Uskonrauhaa loukkaava viesti ei oikeuta väkivaltaan
Ylen uutisen mukaan Islamistinen palestiinalaisryhmä Hamas on tuominnut Pariisissa keskiviikkona tehdyn iskun Charlie Hebdo -lehteä vastaan. Järjestö korostaa, etteivät mielipide- ja ajatteluerot oikeuta murhaa. Kerrankin voin hyvästä syystä kirjoittaa olevani samaa mieltä Hamasin kanssa. Meillä kotimaassa on käyty julkista keskustelua aiheesta, pitäisikö uskonrauhan rikkominen poistaa rikoslaista. Nähdäkseni ei pitäisi.
Vaikka mielipide eivät oikeuta murhaan, vastuu viestistä on kuitenkin sen lähettäjällä. Vastaanottajan osana on reagoida parhaan ymmärryksensä mukaan.. Jos vaikkapa ateisti tekee satiiria uskonnosta, hänen tulisi kysyä itseltään miten kokisi viestin, jos itse tosissaan uskoisi kyseisen. uskonnon kaikki pyhät asiat tosiksi.
Vastuu viestistä on siis lähettäjällä, mutta vääräkään viesti ei oikeuta murhaan, ryöstöön eikä raiskaukseen. Asiaa voi verrata tilanteeseen jossa provosoiva pukeutuminen aiheuttaa ei toivotun reaktion. Jos ihminen viestii ympärilleen: ”kiinnitä minuun huomiota”, on aivan luonnollista että häneen kiinnitetään huomiota ja myös täysin ennalta arvaamattomalta taholta. Reagoida saa mutta ei loukata koskemattomuutta.
Satiirin tarkoitus on havahduttaa ajattelemaan ehkä tuttuakin asiaa jostain toisesta näkökulmasta. Parasta olisi jos satiirin kohderyhmään kuuluva lukija voisi nauraa omalle itselle. Mielestäni sellainen satiiri, jonka tarkoitus on vain loukata jotakin ulkopuolista pilkan kohdetta, on huonoa. Erityisen huonoa se on, jos luotu mielikuva ei peilaa todellisuutta.
Vaikka satiirin tekijä pyrkisikin pysymään hyvän maun rajoissa, saattaa tulos silti olla jotakuta syvästi loukkaava. Silloin ikävää palautetta saavan tekijän tulisi pyytää nöyrästi anteeksi, sen sijaan että piiloutuu sananvapauden kilven taakse. Vallasta ei pidä ylpistyä, ei myöskään julkisuuden tuomasta vallasta. Mitä enemmän nousemme julkisesti esiin, sitä enemmän meiltä odotetaan myös julkista nöyryyttä.
Terrorismin tarkoitus on aiheuttaa pelkoa ja kauhua sekä sitä kautta vaikuttaa päätöksentekoon. Terroriteko on siis viesti ja terrorismi viestinnän keino. Äärimmäinen sellainen. Terrorismi ei missään olosuhteissa ole oikeutettua. Ymmärrettävää se on silloin jos mikään muu viesti ei mene läpi.
Terroristi tekona ovat aina vastuussa vain tekijät ja heidän tukijansa. Terrorismista ilmiönä ovat vastuussa yhtä tavalla myös ne jotka ovat tukahduttaneet kaikki muut vaikuttamisen kanavat. Jos sinulla on jäljellä vielä yksikin muu tapa vaikuttaa, niin käytä sitä. Jos muita tapoja ei enää ole ja tartut väkivaltaan, olet jo hävinnyt taistelusi.
Uskontorauhaan ja sen rikkomiseen liittyessään terrorismi saa aivan uuden ulottuvuuden. Silloin kun ihminen ottaa uskontonsa tosissaan, on siinä viimekädessä kyse koko elämästä. Muiden keinojen loppuessa fanaattisuus saa oikeutuksen uskonnollisesta välttämättömyydestä.
Pyhien asioiden puolustamien on uskonnollinen välttämättömyys, mutta pilapiirrokseen reagointi ei sitä ole. On täysin eri asia tarttua aseisiin, jos puskutraktori on puskemassa nurin kirkkoa tai moskeijaa verrattuna siihen että joku on piirtänyt sellaisen kuvan. Jälkimmäisen siis tuomitsee myös Hamas ja Hizbollah.
http://yle.fi/uutiset/hamas_ja_hizbollah_tuomitsevat_pariisin_iskut__terroristit_loukkaavat_islamia_enemman_kuin_pilakuvat/7730137
11 kommenttia
Reino Suni :”Pappi saa ilmoittaa ihmiselle, että hän menee hel—tiin jos ei usko oppiimme”
Meille ihmisille on annettu järki ja omatunto, joiden oletettu käyttötarkoitus on, että arvioimme niiden avulla, että toimimme parhaan ymmärryksemme mukaan Rakkauden kaksoiskäskyssä sanotulla tavalla.
Eteen tulevat asiat ovat monta kertaa yllättäviä ja vaativat nopeita ratkaisuja, emmekä pysty arvioimaan olivatko ratkaisumme lopultakaan hyviä vai pahoja. Myös henk.koht. vakaumukseni ja toimintanikin on tuomittu pappienkin taholta, mutta heidän päätösvallassaan ei ole menemmekö helvettiin vain jonnekin muualle. Henk.koht. ”saatanan-syntinen-kurja -päätökseni” on, että en usko pappeja, jotka pitävät oikeutenaan tuomita ihmisiä kadotukseen.
Otsikko ilmaisee aivan oikein kristinuskon kannan. Toivoisi samaa sietokykyä muillekin uskontokunnille tässä monikulttuuristuvassa maailmassa. Rauhanomainen kilpailu vallitkoon katsomusten välillä. Muuta asetta ei tarvita kuin sana.
Jeesus loukkasi aikoinaan Jerusalemin uskonnollista eliittiä, mutta oikeutta he hakivat keisarilta. Jeesus oli vääräuskoinen ja tuomiota haluttiin kovaan ääneen ja lopulta Hänet ristille laitettiin.
Miten vastaavan hengen voisi estää tänäpäivänä? Elämme kovia aikoja, Usko on koetuksella.
Kirjoituksessasi kerrot, että puolustat uskonrauhan rikkomisen säilyttämistä rikoslaissa.
Minä kerron, että pidän kirkon kolminaisuuden Jumalaa täysin harjaoppisena, Tässä ei ole mitään uskonrauhaa. Aivan samoin kuin mitä tahansa ihmisten tekemää päätöstä, jota voidaan kritisoida ja halveksia ilman pelkoa joutumasta käräjäoikeutteen.
Sensijaan Jeesuksen ilmoittama käsitys Korkeimmasta, Jumalasta, on aivan eri asia. Tosin en tässäkään ole oikeudellisten toimien puolella. Halveksunta ei ole meidän ihmisten päätettävissä vaan Korkein aikanaan katsoo , onko ihminen elänyt hänen toivomuksiensa mukaisesti lähimmäisen rakkaua ohjenuoranaan.
Henkilökohtaiset kunnianloukkaukset ovat eri asia.
Ps. Pappi saa ilmoittaa ihmiselle, että hän menee hel—tiin jos ei usko oppiimme. Jos ihminen käyttäytyy samalla mentaliteetilla pappia kohtaan niin se on rikos.
Ilmoita asiaton kommentti