Tulkaa kaikki –liikettä on monesti syytetty homoliikkeeksi, joka ajaa vain yhtä ja samaa asiaa. Pohdiskelin asiaa vieraillessani toissa sunnuntaina San Franciscossa Glide-nimisessä metodistiseurakunnassa. San Francisco tunnetaan Yhdysvaltojen vapaamielisimpänä kaupunkina, erityisesti HLBT-yhteisön turvapaikkana.
Glide-seurakunnan kirkko sijaitsee Tenderloin-nimisellä alueella vain parin sadan metrin päässä Union Squaren keskusaukiosta ja sen hienoista hotelleista ja kaupoista. Tenderloinin on kuitenkin kaikkea muuta kuin suurkaupungin loistetta. Se on mustien, asunnottomien, prostituoitujen ja huumeidenkäyttäjien kaupunginosa, missä rääsyiset ihmiset kerjäävät ja hoippuvat kaduilla. Väkivalta on jatkuva uhka.
Filantrooppi Lizzie Gliden 1929 rakennutti Taylor ja Ellis –katujen kulmaukseen kirkon, joka oli aluksi konservatiivinen. Ajan myötä yhä harvempi löysi tiensä kirkkoon – kunnes musta pastori Cecil William herätti 1960-luvulla kirkon eloon. William päätti alkaa palvella kaupunginosan ihmisiä.
Gliden jumalanpalvelukset ovat erilaisuuden juhlaa. Mukana ei ole vain HLBT-väkeä, vaan kaikenlaisia ihmisiä: lapsia ja vanhuksia, mustia ja valkoisia, aasialaisia ja latinoita, huumehörhöisiä ja absolutisteja, kansalaisia ja paperittomia, sliipattuja juppeja ja asunnottomia, mielenterveyspotilaita ja uteliaita turisteja.
Itse sain istua penkin päässä ja tervehtiä vieressäni mustaa kääpiökokoista naista, joka istui sähköpyörätuolissa. Hän antoi kolehtikoriin 20 dollarin setelin, minä vain taskurahaa. Kaikki tunsivat olevansa tervetulleita ja saivat hyvää mieltä ja rohkeutta matkaansa.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole ainoa alue, jolla kristinuskoa on käytetty syrjintään. Sisällissotamme aikana kirkko käänsi selkänsä työväestölle. Apartheidin aikana Etelä-Afrikassa oli myös valkoisten kirkko. Oman osansa kristittyjen syrjinnästä ovat saaneet myös muun muassa vammaiset, romanit ja päihdeongelmaiset.
Tänä aikana kristinuskoa käytetään väärin homoseksuaalien syrjimisessä. Tämä ei valitettavasti tarkoita, että muu kristinuskon syrjinnät muodot olisivat kadonneet. Ne ovat vain piilossa ja valmiina nousemaan esiin, jos emme ole valppaita. Meitä uhkaa esimerkiksi muukalaisviha, ”vääräuskoisten” tuomitseminen ja köyhien syyllistäminen.
Kaikenlaista syrjintää yhdistää yksi ja sama ajatus: kaikki eivät ole samanarvoisia. Kun vastustamme kristinuskon nimissä syrjintää sen yhdessä muodossa, vastustamme sitä kaikissa muodoissa. Välitämme yleistä viestiä: ihmisarvo ja armo kuuluvat kaikille! Siksi liikkeemme nimi on Tulkaa kaikki.
Heikki Hiilamo
Katsoin kerran TV:stä ns sateenkaarimessua. Liturgi sanoi seurakunnalle: On monia ihmisiä jotka eivät hyväksy teidän rakkauttanne. Miksi hän olisi niin sanonut jos hän ei olisi tiennyt että messu on nimenomaan homoseksuaaleille tarkoitettu?
Messu saattoi olla nimenomaan heille tarkoitettu, mutta ei ainoastaan heille. Kirkoissa vietetään ymmärtääkseni usein kutsujumalanpalveluksia. Joskus messu on nimenomaan vanhuksille, joskus rippikoululaisten perheille, joskus jonkin arvostetun järjestön jäsenille… On täysin oikein, että pappi kohdistaa sanansa messuun erikseen kutsutuille.
Jos se oli kerran heille tarkoitettu, miksi puhuttiin ja puhutaan satwenkaarimessusta. Miksei sanota suoraan että homomessu? Oletan että läheskään kaikki eivät t edä mitä sillä tarkoitetaan. Mainirsemiisi vanhusten messuihin tuskin nuoriso kovin suurena joukkona rynnistää.
Eipä nuoria muutenkaan nää muuten kuin riparipassiin suorituksia kerätessään. Silloin heille käynee mikä messu tahansa.
Martti Pentti.
”On täysin oikein, että pappi kohdistaa sanansa messuun erikseen kutsutuille.”
Minusta mihinkään messuun ei tule olla erikseen kutsuttuja mutta jos on, niin messun pitäisi olla kuitenkin kaikille, vaikka sattumoisin siihen tupsahtaneille, hiljentymisen mahdollisuus.
Valtioneuvostonkin jumalanpalveluksiin on varattu tila kutsukortittomille.
En ole havainnut, että pappi erityisesti puhuttelee maan päättäjiä messussa. Eli ”Tulkaa kaikki” mitenkään erottelematta.
Tuskin nuoret homomessujakin menevät. Siinä voi leimautua.
Juhani Ketomäki,
kirjoitat:
”Tuskin nuoret homomessujakin menevät. Siinä voi leimautua.”
Kommenttisi kertoo paljon. Ja näin varmaan monien osalta onkin. Kirkossa on paljon jäseniä, jotka pitävät seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä ”leimattuina”, eivätkä halua mennä sinne missä näitä leimattuja on, jotta eivät itse leimautuisi.
Juuri tämän leimaamisen (stigmatisaation) takia onkin ymmärrettävää että kirkossamme järjestetään sateenkaarimessuja.
Hyvä tietysti olisi jos kaikki rohkenisivat tulla samoihin tilaisuuksiin, ilman pelkoa syrjinnästä. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.
Siis kaikki, niin homot ja heterot, voivat tulla kirkon kaikkiin messuihin ja muihin tilaisuuksiin, siellä heitä ei katsota kieroon eikä syrjitä.
Kirkon tilaisuudet ovat kaikille suunnattuja, toisin kuin sateenkaarimessut, mitkä on suunnattu valikoidulle joukolle, ja siksi kaikki eivät ehkä uskalla niihin osallistua.
Ps. kirjoitin ”siksi kaikki eivät ehkä uskalla niihin osallistua.” lause jäi kesken. Miksi eivät uskalla osallistua? Siksi, että kokevat itsensä ulkopuolisiksi, koska tilaisuus on suunnattu tietylle joukolle. Se tulee esille jo tilaisuuden nimessä ”Sateenkaarimessu”.
Seurakuntalaisella on toki vapaus valikoida, osallistuuko messuun vai ei. Toisinaan messu nimetäänkin etukäteen niin, että tuo valikointi saa jonkinlaiset perusteet. On mukulamessuja. jazz-messuja, hevimessuja, gospelmessuja, erilaisia kutsujumalanpalveluksia (järjestöt, eläkeläiset, täysiä vuosikymmeniä juhlivat…) ja vaikkapa konfirmaatiomessuja. Kaikkiin saa tulla mukaan, mutta mihinkään ei ole pakko tulla. Näin kai on hyvä. Jostakin syystä sateenkaarimessut koetaan ongelmallisiksi. Se kertoo jostakin asenteesta, jokä ei taida olla ihan hyvä.
Niin, mitään muuta messua kuin Sateenkaarimessu ei ole luokiteltu supuoli-identiteetin mukaan. Ehkäpä syy on siinä. Miksi erottautua sukuouolisesti jo messun nimessä?
Miehen ja naisen tiedän, mutta mikä sukupuoli se sateenkaari on?
Tietääkseni on järjestetty miesten tapahtumia ja niiden yhteydessä messujakin.
Martti,
Saivartelu sikseen.
Uskonpa, että kaikki suomalaiset tietävät, mitä merkitsee ”Sateenkaarimessu”, samoin Pridekulkue, jossa kannetaan sateenkaaren värein värjättyjä banderolleja ja vaatteita. Onpa sateenkaarilakanoita ripustettu kirkon lehtereillekin sateenkaarimessujen ajaksi jne.
Sateenkaari on siis sukupuolivähemmistöjen logo, tunnusmerkki. Missä sellainen logo tai maininta ”Sateenkaari” sitä tai tätä ilmoitetaan, niin silloin tiedetään, että koolla on sukupuolivähemmistöihin kuuluvaa joukkoa, jotka tuntevat vetoa samaa sukupuolta oleviin toisin kuin heterot.
Tämä näin rautalangasta väännettynä.
Kun järjestetään esim. miesten ilta, niin silloin ei ilmoiteta, että heteromiesten ilta, vaan kaikki miehet sukupuoliseen suuntauneisuuteen katsomatta ovat tervetulleita iltaa järjestämään tai siihen osallistumaan.
Ilmoitus Sateenkaarimessusta pitää sisällään tietynlaisen informaation miesten tai naisten sukupuolisesta suuntauneisuudesta. Onko se tarpeen?
Juhani hyvä, me eletään nyt jo vuotta 2016. Homous ei täällä Suomessakaan enää ole ollut rikos yli 40 vuoteen, ja mielisairauksien listaltakin se poistettiin yli 30 vuotta sitten. Sukupuolineutraalin avioliittolain saamasta kannatuksesta päätellen myös suomalaisten suuri enemmistö pitää tänä päivänä homoseksuaalisuutta yhtenä täysin normaalina seksuaalisuuden muotona muiden joukossa. Eli sitä homoksi ”leimautumista” jota sinä uskot nuorten pelkäävän taitaa enää tapahtua vain muutamien homokammoisten änkyräkonservatiivien mielissä – ja siitä kovinkaan moni nuori (tai vanhempikaan sen puolen) taida enää hirveästi välittää.
”Ilmoitus Sateenkaarimessusta pitää sisällään tietynlaisen informaation miesten tai naisten sukupuolisesta suuntauneisuudesta. Onko se tarpeen?” Mikä tuo ’tietynlainen informaatio’ sitten on? Minusta se kertoo sen, että suuntautumisia on monenlaisia. Tämä toki tiedetään nykyajan arjessa, mutta halutaanko siltä sulkea kirkon seinien sisällä silmät? Eikö silloin käännetä katse pois osasta ihmisiä, seurakunnan jäseniäkin? Se on torjuntaa, hylkäämistäkin. Vähemmistöjen on täytynyt hankkia arkielämän oikeutuksensa näkyvillä keinoilla, ehkä on tarpeen tehdä se sateenkaarilippuja liehuttamalla myös kirkossa. Toivotaan, ettei se kohta enää ole tarpeellista!
Juuri näin kuin Sari R-L kirjoittaa. Voin mennä vaikkapa erityisesti miehille tarkoitettuun messuun mutta en ikimaailmassa menisi sateenkaarimessuun. Ja juuri sen takia etten halua leimautua.
Voisiko joku viisaampi kertoa miksi käytetään termiä sateenkaarimessu vaikka on kysymys homomessusta. Itse keksin kaksi mahdollista syytä. Toinen on että halutaan hämätä ja toinen se että ollaan vaarassa joutua ongelmiin siitä että messuun osallistumista rajataan seksuaalisen suuntautunisen perusteella.
Minkä leiman luulet saavasi osallistumalla sateenkaarimessuun tai vaikkapa homomessuun? Miten sen luulet saavasi? Arveletko messuun osallistuvien panevan merkille kaikki läsnäolevat? Kuvitteletko joidenkin seuraavan ulkopuolella, keitä messuun menee tai sieltä tulee? Olen kerran vuosia sitten osallistunut neuvostovallan aikana Tallinnan ortodoksisen katedraalin pääsiäisyön palvelukseen. Siellä oli väenpaljous ihmettelemässä kirkkoa kiertävää ristisaattoa. En kuitenkaan tuohusta pidellessäni kokenut leimautuvani ortodoksiksi – en edes sen kummemmin kristityksikään.
Olisiko avarakatseisen ja suvaitsevaisen ihmisen leima liian raskas kantaa?
Homoleinan siitä saa. En ajatellut että kukaan erityisesti kyttää mutta aivan sattumalta joku voi nähdä. Oletko muuten itse osallistunut? Jos et ole niin mikset? En muistanut sanoa että tv-messu oli kuvattu niin että seurakuntalaisia ei jätetty kuin takaapäin. Mistähän se nähtiin johtua?
Tallinnan esimerkki on huono eikä liity mitenkään asiaan. Ei sinulla siellä mitään hätää ollut. Ihanko tosissasi ytrität antaa kuvan että urhoollisuuttasi otit jonkinlaisen riskin?
Ihan sama mitä lapsellisia määritelmiä esität avarakatseisesta ja suvaitsevaista ihmisestä. Minulla on joka tapauksessa oikeus olla ottamatta sellaisia leimoja mitä en halua. Miksi kukaan hetero kävisi homomessussa vain sen takia että saa sinulta sädekehän?
Jonkinlaiseen riskiin oli Tallinnassa varauduttu. Miksi kirkon ympärillä olisi muuten ollut tiivis miliisiketju?
Christer Lindholm. Oletko sinä käynyt sateenkaarimessussa.? Jos et ole niin mikset?
En jaksa lakata ihmettelemätä miten ”suvaitsevat” yrittävät määrätä missä tilaisuuksissa kenenkin tulee käydä ja/tai mitkä ovat hyväksyttävät motiivit olla käymättä jossain. Jos antaisitte minun ihan itse päättää siitä?
Mene vaikka buddhalaistemppeliin minun puolestani, mutta lakkaa pelkäämästä mitään leimoja! Ne ovat murrosikäisten murheita yläkoulun pihalla.
Martti Pentti. Siis et ole käynyt homomessussa mutta minun pitäisi mennä. Jälleen hermostui kun jäit pussiin. Mihinkään et taaskaan kynnyt vastaamaan. Ei se niin ole että jos mielipiteet ovat muodin mukaisia niin niitä ei tarvitse perustella.
En ole sanonut, että sinun pitäisi mennä tai olla menemättä mihinkään messuun. Kysyin, miten arvelisit leimautuvasi, jos osallistuisit sateenkaarimessuun. Minkä leiman saisit ja miten? Pidä omat hermosi kurissa ja vastaa siihen, mitä kysytään.
Olen jo vastannut. Tapasi mukaan jatkat jankuttamista kun asia-argumentit loppuvat.
”Homoleiman siitä saa. En ajatellut että kukaan erityisesti kyttää mutta aivan sattumalta joku voi nähdä.” Jatketaan sitten keskustelua tästä. Homoksi nimittely on minulle tuttua yläkoulun pihalta. Keskenkasvuisten kiusanteoksi se saisi jäädäkin. Murrosikäiset härnäävät toisiaan milloin milläkin ilkeyksillä. Mitä ’homoleima’ merkitsisi aikuisten maailmassa? Ketä edes kiinnostaisi kuulla, että joku Jussi on nähty kirkon ovella ja etää se siitä päätellen on jotain, uskovainen, homo tai mitä tahansa?