Tutkimuskohteena ihminen: Eikö se ruoja* koskaan muutu?

newscientist-darwin-cover

Uudet tutkimustulokset USA:sta ja Saksasta kertovat meille taas jotakin siitä, millaista ihmisen elämä on kautta aikain ollut, nyt on ja varmaan tulee maailman tappiin asti olemaankin. Ihminen on melkoisen epäkiitollinen tutkimuskohde, kun se elää liian kauan, sitä ei saa tutkinnallisista syistä ottaa hengiltä ja preparoida sen aivoja. Siksi on käytetty hiiriä ihmisten stuntteina. Hiiristä ei kuitenkaan ole kaikkeen siihen, mihin luomakunnan kruunusta on.

AIVOMME NAUTTIVAT TOISTEN RANKAISEMISESTA. Kauhistuttaviin mittasuhteisiin herkästi kasvava nettiraivo on uusi ilmiö, mutta silti  ihminen lienee aina vain  ainoa eläinlaji, joka nauttii lajitoverinsa rankaisemisesta. Tutkijoitten mukaan aivomme näyttäisivät olevan ikään kuin viritetyt nauttimaan toisten rankaisemisesta. Samaan aikaan ilmiö on tutkijoille mysteeri, sillä vieraiden ihmisten rankaisemisen ei luulisi olevan järkevää selviytymisvietin kannalta.

Amerikkalaistutkimuksissa on selvinnyt myös, että moraalinen vastareaktio on voimakkaampi silloin, kun vääryys tapahtuu jollekin toiselle. Jos ihminen itse on uhrin asemassa, hän havaitsee tilanteen nyanssit selvemmin.

Toisaalta tutkijat selittävät ilmiötä myös sillä, että ihmisellä on tarve osoittaa omaa moraalista ylemmyyttään. Sosiaalinen media puolestaan vahvistaa näitä ihmisen viettejä.

Jos me ihmiset olisimme todellakin edes aavistuksen verran niin fiksuja kuin kuvittelemme, niin mehän panisimme hiiret sotimaan keskenään maailmanlaajuisesti. Taistelut maailman herruudesta voitaisiin käydä vaikka viiden vuoden välein eri puolilla maailmaa suurkaupungeissa. Hiirisotajoukkojen valmentajina toimisivat kenraalit.

Näin ihmishenkien menetys sota-areenoilla saataisiin loppumaan. Sankarivainajien prenikoita ei enää myönnettäisi, ja ihmiset voisivat lähteä täältä ilon eikä surun murtamina. Ihmiskehon reaktio sekä suruun että iloon on sama.

TAPPAVAA ILOA. Saksasta saamme tietää, että ihmisten sydänongelmat eivät aina johdu vain surullisista ja järkyttävistä asioista, vaan pumpusta voi yllättäen ottaa pahastikin myös keskellä iloa ja riemua.  Tuoreen Zürichin yliopistollisen sairaalan tutkimuksen mukaan yksi kahdestakymmenestä sydänongelmasta johtuu ilosta. Näitä liian jännittäviksi käyneitä iloisia tapahtumia olivat mm. syntymäpäiväjuhlat, pojan häät, ystävän tapaaminen 50 vuoden eron jälkeen, suosikkijoukkueen voitto ja voitto kasinolla. Suurimmassa riskiryhmässä kuulemma ovat keski-ikäiset, vaihdevuosista kärsivät naiset.

Ennen sanottiin, että kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja eläisit kauan maan päällä. Nyt ovat menestyksen eväät toisenlaiset:

ÄLÄ TEE MITÄÄN NIIN MENESTYT Yhdysvaltalaisessa Stanfordin huippuyliopistossa on taas kertaalleen todistettu, että me voimme olla tehokkaampia ja onnistua kaikkein vaikeimmissa hankkeissamme, jos varaamme aikaa siihen, että emme tee mitään. Koko ajatuksen taustalla on huomio, että olemme luovimmillamme silloin, kun emme ole keskittyneet mihinkään. Kun olemme rentoutuneita tai vailla tiukkaa päämäärää, luovuus pääsee valloilleen ja osoittautuu tärkeimmäksi menestystekijäksemme. Voidaksemme olla tehokkaita me  tarvitsemme joutilasta aikaa. Tällaiseen tilaan ja tilanteeseen ihminen pääsee tutkimuksen mukaan kolmella keinolla:

1) Vaihtelemalla tehtäviä, jotka vaativat paljon keskittymistä sellaisten tehtävien kanssa, joissa aivoilla on enemmän tilaa levätä. Agatha Christie sanoi, että uuden kirjan juoni kehittyy parhaiten tiskatessa.

2) Irrottautumalla teknologiasta, meditoimalla tai lähtemällä kävelylenkille. Eivätkö tutkijat uskalla esittää tutustumista rukouksen mahtavaan voimaan?

3) Antamalla tilaa leikille ja irrottelulle. Kannattaa kokeilla lautapelejä, mennä katsomaan komediaa tai viettää vain aikaa rapsuttamalla lemmikkiä. Sillä ei nimittäin ole väliä, mitä toiminta on - niin kauan kun se on hauskaa.

Lin Jutang sanoo, että laiskottelukyvyn menettäminen keski-iässä on kyllin paha juttu, mutta sen menettäminen vanhana on ihmisen luontoa vastaan tehty rikos.

 

*) Ruoja = konna, kelmi, lurjus, roisto, ketku, kanalja, hunsvotti

2 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hannu Kiuru :”ihminen lienee aina vain ainoa eläinlaji, joka nauttii lajitoverinsa rankaisemisesta.”

    Ihminen on sellainen ”eläin”, että jos hän kumartaa sitä olentoa, joka ajanlaskumme alussa vei Jeesuksen ”sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua”, hän muista eläinlajeista poiketen menettää oman lajityypillisen ominaisuutensa eli inhimillisyyden ja laskelmoivana, valehtelevana ja maailman aineellista loistoa ahnehtivana hänestä pahimmassa tapauksessa tulee maailman julmin ”eläin”, joka esimerkiksi muuttaa kirkot peliluoliksi tai elokuvateattereiksi ja rakentaa maahan kaatamiensa hautakivien päälle panssarivaunuvarikon.

    Vanha sananlasku sanoo ”Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä” ja samalla tavalla myös ”Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

      Tämän maailmanajan ihmiseläimellisyydessä ei liene”Pahimpia tapauksia” ja” julmimman eläimen” indikaatioita muuttaa tyhjenneet ja käyttökelvottomat kirkot muuhun tarkoitukseen kuten elokuvateatterit. Suomessa kirkkohallistus on joutumassa tähän, kun kirkkoja suljetaan käytön puutteen vuoksi ja ollaan jo myymässä ulkopuolisille yrityksille. Pahinta on tappaa ja vihata lähimmäisiä! Hautakivi on vain monumentti, jonka abstraktia tunnearvoa (ei henkeä) loukataan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121