Uskontojen kypsyttelyä?

Pohdinpa taas asiaa, josta viisaammat saavat mielellään oikaista. Miksi ääri-islamin ilmenemismuodot ovat uutinen? Miksi islamilaisia tapoja tulee olla loukkaamatta? Miksi heidän on niin vaikea hyväksyä sitä, että on muita uskontoja ja että niiden kannattajat uskovat olevansa oikeassa?

Olisiko yksi mahdollinen selittävä asia kypsyminen?

Tarkoitan sitä, että uskonnoilta menee aikaa saavuttaa sellainen taso, jossa pystytään elämään rauhassa rinnakkain, kunnioittamaan toisen vakaumusta, käymään kiihkotta dialogia.

Harva uskonto on historiassa pystynyt heti osoittamaan mielenmalttia ja suvaitsevuutta. Yleisempää on aggressiivinen vaihe, jota leimaa asenne ”Me yksin olemme oikeassa.” Se taas johtaa väistämättä konflikteihin.

Islamin historia on 600 vuotta kristinuskoa lyhyempi. Eri maissa pitää tietysti laskea eri tavoin. Mutta jos karkeasti ajatellaan, niin oliko kristinusko 600 vuotta sitten, siis 1400-luvulla, mikään rauhanrakentaja ja suvaitsevuuden malli? Historiankirjojen perusteella rohkenen epäillä.

Sen jälkeen kehitys on johtanut ainakin ihanteiden tasolla monenlaiseen hyvään kuten ihmisarvoon, orjuuden lopettamiseen, tasa-arvoon, suvaitsevuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, kehitysapuun jne.

Länsimainen arvomaailma ei ole sama asia kuin kristillinen arvomaailma, mutta yhteisiä juuria niillä on.

Kun globalisaatio on edennyt, IT -innovaatiot ovat yhä useampien ulottuvilla ja kansat taas vaeltelevat, voisi kuvitella myös uskontojen tietyn kypsymisen nopeutuvan. Ainakin sille on hyvät mahdollisuudet.

Tie ei ole auvoinen ja yksiselitteinen. Yksi ongelma on ääriliikkeiden kurissa pitäminen, mikä ei koske vain islamia.

Miekkalähetyksen ajan soisi olevan kaikilta ohi. Uuden ajan lähetystyö on elämällä vaikuttamista.

 

    • Seppo

      Ranskan vallankumouksen yhteydessä esiin murtautuneen ateistisväritteisen politiikan seurauksena sodankäynti on muuttunut massateurastukseksi. Sitä ennen ruhtinaiden sodissa joukkojen johtajat aivan taloudellisista syistä pyrkivät säästämään sotilaitaan, mutta kun suuret kansanjoukot valjastettiin tykinruuaksi, niin ihmishenkien kulutusta ei laskettu samalla tavalla kuin aikaisemmin.

      Elikä väitteesi mainitsemasi aatesuunnan vaikutuksesta ovat pikemminkin tosiasioiden kannalta päinvastaisia.

      Ateismin vaikutuksesta omien kansalaisten surmaan voimme vain muistuttaa Maon ja Stalinin johtavan tämän alan mailmanlaajuisen tilaston kärkipaikoilla.

  1. Matias, sodankäynnit muuttuivat massateurastuksiksi asetekniikan kehityksen, yleisen asevelvollisuuden ja yksityisken kristittyjen vallanhimoisten johtajien ja kenraalien takia.
    On älyllisesti äärimäisen epärehelistä Matias samaistaa yhden suhden yhteen Valistus ja Ranskan vallankumous. Vallankumous oli valitetavan verinen paljolti Robespierrren takia ja siksi ettei taloudellinen ja kirkollinen yläluokka tietenkään suostunut noin vain etuoikeuksistaan luopumaan. Robespierre ei ollut ateisti vaan ” Rousseaun tavoin Robespierre piti ateismia moraalille turmiollisena ja kristinuskon vastaista politiikkaa vastustaakseen hän teki aloitteen uuden uskonnon Korkeimman olennon palvonnan aloittamisesta.”
    On päivänselvää, että Eurooppa sivistyi Valistuksen johdosta. Valistuksen hedelmiä ovat kansalaisvapautemme ja raakuuksista luopunut lainsäädäntömme. Tutustu Matias vaikkapa laisäädännön kehityshistoriaan Pohjoismaissa ellet ole sitä jo tehnyt.

    • Toistetan Ketomäelle: Churchill kävi Stalinin luona Moskovassa elokuussa 1942 ja kertoi hänelle edessä olevasta maihinnoususta Pohjois-Afrikkaan. Stalin yllätti tällöin hänet sanomalla: ”Auttakoon Jumala tätä hanketta menestykseen!” Tätä seuranneilla juhlapäivällisillä kummatkin liittoutuneiden valtiomiehet puhuivat aiemmista suhteistaan. Stalin sanoi: ”Kaikki tuo kuuluu menneisyyteen ja menneisyys kuuluu Jumalalle. Historia tulee tuomitsemaan meidät.”

    • Väitetään, että usko katoaa teologisessa tdk:ssa Helsingissä, mutta osattiin sitä Venäjälläkin: Stalin ”kääntyi” ateistiksi jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Tbilisin pappiseminaarissa; Heinola voi tarkistaa asian Deutscherin tunnetusta Stalin-elämänkerrasta. Sivunroa en tähän hätään löydä.

  2. ”Stalin “kääntyi” ateistiksi jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Tbilisin pappiseminaarissa;”

    Hyvä että panit ’kääntyi’ sanan lainausmerkkeihin, sillä kääntyminen ’ateistiksi’ oli vain poliittista opporturnismia. Sismmältään hän jäi uskovaiseksi, minkä kyllä huomaa mm.
    aastori Andres Brogren ”
    Stalin: ”Papit ovat parhaita opettamaan, miten ollaan asiantuntijoita ihmistuntemuksessa”, sanoi Stalin, joka kerran oli väittänyt, että hänen isänsä oli ollut pappi. Koko sodan ajan Stalin lähetti sitten taloudellista tukea Vasilevskin kyläpappi-isälle.
    Churchill kävi Stalinin luona Moskovassa elokuussa 1942 ja kertoi hänelle edessä olevasta maihinnoususta Pohjois-Afrikkaan. Stalin yllätti tällöin hänet sanomalla: ”Auttakoon Jumala tätä hanketta menestykseen!” Tätä seuranneilla juhlapäivällisillä kummatkin liittoutuneiden valtiomiehet puhuivat aiemmista suhteistaan. Stalin sanoi: ”Kaikki tuo kuuluu menneisyyteen ja menneisyys kuuluu Jumalalle. Historia tulee tuomitsemaan meidät.”

    • Voi se tietysti olla näinkin, ei Stalin olliut ensimmäinen ”kommunisti”, joka samalla uskoi Jumalaan.

      Mitä tulee tuohon Marja-Sisko Aallon ajatukseen uskontojen yhdenmukaisista ”kehitysvaiheista,” niin en pidä sitä todennäköisenä. Uskonnot, maailmanuskonnotkaan eivät ole omalakinen saareke vaan monimutkaisessa toisiaan ehdollistavassa vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan ja kulttuurin kanssa.

    • Jälleen käsittämätöntä tuubaa ja nyt Stalinista. Hönkö ei ollutkaan ateisti? Anna mun kaikki kestää!

      Myöhempi ulkoministeri Andrei Gromyko oli aikanaan Neuvostoliiton YK-edustaja. Häntä Stalin kehitti käymään kirkossa koska siellä oppii parhaiten englantia. Henolalainen tulkinta erottaisi nämäkin toisistaan ja jättäisi jäljelle vain kehotuksen käydä kirkossa.

    • Toistetan Ketomäelle: Churchill kävi Stalinin luona Moskovassa elokuussa 1942 ja kertoi hänelle edessä olevasta maihinnoususta Pohjois-Afrikkaan. Stalin yllätti tällöin hänet sanomalla: ”Auttakoon Jumala tätä hanketta menestykseen!” Tätä seuranneilla juhlapäivällisillä kummatkin liittoutuneiden valtiomiehet puhuivat aiemmista suhteistaan. Stalin sanoi: ”Kaikki tuo kuuluu menneisyyteen ja menneisyys kuuluu Jumalalle. Historia tulee tuomitsemaan meidät.”

    • Ketomäen lulkutaidotomuuden edessä mykistyy kun kukaan ei ole sanonut Stalinin olleen kristitty vaan on vain sanottu että hän ei ollut ateisti…

Kirjoittaja

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!