Uhkaus
Varmaan lapsuudesta muistamme omia tai toisten uhkauksia: Mä kerron isälle, mä kerron äitille, mä kerron opettajalle! Niissä tapauksissa on varmaankin ollut mahdollisuus neuvotella, koska monesti uhkauksen seuraukset olivat arvaamattomat. Arvaamattomiin tilanteisiin joutuu myös sellaisen kodin lapsi, joka on saanut opetuksen omalta isältään: Koskaan ei saa valehdella! Kun syrjäkylällä kasvaneena menin asevelvollisuutta suorittamaan, niin olin meko lapsellinen ja totuutta kunnioittava, koska en pystynyt valehtelemaan ainakaan sujuvasti.Jouduin vastaamaan suoraan kysymykseen tavalla, joka aiheutti ketjureaktion. Sain kirjaimellisesti turpaani! Homma oli jotenkin outo. Kaveri sipasee oikealta sivulta, minä lennän semmosen ainakin metrin jalansijoiltani kyljelleen eikä mihinkään sattunut. No, kun en tiennyt oliko asia riittävä niin uhkasin: Menen kertomaan! Onneksi siinä oli kypsempiä kavereita, joka yksi niistä sanoi: Et mene! Jälkeenpäin totesin, että se oli viisas neuvo.
Jossain vaiheessa olen kuullut kasvatusmetodista, jota luonnehditaan kolmella sanalla: Uhkaus, kiristys ja lahjonta. Jos et pääse luokalta, et pääse kesäksi mummolaan! Jos numerot eivät nouse, otan kännykän pois vallan. Saat satasen ja voidaan käydä ulkomaillakin, jos saat valkolakin. Näitä variaatioita on vaikka kuinka paljon. Työmarkkinoilla on käytössä sana: Varoitus! Annetaan varoitus työnseisauksesta tai lakosta tai työsulusta. Eivätkö ne täytä uhkauksen tunnusmerkkejä, mutta ne ovat laillisia uhkauksia. Laillisia uhkauksia voivat esittää valtionpäämiehet toisilleen ja omille kansalaisilleen.
Sanan:Uhkaus, rinnalle on tullut vihapuhe! Ja laiton uhkaus! Jos joku valtio antaa tiedonannon, että joku salmi suljetaan ettei laivat pääse kulkemaan, niin se on politiikkaa eikä uhkausta eikä vihapuhetta. Pääministeri sanoo kaatavansa hallituksen, jos hänen tahtonsa ei tapahdu. Se ei ole uhkaus, se on politiikkaa.
Uhkausta ja vihapuhetta voi harjoittaa vain hän, joka näkee todellisuuden valtaväestöstä poiketen. Sopimattomia puhui lapsi, joka sanoi: Keisarilla ei ole vaatteita. Enemmistö ei koskaan uhkaile laittomasti eikä puhu vihapuhetta, he hoitavat asioita ja tekevät politiikkaa, joskus jopa kirkkopolitiikkaa.
47 kommenttia
Lauri Lahtinen :”Enemmistö ei koskaan uhkaile laittomasti eikä puhu vihapuhetta, he hoitavat asioita ja tekevät politiikkaa, joskus jopa kirkkopolitiikkaa.”
Miten minkäänlainen politiikka voisi sopia kirkkoon, kun se ei sovi ainakaan kaikille meille “kerettiläisillekään”? Puhutaan ykseydestä, ja sitten Arkadianmäellä edustetaan esimerkiksi äärivasemmistoa ja äärioikeistoa, joita sitoo puoluekuri. Mitä muuta siitä voi olla kirkossa seurauksena kuin että “yleisen pappeuden edustajat” osallistuvat poliittisten ideologioidensa mukaisesti strategisten konfliktien lietsontaan, jossa lietsotaan ja ylläpidetään kollektiivisia demonisointeja vailla asiaperusteita tyyliin “Mun iskä on suurempi kuin sun iskä” esimerkkinä Pariisin rauhansopimuksen perusteettomat sotasyyllisyysartiklat tai se, että ei muisteta milloin Suomen valtiosta tuli itsenäinen eikä sitä mkä osuus Kominternin sisäpiiriin kuuluneella “terijoen pallo- ja luistinseuraa” johtaneella O. V. Kuusisella oli talvisodan syttymiseen ja hänen kulttuuriperillisillään siihen, että talvisodan syttyessä 10-vuotias isäni ei pystynyt kertomaan kokemistaan tapahtumista ja Suomen Suojeluskunnan sotilaspoikiin liittyneenä koki koko elämänsä ajan tuskaa siitä, että oli “natsi” eikä hänen lapsena punaorvoksi jäänyt äitinsä pystynyt kertomaan sitä, että hän oli ollut ortodoksi.
Kritinuskohan perustu paljolti uhkaluille: Joudutte kaikki mailman miljardit ihmiset tuliseen helvettiin ellette usko sovituskuoleman merkitykseen , se on suomennetuna: ellete kuulu eri läpi lähes koko elämänne jäsenmaksua maksaviin nöyriin hengellisiin alamaisiin.
Joku on kai Helvetistä kertonut? Kaikki puheet perustuvat vain siihen yhteen tietolähteeseen.
Onko se vihapuhetta, jos kertoo, että tietyn uskonnon pyhä kirja antaa luvan Kristittyjen tappamiselle ja jopa kehottaa siihen.
Pelkän asian kertominenkin voidaan tulkita vihapuheeksi. Ilman että pyrkisi varsinaisesti ketään leimaamaan. Eräs syyteen saanut vetosi juuri siihen, että kertoi vain sen miten asiat on. Syyte tuli silti.
Isis on tulkinnut suuran 9:29 niin kuin se on kirjoitettu. Joten ei kai sitä voi vääräoppiseksi sen tähden syyttää.
Piru on taitava lukija. Hän osaa jättää jotain oleellista pois ja lisää omia sopiviksi katsomiaan tilalle. Liberaalitkin osaa saman taidon. Fundamentalistit tunnistaa taas siitä, että he lukevat vain sen mitä siihen on präntätty. Ne ei voi jättää huomiotta yhtään suuraa, eikä jaetta.
Vihapuhe… Uhkaus? Onko se tavallaan toisen (ten) vihaamista. Jos joku vihaa toista ja ilmaisee vihansa, niin onko se vihapuhetta?
Huolestuttavaa on jos itsessään negatiivisten ilmausten koetaan loukkaavan ihmistä tai jotakin erityistä ryhmää. Jos ihmiskuntaa kutsuu avionrikkojien sukupolveksi tai ihmistä syntiseksi, niin onko se vihapuhetta, jos joku siihen loukkaantuu?
Toivottavaa olisi, että loukkaantumista ei aseteta vihapuheen määrittelijäksi.
Uhkaus, uhka, uhkailu.
Jumala laittoi oman kansansa eteen niin hyvän kuin pahan, elämän ja kuoleman, ja kehotti valitsemaan elämän. Myös Jumala ilmoitti seuraamukset, uhkat, mitkä odottavat niitä, jotka haluavat poiketa pois Jumalan viitoittamalta tieltä. Voidaan ymmärtää myönteisenä uhkana myös lupaukset, seuraamukset kun ihminen valitsee elämän tien.
Niin väärä kuin oikea valitaan tietoisesti. Kiusaukset johtavat väärään valintaan. Siksi me rukoilemme jo etukäteen, että “äläkä saata meitä kiusaukseen”.
Vanhempina, kasvattajina, sorrumme turhiin uhkailuihin. Niin hyvä lupaus kuin kielteinen ‘lupaus’ kehotetaan antamaan, tarkoituksella ja tietoisina, että se toteutuu, kun ehdot täyttyvät. Jumala ei mielisty tyhjän puhujiin.
Laiton uhkaus on kutakuinkin sama kuin tappouhkaus. Älä sekoita sitä ’jollet leiki mun kanssa mä vien nallen kaappiin’ -uhkauksiin!
Ilmoita asiaton kommentti