Eilen rukoussunnuntaina vietettiin Helsingissä Mikael Agricolan kirkossa Tuomasmessua körttiläisittäin. Tilaisuus oli jollakin jännällä tavalla hyvin koskettava! Se oli yhtä aikaa jännitteinen ja vapaa. Ja ehdottomasti aito ja tosi.
Mukana messua toteuttamassa oli monia Herättäjäyhdistyksen työntekijöitä ja aktiiveja. Musiikissa körttiset kansantoisinnot saivat hyvältä bändiltä alleen kansanmusiikin poljennon. Samalla siioninvirsiperinteen arkaainen alkuvoimaisuuskin säilyi monissa kappaleissa väkevänä.
Ennen messua väki oli jännittynyttä. Todella moni palveli tämän messun vapaaehtoistehtävissä ensimmäistä kertaa. Miten körttinen taipuu elämykselliseen messuun, jossa ihminen koskettaa toista, ottaa kontaktia, eläytyy myös fyysisesti musiikkiin? Miten sisään päin kääntyneeseen hengellisyyteen tottunut pärjää tilaisuudessa, jossa ihmiset ovat avoimesti auki paitsi Jumalalle myös toinen toisilleen?
Vastaus kuuluu: Hyvin. Yllättävän hyvin. Syvimmältään nykyinen körttinen teologia ja Tuomasmessun taustalla vaikuttava teologia ovat lähellä toisiaan. Molemmissa on tilaa kysymyksille ja epävarmuudelle. Molemmissa Jumala on suuri ja ihminen pieni. Molemmissa on avaruutta, suvaitsevuutta ja enemmän hyviä kysymyksiä kuin päteviä vastauksia. Molemmissa on lupa ihmetellä ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Molemissa vaikuttaa syvä vakaumus, jonka mukaan ketään ei rajata ulkopuolelle. Ihminen ei viime kädessä vedä uskon todellisuudessa ainuttakaan rajaa.
Ennen kaikkea molemmissa hengellisissä perinteissä ihminen otetaan todesta kokonaisena ihmisenä. Ihminen saa olla ihminen, jolla on ihmisen tarpeet, haaveet, pelot ja unelmat. Ihminen saa – ja hänen pitää – elää myös tässä ajassa, tämänpuoleisessa todellisuudessa. Tämän maailman epäoikeudenmukaisuuden kuuluu aiheuttaa tuskaa ja ja saada ihminen toimimaan hyvän puolesta.
Sido meidät rakkaudella / kiinni kaikista köyhimpiin, / että oikeus toteutuisi, / rauha vihdoinkin saataisiin. / Rukoilemme vielä Herra: / vuoksi Poikasi Jeesuksen / anna toivon kantaa meitä / yli öittemme synkkyyden. / Herra, kuule! Herra, kuule! / Herra, kuule rukouksemme! (SV 306)
Ihminen saa olla myös rikkinäinen ja ristiriitainen. Ihmisen sisäisiä paradokseja ei yritetä ratkaista helpoin vastauksin. Ne saavat olla ja niiden kanssa saa elää. Henkilökohtaisessa elämässä vastaukset kypsyvät hitaasti ja ajan kanssa, jos kypsyvät. Jumalalla on oma aikataulunsa, jota ihminen ei voi ainakaan määrättömästi muokata ja nopeuttaa.
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” lupasi Jumala kirkkokansalle sanassaan. ”Minä käännän teidän kohtalonne,” Hän vakuutti. Melkein tuli sellainen olo, että sen sanan voisi uskoa, ihan omalle kohdalle, ihan omassa elämässä.
Messussa oli läsnä yhtä aikaan majesteettinen kansakuntien Herra ja yksittäisen ihmisen elämän tunteva Jumala. Siellä oli läsnä myös ihmisten ystävyyttä yli rajojen. Lämpöä ja välittämistä. Jäi kiitollinen mieli, sellainen heltynyt mieli ihan.
Kiitos Jumalallemme / soikoon sydämestämme / virsin, lauluin psalttarein, / harpuin, huiluin, kantelein.
Tuomasmessuun körttiläisittäin pääsee mukaan viikon ajan tämän linkin kautta: http://www.tuomasmessu.fi/tuomasmessut/messu-agricola-tv-ssa/
Edelleenkään minä en ymmärrä miksi näitä messuja pitää väkisin väsätä jokaiselle ryhmälle erikseen. No tietenkin sanotte, että saahan sinne tulla – toki niin mutta miksi körttimessu väännös Tuomasmessusta, joka pelkästään messuna hyvin toimiva erilainen kokonaisuus eikä osoitettu erikseen kenelläkään eikä mitään vastaan.
En pysty ymmärtämään Tuomo Hirven kommenttia. Kysymyshän oli yhteistyöstä Tuomasyhteisön ja Herättäjä-Yhdistyksen välillä – ihan samalla tavalla kuin kristillisillä järjestöillä on kirkkopyhiä yhteistyössä seurakuntien kanssa (pitäisikö nekin kieltää?). Tänä aikana, kun osa herätysliikejärjestöistä sulkeutuu omiin ainoisiin oikeisiin jumalanpalvelusyhteisöihinsä, on mielestäni todella vaikeaa pitää huonona uutisena sitä, että kaksi kirkon sisällä vaikuttavaa yhteisöä löytävät toisensa, tekevät yhteistyötä ja kokevat sen molemmin puolin hyvänä.
Siinäkään mielessä Tuomo Hirven kritiikki ei osu maaliinsa, että Tuomasyhteisö mainosti kyseistä tuomasmessua ihan samalla tavalla kuin normaalisti, ei minään ”körttimessuna”. Se ei siis ollut ”osoitettu erikseen kenellekään”, vaan päinvastoin kutsu oli levitetty vielä laajemmalle kuin yleensä.
Surettaa, että tämä meidän kirkko on mennyt tällaiseksi. Kun saadaan jotain hyvää ja siunauksellista aikaan ja joku uskaltaa siitä vähän iloitakin, niin heti löytyy kristiveli tai -sisar lannistamaan ja kertomaan, että ei näin.
Olin herännäishenkisessä tuomasmessussa ehtoollisavustajana. Sekä herännäisyys että tuomasmessu ovat minulle tärkeitä hengellisiä koteja, jotka saattavat ulospäin näyttää toisilleen etäisiltä. Mutta sisällössä, painotuksissa ja asemassa näillä kummallakin on tämän hetken suomalaisessa kirkollisessä kentässä on paljon, paljon yhteistä. Yhteistyön kokeileminen ei ole pahasta. Uskallan väittää sen jopa olevan Herrasta. Viime sunnuntaina tuomasmessua ei pakkokörttiläistetty, eikä herännäisyyttä viety vieraille vesille. Kiitos etenkin messun liturgille ja saarnaajalle, jotka kumpikin ovat Herättäjän työntekijöitä. Melkein kaikki tuomasmessut valmistellaan yhteistyössä jonkun kirkollisen tahon kanssa. Hienoa, että on yksi kirkon vanhempi herätysliike, joka voi olla mukana yhteistyössä, etenkin kun kummassakin liikkeessä keskiössä on Jumalan suuruus ja ihmisen pienuus. Toivottavasti vastaavia messuja on jatkossakin!
Tuomasmessun taustalla oleva teologia? Tästä olisin kiinnostunut kuulemaan enemmän. Olen paikkakunnallani ollut enemmän tai vähemmän tuomasmessuaktiivi ja joutunut miettimään tätä teologiaa enemmän erinäisten keskustelujen jälkeen. Epäilevä Tuomas, ekumenia, maallikot mukaan. Mutta mitä tuomasmessu on muuta?
Joensuussa Siionin virsin muutama vuosi sitten toteutettu Tuomas-messu ei tainnut pahentaa kettään. Ei edes minua, joka taisin saarnata siinä ja olen Tuomas-messuun tavannut suhtautua nihkeänTuomaan asenteella.
Ihan huipputermi tuo nihkeä Tuomas, hykerrytti mieltä.
Kiitos Samulille ja Matille viisaista sanoista. Tuomolle oli ehkä tullut jostakin joku väärinkäsitys sen suhteen, kenelle ko. messu oli suunnattu. Se tosiaankin oli suunnattu aivan kaikille! Niin kuin messut tapaavat Suomen luterilaisessa kirkossa yleensäkin olla.
Toisaalta ymmärrän Tuomon huolen siinä mielessä, että käsitän hänen toivovan kaikkea kirkkokansaa koolle yhteiseen sunnuntaiaamun perusmessuun omissa seurakunnissaan, täysin riipumatta herätysliiketaustasta, teologisista painotuksista yms. seikoista. Kyllä se on minustakin kannatettava ajatus! Vaan ei kylläkään ehkä realismia nyky-Suomessa.
Jos kansaa ei saada yhteisesti koolle sunnuntaiaamuisin kuin kourallinen, on minusta ihan viisasta ja perusteltua miettiä myös vaihtoehtoisia tapoja ja ajankohtia viettää yhteistä messua.
Petteri: Tuomasmessun sivuilla kerrotaan messun taustalla vaikuttavasta ajattelusta ja teologiasta seuraavaa:
”Tuomasmessu on avaran hengellisyyden luterilainen messu, jossa yhdistyvät arkiseen elämään liittyvät kysymykset ja rukoukset, vanhan kirkon traditiot sekä mukaansatempaavat tuomaslaulut. Sen liturgiassa ja symboliikassa yhdistyvät moderni spiritualiteetti ja vanhan kirkon perinne, rikas musiikkielämä ja vapaaehtoisten maallikoiden tärkeä rooli.”
– Taizélaiset toivat messuun musiikin, hiljaisuuden ja mysteerin, evankelikaalit halusivat paikan, johon he voisivat kutsua uusia ihmisiä. Karismaatikot halusivat rukoilla sairaiden puolesta ja kokea, että Pyhä Henki on vahvasti läsnä. Ortodokseilta mukaan adoptoitiin pyhä kaaos rukousalttareineen, tulemisineen ja menemisineen.”
(Olli Valtonen Meri Toivasen haastattelussa Kotimaa-lehdessä 21.3.2013)
Tuo kaikki on minulle Emilia tuttua, samoin Taize, jossa olen aikanani useita kertoja käynyt. Mietin teologialla tuota luterilaisuutta. Pari vuotta sitten olin isommassa järjestelyvastuussa tuomasmessussa. Silloin pastori, mielestäni, piti varsin luterilaisen saarnan synnintuntoineen ja parannuksentekoineen. Saarnasta tuli runsaasti negatiivista palautetta. Jäin kysymään, onko tuomasmessu luterilainen?
Eiköhän tuo onnistuisi myös ainakin evankelisten kanssa. Yleisistä syistä yhteistyökumppaniksi kannattaa valita ELY.