Työtä palkatta

Olen ollut silloin tällöin kastamassa, vihkimässä tai hautaan siunaamassa.

Tyypillistä on, että omaiset tai asianosaiset pyytävät, ei seurakunta. Nuo ihmiset eivät osaa kuvitellakaan, että pappi tulee tekemään työnsä ilmaiseksi saamatta minkäänlaista korvausta.

Kirkon suositussopimus toimituspalkkioista on niin etevästi laadittu, että suurin osa kutsuttujen pappien työstä jää korvaamatta.

Korvauksen saamiseen kun on kaksi ehtoa. Seurakunnan oman papiston pitää olla estynyt ja pyynnön pitää tulla seurakunnalta (kirkkoherralta), ei yksittäisiltä seurakuntalaisilta. Jos molemmat ehdot eivät täyty, korvausta ei heru.

Matkakorvauksen virallisen taksan mukaan saisi ihmisiltä laskuttaa, mutta harva pappi sitä kehtaa tehdä.

Seurakuntalaiset eivät osaa kuvitellakaan, että kirkko ei maksa palvelijoilleen mitään ja että heillä olisi jokin velvoite korvata kuluja. Se tuttu pappi kutsutaan, vaikka hän olisi naapuriseurakunnassa, eläkkeellä tai muissa tehtävissä.

Voisiko seuraaviin sopimusneuvotteluihin valmistauduttaessa kerrata raamatunkohtaa työmiehestä, joka on palkkansa ansainnut ja ettei pidä sitoa puivan härän suuta?

Se ei olisi ristiriidassa virren 436:4 kanssa . ”Siis valtakunnan lapsena palvelukseesi lähden, en vuoksi palkan, kiitoksen, vaan, Jeesus, armon tähden.”

Itse en nälkään kuole, mutta ajattelen lämmöllä monia nuorempia kollegoja, jotka ovat tiukalla pätkätöidensä kanssa. On moraalitonta teettää heillä ilmaista työtä. Älkääkä viitsikö sanoa, että voihan siitä työstä kieltäytyä.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. No niin, Kakkuri:
    Otin alun perin kantaa tuohon työmäärään, kun tuntui niin epäuskottavalta.
    Mitäs minä toisten hääräämisestä työssään, sorry vaan, että ollenkaan menin kommentoimaan.

    Kyllä se varmaan raskasta on, kun 4 poijes nukkunutta viikossa siunaa ja jokaisen puheen kirjoittamiseen menee 3 työpäivää.

    ——————
    Kyllä minun mielestäni voisi hyvistä puhujista kertoa.
    Yritysmaailmassa joutuu myös kohtaamaan ihmisiä, joiden puheesta ei tahdo saada mitään selvää.
    Ovat varmaan silti hyvin valmistelleet.
    Toinen puhuja pistää 5 asiaa ranskalaisin viivoin keltaiseen muistilappuun ja puhuu siitä puolituntia niin että kuulija muistaa
    vielä huomenna, mistä puhuttiin.
    Minun mielestäni se ei ole kiinni valmistelusta, mutta suotta tässä arvailemaan.

    • Ääripäiden välillä on varmaan sävyjä ja välimuotoja. Jokaista hautajaispuhetta varten ei tarvita kolmen päivän valmistelua, mutta ei siunaamaan saa lähteä valmistautumattomanakaan. Pitää ainakin ottaa selvää, kuka on arkussa ja ketä hänen saattajansa ovat. pitää valita jokin siunausteksteistä ja viivähtää tekstin äärellä hosumatta mitään muuta samalla. Se ei ole tärkeää, kuinka palojn aikaa käyttää valmistautumiseen. Se on tärkeää, että keskittyy ja paneutuu tehtäväänsä.

      Jonkin verranhan tulee tietenkin pidettyä samantapaisia puheita, mutta jo oman itsensä ja kanttorin takia pitää uusiutua. Ja vaikka olisi oikeassa uskossa ja Hengen voitelussa, ei haittaa jos tutkii Raamattuaan ja pohtii puheitaan. Henki ja pohjatyö eivät hyljeksi toisiaan.

    • Voisitko vielä kertoa, mitä sellaista teksteistäsi luen ja väitän, mitä niissä ei ole?

      Kirjoittiko joku muu nimelläsi ja väitti minun vakuuttaneen täällä, etten ole uskossa? Jos joku valehtelee nimelläsi, niin kerro ihmeessä.

      Hyviin tapoihin kuuluu pyytää anteeksi tai vähintään pahoitella toisesta julkisesti levittämäänsä väärää tietoa. Joillekin moinen nöyrtyminen on ylivoimaista.

  2. Maallisissakin ammateissa ihmisillä on työmoraali. Työyhteisö ei kauan katso hyvällä sellaista työntekijää, joka ei paneudu huolellisesti työhönsä. Kutsumusammateissa, jollaisena itse pidän papin työtä, on työmoraalilla vielä suurempi merkitys. Emmehän ole omalla asiallamme, vaan olemme palvelemassa kaikkitietävää Jumalaa, joka katsoo sydämeen. Siksi olen, kuten monet täällä (mm. Panu Saarela ja Teemu Kakkuri) todenneet, sitä mieltä, että joka ei huolella valmistaudu kirkolliseen toimitukseen, vaan ottaa sen ikään kuin ”lonkalta”, ei tee oikein Jumalan seurakunnan pyhää palvelutyötä. Omassatunnossaan toivon jokaisen papin tietävän, onko hän oikein hoitanut hänelle uskottua tehtävää. Jos omatunto on mykkä, olisi esimiehen syytä sitä veljelle tai sisarelle herätellä. Itse mainitsemani 3×8 tuntia oli poikkeuksellinen, erittäin vaikea siunaus, jonka toimitin itseltään hengen riistäneen ihmisen arkun äärellä yritellen esittää jotain lohduttavaa sureville. Mutta normaalisti minulla menee kyllä koko ilta yhden siunauksen ja muistotilaisuuden pohtimiseen ja puheiden valmisteluun. Poikkeuksena olivat isäni ja äitini siunaaminen, joiden valmisteluun meni koko yö.

    • Osmo, sinun tapasi toimia ei ole työmoraalin normi.
      Ajan tuhraantuminen yksinkertaisiin asioihin voi myös olla merkki siitä, että työkunto tai kyvykkyys ei enää ole kohdallaan.

      Oletko koskaan ajatellut, että papin moraaliin kuuluu myös hengellinen puoli.
      Ei tule tulkita kenenkään tekstejä pahantahtoisesti tai vääristellen.

    • Joo Ojala. Voisinhan minä loukkaantuakin kommenteistasi, mutta ei kannata. Sitä hengellistä puoltahan minä tavoittelen tekemällä sen eteen töitä. Hengellinen laiskuus lienee pahempi kuin maallinen, koskapa Isät lukivat sen kuolemansyntien joukkoon. Maallisia pystyn kyllä puhumaan ex tempore ihan hyvin omasta päästänikin. Mutta hengellinen puhe vaatii asiaan paneutumista, ei omasta päästä tule evankeliumia, vaan Sanasta. Sitä pitää vähän tutkistella, eikä kopieerata raamatunlauseita ja lukea niitä ääneen. Nykyihmiset osaavat näet itsekin lukea. Ihmiset eivät ole tyhmiä. He huomaavat kyllä heti, jos pappi ei ole paneutunut toimitukseen etkä valmistellut sanottavaansa. Kun he huomaavat hengellistä laiskuutta, he helposti eroavat kirkosta. Puhua toki voi vapaasti. Mutta tulee valmistautua ja ajatella, mitä puhuu eikä puhua ”mitä sylki suuhun tuo”, kuten vanha kansa tapasi sanoa. Laiskuus ei siihen hommaan sovi. Tosin sain kyllä aikoinaan täydet pinnat käyttäreissä ex tempore hengellisestäkin puheestani. Mutta jo Agricola aikoinaan totesi, että papin kuuluu myös studeerata, eli lukea ja tutkia teologista kirjallisuutta. Oletko sellaista kuullut? Ja oletko tehnyt niin? Vai onko Agricola lainkaan tuttu sinulle? Työkyvykkyyttäni ja kuntoani lienet kai sitten sopiva arvioimaan, kun et koskaan ole edes tavannut minua? No joillakin on sellainen lahja nähdä sellaista mitä haluavat ihmisistä, joita eivät tunne. Minun ei tosin työkuntoani enää tarvinne sinulle todistella, kun en ole enää työssä, vaan jäin 68-vuotiaana eläkkeelle. En ole eläkkeellä enää tehnyt papin töitä. Varmasti työkuntoni on jo alentunut sairaudenkin myötä. Ja aivot hidastuvat ikääntymisen myötä. Mutta edelleenkin ihmettelen, mitä se sinulle kuuluu? Ei ole työnantajaa , joka palkan maksaisi, ei esimiestä, ei työtä. Keva makselee eläkettä, vaikka en tee mitään. Lekottelen eläkkeellä. Ei siihen työkuntoa tarvita. Toivon hetken vielä eläväni. Sitten muutun maaksi jälleen. Taidat jopa sinäkin joskus sellaiseen kohtaloon joutua alistumaan. Siunauspuhetta et sinä enkä minä enää itse kuule. Mutta omaiset kuulevat. Ja se on heille iso juttu.

    • Osmo Kauppinen :”Toivon hetken vielä eläväni. Sitten muutun maaksi jälleen.”

      En usko, että ”sitten muutut maaksi jälleen”, koska mielestäni se mikä on oikeaa sinua, ei ole tullut maasta.

      On onni, että on saanut elää elämänsä kokien olevansa Jumalansa rakastama sellaisena kuin on ja tietämättä lukemattomista maailmaan asettuneiden uskonto- ja kirkkokuntien ajatuksen vapautta rajoittavista ”Olet OK, jos –ehdoista ja määräyksistä”, jotka löytyvät erilaisista tunnustuskirjoista tai kirkkojärjestyksistä yms.

      Tuo tuntemani Jumala rakastaa meitä synteinemme ja puutteinemme sellaisina kuin olemme, ja Hänestä näen pisaran kaikissa ihmisissä, vaikka tuo pisara olisi ihmiselämän tarvitseman valon ja lämmön puuttumisen vuoksi vuosien kuluessa rikkoutunut tai unohtunut maallisten murheiden varjoon.

      Tästä syystä tärkein uskontunnustukseni alkaa sanoilla:” ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Ja ”Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.” [virsi 600, 2. säkeistö]

    • Ai anteeksi Ojala. Luulin, että kritisoit minun tapaani valmistautua kirkollisiin toimituksiin, joita ennen tein. Mutta oletkin puhunut ihan jostain muusta henkilöstä, jonka työtä olet ihaillut. Ehkä jatkossa voisit esittää selkeämmin, ketä tarkoitat. Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Aivonikin ovat jo lahonneet ja työkyky madaltunut, kuten olet antanut ymmärtää (siis minulla, joka olen vanha).

    • Osmo Kauppinen: Olen itseni ilmaissut selvästi.
      Jos tunnet heikkoutta, Vitaepro auttaa, kun ottaa tupla-annoksen (muista vakuuttava mainos)

    • Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta. Näinhän joku on runoillut. Eturauhassyöpä on minulle antanut riittävää etäisyyttä kaikenlaisiin joutavuuksiin.

Kirjoittaja

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!