Tunnustustilanteita 2, Lähihistorian ”Tapanit”

Eletään Stalinin loppuvaiheita Neuvostoliitossa. Nuori neuvostokansalainen Gennadi Krjutshov etsii rehellisyyttä. Ensin hän etsii sitä koululaitoksesta, sitten kolhoosiyhteisöstä ja lopulta armeijasta. Kaikki nämä tuottavat hänelle pettymyksen.

Lomaillessaan Moskovassa hän vierailee ensimmäistä kertaa kirkossa. Vähitellen hän ymmärtää, että ilman Jumalaa hän ei voi löytää totuutta ja kaipaamaansa elämänlaatua. Gennadi tulee uskoon ja liittyy rekisteröityyn baptistikirkkoon. Jo 25-vuotiaana hänestä kehkeytyy palavasydäminen kristitty, joka todistaa uskostaan rohkeasti.

1950-luvulla Neuvostoliiton kristityillä on vaikeaa. Kristittyjen oikeuksia on poljettu jo 1920-luvulta alkaen. Monia evankelisten kristittyjen ja baptistien johtajia on vangittu. Raamattuja on vaikeaa saada ja lasten kristillistä kasvatusta pidetään yhteiskunnan toimesta ei-toivottuna, jopa kriminalisoituna. Lokakuusta 1944 alkaen evankeliset kristityt ja baptistit ovat toimineet viranomaisten sanelemassa liitossa. Vain harvat nuoret pastorit saavat mahdollisuuden perusteelliseen teologiseen koulutukseen. – Gennadi on yksi neljästä onnekkaasta kandidaatista, kenelle avautuu mahdollisuus lähteä Englantiin opiskelemaan. – Lähtemiselle on kuitenkin olemassa eräs ehto. – Se on tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton salaisen poliisin, KGB:n kanssa. Tämä tarkoittaa raportoimisesta siitä, kuka on seurakunnan aktiivinen jäsen, kuka tekee nuorisotyötä, mistä aiheista saarnataan, keitä vierailevia evankelistoja käy, onko seurakunnassa joku, jolla ei ole asumislupaa…

Rekisteröidyn baptistikirkon johtaja rohkaisee Gennadia lähtemään opiskelemaan; raskaista ehdoista huolimatta. Hän toteaa alistuneesti: ”Rakas veli, mitä muutakaan voisit?”

Nuori Gennadi Krjutshov on pettynyt johtavalta pastorilta saamaansa viestiin. Niinpä hän kysyy samaan kysymykseen vastausta Jumalalta. – Jumala avaa uuden oven.

Opiskelut Englannissa saavat jäädä, mutta sen sijaan kypsyy salainen hanke, jonka seurauksena perustetaan aloiteryhmä, joka nuhtelee kirkkoliiton johtoa valtion tahtoon myöntymisestä ja päätösvallan luovuttamisesta kirkon ulkopuolelle. Se vaatii kirkkoa palaamaan parannuksessa Raamattuun ja koollekutsumaan kokouksen, jossa vääristynyttä tilannetta käsiteltäisiin.

Rekisteröityjen kirkkojen liitto torjuu Gennadin johtaman aloiteryhmän vetoomuksen. Seurakunnat joutuvat tienhaaraan. Johtajat ilmaisevat avoimesti seuraavansa valtiovallan linjaa, jossa mm. kielletään lasten osallistuminen jumalanpalveluksiin, alle 30-vuotiaiden kasteet ja uskovien vierailut naapuriseurakuntien jumalanpalveluksissa. Nuoren Gennadi Krjutshovin aloiteryhmä kriminalisoidaan ja joutuu maan alle. KGB ryhtyy seuraamaan Gennadia vangitakseen hänet.

Tämän kaiken seurauksena maan alla syntyy kuitenkin evankelisten kristittyjen ja baptistien uudistusliike, jonka piirissä seurakunnat kasvavat ja nuorentuvat. Kuoro- ja musiikkitoiminta viriää. Monia johtajia vangitaan, mutta nuoret pojat astuvat heti uskoon tultuaan todistajan paikalle.

Evankelisten kristittyjen ja baptistien uudistusliikkeelle on ominaista, että se on valmis kärsimään uskonsa tähden. Tässä on sen herätysten ydin. – Kokousten hajottaminen, kokoustilojen särkeminen ja sakkorangaistukset ovat Neuvostoliiton uskoville tuttuja 1980-luvulle asti. – Herätyksen ytimessä on kuitenkin tietoisuus asioiden tärkeysjärjestyksestä: ”Haluaako sellainen ihminen tosissaan taivaaseen, joka ei välitä omien lastensa sielun pelastuksesta?”

Vangittujen perheenjäsenten tueksi perustetaan vankien omaisten neuvosto. Tämä tukee perheitä, joilta valtio epää kaiken avun. Monet vankien omaisten neuvoston jäsenet ovat rohkeita naisia, jotka ottavat itsekin riskin joutua kotitarkastusten, salakuuntelun, lasten koulukiusaamisen ja salaisen poliisin uhkailun kohteeksi. Vankien omaisten neuvosto järjestää vangittujen perheille apua ja välittää kärsivien kohtalosta tietoa ulkomaailmalle. Neuvosto huolehtii lapsista, joiden isä on vankileirillä.

Aluksi Neuvostoliitto ei reagoi vainottujen kristittyjen puolesta tehtyihin vetoomuksiin, mutta 1980-luvulla tilanne alkaa muuttua. Vankien omaisten neuvoston uhrautuvat sisaret antavat oman tärkeän panoksensa perestroikan ja uskonnonvapauden toteutumiseen Neuvostoliitossa.

Tänään on Tapaninpäivä, jolloin muistamme ensimmäistä marttyyria, Stefanosta. Tapaninpäivä muodostaa kuin vastakohdan ensimmäiselle Joulupäivälle. Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja hylkääviin, Kristuksen seuraajiin ja hänen vainoojiinsa. Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen.

Kirjoitin tämän lyhyen lähihistoriaa kuvaavan välähdyksen, koska olen sairastunut ankaraan kurkkutulehdukseen ja menettänyt (toivottavasti) tilapäisesti ääneni. – Kirjoittaminen on puhumista helpompaa. Lisäksi minulla on nyt aikaa lukea Raamattuja salakuljettaneen Pentti Heinilän kirjaa Erittäin Salainen. Tämä kirja tarjoaa varsin hyvän kokonaiskuvan niiden veljien ja sisarten työstä, josta sain lapsuudessani vain pienen aavistuksen muutamien kahvipöydässä kuulemieni viitteellisten sanojen kautta.

Minulla on nyt etuoikeus osallistua Inkerin kirkon työhön kokonaan uudenlaisessa tilanteessa. On syytä joka päivä kiittää tästä valtavasta mahdollisuudesta! – Nyky-Venäjä ei ole enää sama asia kuin Neuvostoliitto! Papin tunnuksin Venäjällä liikkuessani kohtaan pääsääntöisesti kunnioittavaa suhtautumista. – Silti on yhä edelleen ajankohtaista kysyä, mitkä ovat tämän päivän todistus- ja tunnustustilanteita?

Yhä tänään tarvitaan palavasydämisten nuorten aloiteryhmiä, jotka ovat valmiita kantamaan ristiään ja haastamaan kirkkojaan palaamaan jokapäiväisessä parannuksessa Raamattuun. – Tämä on täällä Suomessakin ajankohtaisempaa kuin ehkä koskaan…

(1.Tim.6:12-16)