Tunnustustilanteita 1

Nuori kristitty kuuntelee biologian opettajansa puhetta suhteessa evoluutioteoriaan. - Opettaja ei puhu teoriasta, vaan esittää näkemyksensä tieteellisenä totuutena. Opettajan mukaan kaikki sai alkunsa sattumalta. Kukaan ei ohjannut maailman syntyprosesseja. Lukematon sarja myönteisiä (eteenpäinvieviä) reaktioita vain synnytti pitkän ajan kuluessa nykyisen maailmamme, jossa me nyt pohdimme oikeaa ja väärää, elämän tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta.

Nuori kristitty kokee opettajansa sanat ristiriitaisina oman maailmankatsomuksensa kanssa. Hänen on vaikeaa hyväksyä sokeaa uskoa ohjaamattomaan evoluutioteorian selitysvoimaan. Tällainen malli jättää liian monta avointa kysymystä. Nuoren miehen mielestä on liian pitkälle viety johtopäätös sulkea Jumala pois ja korvata Hänet sokealla sattumalla tässä ns. tieteellisenä esitetyssä mallissa. - Miksi on todennäköisempää heijastaa jumalalliset ja luovat ominaisuudet sokean sattuman tai materian ominaisuuksiksi? Eikö olisi todennäköisempää ajatella, että persoonallisen elämämme ja tietoisuutemme takana on jokin ylempi Persoonallisuus ja korkeampi Tietoisuus?

Nuori kristitty kokee biologian tunnin tunnustustilanteena. Hän kokee, että hänen on kristittynä aika näyttää väriä, uskostaan käsin, totuuden tähden...

Kaikki tuntuu kuitenkin menevän pieleen. Opettaja kieltäytyy keskustelemasta evoluutioteorian taustalla olevaista maailmankatsomuksellisista lähtöolettamuksista. Hän ei anna nuorelle kristitylle tilaa esittää omia argumenttejaan. Ahdistuneena nuori kristitty menee illalla seurakuntansa pastorin, paikallisseurakunnan luterilaisen pastorin järjestämään nuorteniltaan. Illan jälkeen nuori mies saa mahdollisuuden purkaa sydäntään omalle pastorilleen.

Pastori vastaa hieman kiihtyneelle nuorelle miehelle rauhoittelevasti. Pastori kertoo, että usko ja tiede ovat erilliset saarekkeet, jotka pelaavat kumpikin omalla pelikentällään. Tiede pelaa omilla säännöillään ja usko omillaan. Nuoren kristityn ei tarvitse huolestua. Uskon ja tieteen näkemykset ainoastaan täydentävät toisiaan. Kysymys ohjaamattomasta evoluutiosta ei ole tunnustuskysymys (status confessionis). Kristitty on aivan yhtä hyvä kristitty, vaikka hän ei ajattelekaan maailman synnystä kreationistisesti. Tärkeintä on yksimielisyys evankeliumin opissa. Tärkeintä on yhteinen idea siitä, että kristinuskon edustama armollisuus on parasta koko maailmassa.

Nuori kristitty palaa kotiinsa nuortenillasta. Hän tuntee itsensä typertyneeksi. Hänen mielestään kysymys maailman luomisesta on lähtökohta koko uskolle. - Jos Jumala ei ollut ohjaksissa, kun tämä maailma syntyi, turhia ovat pappien puheet armollisuudesta. - Jos sokea kilpailu ohjaa kaikkea kaikkea kehitystä, armon idea on vain tyhjä lupaus, kuin ooppiumia kansalle...

Nuori kristitty nukkuu yönsä levottomasti. Seuraavan koulupäivän ajan ajatukset harhailevat. Ne eivät pysy oppitunneilla kerrottavissa asioissa. Edellisen päivät polttavat kysymykset huutavat vastauksia. - Koulun jälkeen nuori kristitty löytää tiensä kaupungion kirjaston uskonto-osastolle. Hyllystä löytyy professori Tapio Puolimatkan kirja, Usko, tiede ja evoluutio.

Seuraavat viikot menevät tätä kirjaa lueskellen. Nuori kristitty alkaa vähitellen ymmärtää, että maailman luominen on kristitylle tunnustuskysymys. - Minä todella uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan...

85 kommenttia

  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P.

    Mikä juuri tässä kysymyksessä tuntuu sinusta epäoikeudenmukaiselta? Kun katselet kommenttiketjuja taaksepäin (ja myös muissa keskusteluissa)… miten arvioit omaa suhdettasi Pyhään Raamattuun? – Onko meidän itsekunkin välillä relevanttia miettiä, olemmeko välillä asettuneet Jumalan ilmoituksen yläpuolelle, vaikka sen tulisi tutkia meitä ja vaikuttimiamme…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Samoin on syytä miettiä, asetammeko ilmoituksen Jumalan yläpuolelle. Kunnioitammeko kirjaa enemmän kuin Häntä, josta kirja kertoo?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Martti Pentti,

      Tiesitkö, että hyvin samansisältöisellä argumentilla, jolla äsken kommentoit hurmahenget kritisoivat uskonpuhdistajaamme?

      Yleensä ottaen on kohtuullisen pieni riski loukata hyvää puhujaa, jos arvostaa hänen puhettaan hyvin korkealle (ja esim. siteraa sitä mahdollsimman tarkasti). – Paljon suurempi riski on loukata hyvää puhujaa, jos irtautuu hänen puheestaan liiaksi ja ryhtyy jopa käyttämään sitä oman ideologiansa keppihevosena.

      Annamme Jumalasta väärän todistuksen, jos käytämme hänen erityistä ilmoitustaan, Raamatun sanaa, omien ideologioidemme virikemateriaalina. – Tässä saamme olla kaikki kristityt tarkkoina! – Raamattua lukiessamme on lähtökohtaisesti tärkeäintä, että tunnustamme Jumalan ilmoituksen ilmoitusluonteen, emmekä käsittele sitä ikäänkuin se olisi vain sarja ihmisten uskonnollisia kokemuksia (jotka ovat toki nekin läsnä Raamatussa).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tätä juuri tarkoitan. Lisäksi pidän tärkeänä, että pyrimme hahmottamaan oikein sen, mikä Raamatussa on Jumalan ilmoitusta ja mikä ei ole. Koko kirjaston pitäminen sanasta sanaan luovuttamattomana ilmoituksena hukuttaa alleen sen, mikä on oleellista ja keskeistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti Pentti, Miksi ajattelet, ettei koko Raamattu edusta Jumalan ilmoitusta? Sulkeeko esim. historiallisten kertomusten kehyksenä toimiva kerronta sinusta jotenkin ilmoitusluonteen ulkopuolelleen?

    …Tai voitko oikeastaan antaa konkreettisia esimerkkejä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kehys sulkee sisäpuolelleen. Silti se on vain kehys. Eipä Edelfeltin taidettakaan kehysten mukaan arvioida.

      Esimerkkinä mainitsen Jobin kirjan 28. luvun, joka on komeaa tekstiä Jumalasta luojana. Ilmoitukseksi luonnosta se ei kuitenkaan kelpaa, koska se esittää sen antiikin ihmisten maailmankuvan keinoin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P,

    Nyt en ymmärrä. – Job siinä puhuu ja kuvaa havaintojaan. Hän mm. korostaa viisauden ja ilmoituksen tulevan Jumalalta. – Tämä on olennainen osa Raamatun kuvausta Jobin hurskaudesta. – Miksi Raamattu ei olisi tällaisiakin teemoja kuvatessaan Jumalan ilmoitusta, Hänen suuri kertomuksensa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P,

    Miten Jumalan ilmoitus on luonteeltaan vähemmin informatiivinen, vaikka se pukeutuukin inhimillisyyden rajoittaminen aikansa käsitteisiin?

    Eikö Jeesus Kristuskin syntynyt tunnustuksemme mukaan ihmiseksi ja suostunut sen rajoihin. – Emme kai silti sano, että Jeesus Kristus on ihmisyyteen syntymisensä kautta jotakin vähemmän? Eikö pikemminkin päinvastoin? – Miksei Jumalan ilmoitus voi olla sekin syntynyt inhimilliseen asuun, mutta olla silti yhtä aikaa inhimillinen ja jumalallinen sana… Sekoittamatta ja erottamatta!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Jumalan ilmoituksen inhimillisyys tarkoittaa sitäkin, että se on annettu muodossa, jonka kunkin ajan ihmiset ovat pystyneet ymmärtämään. Niinpä se ei olekaan luonnontiedettä. Jobin kirjan kirjoittajalle olisi tuskin ymmärtänyt meteorologiasta mitään, joten hän kirjoitti lumen varastohuoneista ja taivaan leileistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P.

    En oikein ymmärrä mihin pyrit… Jobin kirja tuskin erityisemmin pyrkii informatiivisuuteen luonnontieteen suhteen. Se on kaikkine yksityiskohtineen hiukea ja runollinen kuvaus kärsivän ihmisen ja Luojan välisestä vuoropuhelusta. – Ja juuri sellaisena inspiroitu ja inspiroiva! – Jos emme laita esim. virsirunoudelle luonnontieteellisiä vaatimuksia, miksi laittaisimme niitä Jobin kirjalle? Eikö juuri ko. kirjallisuudelle ominainen laji, esim. runous, suorastaan alleviivaa sen Jumalallista inspiraatiota?

    Eikö yritys vähentää em. huikean runouden ilmaisuvoimaa vain siksi, että se on puettu aikansa mielikuviin, kerro enemmin väheksyjän kyvyttömyydestä nähdä ko. inspiraation syvyyttä, kuin mistään todellisesta ei-jumalallisuudesta?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Luultavasti ajattelemme Raamatusta monessa kohden jokseenkin samalla tavalla. Olen kuitenkin lukenut näilltäkin sivuilta niin paljon tosikkomaista fundamentalismia ja kreationismia, että haluan tähdentää Raamatun kirjavuutta ja sidonnaisuutta kirjoittamisaikoihinsa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Eksegeettinä näen Raamatun aikaansa ilmentävät tyylilajit rikkautena ja historiallisen totuusarvon lisäevidenssinä.

    Kun esim. kuvataan Abramin elämää, aidot kuvaukset paimentolaisten säännöistä vahvistavat tekstien autenttisuutta.

    On toki niin, että vanhojen ovien lukot pitää avata niillä yksinkertaisilla avaimilla, jotka niihin sopivat. – Silti itse toimintaperiaate on aivan ymmärrettävä nykyäänkin. – Avaimilla suljetaan ovi lukkoon, tai avataan ammolleen. – Siksi myös samat Raamatun moraaliperiaatteet ovat edelleen muuttumattomat, kuten myös evankeliumi, joka päästää sidottuja omiatuntoja vapauteen…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Paimentolaisten säännöt eivät päde jälkiteollisessa Suomessa. Raamatun etiikka on siis löydettävä jostakin syvempää kuin Mooseksen lain ’kirjaimesta’.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Laki onkin annettu Mooseksen välityksellä. Aabrahamin kohdalla Raamattu alleviivaa uskoa ja uskollisuutta kutsulle…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Raamatun itseymmärryksessä laki on osa ilmoitusta. Siksi esim. 10-käskyä ei sovi mennä muuttelemaan…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kymmenen käskyn laki taitaa oikeastaan itsessään olla ’muuttelemisen’ tulos. Sen huomaa siitäkin, että kirkkokunnat jakavat sen eri tavalla kymmeneen osaan. ’Älä tapa’ -käskystä keskustellaan paljon esimerkiksi sotaan liittyen. Jotkut ymmärtävät sen pelkästään harkitun murhan kieltona ja Jeesus näki vihapuheenkin tappamisena.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P,

    Kymmentä käskyä toki tulkitaan kristikunnan piirissä monella tavalla vaihtuvissa tilanteissa. Se ei toki tarkoita, että itse käskyt olisivat ”muuttelemisen tulos”.

    Tarvitsemme ihmiskuntana jonkin muuttumattoman moraalisen kiintopisteen, johon voimme aina palata, ja peilata käyttäytymisemme suuntaa. – Muuten olemme moraalisesti tuuliajolla. – Historia on täynnä tällaisesta varoittavia esimerkkejä!

    On totta, että moni tekee eron esim. sodassa tappamisen ja henkilökohtaisista syistä murhaan syyllistymisen välillä. – Tämä lienee myös Raamatun käskyjen alkuperäisen ilmoituksen intentio. Olennaisinta on kuitenkin on se, että meillä on kiveen hakattu periaate suojella elämää. Siitä on hyvä lähteä, ja siihen on myös hyvä palata aina kun eksymme harhaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kristittyinä meidän uskomme ytimenä on kuitenkin kiveen hakatun lain sijasta Kristus, josta Pietarin kirjeessä lausutaan näin: ”Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti Martti! Jälleen kerran sekoittamatta ja erottamatta…

    ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)

    Kristuksessa meillä on sekä armo että totuus, – aivan kuin Jumalan pyhyyteen kuuluu läpi Raamatun hänen muuttumaton pyhä tahtonsa, joka ilmenee lain ja evankeliumin kautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko Jumalan tahto muuttumaton? Olisiko Hän silloin elävä Jumala vai ainoastaan maailmaa kannattava periaate? ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö

    Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso