Työtä palkatta
Olen ollut silloin tällöin kastamassa, vihkimässä tai hautaan siunaamassa.
Tyypillistä on, että omaiset tai asianosaiset pyytävät, ei seurakunta. Nuo ihmiset eivät osaa kuvitellakaan, että pappi tulee tekemään työnsä ilmaiseksi saamatta minkäänlaista korvausta.
Kirkon suositussopimus toimituspalkkioista on niin etevästi laadittu, että suurin osa kutsuttujen pappien työstä jää korvaamatta.
Korvauksen saamiseen kun on kaksi ehtoa. Seurakunnan oman papiston pitää olla estynyt ja pyynnön pitää tulla seurakunnalta (kirkkoherralta), ei yksittäisiltä seurakuntalaisilta. Jos molemmat ehdot eivät täyty, korvausta ei heru.
Matkakorvauksen virallisen taksan mukaan saisi ihmisiltä laskuttaa, mutta harva pappi sitä kehtaa tehdä.
Seurakuntalaiset eivät osaa kuvitellakaan, että kirkko ei maksa palvelijoilleen mitään ja että heillä olisi jokin velvoite korvata kuluja. Se tuttu pappi kutsutaan, vaikka hän olisi naapuriseurakunnassa, eläkkeellä tai muissa tehtävissä.
Voisiko seuraaviin sopimusneuvotteluihin valmistauduttaessa kerrata raamatunkohtaa työmiehestä, joka on palkkansa ansainnut ja ettei pidä sitoa puivan härän suuta?
Se ei olisi ristiriidassa virren 436:4 kanssa . ”Siis valtakunnan lapsena palvelukseesi lähden, en vuoksi palkan, kiitoksen, vaan, Jeesus, armon tähden.”
Itse en nälkään kuole, mutta ajattelen lämmöllä monia nuorempia kollegoja, jotka ovat tiukalla pätkätöidensä kanssa. On moraalitonta teettää heillä ilmaista työtä. Älkääkä viitsikö sanoa, että voihan siitä työstä kieltäytyä.
121 kommenttia
Panu Saarela, Sinä luet minun tekstistäni sellaista ja väität sellaista mitä siellä ei ole. Minä en vastaa niistä tulkinnoista, ne ovat sitten sinun tapasi osoittaa hyväntahtoisuutta.
Laaksonen! Ei kenenkään pidä puhua muuta kuin oikeaa uskoa.Tiedätkö, että tekemisistään joutuu vastaamaan. Itse Kaikkivaltiaalle, myös näistä piikittelyistä.
>>>Lonkalta reteästi vaan, kun omaa oikean uskon:-)>>>> Kari-Matti Laaksonen
Olkoon sitten vaikka niin!
En tiedä mitä tunsi John Wayne, Lucky Luke tai Calamity Jane, mutt’ ihmeellinen kaiho johti mua ihmislasta hylättyä kohti.
Sydänten ma tunsin palavan ja surun, armon tules´ yhteen sulavan, ja tulviessa kyynelveen ma tiesin uuden yhteyden Luojaan auenneen.
Minkä teitte…
Maallisissakin ammateissa ihmisillä on työmoraali. Työyhteisö ei kauan katso hyvällä sellaista työntekijää, joka ei paneudu huolellisesti työhönsä. Kutsumusammateissa, jollaisena itse pidän papin työtä, on työmoraalilla vielä suurempi merkitys. Emmehän ole omalla asiallamme, vaan olemme palvelemassa kaikkitietävää Jumalaa, joka katsoo sydämeen. Siksi olen, kuten monet täällä (mm. Panu Saarela ja Teemu Kakkuri) todenneet, sitä mieltä, että joka ei huolella valmistaudu kirkolliseen toimitukseen, vaan ottaa sen ikään kuin ”lonkalta”, ei tee oikein Jumalan seurakunnan pyhää palvelutyötä. Omassatunnossaan toivon jokaisen papin tietävän, onko hän oikein hoitanut hänelle uskottua tehtävää. Jos omatunto on mykkä, olisi esimiehen syytä sitä veljelle tai sisarelle herätellä. Itse mainitsemani 3×8 tuntia oli poikkeuksellinen, erittäin vaikea siunaus, jonka toimitin itseltään hengen riistäneen ihmisen arkun äärellä yritellen esittää jotain lohduttavaa sureville. Mutta normaalisti minulla menee kyllä koko ilta yhden siunauksen ja muistotilaisuuden pohtimiseen ja puheiden valmisteluun. Poikkeuksena olivat isäni ja äitini siunaaminen, joiden valmisteluun meni koko yö.
Osmo Kauppinen. Kiitos kommentistasi. Alusta alkaen sanoin, etten kirjoittanut itsestäni, vaan henkilöstä jota työssään ihailen. Taitoa ja uskoa. Siinä mielessä puuhakkuus ja moralisointi ja nimittely minun suhteeni on ihan tarpeetonta. Vanhan miehen ei kannata suotta paaduttaa itseään.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
No niin, Kakkuri: Otin alun perin kantaa tuohon työmäärään, kun tuntui niin epäuskottavalta. Mitäs minä toisten hääräämisestä työssään, sorry vaan, että ollenkaan menin kommentoimaan.
Kyllä se varmaan raskasta on, kun 4 poijes nukkunutta viikossa siunaa ja jokaisen puheen kirjoittamiseen menee 3 työpäivää.
—————— Kyllä minun mielestäni voisi hyvistä puhujista kertoa. Yritysmaailmassa joutuu myös kohtaamaan ihmisiä, joiden puheesta ei tahdo saada mitään selvää. Ovat varmaan silti hyvin valmistelleet. Toinen puhuja pistää 5 asiaa ranskalaisin viivoin keltaiseen muistilappuun ja puhuu siitä puolituntia niin että kuulija muistaa vielä huomenna, mistä puhuttiin. Minun mielestäni se ei ole kiinni valmistelusta, mutta suotta tässä arvailemaan.
Ilmoita asiaton kommentti