilailta uskonto puuttuu, ainakin virallisesti, mutta siitäkään ei pitäisi koitua ongelmia.
Mikäli yhteisen katsomusaineen sisältöihin tulee myös tutustuminen eri uskontojen harjoittamiseen, on syytä muistaa, ettei vieraita uskontoja voida rinnastaa vieraisiin ruokiin. Vieraita uskontoja oppilaan ei voida edellyttää maistavan.
http://www.dn.se/debatt/var-kyrka-maste-vara-oppen-for-andra-religioner/
http://www.valomerkki.fi/uutiset/kansalaisaloite-ajaa-yhteista-katsomusainetta-peruskouluihin
Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä saatanallisessa pommituksessa on, että se tehtiin juuri kristikunnan viettäessä Herran kirkastumisen juhlapäivää.
Maailman sotien ja konfliktien keskellä Jumalan kansan voi muun muassa tunnistaa siitä, että se menettelee kuin on kuvattu Jesajan kirjeen 2: 2-4 (vanha kirkkoraamattu):
”2. Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.
3. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”.
4. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jes.2.html
Jerusalem Raamatun kielenkäytössä edustaa Jumalan asettaman hallituksen eli esikuvallisen Jumalan valtakunnan sijaintipaikkaa.
Vuoden 607 eaa. jälkeen siellä ei ole ollut Jumalan asettamaa Daavidin suvun hallitsijaa. Jumalan valtakunnan hallitsijan aseman sai Jeesus Kristus, joka oli maan päällä Daavidin sukua. Hän hallitsee ja tulee toimimaan taivaallisena hallitsijana.
Jesajan kirja 9. luku:
”. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
6. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jes.9.html
Jesajan kirjan 11. luku:
”. Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen
juuristansa.
2. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.
3. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,
4. vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jes.11.html
Galatalaiskirjeen 4. luku: ”26. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.”
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Gal.4.html
Uhrimääriltään, jos lasketaan välittömästi pommituksissa kuolleiden lukumäärä, pidetään vielä suurimpina Brittien tekemää Saksan kaupunkien mm. Dresdenin pommituksia vain vähän ennen toisen maailmansodan päättymistä. Korkeimmat arviot niissä kuolleista siviileistä on 600 000 luokkaa. Atomipommin pudotuksen seurauksena tietysti kuoli vielä vuosia sen jälkeen ihmisiä vakaviin vammoihin ja sairauksiin.
Ei sodassa juhlapäiviä lasketa, vaan koetetaan päästä voitolle.
Japani aloitti sodan USAa vastaan, kun tämä ei antanut hänelle vapaita käsiä Aasian suhteen, alistaa Kiina
ja Indokiina valtaansa.
Vaihtoehtona olisi ollut Japanin pääsaarten valtaus, jotta maa olisi saatu antautumaan.
Meidän on tietysti helppo sanoa, että se olisi ollut parempi ratkaisu. Mietin,, olisiko 500 000 riittänyt uhriksi.?
Saipanin ja Okinavan valtaus jo kertoi, että hinta olisi kova.
Olishan sotaa voinut jatkaa 1950-luvulle saakka, mutta Amerikan yleinen mielipide………..
”Ei sodassa juhlapäiviä lasketa”
Kyllä niitä silloin muinaisina aikoina vielä laskettiin, kun sotilaat ja miehet sotivat. Näitä missä omien naisen ja lasten selän takaa ammutaan joukkotuhoaseilla vihollisen naisia ja lapsia, joiden takana vihollisen sotilaat ovat, ei nyt enää oikein kehtaa sodiksi sanoa. Silkkaa massatuhoamista ne ovat enimmäkseen olleet ensimmäisestä maailmansodasta asti.
Japani on taidokkaasti tehnyt itsestään uhrin. Niin he todella tuntevat, ilman suurempaa syyllisyyttä sotaan.
Itävaltalaiset ovat onnistuneet samoin, kertomaan kuinka Hitler oli saksalainen ja Beethoven itävaltalainen.
Elokuun 6. klo 8.15 Amerikka pudotti Hiroshimaan ”Pieni poika” –nimisen ydinpommin, joka tappoi välittömästi 70 000 ihmistä. Elokuun 8. Neuvostoliitto julisti sodan Japanille ja aloitti 9.8. Mantsurian taistelun, jossa onnistui valloittamaan Mantsurian ja osan japanilaisten hallussa ollutta Pohjois-Kiinaa 1.9. mennessä.
Amerikka pudotti toisen ”Lihava mies” -nimisen ydinpommin Nagasakiin 9.8. Pommi ”tappoi arviolta 75 000 ihmistä. Noin 40 000 nagasakilaista vammautui.”
Japani antautui 15.8., viralliset antautumisseremoniat pidettiin 2.9. ja II maailmansota oli päättynyt. Sodan voittajat olivat saaneet myös oman Voitto Japanista –päivänsä.
Ja mitä jäi meille pakkoluovutetuilta alueilta sotaa paenneille ja ”omia maitaan” puolustaneille ja hävinneille tavallisille ihmisille. Jäi valoisa muistojen Karjala-ikkuna, jonka takana kaikki olisi ollut toisin ”jos”, jäi ”päättömiksi” hakatut sankaripatsaat ja panssarivaunuvarikkojen perustoiksi sorretut hautausmaat. Jäi aiempien sukupolvien ikuinen ikävä ”kotiin” – jäi ikävä…
jorma ojala :”Japani on taidokkaasti tehnyt itsestään uhrin.”
Ja mistä taas kerran kaikki alkoikaan:
Joulukuun 6. 1941 Englanti julisti sodan paitsi Suomelle, myös Unkarille ja Romanialle, joista kaksi jälkimmäistä oli Kolmen vallan liittoon liittyneinä akselivaltoja ja Suomi Saksan kanssasotija (co-belligerent).
Presidentti Roosevelt lähetti 6.12. viestin Japaniin ja pyysi Japanin keisaria poistamaan joukkonsa ranskalaisesta Indokiinasta.
Seuravana päivänä Japani hyökkäsi Pearl Harboriin ja julisti sodan Yhdysvalloille, Britannialle, Australialle ja Kanadalle. Uusi Seelanti julisti sodan Suomelle, Unkarille ja Romanialle, Kanada julisti sodan Suomelle, Unkarille, Japanille ja Romanialle. Panama julisti sodan Japanille ja Kreikka katkaisi diplomaattisuhteet Japanin kanssa. Nicaragua katkaisi diplomaattisuhteet Vichyn Ranskaan ja Norja katkaisi suhteet Suomeen…
Yhdysvaltojen ulkoministeri Hull oli vielä 3. 10. 1941 ilmoittanut Suomen Washingtonin-lähettiläälle, ministeri Hjalmar Procopélle olevansa ”glad to see that Finland had recovered the territory lost in in the war of 1939-40” (iloinen nähdessään, että Suomi oli saanut takaisin vuosien 1939-40 sodassa menettämänsä alueen). (Virallinen vahvistus asiakirjassa: Memorandum of the Government of the United States of America, handed on October 6th, 1941, by the American Minister in Helsinki to the President of the Republic of Finland.)
Että sellaista ”uhriutumista”.
Japani oli jo hyökännyt Pearl Halrbouriin kun Japanin lähettiläs vei sodanjulistuksen USA:lle. Ei noin suurta operaatiota kuin hyökkäys Pearl Harbouriin suunnitella ja toteuteta päivässä.
Jos Japani olisi saanut pitää tahtomansa ylivallan Aasiassa, olisi se ollut yhtä kamala vaihtoehto kuin Natsi-Saksan valta Euroopassa.
Sodassa ei lopulta ole voittajia ja voitettuja – on vain uhreja. Oikein on muistaa kaikkia sodan uhreja – molemmin puolin.
Tulee vähän liikaa täällä kommentoitua, mutta sanon vain, ettei amerikkalaisia ole tässä juuri muisteltu
II maailmansota alkoi 78. heinökuuta, kun Japani hyökkäsi Kiinaan. Kiina menetti sodassa n. 4 miljoonaa kansalaistaan. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
”Tapahtuman tarkoituksena on uhrien muistamisen lisäksi muistuttaa, että joukkotuhoaseet ovat edelleen uhka ihmiskunnalle.”
Joku yksittäinen aseteknologia ydin- tai muu ei ole se ongelma, vaan joidenkin valtioitten ja/tai diktaattorien sairaat halut laajentaa omaa valtapiiriään. Jos kaikenmaailman staalinit ja puttiinit eläisivät ja antaisivat naapureittensa elää rauhassa omissa maissaan, olisi kärsimysten ja kuolleitten määrä maailmassa oleellisesti pienempi.
Se tapetaanko uhrit nälkään, kuten Lenin ja Stalin 1920-luvulla Ukrainassa vai jollakin sofistikoituneella aseteknologialla, on oikeastaan epäoleellista. Ihmisten ahneus ja vallanhimo, ja vainoharhaisten valtioitten ”huolestuminen” jostakin pikku naapuristaan, kuten NL Suopmesta 1930-luvulla, on se ongelma.
Mika Ruusunen :”I maailmansota alkoi 78. heinökuuta, kun Japani hyökkäsi Kiinaan.”
Eikö maailmansota alkanut Euroopasta 1.9.1939? Maailmansodan seurauksena perustettiin Kansainvälinen sotarikostuomioistuin 1945 sekä määriteltiin sotarikokset ja rikokset ihmiskuntaa ja rauhaa vastaan.
Nuo kansainväliset rikosnimikkeet asetettiin koskemaan vuoden 1939 eikä vuoden 1941 jälkeisiä tapahtumia ja vuoden 1939 tapahtumissa Neuvostoliitto ”hyökkäyksellisine doktriineineen” kyllä oli yksi pääosan esittäjistä eikä sotasyylliseksi tuomittu Suomi. .
Tämä länsimaalainen näkemys II maailmansodan alkamisajankohdasta on mielestäni väärä.
Mika Ruusunen :”Tämä länsimaalainen näkemys II maailmansodan alkamisajankohdasta on mielestäni väärä.”
Tarkoitatko tätä vähän ”itäisempää” näkemystä, jonka mukaan maailmansota olisi alkanut 29.9.1938, jolloin Saksa, Ranska, Englanti ja Italia solmivat Münchenin sopimuksen, jossa Saksan sopimuskumppanit taipuivat Saksan Tsekkoslovakiaa koskeviin vaatimuksiin tarkoituksena välttää Eurooppaa uhkaava sota näiden myönnytysten avulla?
En, vaan mielestäni II maailmansota alkoi, kun Japani hyökkäsi Kiinaan.