Tunnustustilanteita 1
Nuori kristitty kuuntelee biologian opettajansa puhetta suhteessa evoluutioteoriaan. - Opettaja ei puhu teoriasta, vaan esittää näkemyksensä tieteellisenä totuutena. Opettajan mukaan kaikki sai alkunsa sattumalta. Kukaan ei ohjannut maailman syntyprosesseja. Lukematon sarja myönteisiä (eteenpäinvieviä) reaktioita vain synnytti pitkän ajan kuluessa nykyisen maailmamme, jossa me nyt pohdimme oikeaa ja väärää, elämän tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta.
Nuori kristitty kokee opettajansa sanat ristiriitaisina oman maailmankatsomuksensa kanssa. Hänen on vaikeaa hyväksyä sokeaa uskoa ohjaamattomaan evoluutioteorian selitysvoimaan. Tällainen malli jättää liian monta avointa kysymystä. Nuoren miehen mielestä on liian pitkälle viety johtopäätös sulkea Jumala pois ja korvata Hänet sokealla sattumalla tässä ns. tieteellisenä esitetyssä mallissa. - Miksi on todennäköisempää heijastaa jumalalliset ja luovat ominaisuudet sokean sattuman tai materian ominaisuuksiksi? Eikö olisi todennäköisempää ajatella, että persoonallisen elämämme ja tietoisuutemme takana on jokin ylempi Persoonallisuus ja korkeampi Tietoisuus?
Nuori kristitty kokee biologian tunnin tunnustustilanteena. Hän kokee, että hänen on kristittynä aika näyttää väriä, uskostaan käsin, totuuden tähden...
Kaikki tuntuu kuitenkin menevän pieleen. Opettaja kieltäytyy keskustelemasta evoluutioteorian taustalla olevaista maailmankatsomuksellisista lähtöolettamuksista. Hän ei anna nuorelle kristitylle tilaa esittää omia argumenttejaan. Ahdistuneena nuori kristitty menee illalla seurakuntansa pastorin, paikallisseurakunnan luterilaisen pastorin järjestämään nuorteniltaan. Illan jälkeen nuori mies saa mahdollisuuden purkaa sydäntään omalle pastorilleen.
Pastori vastaa hieman kiihtyneelle nuorelle miehelle rauhoittelevasti. Pastori kertoo, että usko ja tiede ovat erilliset saarekkeet, jotka pelaavat kumpikin omalla pelikentällään. Tiede pelaa omilla säännöillään ja usko omillaan. Nuoren kristityn ei tarvitse huolestua. Uskon ja tieteen näkemykset ainoastaan täydentävät toisiaan. Kysymys ohjaamattomasta evoluutiosta ei ole tunnustuskysymys (status confessionis). Kristitty on aivan yhtä hyvä kristitty, vaikka hän ei ajattelekaan maailman synnystä kreationistisesti. Tärkeintä on yksimielisyys evankeliumin opissa. Tärkeintä on yhteinen idea siitä, että kristinuskon edustama armollisuus on parasta koko maailmassa.
Nuori kristitty palaa kotiinsa nuortenillasta. Hän tuntee itsensä typertyneeksi. Hänen mielestään kysymys maailman luomisesta on lähtökohta koko uskolle. - Jos Jumala ei ollut ohjaksissa, kun tämä maailma syntyi, turhia ovat pappien puheet armollisuudesta. - Jos sokea kilpailu ohjaa kaikkea kaikkea kehitystä, armon idea on vain tyhjä lupaus, kuin ooppiumia kansalle...
Nuori kristitty nukkuu yönsä levottomasti. Seuraavan koulupäivän ajan ajatukset harhailevat. Ne eivät pysy oppitunneilla kerrottavissa asioissa. Edellisen päivät polttavat kysymykset huutavat vastauksia. - Koulun jälkeen nuori kristitty löytää tiensä kaupungion kirjaston uskonto-osastolle. Hyllystä löytyy professori Tapio Puolimatkan kirja, Usko, tiede ja evoluutio.
Seuraavat viikot menevät tätä kirjaa lueskellen. Nuori kristitty alkaa vähitellen ymmärtää, että maailman luominen on kristitylle tunnustuskysymys. - Minä todella uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan...
85 kommenttia
Martti Pentti, Miksi ajattelet, ettei koko Raamattu edusta Jumalan ilmoitusta? Sulkeeko esim. historiallisten kertomusten kehyksenä toimiva kerronta sinusta jotenkin ilmoitusluonteen ulkopuolelleen?
…Tai voitko oikeastaan antaa konkreettisia esimerkkejä?
Martti P,
Nyt en ymmärrä. – Job siinä puhuu ja kuvaa havaintojaan. Hän mm. korostaa viisauden ja ilmoituksen tulevan Jumalalta. – Tämä on olennainen osa Raamatun kuvausta Jobin hurskaudesta. – Miksi Raamattu ei olisi tällaisiakin teemoja kuvatessaan Jumalan ilmoitusta, Hänen suuri kertomuksensa?
Martti P,
Miten Jumalan ilmoitus on luonteeltaan vähemmin informatiivinen, vaikka se pukeutuukin inhimillisyyden rajoittaminen aikansa käsitteisiin?
Eikö Jeesus Kristuskin syntynyt tunnustuksemme mukaan ihmiseksi ja suostunut sen rajoihin. – Emme kai silti sano, että Jeesus Kristus on ihmisyyteen syntymisensä kautta jotakin vähemmän? Eikö pikemminkin päinvastoin? – Miksei Jumalan ilmoitus voi olla sekin syntynyt inhimilliseen asuun, mutta olla silti yhtä aikaa inhimillinen ja jumalallinen sana… Sekoittamatta ja erottamatta!
Martti P.
En oikein ymmärrä mihin pyrit… Jobin kirja tuskin erityisemmin pyrkii informatiivisuuteen luonnontieteen suhteen. Se on kaikkine yksityiskohtineen hiukea ja runollinen kuvaus kärsivän ihmisen ja Luojan välisestä vuoropuhelusta. – Ja juuri sellaisena inspiroitu ja inspiroiva! – Jos emme laita esim. virsirunoudelle luonnontieteellisiä vaatimuksia, miksi laittaisimme niitä Jobin kirjalle? Eikö juuri ko. kirjallisuudelle ominainen laji, esim. runous, suorastaan alleviivaa sen Jumalallista inspiraatiota?
Eikö yritys vähentää em. huikean runouden ilmaisuvoimaa vain siksi, että se on puettu aikansa mielikuviin, kerro enemmin väheksyjän kyvyttömyydestä nähdä ko. inspiraation syvyyttä, kuin mistään todellisesta ei-jumalallisuudesta?
Eksegeettinä näen Raamatun aikaansa ilmentävät tyylilajit rikkautena ja historiallisen totuusarvon lisäevidenssinä.
Kun esim. kuvataan Abramin elämää, aidot kuvaukset paimentolaisten säännöistä vahvistavat tekstien autenttisuutta.
On toki niin, että vanhojen ovien lukot pitää avata niillä yksinkertaisilla avaimilla, jotka niihin sopivat. – Silti itse toimintaperiaate on aivan ymmärrettävä nykyäänkin. – Avaimilla suljetaan ovi lukkoon, tai avataan ammolleen. – Siksi myös samat Raamatun moraaliperiaatteet ovat edelleen muuttumattomat, kuten myös evankeliumi, joka päästää sidottuja omiatuntoja vapauteen…
Laki onkin annettu Mooseksen välityksellä. Aabrahamin kohdalla Raamattu alleviivaa uskoa ja uskollisuutta kutsulle…
Raamatun itseymmärryksessä laki on osa ilmoitusta. Siksi esim. 10-käskyä ei sovi mennä muuttelemaan…
Martti P,
Kymmentä käskyä toki tulkitaan kristikunnan piirissä monella tavalla vaihtuvissa tilanteissa. Se ei toki tarkoita, että itse käskyt olisivat ”muuttelemisen tulos”.
Tarvitsemme ihmiskuntana jonkin muuttumattoman moraalisen kiintopisteen, johon voimme aina palata, ja peilata käyttäytymisemme suuntaa. – Muuten olemme moraalisesti tuuliajolla. – Historia on täynnä tällaisesta varoittavia esimerkkejä!
On totta, että moni tekee eron esim. sodassa tappamisen ja henkilökohtaisista syistä murhaan syyllistymisen välillä. – Tämä lienee myös Raamatun käskyjen alkuperäisen ilmoituksen intentio. Olennaisinta on kuitenkin on se, että meillä on kiveen hakattu periaate suojella elämää. Siitä on hyvä lähteä, ja siihen on myös hyvä palata aina kun eksymme harhaan.
Martti Martti! Jälleen kerran sekoittamatta ja erottamatta…
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)
Kristuksessa meillä on sekä armo että totuus, – aivan kuin Jumalan pyhyyteen kuuluu läpi Raamatun hänen muuttumaton pyhä tahtonsa, joka ilmenee lain ja evankeliumin kautta.
Kirjoittaja
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen. [Kuva Nasaretin kadulta Israelista]
Martti P.
Mikä juuri tässä kysymyksessä tuntuu sinusta epäoikeudenmukaiselta? Kun katselet kommenttiketjuja taaksepäin (ja myös muissa keskusteluissa)… miten arvioit omaa suhdettasi Pyhään Raamattuun? – Onko meidän itsekunkin välillä relevanttia miettiä, olemmeko välillä asettuneet Jumalan ilmoituksen yläpuolelle, vaikka sen tulisi tutkia meitä ja vaikuttimiamme…
Ilmoita asiaton kommentti