Uskon aarre

Usko ei milloinkaan ole voimakkaampi ja ihanampi kuin murheen ja ahdistuksen ollessa korkeimmillaan.

Joka uskoo Jeesukseen, saa köyhyydessään tuntea rikkautta, häpeässä kunniaa, murheissa iloa ja kuolemassa elämää.

Usko on valo, joka johdattaa meitä ja loistaa meille pimeydessä, kun järki pimenee ja joutuu häpeään.

Usko on kaikessa tarpeellinen; se tekee kaiken keveäksi, hyväksi ja suloiseksi.

Meidän ei tarvitse etsiä parempaa kuin usko on. Mutta sitä pitäkäämme silmällä, että uskomme kasvaisi ja vahvistuisi. Sillä uskon kasvaminen on yhtä välttämätöntä kuin sen syntyminenkin. Kuitenkin on se kaikki tyyni Jumalan työtä.

Ken ei usko, on ihmisen kaltainen, joka tahtoo päästä veden yli, mutta pelkää niin, ettei luota alukseen, ja jonka sen takia täytyy jäädä siihen missä on. Hän ei koskaan voi tulla autuaaksi, koska hän ei tahdo astua laivaan ja mennä yli.

Armon välähdyksiä Lutherin seurassa, koonnut Jaakko Mäkeläinen useista Martti Lutherin teoksista, s. 15, 2004, Kustannus Oy Uusi Tie.

  1. Kristus on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Sillä ihmisellä, joka uskoo Kristukseen, on hän, joka on ottanut pois maailman synnin. Jos kerran maailman synti on otettu pois, on se otettu pois minunkin kohdaltani, joka uskon häneen. Jos synti on otettu pois, on siis vihakin otettu pois, ja jos viha, niin myös kuolema ja kadotus; ja synnin tilalle on tullut vanhurskaus, vihan tilalle sovitus ja armo, kuoleman tilalle elämä ja kadotuksen tilalle iankaikkinen autuus (eli iankaikkinen pelastus, pelastuminen, onni ja onnellisuus).

    Armon välähdyksiä Lutherin seurassa, Uusi Tie, s. 56, 2004. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.