Tyhjeneekö seurakuntien diakoniakassat tai nouseeko kirkollisvero?
Tänään tiistaina alkaa hallitustunnustelija Petteri Orpon johdolla neuvottelut maamme uudeksi hallitusohjelmaksi. Helsingin Sanomien uutisen mukaan neuvotteluja käydään kahdeksassa teemapöydässä. Niistä kolme ensimmäistä ovat nimiltään ”Kestävä julkinen talous”, ”Toimiva ja kestävä hyvinvointiyhteiskunta” ja ”Hyvinvointi syntyy työstä”.
Juuri näihin teemoihin liittyy Perussuomalaisten aiemman puheenjohtajan Jussi Halla-ahon eilen vappupuheessaan toteama lausahdus: ” Sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa pitää sopeuttaa, jotta työkykyisillä olisi kannustin hakeutua töihin ja jotta Suomi olisi vähemmän houkutteleva kohde sosiaaliturvaturisteille kuin se tänä päivänä on”.
Tavoite, että työkykyisille työn tekeminen on aina kannattavampaa kuin työtä vaille jääminen, on varmasti oikean suuntainen, pois lukien tietysti se, että työkykyisenkin tulee välillä levätä ja toisaalta myös opiskella ylläpitääkseen työkykyään ja osaamistaan. Tästä tullaankin asiaan liittyvään ongelmaan: Suomessa on aloja ja ammatteja, jossa yritystoiminnan ja nykyisen työmarkkinatilanteen kannalta kilpailukykyinen palkka on sellainen, jolla suomalaisen kuluttajan kustannustasolla ei yksinkertaisesti tule toimeen. Tämän asian on toki huomannut myös Halla-aho, jonka mukaan hyvinvointi syntyy siitä, että työkykyisillä on työtä ja että he saavat työstään palkkaa, jolla tulee toimeen. Työpäivän jatkaminen tai jatkuvasti kahden kokoaikaisen työn tekeminen ei puolestaan ole työsuojelullisesti suositeltava ratkaisu, joten ratkaisua on haettava muualta.
Sunnuntaina 30.4. julkaistun Yle:n uutisen mukaan Suomen Yrittäjät katsoo, että tulevalla hallituksella on historiallinen mahdollisuus vapauttaa pienet työnantajat sopimaan työehdoista paikallisesti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että paikallinen sopiminen on nykyisin täysin mahdollista myös pienyritykselle, kunhan asioista sovitaan laillisen sopimuskumppanin kanssa. Työehtosopimusasioissa laillinen neuvottelukumppani on aina jokin henkilöstöä edustava yhdistys tai sen edustaja, ei yksittäiset yksilöt kukin erikseen esimerkiksi keskuudestaan valitseman luottamusvaltuutetun välityksellä. Järjestelyn tarkoitus on työvoiman suojelu kohtuuttomilta palvelusuhteen ehdoilta, ottaen huomioon seikka, että puhtaasti lakeihin perustuvat vähimmäisehdot olisivat työelämän joustavuuden kannalta varsin jäykkiä.
Paikallinen ”kilpailukykysopimus”, jolla muutoin taloudellisesti kannattamattomille aloille työllistäminen tehtäisiin yrityksille kannattavaa, johtaisi siihen, että matalapalkka-alojen työvoima olisi aiempaakin vahvemmin täysin työllistettyinäkin sosiaaliturvan varassa. Esimerkiksi asumistukea on oikeastaan pidettävä osaltaan yritystukena, jotta matalapalkka-alojen työvoimaa ylipäätään olisi saatavilla myös sellaisilla paikkakunnilla, joilla elinkustannukset ovat keskimääräistä kalliimpia.
Entäpä sitten, jos tähän liitetään Halla-ahon viittaama sosiaaliturvan sopeuttamien? Entäpä jos määritellään uudelleen se, mitä tarkoitetaan sillä, että palkalla tulee toimeen?
Sata vuotta sitten me suomalaiset asuimme nykyiseen verrattuna keskimääräistä ahtaammin, söimme vähemmän monipuolista ruokaa, teimme nykyistä pidempiä työpäiviä vähemmillä lomilla, eikä terveydenhuoltomme ollut lähelläkään nykyistä tasoa. Jos liiketalouden kannalta matalapalkka aloille ei ole varaa maksaa nykyistä korkeampia palkkoja, niin onko yhteiskunnallamme varaa ylläpitää koko väestöllemme nykyisen tasoista hyvinvointia. Nykyinen yhtiskuntamallimme on ratkaisut asian progressiivisen verotuksen kautta. Julkiset palvelut kuuluvat kaikille ja korkeammalla ansiotasolla olevat osallistuvat niiden kustannuksiin myös suhteellisesti isommalla panoksella kuin pienituloiset. Matalapalkka-alojen työntekijöiden verotuksen taso on nykyisellään varsin matala.
Entäpä jos edellä viittaamani yhteiskunnan perusrakenteet murrettaisiin? Miten tätä kysymystä tulisi lähestyä kristillisen etiikan valossa? Tästä pääsemmekin vihdoin otsikon kysymykseen. Seurakunnat eivät voi jättää auttamatta taloudelliseen ahdinkoon joutuneita. Emme halua kenenkään uupuvan talvipakkasella hankeen. Emme konkreettisesti emmekä kuvainnollisesti. Seurakuntien antama diakonia-apu on usein se viimeinen tuki mitä ahdinkoon joutunut vielä saa, kun kaikki muut tuet on jo evätty. Siispä julkisen sosiaaliturvan leikkaukset koituvat herkästi kirkollisveron maksajien kustannettaviksi.
Tänään säätalolle kokoontuvien puolueiden edustajat ovat toki vastuussa maamme talouden sopeuttamisesta, mutta myös siitä, ettei näillä sopeutuksilla aiheuteta vaurioita maamme yhteiskuntarakenteelle ja hyvinvoinnille.
65 kommenttia
Täydennyksenä blogitekstiin vielä joitakin huomioita maamme perustuslaista:
– Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. – Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. – Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. – Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
– Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. – Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. – Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. – Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
– Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. – Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. -Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Näitä asioita rajoitettaessa tai niistä leikattaessa törmätään herkästi perustuslailliseen seinään.
Otsikkoon ”Tyhjeneekö seurakuntien diakoniakassat tai nouseeko kirkollisvero?” viitaten toivon, että mahdollisesta syntyvästä porvarihallituksesta huolimatta niin ei kävisi. Pahalta kuitenkin näyttää, mikäli Orpon suunnitelmat toteutuvat.
Jo Sipilän hallitushan aikoinaan ilmoitti, kuten Orpo nyt, että kaikki osallistuvat leikkaustalkoisiin, jottas saadaan talous kuntoon. Vaan kuinkas sitten kävikään? Leikkauksethan kohdistuivat niihin väestön ryhmiin, jotka heikoimmin tai eivät ollenkaan pystyneet vastaan haraamaan kuten lapsiperheet, vanhukset, opiskelijat, sairaat jne. Muun ohessa koulutuskin kärsi merkittävästi ja sitä yritti edellinen hallitus korjata koronan, sodan, sähkökatastrofin jne ohessa.
Kun nyt vanhaan porvaritapaan taloutta kuntoon laitetaan leikkaamalla, muuhunhan ne eivät näköjään kykene, niin eiköhän taas Kelasta lähetetä väki diakonian huomaan, kun omat eväät loppuvat. Se on ihme, jos niin ei käy.
No niinhän se on Jukka Kivimäki. Porvareiden mielestä hyväosaisilla on aina jotain liian vähän, joten sinne lisää ja heikompiosaisilla aina jotain liikaa, joka budjetin tasapainottamiseksi leikataan.
Onko jossain olemassa tilastoa, joka kertoisi miten kirkon palkkalistoilla olevat henkilöt äänestävät? Tulee mieleen ne Kari Suomalaisen pilapiirrokset, joissa pappi oli aina se lihava mies liperit kaulassa ja pikkuruinen kypärä päässä.
Kiitos tiedosta. Näköjään ainakin diakonia- ja sosiaalityöntekijöiden asenteet kertovat ymmärryksestä missä mennään ja miten yrittää vaikuttaa asioihin. Papistosta ei liene tietoa. He kai edustavat näitä edellä mainittuja ryhmiä parempipalkkaisia henkilöitä, joten heidänkin äänestyksestään olisi hyvä tietää.
Blogin aihe on tärkeä, koska on todella syytä pohtia kirkkomme mahdollisuuksia auttaa jatkossakin vähäosaisia, jos valtion perustuslaillinen tehtävä huolehtia kaikista kansalaisistaan poliittisilla päätöksillä kuihdutetaan olemattomiin ja lisätään niin köyhyyttä kuin kansan eriarvoistumistakin.
Selvennyksenä Mikko Niemisen kommenttiin (02.05. 14:14), jonka mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita korjanneista lakihankkeista ”lähes kaikki” olisi viety läpi kansalaisaloitteina:
Samaa sukupuolta olevien seksuaalisuhteiden dekriminalisointi (24.11.1970 äänin 147-18) päätettiin Auran virkamieshallituksen esityksestä, joka tosin oli alunperin Koiviston kansanrintamahallituksen esitys, mutta jäi jarrutuksen (kok+smp) vuoksi käsittelemättä ennen vuoden 1970 eduskuntavaaleja.
Parisuhdelaki säädettiin Lipposen hallituksen esityksestä. Päätös syntyi eduskunnassa 28.9.2001 äänin 98-84.
Samaa sukupuolta olevien parien adopito-oikeus hyväksyttiin JäätteenmäenVanhasen hallituksen estiyksestä 2006.
Hedelmöityshoitojen salliminen myös naispareille tuli lakiin Vanhasen/Kiviniemen hallituksen esityksestä 2009.
Äitiyslain muutos ja translaki olivat Rinten/Marinin hallituksen tuotoksia.
Ilmoita asiaton kommentti