Maamme työmarkkinakeskusjärjestöt ovat päätyneet keskitettyyn työmarkkinanratkaisuun, joka tällä kertaa kulkee nimellä ”Työllisyys ja kasvusopimus”.
Tulopolitiikaa siis jälleen tehdään, mutta ”tuposta” ei saa puhua. Pari vuotta sitten vastaavaa sopimusta kutsutiin raamisopimukseksi, sitä ennen elettiin liittokohtaisten kierrosten aikaa. Työmarkkinaosapuolet ovat päässeet jällen yhteiseen pöytään osin siksi, että syksyllä 2009 EK:n kuuluisasta ankkurista katkesi ketju. Vientialat eivät ratkaiseetkaan kattoa muiden alojen palkankorotuksille.
Raamisopimuksen yhteydessä otettiin kantaa myös työelämän laadullisiin tavoiteisiin. Tuolloin soviittiin mm. periaateellinen kanta osaamisen kehittämisestä työlämässä. Kohta selvisi, ettei oltu kuitenkaan yksimielisiä siitä, mitä sopimuksella tarkoitettii. Näin sopimusasioille tuppaa käyvän ilman vahvaa pohhatyötä ja joskus silti. Vaikka pohjatyötä oltaisiin tehty. Osaamisen kehittämisasiassa on nyt sopimuskauden kuluessa edetty ja uusi laki on ilmeisesti tulossa.
Uudessa sopimuksessa otetaan kantaa työajan vakiintumiseen palvelussuhteen ehdoiksi. Nykyään monet työnantajat laativat työsopimuksina ns. nollasopimuksia, eli sopimuksia, jossa ei ole säännöllistä työaikaa, vaan työtä tehdään silloin kun työnantaja työhön kutsuu. Työmarkkinoilla on esiintynyt tilanteita, jossa pohjalla on mainitunlainen nollasopimus tai sopimus osa-aikaisesta palvelussuhteesta, mutta työntekijä on jo pidemmän aikaan tehnyt työnantajan tarjomaa kokoaikaista työtä. Epäselvyyttä on ollut siitä, misä vaiheessa kokoaikatyö vakiintuu palvelussuhteen ehdoksi.
Nyt työmarkkinaosapuolet ovat ilmaiseet olevansa yhtä mieltä siitä, että työaika vakiintuu joissakin tapauksissa työsuhteessa noudatettavaksi työsuhteen ehdoksi työsopimuksessa sovittua työaikaehtoa täydentäen tai sen korvaten. Työmarkkinaosapuolet esittävät, että asetetaan kolmikantainen työryhmä selvittämään ne kriteerit, joiden vallitessa työajan voidaan katsoa vakiintuvan työsuhteen ehdoksi ja ehdottamaan tarvittavia toimenpiteitä tilanteen selkeyttämiseksi. Äkkipäältä vaikutaisi siltä että tästä on tulossa samanlainen urakka, mitä on tehty osaamisen kehittämislain eteen. Toivottavasti syntyy jotakin selaista josta on hyötyä työmarkkinoiden vähäisempi osaisille. Osaamisenkihittämisasiassa he olivat vähällä jäädä muiden jalkoihin. Ydintyövoimaansahan työnantajat kehittävät joka tapauksessa.
Uudessa sopimuksessa on kirkollisia piirejä kaiketi eniten puhuttanut ehdotus kahden arkipyhän siirrosta. Asia ei kuitenkaan ole työmarkkinaosapuolten, eikä edes maan hallituksen yksin päätettävissä. Aloite oikeus lakimuutokseen on yksin kirkolliskokouksella. Pyhäpäiviä on toki siirretty enenkin, eikä niiden siirtäminen olisi mahdotonta nytkään, mutta kumileimasimeksi kirkolliskokous asiassa tuskin suostuu.
Asia tuskin etenee ehdotetuun suuntaan tulevalla työmarkkinasopimuskaudella. Seuraavalla kaudella työmarkkinoiden tilanne voi taas olla kokonaan toinen. Asia on siis kirkollisesti merkittävä kysymys, mutta työmarkkinaratkaisun kannalta se on vai sivujuonne. Jäämme kuitenkin odottamaan mitä tuleman pitää.
Uudistukset olisi pitänyt tehdä jo 10 vuotta sitten, mutta kun haluttiin uskoa, että tuleva kasvu hoitaa kestävyysvajeen itsestään. Sellaista kasvua ei kuitenkaan tullut, eikä enää koskaan tule.
Kyllä palkat laskevat ja edut vähenevät. Virosta on tullut 40-50 000 rakennusmiestä samalla kun suomalaiset istuvat ongella ja saavat ansiosidonnaista päivärahaa. Ei niistä monikaan sitten enää pääse töihin, oltuaan vuosia poissa. Minimipalkka vaikeuttaa myös nuorten työllistymistä, muut jäykkyydet ovat johtaneet pätkätöihin. Nyt siitä haluttaisiin jollakin verolla rangaista. Mieletöntä! Ihan kuin Egyptissä, jossa islamin aihettamia ongelmia korjataan lisäämällä islamia.
Tulonsiirrot tulevat ilman muuta vähenemään, kun budjettien alijäämät alkavat hirvittää. Raha ja korot, siinä on sellainen konsultti, että sitä uskoo jossain vaiheessa ammattiyhdistysliikekin. Paperimiehet ovat viime vuosina olleet aika tavalla nöyrempiä.
jorma ojala
Laittomuuksilla ei voi perustella laikien tarpeelisuutta. Lain mukan myös virolaisille on maksettava sama palkka kuin suomalaisille.
Kahdet työmarkkinat eivät ole ratkaisus, sillä palkan pitää olle sellainen, että myös työntekijän perhe voi asua Suomessa.Sillä palkalla myös suomalainen voi ottaa työtä vastaan.
Suomalaisten rakennutyöläisten muuttaminen viroon ja työskentely sieltä käsin ”reppumiehenä” Suomessa ei ole kestävä ratkaisu.
Kun tehdään nurkkaan ajamalla sopimus tai laki, niin mikä se oikeus lopulta mahtaneekaan olla? Voihan se tietenkin olla palkansaajajärjestön pamppujen oikeus.
Muistan kun 90-luvun laman aikana halusivat kieltää ylitöiden teettämisen, juuri kun yritykset olivat saaneet tilauksia. Heidän aivoituksissaan niin saataisiin ”uusia työpaikkoja”. Ylitöitä teetetään siksi, kun rekrytoinnista on tehty vaikeaa ja riskaapelia. Kieltojen myötä olisi menetetty tilauksetkin. Nämä vesselit elävät kieltojen ja ukaasien maailmaa täysin irti yritysten todellisuudesta. Sitten ihmetellään nuorisotyöttömyyttä tms.
Suuren 90luvun laman aikaan yrityksissä pyöri paljon siistejä teknisen koulutuksen saaneita miehiä, jotka kertoivat tulevansa töihin sillä ja sillä ehdolla pimeästi, jos saavat samalla pitää ansiosidonnaisen työttömyysturvansa.
Onkohan ongelma poistunut? Työsuhdeturvaa kuitenkin kiellettiin uhkaavin sanoin saneeraamasta. Ei tämä korporaatioiden valta Suomelle mikään etu ole. Paperimiehillä menee nyt varmaan ihan kivasti. Moni hakautuu uusille aloille, mutta palkkataso ei ole enää entien.
Virolaisia nuo muuten näkyvät tuossa kaikki olevan. Viisikymmnentä taloa on ympärilleni rakennettu, eikä yhdessäkään taidetu puhua selvää suomea, kun menin niille kerran tarjoamaan tiettyä ylijäämäksi pihaan jäänytttä tarvaraa.
Olkoon minun sanani täysin mitätön. Eihän minulla ole oikeutta saarnata yleistä vankkaa uskoa vastaan. Pitkänsillan tuolla puolen ei tarvita sellaista luksusta kuin talonpoikaisjärki, kun kerran voi aina sanoa: ”me vaadimme”.
Sitä kannattaisi kysyä, miksi S. Korkmanin, I. Sailaksen ja J. Vartiaisen näkemyksille ei anneta mitään arvoa?
Neuvoisin tytärtäni muuttamaan ulkomaille, mutta kun se pieni poikansa on tullut minulle niin tärkeäksi…. Se tässä hiukan rassaa tunteita.
Olisitko sinä Jorma itse valmis tekemään Suomessa kokoaikaista työtä alle 300 € kuukausipalkalla, ilman sosiaalisia tulonsiirtoja? Ellet ole siihen henkilökohtaisesti valmis, turha vaatia sitä muiltakaan.
Minulla on tuttuja, jotka saavat ammattitaitoa vaativasta työstä alle 300 € kuussa, mutta he eivät asu eivätkä työskentele Suomessa. Suomessa heille toki maksettaisiin enemmän.
Et varmaankaan ole ihan vakavissasi näitä kysymässä, kun oli puhe elävästä elämästä…
Meillä on ollut pitkään Sailaksen raporteissa kaikki se tieto ja tiekartta, mitä tarvittiin. Ne mitätöitiin, kun suuren puolueen äänestäjäkunta ei pysty hyväksymään tosiasioita illuusioiden sijasta. Jos se osapuoli, jonka virkana on viimeisen 60 vuoden aikana ollut pelkästään vaatia, olisi joutunut edes hiukkasen vastaamaan myös vaatimusten toteuttamisesta, olisi yhteisymmärrys löytynyt jo 1992.
Niin olemme kansakuntana jääneet tulevien vaalitulosten vangiksi.
Pientä realismia syntyi, mutta hallituksen päätökset ovat paljolti kosmeettisia.
Kummipoikani pääsi ylioppilaaksi. Isä ja äiti olivat just eronneet ja poika oli sosiaalivirastossa käymäseltään. Täti kertoi hänelle: ”no niin, nyt voit hakea toimeentulotukea…kun olet valmis yo..”. Poika vähän tuohahti, ei hän sellaiseen rupea koska on terve ja tahtoo tehdä työtä. Meni siivoojaksi.
Käytännössä Suomen järestelmä suhteessa työhön on kuoleman sairas, joka vetää viimeisiään ja saa vetääkin. ” Hyvinvointiyhteiskunnan ” haaveuni on loppumassa ja herääminen elämän todellisiin lainalaisuuksiin edessä.
On niin paljon suoranaista mielettömyyttä suhteessa työntekoon: On ansiosidonnainen työttömyysturva, mahdollisuus vain olla toisten kustannuksella, irtisanomisen vaikeus, kymmeniä muita seikkoja, jotka tekevät mahdolliseksi sen ettei terve ruumis työtä kaipaa ja sairaana ei saa tehdä. Kukaan ei näy luopuvan eduistaan vapaaehtoisesti vaan tarvitaan puute ja kurjuus konsultiksi.
Meillä on kaikki Sodoman synnit: Sydämen ylpeys, leivän yltäkylläisyys, huoleton lepo, mutta kurjaa ei kädestä oteta. Onko sama tulevaisuuskin, ken elää, se näkee.